Toukokuun takki

Mulla on nyt ollut inspis neuloa aiemmin aloitettuja takkeja valmiiksi. Tämäkin oranssi puuvillatakki on aloitettu joskus kolme vuotta sitten, kun kuvittelin neulovani sen Jyväskylän neulefestareille. En sitten kumminkaan päässyt silloin kovin pitkälle.

Nyt innostuin jatkamaan ja neuloin sileää miehustan ja hihat kainaloihin ja vasta siinä vaiheessa päätin tehdä yläosan Dropsin Hortensia-takin ohjeella. 

Takista tuli vähän pitempi kuin alun perin aioin, mutta oikeastaan parempi näin.

Lankana on Online Linie Bingo -puuvillalankaa, jonka olen ostanut keväällä 2010, eli kymmenen vuotta siihen meni, ennen kuin lanka ja mieluinen malli kohtasivat. Neuloin takin aikaoikein-reunat kolmosilla ja muuten kolmepuolikkailla ja lankaa kului 531 grammaa. 

Neuloin kaarrokeosan kahteen kertaan, kun en aluksi kavennellut tarpeeksi, mutta lopulta olin tyytyväinen. Oikean värisiä ja kokoisia nappeja en löytänyt mistään, mutta sitten keksin että tuollaiset kirkkaat olikin hvyä vaihtoehto. Ne löytyivät halvalla Eurokankaan kilohintaisista.

Seuraavana onkin sitten työn alla myös monta vuotta kesken muhinut Maija-villatakki. Sen jouduin aloittamaan kokonaan alusta, kun aiemmin olin aloittanut ylhäältä, mutta raglansaumojen paikat ei olleet oikeat vaan hihoista olisi tullut suhteettoman leveät. Puuvillojen jälkeen villalankaa on taas tosi mukava neuloa.

Viime päivät on kumminkin menneet lukiessa: Aloitin Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita ja jäin pahasti koukkuun.

Ihania kesäpäiviä!

Silkki-alpakkaa

Sain valmiiksi ohuen neuleen, jota olin aloittanut pari vuotta sitten. Lankana on Drops Lace -silkki-alpakkasekoitus, joka on tosi ohutta, 400m/50 grammaa. Tuo lanka on niitä viimeisiä hamstrauksia ennen langanostolakkoani, joka alkoi liki 2 vuotta sitten. Lakko ei siis ole pitänyt ihan koko kahta vuotta, mutta olen ostanut lähinnä vain täydennyksiä ja sitten tilaustöitä varten. Olen toki myös saanut paljon lankaa - kiitos niistä! Mutta ihan mukavasti varasto on kyllä kutistunutkin.

Neuloin jakun nelosen puikoilla ja sille kertyi painoa vaivaiset 141 grammaa. Lankaa on vieläkin reilusti, siitä saa ehkä jonkun ison huivin joskus kun innostun taas pitsin neulomiseen. Lanka on niin ohutta ja neulos niin kevyttä, että jo heti alussa päätin, ettei tähän laiteta mitään nappeja tai muita kiinnittimiä painamaan toista etureunaa. 

Oikeasti lanka on hiukan tummempaa, lähellä tämän alakuvan varjossa olevan helman väriä. 

Jakku tuntuu ihanalta päällä, koskahan sitä tulisi käytettyä? Näin koronakaranteeniaikaan ei paljon muuta vaatetta tarvi kuin verkkarit, topin, arkineuleen sekä tietysti villasukat. Onneksi ollaan siltä taudilta ainakin toistaiseksi säilytty, vaikka asutaankin täällä Uudenmaan aitojen sisäpuolella. Sen sijaan olen onnistunut saamaan pikkulasten sairauden - korvatulehduksen!

Nyt mulla on työn alla oranssi puuvillaneulejakku - sekin on vuosia sitten aloitettu, ja nyt olen innostunut jatkamaan. 

Tässäpä kaikki taas tällä erää, Pysykää terveinä!

Juhannusjakku

Ostin keväällä 2009 silloisen työpaikan kirpputorilta pussillisen vihreää puuvillalankaa. Merkki on Vöslauer Wolle, Mini Louisiana, ja lanka on merseroitua egyptiläistä puuvillaa. Seuraavana kesänä kokeilin pari kolme eri aloitusta tehdäkseni siitä jakkua, mutta en tykännyt mistään. Ensin virkkasin, mutta siitä tuli liian kovaa, sitten neuloin mutta tulos oli mielestäni liian lötköä. Neuloin vielä kaksinkertaisellakin langalla, ja se olisi silloin miellyttänyt, mutta totesin että lanka ei riittäisi siihen. Sitten annoin lankojen hautua kymmenen vuotta, kunnes nyt tammikuussa löysin langalle mieleiseni mallin, ja päätin että teen siitä juhannukseksi takin.

Malli on Dropsin Becca-nimisestä ohjeesta hieman modattu, ja tuo lanka on oikeasti vielä kirkkaamman vihreää. Neuloin jakun ylhäältä alas kolmepuolikkailla puikoilla ja painoa kertyi 409 grammaa. 

Hyvin se takki ennätti valmistua ennen juhannusta, saa nähdä sitten millainen ilma on, että tarkeneeko tuollaisella harvahkolla neuleella. Vai onko yhtä kuuma kuin viime juhannuksena, jolloin meillä ei ollut Ahvenanmaan reissulla ollenkaan pitkähihaisia mukana. Vai onko samanlainen myrsky ja myräkkä kuin edellisenä juhannuksena, jolloin olimme myös Ahvenanmaalla ja silloin ainoa oikea vaatetus oli sadetakki. Toivottavasti ainakin ollaan siihen mennessä päästy poikkeustilasta ja kotiaresteista.

Seuraavana mulla on tulossa punainen ohuenohut Drops Lace silkkialpakkajakku... 

Pysykää terveinä!

Lisää pikkiriikkisiä

Virkkasin vielä kolme pikkiriikkistä tiskipöydän takakulmalle tarkoitettua liinaa.

Virkkasin kakkosen koukulla nämä mittatilauslappuset, langat on jotain tosi vanhoja virkkauslankoja, kolmannessa käytin kaksinkertaista lankaa. Kaikki kolme painavat yhteensä 28 grammaa, joten langankulutus ei ollut kovin merkittävä - heh - mutta mikä on tehty on tehty. 

Näin on saatu jo maaliskuunkin käsityösaldo alkuun, toivottavasti saan pikapuoliin valmiiksi jotain isompaakin.

Mukavaa kevättä!

Rättikässää?

Inhoan sitä että koulussa tekstiilityötä sanotaan rättikässäksi, tai ylipäätään tekstiileistä käytetään halventavia nimityksiä, mutta tällä kertaa tuo nimi tuli mieleen tälle postaukselle. Vaikka ei nämä kohta esittelemäni pienet käsityöt oikeastaan rättejä ole, vaan pieniä, pestäviä suojaliinoja.

Näissä kahdessa ekassa kuvassa kaksi seitsemästä pikkuliinasta on jo päässyt käyttöön. 

Neuloin ja virkkasin vanhoista puuvillalangan jämistä nämä liinat, jotka painavat yhteensä 109 grammaa. Käytin kolmosen puikkoja ja kolmosen tai kolmepuolikkaan koukkua. 

Tässä vielä yksityiskuvat kaikista:

Näitä oli hauska tehdä langanpätkistä, osa oli ikivanhoja, lapsuudestani saakka, osa tuoreempia. Sekin on vielä mainittava, että en ollenkaan muistanut, kuinka hauskaa virkkaaminen on, se vaan käy vähän silmiini, niin ei ole tullut harrastettua viime aikoina. 

Pipoja langanlopuista

Neuloin Malabrigojen ja Handu Merinon jämistä kolme pehmoista pipoa. Kaikki pipot on neulottu nelosen puikoilla.

Oranssi on Malabrigo Silky Merinoa, käytin tähän koko kerän, joka oli hieman väärän väristä edellisen postauksen huiviin. Pipo painaa 49 grammaa, ja siinä on leveä päärme, joka on taitettu käänteeksi. Näin ollen pipo on korvien kohdalta kolminkertainen.

Keltainen pipo on myös Malabrigo Silky Merinoa, ja se on kokonaan kaksinkertainen, eli taitteen kohdalta siis nelinkertainen. Keltainen lanka loppui vähän kesken, joten sisäpuolella on valkoinen päälaki, mutta se ei näy ulospäin. Pipo painaa 75 grammaa. 

Kolmannessa pipossa käytin pois valkoisen Malabrigo Silky Merinon jämän sekä keltaisen Handun paksun merinon jota mulla oli myös keränloppu. Neuloin molemmilla langoilla yhdessä ja kun keltainen loppui, tein valkoisella resoria niin paljon kuin lankaa riitti, ja ompelin resorin sitten kaksinkertaiseksi, koska se olisi muuten ollut liian ohut. Pipo painaa 66 grammaa. 

Yhtenä iltana kun en saanut unta, rupesin muistelemaan mitä kaikkia villapaitoja ja takkeja olen elämäni aikana kutonut. Muistelin ja laskin sormilla, mutta sitten menin sekaisin siitä, että montako kymmeniä oli. Piristyin ja aloin uudestaan ja taas uudestaan, mutta sitten en enää muistanut mitkä olin uusimmalla kierroksella jo laskenut. Päivällä sitten aloin muistella uudestaan mutta nyt kirjoitin ylös. Tällä hetkellä listassa on 66 paitaa tai takkia, 18 liiviä tai toppia sekä 10 koneella neulottua. Mulla on vaatteiden, varsinkin omatekemien suhteen tosi hyvä muisti, mutta silti joku saattaa vielä puuttua. Ensimmäinen neulomani paita on jostain noin 45 vuoden takaa. Sukista olenkin pitänyt kirjaa koko ajan kun niitä olen tehnyt, minä nimittäin opettelin kunnolla kantapään tekemisen vasta noin 17 vuotta sitten ja sen jälkeen sukkia tai tossuja on syntynyt 296 paria. Tällä hetkellä mulla ei oikeastaan ole sukkalankoja, mutta ei varmaan mene kauaa kun saadaan juhlia 300:tta paria. Huiveista, pipoista ja muusta ei ole samanlaisia tilastoja.

Japanilainen puutarhani

Sain valmiiksi puolitoista vuotta kesken olleen huivin, joka on neulottu Jana Hulkin Japanese Garden -ohjeella. Lankana on Malabrigon Silky Merino. Huivi jäi aluksi kesken, kun näytti siltä että lanka ei riittäisikään. Välillä mietin jo purkamistakin, mutta koska keskustan "tikkatauluosuudessa" lankaa oli joutunut katkomaan moneen kertaan, päätin sittenkin jatkaa. Olin ostanut langat Tallinnasta Wool&Wollenista (kahdella eri reissulla), mutta koska just nyt ei ollut tiedossa reissua sinnepäin, ajattelin tilata lisälangat sen verkkokaupasta. Oikeita värejä ei sitten ollutkaan, ja lopulta löysin niitä Amazonin kautta - jostain Puolasta ne kai tuli.

Mulla oli vähän paksumpaa lankaa kuin alkuperäisessä ohjeessa ja huivista tuli suuri. Leveys on tikkataulun kohdalta 48 senttiä ja pituutta on 220 senttiä. Painoa huiville kertyi 241 grammaa. Huivi on neulottu nelosen puikoilla, kukkaraidoissa tarvittiin myös neljäpuolikkaita. 

Tilasin niitä lankoja sitten varmuuden vuoksi vähän liikaa, joten nyt mulla on työn alla pari herkullisen väristä ja ihanan pehmoista silkki-villapipoa. 

Tykkään tuosta huivista ihan kamalasti tuossa kuvassa ja katsellessani sitä tuolin selkänojalle ripustettuna, mutta ei se oikein luonnikas ole harteilla. Se on kyllä pehmoinen ja lämmin mutta vähän turhan pitkä ja mitä jos joku ampuu nuolen mun niskaan?