tiistai 26. toukokuuta 2009

Reissussa ja muuta kiirettä…

Nyt on ollut viime aikoina niin kiirettä, etten ole ehtinyt tehdä käsitöitä paljon ollenkaan enkä päivittää blogiani. En ole kauheesti ehtinyt edes lueskella muidenkaan blogeja. No, kuusi työpäivää vielä, niin sitten taas helpottaa ;-)

Mutta vähän kuulumisia nyt sitten kumminkin:

Ihan ekaks pitää esitellä uusi leluni. Tykkään tosi paljon tästä pikkukamerasta, saa hyviä kuvia ja on niin näppärä pitää aina mukana. Täydentää mainiosti sen tarpeen, kun järkkäriä ei voi/jaksa/raaski kuljettaa mukana.
Sen verran olen tehnyt käsitöitä, että yhdet sukat on päättelyä vaille valmiit. Laitan niistä kuvat ja tiedot myöhemmin. Sitä pastelliväristä peittoa olen muutaman kerroksen virkannut, samoin muutaman kukkasen, joita meinaan siihen koristukseksi kiinnittää, mutta ei se tule valmistumaan tätä menoa vielä pitkään aikaan.

Viime viikolla olin työporukan mukana parin päivän ulkomaanreissulla, ja laitan pari kuvaa matkakohteesta. Missähän sitä nyt tulikaan käytyä?

Näkymät hotellihuoneemme parvekkeelta:




Kaupungilta:




Rannasta:



Lopuksi vielä yksi neulojia kiinnostava juttu: paluumatkalla ostin Tallinnasta Sadamarketista pari liukuvärjättyä Vironvillavyyhtiä, mutta en ennättänyt kuvata niitä vielä, ja nyt ne on eri osoitteessa kuin minä. Onneksi tää reissulassen elämä taas helpottaa viikon päästä, kun työpesti päättyy ja saan kaikki kimpsuni ja kampsuni taas yhteen osoitteeseen, omaan kotiini! Vaikka täällä Kymenlaaksossa on ollut kivaa, niin omaa kotia ei mikään kuitenkaan voita!

lauantai 9. toukokuuta 2009

Mandariini

Tässä on nyt kuva keltaisesta ketjusilmukkahuivistani:



Nappasin kuvan illan jo alkaessa hämärtyä, en saa millään tuohon keltaiseen oikeaa kullanvivahdetta, mutta kelvatkoon nyt näin. Tämä 285 grammaa painava huivi on siis tehty kolmosen koukulla Mandarin-langasta, jota ostin työpaikan kirppikseltä. Leveyttä huivilla on 38 senttiä ja pituutta pari senttiä vaille kaksi metriä (hapsuineen). Olisi saanut tulla vielä hiukan leveämpi, mutta hyvä näinkin. Tykkään tästä, ja veikkaan että kyllä se joihinkin kesän juhliin pääsee harteilleni.

Tänään sain neulottua sen punaisen Cloud-jakun toisenkin hihan. Seuraavaksi pitäisi tehdä vähän viimeistelyhommia, että pääsisi sitten kaulus- ja etureunaresorien kimppuun.

Mitäs muuta? Niin, toivottavasti pääsisin ensi tiistaina Kotkan neuletapaamiseen, koska Kymenlaakson-keikkani alkaa olla lopuillaan ja tilaisuus olisi ainakin tällä tietoa viimeinen…

torstai 7. toukokuuta 2009

Päivitystä...

Tänään pitää vähän päivittää blogia, vaikka ei mulla olekaan kuvia näytettäväksi.

Alkuviikosta sain virkattua sen keltaisen puuvillaisen ketjusilmukkahuivin, nyt se odottaa höyryä, punnitusta ja valokuvaamista. Ehkä viikonlopun aikana ehdin…

Sitten olen telkkaa katsoessani virkannut sitä aivotonta peittoa, josta tulee kyllä aika suloinen, mutta se on ihan mahdottoman tylsää tehdä. Toisaalta juuri sopivaa hommaa telkankatseluun, ei tarvi ajatella eikä laskea eikä vaihtaa lankoja – kolme pylvästä ja yksi ketjusilmukka ja toistetaan loputtomasti. (Teen siis yhtä jättikokoista isoäidinneliötä.)

Sitten kaivoin ufoni esille, äidin punainen neuletakki on niin vähää vaille, että se on ehdottomasti otettava työn alle heti kun selviän muutamasta aivoja vaativasta tehtävästä (työjuttuja siis). Sitten lasken, missä vaiheessa toinen hiha on ja pistelen sen jakun valmiiksi.

Vihreä ufo sen sijaan kiikkuu purkutuomion reunalla! En oikeastaan tykkää siitä ollenkaan, mutta en keksi mitä muutakaan siitä langasta tekisin. Eikä se mokoma edes mene kaikki vaikka tekisin tuon tunikan valmiiksi. Rupesin jo miettiin, että jos purkaisin sen ja aloittaisin uuden nelinkertaisesta langasta (nyt on kaksinkertainen), mutta en ole varma riittäisikö se sitten. Olen siitä langasta jo aiemmin tehnyt yhden jakun ja se olisi muuten aika kiva mutta siihen tuli vähän epämukavan mallinen kaula-aukko, eikä se pysy päällä oikein hyvin. Jos olisin fiksu, korjaisin sen, mutta siinä olis niin paljon purkamista, ettei huvita. Ja oikeesti se oli jotain sikahalpaa tuntematonta outlet-lankaa, että on ihan älytöntä nähdä sen kanssa noin paljon päänvaivaa. Mutta toisaalta tykkää siitä väristä tosi paljon.

Mutta onneksi tuo fufoilu kestää kaksi kuukautta niin voin miettiä sen vihreän tunikantekeleen kohtaloa myöhemminkin ja keskittyä nyt äitin jakkuun ja siihen vauvojen väriseen tylsään peittoon.

Tai sitten otan ja aloitan jotain ihan uutta… vaikka jonkun kesätopin tai sen alpakkatakin… tai… tai…