tiistai 30. joulukuuta 2008

Vuodenvaihteen raportti

Laitan nyt jo vuodenvaihteen raportin tänne blogiini, koska tiedän, ettei tänä vuonna valmistu enää neuleita. Enkä aio myöskään ostaa lankaa.

Aloitan tän raportin joulukuun aikaansaannoksilla: kulutin 1450 grammaa lankaa seitsemään valmistuneeseen työhön. Kamelitakki jäi kesken, samoin kuin Trekking-sukat, Bukleehuivi sekä vihreä tunika. Ensi vuonna sitten nekin valmiiksi. Mitä muuta sitten sain loppuvuonna aikaan? No. Lauantaina ainakin melkoisen tuhotyön – tiputin hienon, viime huhtikuussa ostetun läppärikaunottareni lattialle ja sen jälkeen onkin sitten soiteltu vakuutusyhtiöön, kuskattu konetta korjauksen hinta-arvioinnissa ja katseltu uusia koneita. Voi plääh, ei varmaan tarvi enempää selittää.

Sitten koko vuoden raporttiin:

Valmistuneita töitä sain aikaan vuonna 2008 84 kappaletta. Lankaa niihin kului 12462 grammaa. Edellisenä vuonna, 2007, töitä tuli 75 kappaletta, mutta painoa niillä oli 14100 grammaa. En siis yltänyt samaan tulokseen, mutta selitykseksi muistutettakoon, että silloin tein valmiiksi aikas monta jo vuosia kesken ollutta työtä, ja tänä vuonna aloitin ihan puhtaalta pöydältä. Toinen hyvä selitys lienee siinä että nyt neuloin paljon sukkia ohuista langoista, eikä niiden silmukat paljoa paina.

Viime vuoden vaihteessa taisin aika pahasti uhota neulovani vanhat langat pois. Kyllä mä niitä tikuttelinkin, ja varsinkin sain tuhottua niitä kaikista vanhimpia silloin alkuvuodesta. Valitettavasti tuli vaan ostettua uusiakin melkoisesti, niin ei se saldo kovin paljoa pienentynyt. Mutta pieneni kumminkin, ja siihen olen tyytyväinen.

Viime vuodenvaihteessa lankasaldoni oli 14248 grammaa. Nyt se on 10976 grammaa, pieneni siis yli kolmella kilolla. Kamalasti sitä uutta tuli kumminkin ostettua, vaikka niin kovasti piti pienentää saldoani. Onneksi kumminkin pieneni edes tän verran. Ja niitä hirmuvanhoja lankoja on enää oikeestaan tosi vähän.

Mitä tuolla lankavarastossani sitten on jäljellä? Aika paljon seiskaveikkaa, pääasiassa jämiä, isompia eriä on mustaa ja luonnonvalkoista muutama kerä sekä iso satsi keltaista. Seiskaveikat voisikin ottaa ensi kevään tuhoamiskohteeksi, sukkia, sukkia, sukkia ja keltainen villapaita. Sitten siellä on ihkua kesätunikalankaa, jonka aion myös ottaa aika pian työn alle. Ainoa ns. ongelmalanka on erä pastellisia vauvalankoja, kohta 13 vuotta vanhoja. Niistä täytyy kyllä keksiä jotain.

Mitään sen kummempia uudenvuodenlupauksia en tässä rupea tekemään, kuin että neulon edelleen tuota lankavarastoani pois. Ja yritän ostaa vain semmoisia uusia lankoja, joille on selkeä käyttö heti mielessä, enkä ostamisen vuoksi. Juu. Sen tiimalasikantapään voisin ensi vuonna opetella. Ja laittaa tänne blogiini enemmän tai ainakin parempia kuvia, nytkään ei ole minkäänlaista, sorry.

Eipä tässä oikeastaan nyt muuta tule mieleeni, kuin että toivottelen kaikille lukijoilleni oikein mukavaa vuodenvaihdetta sekä ihanaa uutta vuotta!

lauantai 27. joulukuuta 2008

Hyvää loppuvuotta!

Ihan ekaks: Kiitoksia kaikille Hyvän Joulun toivotuksista! Hyvä Joulu meillä olikin, tosi mukava ja rauhallinen, just sellainen kuin mä tänä vuonna kaipasinkin, sain olla kotona kaikessa rauhassa, ja onneksi loma jatkuu vielä Loppilaisen asti.

Sain tänään vihdoinkin ommeltua napit keltaiseen villatakkiini ja tehtyä tupsun Teinitytön lakkiin, joten nyt on sitten valmiitten töitten raportoimisen aika. Nappien ompelu on mulle aina ollut jostain kumman syystä kaikkein tylsintä puuhaa, ja sen vuoksi noi villatakit ei ikinä meinaa valmistua. Mutta nyt päätin, että muitakaan ei laiteta blogiin ennen kuin ne napit on paikallaan. Tänään päivällä oli niin hieno auringonpaiste, mutta kuvaaminen jäi kumminkin iltaan. En malttanut enää odottaa huomista päivänvaloa, mutta kyllähän te keltaisen Isoveljen sävyn muistatte.

Eli tässä tätä loppuvuoden satoa nyt sitten on:



Villatakki Isoveljestä, malliin on saatu idea Central Park Hoodiesta (vai mikä se oli), mutta kumminkin ihan oma versio tämä takki. Neulottu kutosen puikoilla ja painaa 793 grammaa.



Huivi on neulottu myös kutosilla, painoa 173 grammaa. Pari palmikkoa koristamassa muuten ainaoikeaa neuletta. Huivissa on leveyttä 20 silmukkaa.



Palmikkopipokin on kutosilla neulottu ja sillä on painoa 98 grammaa. Tosi lämmin päähine, aluksi tästä tuli vähän liian iso, mutta pienensin sitä hiukan.



Lapasissa puikkoina oli vitoset, ja niissäkin on koristeena palmikot. Näissäkään ei ole peukkukiiloja, mutta tuntuvat kyllä ihan mukavilta. Tumput painaa 80 grammaa.

Siinä ne keltaiset Isoveljet sitten oli. Nyt ne menevät kaappiin odottaan pakkasia.

Sitten tänään valmistui vielä yksi valkoinen työ, lakki Teinitytölle.



Ei tästä ihan prikulleen sellaista tainnut tulla kuin siinä kuvassa oli, jonka sain sähköpostiini, mutta jos ei tämä ole hyvä, niin kehitellään sitten mallia lisää. Äkkiäkös näitä neuloo. Tällä tupsulakilla on painoa 97 grammaa ja tähän upposi kaikki valkoiset Nallen ja Seiskaveikan jämät. Aloitin tekemällä reunaresorin pelkällä seiskaveikalla ja patentintapaisen neuleen alettua otin mukaan nallen. Tupsuun sitten meni kummankin loppujämät, niin että sopivasti lankaa oli.

Nyt mulla on keskeneräisiä töitä Trekking-sukat, jotka voisi hyvinkin valmistua tän vuoden puolella, bukleehuivi, joka myös olisi mahdollinen mutta kun ei nyt ollenkaan kiinnosta, kamelitakki, jota on neulottu selkä sekä puolet ekasta etukappaleesta. Lisäksi on kesken se ufoutunut vihreä tunika, joka saattaa joutua takaisin kerälle.

Viime vuonnahan sain vuodenvaihteessa kaikki kesken olleet työt valmiiksi – nyt se ei ainakaan ihan täysin onnistu (koska ufo-tunika on eri osoitteessa kuin minä tän loppuvuoden ajan). Nyt jatkan kumminkin kamelitakkini neulomista. Mukavaa loppuvuotta, ja palaillaan asiaan muutaman päivän sisällä vuodenvaihteen raporttien merkeissä!

tiistai 23. joulukuuta 2008

Joulua!



Koko maa ja blogistania näyttää hiljentyvän jo joulunviettoon, minäkin tulin laittaan tänne Joulupostaukseni. Joulupukkikin näkyi äsken lähtevän Korvatunturilta etelää kohti (uutisissa just kerrottiin :D)

Koti on siivottuna, perunalaatikko imeltymässä, koristeet on vielä ottamatta esille. Meillä ei ole tapana tuoda joulukuusta, muutama pieni koriste, pöytäliinat, kynttilät ja joulukukat riittää tuomaan joulutunnelman. Tykkään tosi paljon punaisista kukista!


Neuleista on pakko mainita sen verran, että osa keltaisista on valmiina, mutta takista puuttuu vielä napit, postaan ne sitten kaikki kerralla. Lisäksi työn alla on valkoinen lakki, jonka kans on tosi jännää, että riittääkö langat.

Niin, ja kerrottakoon, että viime viikolla ilahdutin itseäni ruskanvärisellä vyyhdillä Trekking hand art -lankaa. Siitä on tulossa jo toinen sukka, lyhytvartinen – omia varpaitani lämmittämään.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää, mukavaa ja rauhallista Joulua!

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Keltaista kesken...

Pieni päivitys, että tiedätte, että täällä ollaan ja neulotaankin aika lailla.

Mulla on nyt kauheesti viittä vaille valmista keltaista: Villatakista puuttuu pari saumaa ja napit, piposta päättely, lapasista puolitoista peukkua ja huivista vähän yli puolet. Sitä lankaahan on 1,2 kiloa, eli reilusti on grammoja tulossa, kunhan innostun viemään nuo kaikki loppuun asti.

Sitten työn alla on myös yksi lila huivi ja se tummanvihreä tunika. Ja valkoinen lakki Teinitytölle on kehittelyssä jo niin pitkällä, että sen kun otan puikot ja langan käteen. Niin, ja joululomalle pitäisi kehitellä jotain sopivaa neulottavaa, koska kaikkia lankojani en voi viedä jouluksi kotiin. Ehkä otan työn alle punaisen silkkisekoitteen tai sitten sen kamelinvärisen kamelia sisältävän villatakkilangan. Ehkä. Tai sitten jotain muuta...

Palataan taas, toivottavasti saan nuo keltaiset esittelyyn ennen joulua.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Viime viikolta…

Viime viikolla puikoiltani valmistui edellisen postauksen pipolle kaveriksi tumput sekä samasta langasta hupuke. En itse tavallisesti käytä tumppuja (vaan sormikkaita, ja mieluiten fleece- tai vastaavia ;D), mutta tämä setti on kyllä ihan itselleni tehty. Kai sitä joskus pakkasella voisi tumputkin käsiinsä laittaa, vaikka hanskojen päälle, jos on oikein kylmä. Tässä on elämäni toiset peukkukiilattomat tumput, mutta tuollaisesta paksusta langasta isoilla (vitosen) puikoilla tehtynä nämä tuntuu kyllä ihan mukavilta.



Tätä vihreää Isoveli Coloria mulla oli kolme kerää, tumppuihin kului 72 grammaa, joten niiden ja pipon jälkeen hupukkeelle jäi loput, onnistuin neuloon niin tarkalle, että hyvä jos 30 senttiä jäi yli. Hupuke painaa 137 grammaa, eli joulukuun saldo on jo päälle 200 g. Niin, hupuke on neulottu kutosen pyöröllä. Hupuke näyttää tuossa kuvassa aika hassulta, mutta se on tarkoitettu puettavaksi resori ylöspäin, niin että jos sen vetää päähän, tuo resori pitelee sen aika kivasti paikallaan.



Nyt mulla on työn alla – sanotaan vaikka sahanterähuivi – siitä lilasta bukleelangasta, josta tein jo pipon. Ja keltainen villatakki on nappilistan paria kerrosta ja hihojen saumausta vaille valmis. Olen ostanut siihen jo napitkin, tai oikeastaan kahdet. Ostin semmoiset muoviset puunappeja esittävät sekä toiset, jotka on oikeesti kuulemma kookospähkinän kuorta, mutta en ole ihan varma kummat laitan. Ne muoviset on paremman väriset, kookokset on hiukan liian vaaleat – uskaltaiskohan niitä värjätä jollain – ja jos niin milläköhän????

Ai niin, piti vielä sanomani, että pahasti pelkään etten ennätä tiistaina mukaan Kotkan neuletapaamiseen, mutta yritän kumminkin saada huomenna tehtyä niin paljon hommia kuin mahdollista, että jos vaikka sittenkin pääsisin... Saapi nähdä!

tiistai 2. joulukuuta 2008

Vielä marraskuulta…

Nämä pari neuletta, jotka nyt aion esitellä, ovat marraskuun puolelta, mutta vasta tänään sain kuvattua ne.

Ensinnäkin Crazy-sukat:



Tein nämä sukat jollekulle, jolla on pikkuisen pienemmät tassut kuin mulla itselläni, koska mielestäni raidoista ei olisi isompana tullut kunnollisia (punaisen ja turkoosin välissä oleva kirjava osa langasta ei olisi riittänyt koko kerrokselle). Nyt näistä tuli aika tasaisen raidalliset, mutta hiukan vaivaa, että kärjistä tuli erilaiset, vaikka kerrosmäärän pitäisi täsmätä. Lankaa kului 56 grammaa, kakspuolikkailla puikoilla oli yhteensä 40 silmukkaa. Lopusta langasta tulee jotkut tumput sitten joskus kun taas tykkään tehdä kirjavasta langasta.

Tämä toinen työ ei ole ihan niin kirjavaa – viimevuotista Isoveli Coloria vihreänä (näyttää aika harmaalta) Pipo on tehty ihan samalla mallilla kuin pari punaista aiemmin syksyllä. Silmukoita on 60, kutosen puikot ja painoa pipolla 74 grammaa.



Samasta langasta on tulossa tumput – edelleen peukkuja vaille – sekä hupuke, jota aion aloittaa huomenna bussissa. Lisäksi työn alla on edelleen se keltainen villatakki, huppu kesken, sekä tummanvihreä tunika, joka on jossain kainalon paikkeilla, ollut varmaan elokuusta asti.

Lisäksi suunnitteilla seuraavaksi aloitettavaksi valkoinen patenttibaskeri (kun vaan muistaisin kuinka sitä patenttia taas tehtiinkään) ja kamelitakkiakin pitäisi aloittaa. Ja äsken kun kaivelin lankalaatikkoani, teki mieli ruveta neuloon myös sitä ihananpunaista silkkisekoitetta, jota pari kuukautta sitten ostin Korialla Koilta. Ja kaikkee muutakin… kun vaan ehtis…

Marraskuussa sain valmiiksi 8 neuletta, jotka painaa yhteensä 492 grammaa. Viime vuoden samaan aikaan mennessä olin parisataa grammaa edellä, mutta sitten joulukuussa sain mm. peiton valmistumisen vuoksi mahtavan saldon. Tuskin pääsen tänä vuonna samaan lukemaan, 2007 neuloin 14100 grammaa ja nyt mennään vasta 11012:ssa. No, tuosta Isovelitakista tulee paljon grammoja, jos se tuosta valmistuu – ehkäpä laitankin taas tietokoneen kiinni ja rupean neuloon sitä huppua…

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Joulua odotellessa

Heippa, ja hyvää alkavaa joulukuuta kaikille lukijoilleni! Tulin pikaisesti kertoon kuulumisia, tarkempaa raporttia laitan myöhemmin, kun saan taas kuviakin.

Olin tuossa viikon ilman omaa tietokonettani (kauheat vieroitusoireet) ja nytkin tästä puuttuu vielä erinäisiä ohjelmia, mutta pääasia, että pääsen nettiin :D

Neuleblogeihin kaivatessani sain viime viikolla neulottua keltaisen villatakkini melkein valmiiksi (noin puoli huppua ja nappilistat vielä puuttuu). Lisäksi sain aikaan sukat ja pipon ja melkein lapasetkin (ne on peukaloita vaille). Puhumattakaan kaikesta muusta, mitä kerkisin puuhata.

Vielä on edessä 15 työpäivää ennen kuin päästää pitkälle joululomalle, mutta äkkiäkös se aika vierähtää kalenterin luukkuja availessa...

Palataan!

lauantai 22. marraskuuta 2008

Sata grammaa

Viime postauksen jälkeen olen saanut kulutettua sata grammaa lankaa. Tai no, olen kuluttanut enemmänkin, mutta en saanut vielä muuta valmiiksi asti. Nimittäin mun laskelmissa keskeneräisen työn grammat on vielä lankavarastoa, sillä ei vielä ole varmaa tuleeko työ ikinä valmiiksi vai palaako tekele kerälle. Sitäkin tapahtuu aika usein.



Nämä torstaina valmistuneet Step-sukat pääsivät heti käyttöön, halusin testata, miltä tämä jalkoja voiteleva sukkalanka tuntuu käytössä. Kivalta tuntuu, paitsi että ovat mielestäni kyllä tavallisia villasukkia liukkaammat. Nämä sukat on neulottu kakspuolikkailla bambupuikoilla ja silmukoita on 48.



Sitten neuloin parina iltana pipon lilasta bukleelangasta. Pipo on tehty kutosen puikoilla keskeltä aloittaen ja silmukoita on 60. Tästä ei tullut mitään tiukkapipon päähinettä, mulle ainakin tämä on hiukan liian iso. Lankaa kului pipoon 54 grammaa, lopusta aion neuloa jossain vaiheessa huivin tai hupukkeen.

Nyt mulla on puikoilla vaihteeksi pätkävärjättyä sukkalankaa – Crazya, jota ostin pari viikkoa sitten. Ja tulossa on sukkia – tokan kantapäässä jo mennään.

Piti vielä mainita, että sain Heiskalta hienon tunnustuksen. Mun on vaan tunnustettava, etten ole vieläkään opetellut noitten plakaattien liittämistä blogiini. En kyllä käsitä miksi se on niin paljon vaikeempaa kuin tavallisten kuvien laittaminen. Mutta Kiitoksia oikein kovasti, Heiska! Enkä nyt laita itse sitä eteenpäin, koska kaikki suosikkibloggaajani on tainneet jo saada samanlaiset.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Pientä valmista

Jotain pientä neuletta on tässä viime päivinä valmistunut, isompiin töihin en ole ollenkaan koskenut. Nytpä siis esittelen, mitä puikoiltani on putkahdellut:

Jo viikon verran on esittelyä odottanut turkoosi pipo, lankana Idena Bambino Ull, paino 50 grammaa ja neulottu kaksinkertaisesta langasta vitosen puikoilla, silmukoita 84.



Melkein yhtä kauan valmiina on olleet nämä Teinitytön sukat, eli palmikkokoristeiset ja vitivalkoiset seiskaveikkasukat. Puikkoina kolmoset ja silmukoita varressa 48 ja terässä 42. Painoa 94 grammaa.



Sitten valmistui Isoveljestä toinen melkein samanlainen pipo kuin minkä jo tuossa lokakuun puolella sain valmiiksi. Puikkoina kutoset ja silmukoita 60. Tästä tuli hiukan lyhyempi kuin siitä ekasta, ja siksi on myös kevyempi, 65 grammaa.



Sitten tein Teinitytölle myös lapaset, samasta vitivalkoisesta seiskaveikasta ja samoilla kolmosen puikoilla kuin sukatkin. Lapasissa silmukoita on 36 kappaletta ja nämä tumput painaa 53 grammaa.



Lauantai-iltana katselin täällä blogissani olevia kuvia ihanista uusista langoistani ja olisin niin kovasti halunnut aloittaa niiden kaikkien neulomista, mutta olin itse taas vaihteeksi eri osoitteessa kuin suurin osa langoistani. Niinpä tuli sitten pisteltyä sukkia Stepistä ja surffattua blogeissa. :D

Steppisukista ei enää kovin paljon puutu, joten palataan taas pian asiaan!

tiistai 11. marraskuuta 2008

Kukahan se taas osti enemmän?

Moi taas!

Tässä taannoin Hepsi selitteli Korianreissun jälkeen lankaostoksiaan, että muut osti enemmän – minä kuuluin silloin niihin toisiin (kun ostin mm. ne Isoveljet villatakkia varten). Tän päivän Kotkanreissu alkoi hyvin, lankakaupassa mulle tarttui mukaan vain pari kerää vielä testaamatonta sukkalankamerkkiä eli 100 grammaa pätkävärjättyä Idena Crazya. (Hepsi tais ostaa enemmän :D )


No, sitten mentiin neuletapaamiseen, ja siellä sitten sorruin muovikassilliseen ihanan tuntuista villatakkilankaa – Novitan Came-vuosikertalankaa, jossa on villan lisäksi 10 % kamelinkarvaa – ja vielä kamelin värisenä! Osaakohan kukaan lukijoistani sanoa, miltä ajalta nämä langat mahtavat olla?


Kuvia laitoin nyt vain näistä langoista, vaikka on mulla pari valmista työtäkin – turkoosi pipo ja valkoiset sukat. Ne on siis muuten valmiita, mutta höyryjä vailla, mutta nuo sukat varsinkin näyttää hassuilta tässä vaiheessa, joten kuvaa seuraa sitten myöhemmin, ja samalla tarkemmat tiedotkin. Ja valkoiset palmikkolapaset on myös jo aika pitkällä. Neuletapaamisessa pistelin Step-sukkaa, kantapään ja hyvän matkaa terääkin.

Eipä tällä kertaa muuta, kuin kiitoksia kaikille neulojille hauskasta seurasta ja Hepsille hyvästä kyydistä – ei mun yksin tulis lähdettyä…

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Kuvia langoista ja keskeneräisitä töistä...

Huh, kuinka tulinkin keksineeksi noin hienon otsikon! :D

Sain tänään punnittua ja kuvattua uudet lankani ja samalla kuvasin keskeneräisiä töitäkin – en ihan kaikkia kuitenkaan. Taidankin pitemmittä puheitta ruveta kertoon, mitä kuvat sisältää:


Ekaks isoin keskeneräinen: Keltainen isovelitakki. Etureunojen viereen tulee parit peruspalmikot, nyt pitäisi aloittaa hihojen teko, koska taidan taas tehdä raglanmallisen. Ehkä. Nämä langat ostin siis jo edellisellä Korianreissulla.


Sitten seuraavaksi punaiset langat, jotka ostin Koilta silloin kuukausi sitten. Kuten näkyy, olen aloittanut mallitilkkua, mutta tällä hetkellä on kumminkin nuo talvisemmat työt etusijalla.


Seuraavassa kuvassa näkyy valkoisten sukkien tekeleet – tämä seiskaveikkalanka on jo vuoden vanhaa, samoin kuin seuraavan kuvan Step-lankakin. Step-sukka on bussimatkatyö.


Sitten on turkoosi pipo, jonka lanka pitäisi äkkiä neuloa loppuun, että näkisi, tuleeko piposta tarpeeksi iso, vai onko tiistaina ostettava toinenkin kerä.


Sitten seuraavaksi esittelenkin uusimman lankani: Kollega toi Tallinnanreissulta mulle ihananvärisen vironvillavyyhdin. Saakohan kuvasta selvää, miten nätisti siinä on violettia ja sinistä ja vihreää. Tästä tulee mun eka Revontulihuivini. Kunhan saan kerälle…


Sitten on vuorossa viimeviikkoinen lankavaihtosaaliini: valkoista Malibua, sinivihreää Cocosta, punaista Rowanin pellavasekoitetta sekä tuntematonta pehmoista lilaa bukleelankaa. Näistä tulee toppeja ja huiveja – varmaankin…




Näitten lankojen painot laitan tuonne sivupalkin listaan. Yhteensä mulla on nyt yhtäkkiä taas jo 12022 grammaa lankaa, vaikka juuri sitä oli alle yhdeksän kilon! Voi mikä hamsteri….

Lisäksi mulla on keskeneräisiä töitä yksi punainen pipo, joka on nyt eri osoitteessa kuin minä ja kamera, sekä yksi tummanvihreä tunika, jota en viitsinyt kuvata, kun se on niin tummaa sileää neuletta ja päivä on niin kovin harmaa ja hämärä…

Palataan asiaan kun on taas jotain raportoitavaa, valmiita töitä tai… tai… uutta lankaa? ;-)

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Lankakuulumisia...

Nyt on kyllä ihan pakko taas kirjoitella, kun neule- ja lankarintamalla on niin paljon tapahtumia. Kuvia ei ole eikä grammojakaan, mutta kerrotaan nyt kumminkin. Aina se kamera tuntuu olevan eri osoitteessa kuin mä! (Tänäänkin olisi ollut NIIN hieno auringonlasku kuvattavaksi...)

Viikonloppuna aloitin valkoista palmikkosukkaparia. Teinityttö kuulemma haluaisi toiset ihan samanlaiset kuin ne, jotka neuloin hänelle viime jouluksi. (Haluaisitkos muuten myös semmoiset valkoiset palmikkotumput? Entäs pipoa tai baskeria?)

No, neuloin siis noita sukkia sunnuntaina bussissa, mutta en muistanut varmaksi, kuinka monta letinkiertoa varressa piti olla, niin aloitin sitten toisenkin sukan. Nuo valkoiset sukat olivat mukanani myös maanantaina Korian neuletreffeillä.

Korianreissusta sitten: Siellä oli lankavaihto, mutta itselläni ei ollut mitään pois annettavaa. No, mullahan on vain noin kymmenen kilon lankavarasto (joka näissä neuleblogipiireissä on oikeesti tosi pieni) ja siksi mulla ei ole semmoisia lankoja, joita en halua laatikossani olevan. Toisilla oli annettavaa sitäkin enemmän, ja kun ne kerät, jotka ei meinanneet kelvata kellekään, työnnettiin pöydässä mun eteeni, niin kyllähän mä sieltä aika paljon mukaani valitsin. Oli ihanaa just-mun-punaista pellavasekoitetta, oli sinertävää Cocosta ja valkoista Malibua ja jotain lilaa pehmolankaa… Niin, että KIITOS VAAN OIKEIN PALJON KAIKILLE, JOIDEN PUSSEISTA NE OLIVAT PERÄISIN (en ollenkaan tiedä kenen) Ja jos tulette katumapäälle, niin laittakaa viestiä (jos ne silloin on vielä neulomatta).

Eilen neuloin telkkaa katsoessani kantapäät niihin valkoisiin sukkiin ja tänään otin bussineuleekseni noin vuoden vanhaa punertavaa Steppiä – sukkaa siitäkin. Sitten tänään ostin Kotkasta kerän turkoosia Idena bambino ull – merinovillalankaa. Ihanan pehmoista – aloin neuloon siitä kaksinkertaisena keskeltä aloitettua pipoa (Neiti A toivoi nimittäin turkoosia pipoa). Mun pitää ennen ensi tiistaita tietää, riittääkö tuo yksi kerä siihen pipoon, vai onko ostettava toinenkin – luulisin kyllä että riittää. Tiistaina on nimittäin tarkoitus mennä Kotkan neuletreffeille sen lankakaupan kautta (eikös vaan, Hepsi?) Olisi siellä ollut muutakin kiinnostavaa, mutta on tuosta maanantain saaliista pikkuisen lankakrapulaa…

Niinpä! Nyt mulla on yllättäen kuusi keskeneräistä työtä! (Jätin kotiin melkeinvalmiin punaisen isovelipipon, samanlaisen kuin se, jonka sain just viime kuun puolella valmiiksi. Täytyy vaan tehdä noi ahkerasti loppuun, ettei mikään pääse ufoutumaan - tummanvihreälle tunikalle on vaarassa niin käydä...

lauantai 1. marraskuuta 2008

Kuunvaihteen raporttia…

Valmista tuli viime kuun puolella loppujen lopuksi enemmän kuin olin luullut. Melkein koko kuukausi tuhraantui ohueen lankaan ja kahteen kevyeen sukkapariin – ekaks olin kyllä saanut yhdet painavammat valmiiksi. Sitten tein ihan viimeisinä päivinä Isoveljestä hupukkeen ja pipon, ja kuukauden saldo kasvoikin kummasti.

Tässä kuvia ja tietoja:



Fortissima Socka colori, 2½ puikoilla, 48 silmukkaa, 44 g pari. Kävi siis niin, että tokaan sukkaan tuli vahingossa pienempi kantapää kuin ekaan, joten piti sitten neuloa kummallekin pari. Varsi puolestaan oli hitusen pidempi pienikantapäisissä, joten sen vuoksi ne on ihan saman painoiset. Lankaa jäi harmittava 10 gramman nöttönen, pitää kehitellä joku jämätyö, johon sen saa upotettua. Mutta se täytyy sanoa, että tuo lanka oli kyllä mielenkiintoisin neulottava, ja noista sulkista tuli nättejä. Ja kaikki on ihan erilaiset.

Sitten hupuke ja pipo:



Isoveli coloria, kutosen puikoilla, pipossa 60 silmukkaa, kaulurissa = hupukkeessa 76, (ensin niitä oli enemmän, mut kavensin, en jaksanut purkaa, kun aattelin, että se putkilo saa olla alareunastaan väljempi). Näissä kuvissa kaikki on vielä loppuhöyryjä vaille, joten reuna liekottaa sen vuoksi. (Pidin kumminkin kiirettä kuvien kanssa, kun aurinko paistoi hetken ja sukat piti saada raportoitua sukkasatoon.)

Kaiken kaikkiaan lokakuussa lankaa kului viiteen työhön 417 grammaa. Lisäksi on neulottu Isoveljestä keltaista takkia kainaloihin asti ja yhtä valkoista sukanvartta viitisen senttiä… Toivottavasti marraskuu olisi antoisampi saldonsa puolesta.

Ja maanantaina olisi tarkoitus päästä taas Korialle…

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Mitähän tälle antaisi nimeksi...

Kylläpäs mun blogistani on tullut tylsä, kun en ole saanut tänne minkäänlaisia kuvia aikoihin. En keksi edes otsikkoa tälle postaukselle. Muutenkin päivittäminen on jäänyt aika vähiin, mutta kun puikoilta ei ole pahemmin tullut valmistakaan.

Nyt on kumminkin jotain uutta tehtynä:

Hepsi oli maanantaina meillä neulomassa ja sain sinä päivänä valmiiksi ne kaksi paria Fortissima-sukkia. Kuva ja paino ilmoitetaan viikonloppuna. Lisäksi neuloin sinä iltana keltaista takkiani niin paljon, että miehusta on nyt kainaloissa (ja pitäisi tehdä laskelmia hihoja varten). Eilen ja tänään neuloin punaisesta pätkävärjätystä Isoveljestä Pelagian esimerkkiä seuraten putken joka on siis kauluri-huppu-mikälie – Pelagia nimesi omansa hupukkaaksi, olkoon tämä mun versio sitten vaikka Hupuke!

Olen tehnyt vastaavan hupukkeen itselleni joskus 80-luvun puolivälissä, pitää kuvata sekin jossain välissä. (Muutenkin mun on jo pitkään ollut tarkoitus laittaa blogiin joitain jäljellä olevia kasarineuleitani, saas nähdä koska siihenkin sitten aika löytyy.)

Niin – hupuke pitää ainakin päätellä vielä tän kuun puolella valmiiksi, ja mieli tekisi neuloa vielä jotain muutakin tosinopeaa, että saisi lokakuun saldon hiukan nousemaan. Mulla kun meni melkein koko kuukausi niiden kevyiden sukkien kanssa, eikä Isovelitakki tule missään tapauksessa valmistumaan… Ehkä joku pipo, sukat ei nyt innosta, vaikka ennen joulua olisikin tarkoitus neuloa ainakin yksi pari valkoisia…

lauantai 25. lokakuuta 2008

Uskokaa tai älkää…

Olen ollut lomalla kokonaista neljä päivää – tulin siis tiistai-iltana kotiin – ja arvatkaapas paljonko olen neulonut? Pakkasin mukaani toista kiloa lankaa – kassillisen keltaista isoveljeä, (siis sen villatakkitekeleen) sekä Fortissima-sukkien tekeleen. Ihan varmuuden vuoksi, ettei lanka vaan lopu kesken. Tänään kaivoin sukankutimen kassista ulos, mutta silmukkaakaan ei ole vielä neulottu!

Ja jos tuon uskoitte, niin varmaan sitten tämänkin: Eilen kävin Hesassa, katselin ne italialaisten pukujen ja Arabian astioitten näyttelyt ja hypistelin lankoja Menitassa ja Anttilassa. Enkä ostanut kerääkään! Mahdankohan olla tulossa kipeäksi? ;-)

Mitäkö sitten olen tehnyt? Pessyt pyykkiä, silittänyt, mankeloinut, ommellut kolme pöytäliinaa, leiponut omenapiirakkaa, ollut remonttimiehen apulaisena, katsonut vanhoja Derrikkejä ja Kettuja ja nukkunut pitkiä yöunia. Ja surffaillut blogeissa. Ja lenkkeillyt joka päivä, satoi tai paistoi.

Nyt tuolla valmistuu jälkiruuaksi kaura-omenapaistosta ja ruuan jälkeen meinaan vihdoin ottaa sukankutimen käteen, että saisin nuo Fortissimat varmasti valmiiksi lokakuun puolella. Ensi viikonloppuna varmaan sitten saan vihdoin niistä jo kuviakin aikaan…

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Terve taas...

...täytyy taas vähän kirjoitella, ettette unohda mua ja mun blogia.

On ollut olevinaan kovasti kiirettä, eikä ole tullut mitään valmista neulerintamalla. Neulottu kyllä on, julkisestikin – pääsin viime viikolla Hepsin kyydissä Kotkaan neuletreffeille. Neuloin siellä samoja Fortissima-sukkia kuin edellisen viikon Korian treffeilläkin, ja siinä hulinassa tein vahingossa toiseen sukkaan pikkuisen pitemmän varren ja pikkuisen pienemmän kantapään kuin ensimmäiseen. Huomasin asian seuraavana päivänä, mutta en viitsinyt purkaa, koska lankaa kerran riittää kahteen pariin. Nyt mulla on neulottuna yksi pari valmiiksi ja se neljäskin sukka on aloitettu – sentin verran vartta valmiina. Mutta tuo lanka on kyllä tosi metkaa – siinä ei ole ollenkaan alkanut mallikerta toistua, vaan koko ajan tulee erilaista. Saa nähdä sitten miltä ne eriparisukat näyttää jaloissa… Kuvan laitan blogiin sitten kun kaikki neljä on valmiita.

Niin – lisäksi olen neulonut jonkin verran keltaista isovelitakkiani, mutta se ei ole edistynyt kovin paljoa. Parin päivän päästä alkaa syysloman pätkä, jospa silloin ehtisin vähän enemmän harrastaakin – ainakin aion pistäytyä Hesassa katsomassa pukuja ja astioita ja varmaan poikkean Menitaankin, kun kerran viereen menen… Onhan mulla sinne kahden euron lahjakorttikin ;-)

tiistai 7. lokakuuta 2008

Lankaa, lankaa, lisää lankaa…

Oltiin sitten eilen Korialla neulomassa, pääsin Hepsin kyydillä ja mukavaa oli! Kiva tutustua uusiin ihmisiin, sellaisiin, joiden blogeja olen lueskellut ja ihan kokonaan uusiinkin tuttavuuksiin.

Niin neulomaan sinne mentiin, vaikka kotiin tulinkin aikas ison lankapussin kanssa! Olen jo pitkään haaveillut keltaisesta villatakista – juu juu, muistan kyllä että mulla olisi siihen ollut seiskaveikkaa, mutta kun se on tälle talvelle ihan väärää keltaista… No siis, ostin isoveljeä sitten reilusti, että saan neulottua siitä myös asusteita – 12 kertaa sata grammaa (eihän se kuullosta noin ilmoitettuna ihan niin paljolta, eihän…)

Sitten siellä neuletreffeillä oli Koipallolla mukana 500 grammaa just mun väristä punaoranssia Jaeger Trinityä, joka pitää sisällään 40 % silkkiä, 35 % puuvillaa ja 25 % polyamidia. Siis just sellaista lankaa, jota olen aatellut topiksi – kylläpäs kävikin tuuri, ettei se ollutkaan Koin väristä, vaan sain langat itselleni yhtä paperilappusta vastaan. Nyt sormia syyhyttää uudet neuleet, ja kohta taitaakin alkaa mallitilkkutehtailu….

Yritin ottaa kännykällä kuvia noista langoista (sekä keskeneräisestä Fortissima-sukastani) mutta niistä tuli niin kummallisen värisiä kuvia, että tähän postaukseen saa luvan riittää pelkkä sanallinen sepustus. Ensi viikolla ehkä pääsen mukaan Kotkan neuletreffeille, Jippii!! –
Niin: Kiitos vielä kerran hyvästä kyydistä Hepsille ja seurasta kaikille mukana olleille!

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Sukkia, sukkia, enemmän sukkia…



Tässä kuvassa poseeraa syyskuun puolella valmistunut jättiraitasukkapari (72 grammaa) yhdessä tänään valmistuneen vihreäraitaisen miestensukkaparin (120 grammaa) kanssa. Tuskin niistä sen enempää kannattaa edes kertoa – no, kolmosilla neulotut kummatkin ja punaharmaissa on 40 silmukkaa, vihreissä 48. Siinä ne tärkeimmät.

Tänään neuloin myös Fortissima-sukkia, yhden varren verran. Edelliselle aloitukselle kävi nimittäin niin, että ensin neuloin jotain 7 senttiä vartta. Sitten totesin, että ainakin mulle se oli vähän liian pientä, mutta sen sijaan se tuntui aika mukavalta ranteeseeni, ja aattelin, että teenkin hanskat. Peukkukiilan valmistuttua totesin, että ei sittenkään ja vedin koko aloituksen surutta kerälle. Tänään sitten aloitin uudelleen, muutama silmukka enemmän leveyttä varteen ja nyt sillä sukanvarrella on pituuttakin jo mieleiseni määrä…

Ai niin, vihreitten sukkien valmistumisen myötä lankavarastoni keveni muutaman gramman alle yhdeksän kilon! Meinaan kuitenkin päivittää sivupalkin lankalistan vasta huomisen Korian-reissun jälkeen – veikkaan, että sitten lankaa on taas ainakin kymmenen kiloa…

Syyskuun tilannekatsaus kertoo seuraavaa: neuloin 11 tuotetta, yhteensä kulutin 2371 grammaa lankaa, tosin niistä kolme painavinta, eli langasta aika suuri osa, tuli tehtyä neulekoneella. Tavoitteeni olisi kuitenkin saada tänä talvena kaikki vanhat vuosikertalankani kulutettua tavalla tai toisella, en millään jaksaisi enää varastoida niitä, kun mieli kumminkin tekee uusia laatuja ja värisävyjä…

tiistai 30. syyskuuta 2008

Tulihan ne valmiiksi…

…muttei ole kuvaa vielä, enkä tiedä tarkkaa painoakaan. Nimittäin kolmas pari noista vaaleanpuna-harmaista jättiraitasukista. Itse asiassa nämä uudet on muuten ihan samanlaiset perussukat kuin edellisen postauksen kaksi paria, paitsi että näissä on lyhyempi varsi. Mutta laitan kyllä viikonloppuna kuvan ja samalla ilmoitan syyskuun loppusaldon.

Niin, luulin jo vähän aikaa, ettei nää valmistukaan syyskuun puolella, kun eilen eksyin taas tuohon kivaan pieneen lankakauppaan ja sieltä lähti mukaani vihreänkirjava kerä Fortissima Socka Coloria. Ja se kerä oli ihan pakko korkata heti eilen, kun oltiin Hepsin kanssa pienillä mutta sitäkin hauskemmilla neuletreffeillä paikallisella ABC:lla. Siellä kahvitellessa syntyi Fortissima-sukanvartta viitisen senttiä, mutta tän päivän bussimatkoilla ja salkkareita katsoessa sain kuin sainkin valmiiksi tuon jättiraitasukkaparinkin.

Tällä kertaa ei siis tullut kuvia, enkä nyt keksi muuta kirjoitettavaakaan. Mieli tekisi keltaista Isoveljeä villatakin verran ja se olisi paikallisessa halpakaupassa tarjouksessakin, niin että saas nähdä kuinka kauan lankavarastoni pysyy alle kymmenessä kilossa…

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Valmistunutta ja melkein…

Kuluneen viikon aikana olen saanut valmiiksi yhtä sun toista neulottua – no, oikeastaan jotain on ihan pikkuisen kesken, mutta postaan kaikki kuitenkin nyt samalla.



Ekaks sukkia: tässä on seiskaveikan jättiraidasta nelijalkaiselle - - tai oikeastaan ehkä äidille ja tyttärelle - - vasemmanpuoleiset on hitusen isommat, muutaman kerroksen pidemmät terät ja ne painaa 89 grammaa, kun taas oikeanpuoleiset painaa vain 87 grammaa! (Tänään olen aloittanut kolmatta paria samasta langasta, tällä kertaa vähän lyhyemmillä varsilla!)

Sitten niihin neulekoneen kanssa tehtyihin takkeihin:



Tämä valkoinen on siis yli kymmenen vuoden takaista Novitan Faunaa, ja painaa 860 grammaa. Takki ylettyy jonnekin puoleen reiteen, ja siihen tulee luultavasti kaksi nappia vierekkäin ylös miehustan ja kauluksen vaihtumiskohtaan – mutta ei mulla ollut vielä sopivia nappeja. Kuvakin on sen takia vain tuollainen osa, koska takin etureuna kaipaa vielä höyryn kanssa käsittelyä. Laskin tämän kumminkin jo valmistuneeksi… en millään malttanut enää pitää lankasaldossa tuota isoa määrää. Ai niin takki on siis muuten neulottu paksulankakoneella, mutta kauluksen pistelin käsin kutosen puikoilla. Se on niin iso, ettei neulekoneen neulat olisi riittäneet ilman saumaa, enkä sellaista halunnut tähän jättikaulukseeni.

Sitten se toinen jakku: Tästä mustasta seiskaveikkatakista ei kuvassa saa mitään selvää, mutta laitan kumminkin jonkinlaisen palasen…



Tästäkin puuttuu kuvausvaiheessa vielä napit – kerrankin mun varastosta löytyi sopivat. Tämä takki painaa 530 grammaa ja tämä on neulottu kokonaan sillä paksulankakoneella. Jokin virhe mulle kumminkin tuli tehdessä tai laskiessa, sillä tarkoitus oli tehdä semmoinen lantiopituinen, mutta tämäkin on tuonne puoleen reiteen asti. Silti hihoista tuli sopivat, kerrankin, yleensä mulla on kaikissa vaatteissa liian pitkät hihat, on ne vaatteet sitten ostettuja tai itse tehtyjä :-)

Ainakin yhdet sukat olis tavoitteena saada vielä tän kuun puolella valmiiksi, mutta saa nähdä, mitä ehdin… Kuun vaihteen raportti tulee varmaan vasta ensi viikonloppuna. Nyt pitää vähän orientoitua huomiseen työpäivään ja mennä sitten nukkumaan.

Ai niin, huomaatteko sivupalkista: Lankavarastoni on alle kymmenen kiloa!!! (Mutta kuinkahan kauan jos pääsen lähtemään ensi viikolla Korialle!)

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Moi!

Poikkesin kertomaan, että sain tänään yhdet sukat valmiiksi ja pääsin aloittaan seuraaviakin, mutta tarkempi raportti tulee vasta ensi viikonloppuna kun olen taas kamerani ja vaakani luona.

Toivottavasti silloin olisi muutakin raportoitavaa...

Mukavia syksypäiviä kaikille!

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Vuorossa vihreää…

Tämän viikonlopun aikana valmistui vielä lisää neuleita: En millään malttanut antaa noitten uusien Iceland-lankojeni odottaa, vaan pistelin niistä pikaisesti pipon ja huivin uuden mustan syksytakkini piristykseksi. Kas tässä:



Pipon tein 5½ puikoilla ainaoikeaa ja huivin kympin paksuisilla haloilla, myös ainaoikeaa. Siis superhelppoa ja nopeaa, mutta sopii tähän lankaan – ei tässä mitkään kommervenkit näkyisikään.



Ai niin: Pipo painaa 48 grammaa ja huivi 98 grammaa.

Tänään sain jo seuraavan sukankin niin pitkälle, että kantapääkin on jo tehtynä, joten varmaan saan ensi viikonlopuksi siitä raportoitavaa.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Käsin ja koneella ja jotain uuttakin…

Sain punnittua ja kuvattua viikon aikana valmistuneet neuleeni, esittelen ne nyt ilman sen kummempia esipuheita:



Nämä toiset Regia Kaffe Fassetit valmistuivat jo muutama päivä sitten. Painavat 68 grammaa, ja ovat minusta tosi nätit. Käytin lopun raitalangan varteen ja terän tein pätkävärjätystä versiosta. Omaan jalkaani nämä ovat pikkuisen pienet, joten menevät kai sitten pukinkonttiin - en kyllä vielä tiedä kenelle.



Ihan juuri äsken valmistui tämä toinen sukkapari – tämäkin on pukinkonttiin ja näistä tiedän kuka saa, koska lähipiirissäni on vain yksi näin pieni ihminen. Tämän viimekeväisen raitaseiskaveikan värin tunnistivat varmaan kaikki. Nämä sukat painavat 73 grammaa, neulottu kolmosen puikoilla niin kuin nuo Kaffetkin. Näissä on terässä 36 silmukkaa, Kaffeissa 40.



Sitten tässä onkin ensimmäinen valmis koneneuleeni: Jussista paksulankakoneella neulottu slipari: tähän kului neljä kerää lankaa niin tarkalleen, että saumojen ompelun jälkeen jäljellä oli noin 30 sentin pätkä! Onneksi ei kumminkaan jäänyt yhtään vaille. Slipari painaa 388 grammaa, eli sen verran vähemmän niissä sadan gramman kerissä taas oli! Neuloin nuo pääntien ja kädenteitten kaitaleet käsin kolmosen puikoilla, koneen kanssa olisi ollut hankalampi käyttää langanpätkät niin viimeisen päälle tarkkaan.

Sitten pitää myös kertoa, että tulin myös ostaneeksi vähän uutta lankaa: työmaakaupungissani on pieni lankakauppa bussillemenomatkani varrella, enkä voinut eilen vastustaa sen tarjouskoria: Iceland maksoi 2,50 euroa per kerä. Huivia ja pipoa olen noista jo neulonutkin hyvän matkaa…



Toivottavasti saan ensi viikon aikana kasattua ne kaksi neulekoneella tehtyä villatakkia, niin olisi sitten taas reilusti raportoitavaa. Nyt ei muuta...

lauantai 6. syyskuuta 2008

Väri-ilottelua

Sain valmiiksi ekan parin Regian Kaffe Fassetin värittämistä sukistani. Väri ei ole tuossa kuvassa taaskaan edukseen, mutta en nyt millään jaksa säätää sitä. Sukat on neulottu kolmosen bambuilla ja ne painaa 58 grammaa. Syyskuun saldo on näin avattu, samoin sukkasato!



Tykkään tosi paljon tuosta värityksestä, ja erityisen kivoilta näyttää jo yli kantapään tehty seuraava suka, johon tein varren tuosta raitalangasta ja terän samoilla väreillä pätkärääkätystä langasta. Varmaan valmistuvat aika pian!

Laitan sitten loppukevennykseksi eilisestä esityksestä nappaamani kuvan - - tässä (suunnilleen ainoassa edes jotenkin onnistuneessa) näppäyksessäni ei sattumalta ole värejä, vaikka niitä taivaalla leiskuikin lähes tunnin ajan. Olin siis sadankahdenkymmenentuhannen muun kanssa katsomassa ilotulituksen SM-kisoja!



PS. Päivitän tuon sivun lankavarastolistani sitten kun saan poistaa myös ne neulekoneella kulutetut langat - kunhan saan kasattua ja punnittua ne vaatekappaleet.

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Lankaa kuluu …

… mutta valmiita töitä ei ole kumminkaan. Jaa miksikö? No siksi, että olen surrutellut neulekonetta tällä viikolla jotain kymmenen tuntia ja nyt on joka tuolin selustalla lepäilemässä pingotettuja ja höyrytettyjä tai vielä kippurallaan olevia kappaleita, mutta kukaan ei millään viitsi ruveta ompeleen niiden saumoja.

Olen siis neulonut kaikki punaiset Jussi-lankani slipariksi, neljä kerää mustaa seiskaveikkaa villatakiksi ja suurimman osan valkoisista Faunoista myös villatakin kappaleiksi. Punaiset ja mustat kappaleet on höyrytettykin, valkoiset pitäisi saada tänään käsiteltyä. Tai huomenna – enhän kumminkaan ennätä neulekoneelle enää tällä viikolla. Ennen tiistaita täytyy kumminkin tietää kuinka pitkät kaitaleet etureunoihin on neulottava ja kuinka paljon silmukoita kaulukseen pitäisi laittaa. Yhteensä nuo kolme painaa pari kiloa.

Sitten olen saanut sukkasadonkin alulle: Eka pari, joka on punavoittoista herkullista Regian Kaffe Fassettia, on jo siinä mallissa, että kohta Salkkareitten aikaan saan varmaan jo toiseenkin kantapään tehtyä.

Niin, se piti vielä mainita että neulekonehommien seurauksena on nenä tukossa ja sormessa rakko! Ja että kun nuo neuleet tulee valmiiksi, ei mulla ole lankaa enää kymmentä kiloa.

maanantai 1. syyskuuta 2008

Pieni tilastotieto...

Laitan pienen ja kuvattoman postauksen, ettei jää kuun vaihteen tilasto tekemättä.

Ne viime viestin Shantisilkki-Supersocke-neuleet painoivat seuraavasti: pipo 54 g ja huivi 236 g. Elokuussa valmistuneet neljä neuletta painoivat yhteensä 378 grammaa. Ei kovin hääppöinen saldo, mutta kun ottaa huomioon, että uusi työ on vienyt taas elokuussa mehuja niin ainakin viimevuotista paremmin meni kumminkin: viimevuonnakin aloitin elokuussa uudessa paikassa (oon oikea pätkätyöläinen siis) ja silloin sain neulottua vain sata grammaa, kahteen pikku pipoon.

Elokuussa tuli vähän uusia lankojakin hankittua, mutta lankalaatikkoni kokonaispaino on kuitenkin laskemaan päin - kohta mennään alle yhdentoista kilon (jos en sorru ostoksiin....)

Nyt on työn alla tummanvihreä tunika, mutta se on mahdottoman kevyttä lankaa, ja kohta pitää aloittaa kyllä jotkut sukatkin, kun kerran menin mukaan sukkasatoon tänäkin vuonna. Lankalaatikon pitäisis kyllä keventyä aika kiitettävästi tuon neulekoneharjoitteluni ansiosta - ja itse asiassa nyt pitääkin tehdä laskelmia seuraavaa työtä varten (vaikkei se slipari olekaan vielä kokonaan valmis).

Nyt on sitten jo syyskuu, ja sen kyllä huomasi kun olin kävelyllä - ilma on niin vilpoinen mutta ihanan raikas. Meikäläinen nähkääs tykkää syksystä tosi paljon. Niin että mukavia ja pirteitä päiviä vaan kaikille lukijoillenikin!!!!

torstai 28. elokuuta 2008

Kuvia kuvia…

Laitan kuvia valmistuneista töistä, vaikka en saakaan kaikkien tekeleitten painoja tähän postaukseen, kun olen eri osoitteessa kuin hieno vaakani.

Ekaksi sukat, jotka on olleet päättelyä vaille jo viikon verran – tänään valmistin, samoin kuin muutkin tän postauksen tuotteet.

Nämä Nalle Four Seasons Syksystä neulotut lyhytvartiset sukat painavat vain 54 grammaa. Niissä on 48 silmukkaa, neulottu 2½ puikoilla ja niistä tuli hivenen reilut mun 39-kokoisiin tassuihini. Mun sukkakäsiala on löystynyt huomattavasti!

Sitten neuloin samasta langasta myös pipon:

Pipo painaa vain 34 grammaa, ja vaikka se näyttääkin kuvassa tosi lyhyeltä, niin tuo poikittaisena 2x2-resorina neulottu reuna venyy päässä tarvittaessa hyvinkin korvien yli. Kehittelin tän hetken mielijohteesta ja tykkään, että siitä tuli aika mukava.

Mutta vielä enemmän tykkään tästä toisesta piposta:

Tässä on neulottu vitosen puikoilla kaksinkertaista tummanpunaista Fortissima Sockaa ja reunaosassa vuorottelee sen kanssa vuosi sitten Tukholmasta ostettua Shanti-silkkilankaa. Silmukoita pipon reunassa on 60 kappaletta.

Sitten vielä huivi:

Tämä on myös neulottu vitosen puikoilla samoista langoista kuin pipokin, loin 200 silmukkaa ja neuloin aina oikein vaihtaen langan satunnaisesti 1–4:n kerroksen välein. Fortissima meinasi vaan loppua kesken ja sen vuoksi toiseen reunaan piti neuloa enemmän silkkiä, mutta olen tähänkin tosi tyytyväinen. Saakohan tästä lähikuvasta käsitystä, miten ihanasti tuossa silkissä on kaikki maailman kirkkaimmat värit sekaisin mutta sulassa sovussa.

Näitä silkki+sukkalankatuotteita en ole saanut punnittua, mutta laitan seuraavassa postauksessa sitten niiden painot. Kumpikin lanka tuli kumminkin käytettyä ihan tarkalleen, ehkä joku puoli metriä jäi (senkin olisi voinut lisätä hapsuihin).

Sitten olen treenaillut sitä koneneulontaa sen verran, että mulla on aika lähelle valmis semmoinen punaisesta Jussi-langasta neulottu slipari, jossa on edessä palmikkokuvio. Näette sitten kun saan kasattua sen valmiiksi. Ja sikäli kun yleensä saan sen valmiiksi – lankaa on nimittäin niin vähän, että teen pääntien ja kädenteitten kaitaleet käsin neulomalla, kun silloin on huolettomampi käyttää jämäpätkiäkin hyväksi. Mallitilkkukin piti purkaa ja kastella että sain suoristettua langan. Eikä siinä sliparissa ole näkyvissä kuin pari virhettä (aika hyvin 25 vuoden tauon jälkeen, sanon mä!) Toinen virhe on joku ihme suuri silmukka kohta resorin jälkeen mutta ihan mukavasti sivussa ja näin ollen vähän piilossa, toinen taas on jostain kumman syystä vähän löysempi silmukkarivi puolella etukappaletta (mutta toivon että se lähtisi viimeistelyssä näkymättömiin). Olen kumminkin tosi innoissani tuosta koneneulonnasta ja aion kyllä tehdä harjoitusmielessä muutakin, koska noita lankoja riittää.

Niin, sitten kaivoin taas esille pussillisen tummanvihreää tuntematonta villasekoitetta josta tein alkukesästä jakun, ja aloin tällä kertaa tunikaa. Sitä on vasta noin viisi senttiä helmaa ympyränä, varsinainen teeveenkatseluneule siis.

Jep. Lopuksi vielä kolme kuvaa työmaakaupungistani (joka muuten ei ole Hämeenlinna, vaikka siellä taitaakin olla aika saman näköisiä paikkoja):

Tällainenkin rakennus löytyy:
Ja tällainen taideteos:
Ja tämä kukka kasvaa (tai ainakin kasvoi viime viikolla) tän kerrostalon pihassa melkein roskapönttöjen vieressä, uskokaa tai älkää!