maanantai 29. kesäkuuta 2009

Vihreää vihreällä

Sain tänään valmiiksi vihreän tunikani, ja heitin sen taas pihanurmikolle kuvattavaksi. Ei ole kyllä kovin nerokkaita mun kuvauspaikan valintani – talvella kuvasin beessiä tammiparketin päällä ja nyt on pakko saada kuvata tekeleet nurmikolla, oli ne sitten minkä värisiä hyvänsä.

Tässä siis vihreää vihreällä:



Tuo neule on oikeasti niin tumman vihreää, että hämärässä sitä luulee mustaksi, auringonpaisteisella nurmikolla se näyttää aika harmaalta.

En oikein tiedä tykkäänkö tästä, tai siis joiltain osin neule on mielestäni onnistunut, mutta sitten toisaalta ei kovin hyvin. Tykkään pääntiestä, josta tein tosi avaran ja virkkasin siihen kaksi kerrosta pylväitä. Kuvassa (nurmikolle heitettynä) pääntie vähän kupruilee, mutta päällä se näyttää hyvältä ja just sen kokoiselta kuin halusinkin. Lisäksi tykkään hihoista, vähän pussitusta ranteissa resorien jälkeen ja poimuja pyöriöillä. Helmasta en kauheasti tykkää, se saisi olla hiukan kapeampi ja paita saisi olla muutaman sentin pidempi. Oikeasti mietin vielä, että pitääkö helma ottaa auki ja neuloa siihen vähän lisää. Toisaalta jos neule vähän venähtäisi, niin siitä tulisi just semmoinen kuin pitää, mutta kun tuo lanka on jotain kumman kevyttä – eli ei laskeudu ollenkaan. Lisäksi se lanka on ihan käsittämättömän riittoisaa. Tähän xl-kokoiseen puseroon meni 245 grammaa, olen tehnyt siitä aiemmin jo jakun ja nyt neulon kolmiohuivia ja veikkaan että siitä tulee vielä jotain muutakin. Tämä pusero ja työn alla oleva huivi on neulottu vitosilla, vanhempi jakku neljäpuolikkailla, ja kaikki siis kaksinkertaisesta langasta. Lanka on löydetty joskus Menita Outletista, ihan vain värin vuoksi.

Sain kuin sainkin siis kesäkuun puolella kaikki keskeneräiset neuleeni valmiiksi (paitsi sitä jonka aloitin tällä viikolla), joten Fufoilu meni mun osalta just nappiin. Tänään lähtee sitten puikoille valkoinen pumpulitunika.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Pastellipeitto

Sain valmiiksi torkkupeiton, jota olen muutaman kuukauden telkkaa katsoessani virkkaillut. Heilautin sen äsken pihanurmikolle, tältä se näyttää:



Virkkasin tän peiton siis vauvalangoista, joita laatikossani on muhinut aika kauan. Halusin tästä mahdollisimman yksinkertaisen virkattavan, joten aloitin keskeltä isoäidineliötekniikalla ja virkkasin aina yhden värin loppuun. Keltaista (josta 13 vuotta sitten neuloin vielä syntymättömälle neiti A:lle nutun, housut ja myssyn) oli vähiten, joten aloitin sillä. Valkoista ja vaaleanpunaista oli kumpaakin yhtä paljon (ne oli jäänyt yhden toisen pikkuneidin villatakista) ja vaaleansinistä (josta neulominen jäi aikomukseksi kun nuoriso kasvoi vauvavärien ohi nopeammin kuin täti tajusikaan) oli suunnilleen saman verran kuin kaikkia muita yhteensä.



Yhtenä iltana kyllästyttyäni tuohon tasaiseen virkkaamiseen, keksin nuo kukat. En tiedä onko ne hyvät vai huonot siinä, mutta ne on vaan harsittu vaaleansinisellä rullalangalla kiinni (joten lähtevät helposti pois). Kukkaset on virkattu omasta päästä fiilispohjalta ja tein niitä lopuksi niin monta kuin lankaa riitti.

Peitto on virkattu siis kolmosen koukulla ja se painaa 707 grammaa. Se on neliönmuotoinen, sivun pituus noin 140 senttiä.

Ja koska tämä pastellinvärinen hempeys ei oikein sovi meidän tummemmansävyiseen makuuhuoneeseen, meinaan viedä tän yhteen paikkaan, minne tää paremmin sopii jo nimensäkin puolesta. Aikomus oli viedä jo ylioppilaslahjaksi, mutta kun valmistui vasta tänään.

Tänään olen myös neulonut, äidin punaisesta takista unohtui taskut. Nyt ne on neulottuna odottamassa, että kun menen sen takin luokse, niin saan siihen sitten laitettua ne taskut paikoilleen. Lisää painoa takille tulee nyt sitten noin 25 grammaa, eli korjasin listaani sen painoksi 550 grammaa.

Nyt kun vielä saisin inspiraation sen vihreän tunikan kappaleitten saumaamiseen niin voisin mahdollisesti vaikka saada ufoni tehdyksi tässä kesäkuun puolella.

torstai 25. kesäkuuta 2009

Lomaa

Tässä on jo mennyt muutama viikko kesäloman merkeissä. Pari pikku reissuakin on tehty, vaikka pääasiassa onkin oltu kotosalla siivoilemassa ja puuhailemassa kaikenlaista. Talven toisessa osoitteessa olleet tavaratkin on löytäneet taas paikkansa kotona ja tän viikon kesäisen sään ansiosta tärkeimmät matotkin on pestynä takaisin lattiassa.



Tässä kuva eilisestä taivaalle tuijottelusta jättitattarien ja aurinkovarjon alta.

Juhannuksena oli niin vilpoista, että oli sopiva keli istua sohvannurkassa käsityön kanssa ja katsella viimeisiä teho-osastoja (pari jaksoa vielä jäljellä). Sain neulottua kappaleet siihen tummanvihreään tunikaan, mutten ole saanut inspiraatiota kappaleitten saumaamiseen. Sitten virkkasin sen pastellivärisen peiton melkein valmiiksi, siihen tulee koristeeksi kukkasia, joita saan vielä pari kolme kappaletta loppulangasta. Sitten lankojen päättely ja toivottavasti valmista ennen kuin kuukausi vaihtuu.

Tänään aloitin Derrickiä katsoessani sen tummanvihreän langan lopuista samanlaista porrasreunaista huivia, jollaisen tein tuossa keväällä vaaleamman vihreästä puuvillasta. Aloitin tuon telkkarityöksi, koska se on niin helppo malli, mutta viimeistään heti kun nuo kaksi aiempaa työtä valmistuvat, aloitan myös valkoisen puuvillatunikan neulomisen. Toivottavasti seuraavassa postauksessa olisi sitten näytettävänä valmiita töitä!

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Tyytyväinen

Sain just valmiiksi Mystic-toppini pidennyshomman ja kylläpä olen nyt tyytyväinen, että sain sitä lankaa lisää. Värikin on niin samanlaista kuin alkuperäinen erä, että tuossa sileän ja resorin vaihteessa ei näy juurikaan eroa.

Paitahan oli alun perin tämmöinen napatoppi:


ja nyt se on tämmöinen käyttöpaita:


Ja oli se vaan mukavaa, että kun on tänne blogiin merkinnyt puikko- ym. tiedot, niin ei tarvinnut arvailla millä tuon vuosi sitten neuloin. Paidan paino lisääntyi 90 grammalla, vaikka siihen kokonaisen 100 gramman kerän neuloin. Kyllä on kummallista tuo langan paino!

Ai niin, sitä piti vielä mainita, että olen laitellut Ravelryyn kuvia – näitä samojahan ne on kuin blogissa, mutta jospa sielläkin olisi jatkossa kivampi poiketa.

Niin ja jos en tällä viikolla ennätä enempää blogata niin

HYVÄÄ JA HAUSKAA JUHANNUSTA KAIKILLE!

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Kesäisiä värejä

Olen vihdoin saanut pari käsityötä valmiiksi, joten tässä seuraa siis raporttia niistä.

Ensinnäkin keltaiset sukat Stepistä. Ne painavat 48 grammaa ja ovat kaksipuolikkailla bambupuikoilla neulotut, suunnilleen omaa kokoani. Perussukkaa kesäisen värisestä langasta.


Sitten valmistui lopulta myös se punainen Luksus Cloud -takki. Tuo bambu-villalanka on tosi ihanan liukasta neulottavaa, tosi kivaa tehdä, mutta jostain syystä työ jäi keväällä pikkusta vaille valmiiksi. Nyt kun oltiin menossa vanhempieni luona käymään, päätin, että se takki on saatava sovituskuntoon ja edellisenä iltana neuloin vielä etureunan kaitaleita. Takki oli just hyvän kokoinen äitille, ja tämmöiseltä se näyttää:

Tarkkasilmäiset saattavat huomata, että kuvassa napit on irrallaan! Joo, oli siinä langanpäätkin päättelemättä, kun sen jätin saajalle, mutta ei varmaan mennyt paria tuntia lähdöstäni kun takki oli valmis. Monet neulojat (mun lisäks) kaipaavat päättelykeijua, mutta voin kertoa että se asuu mun äidin luona :D

Takki on neulottu nelosen puikoilla ja se painaa 525 grammaa. Laitan tähän vielä lähikuvan helma- ja hihansuuresorien yläpuolelle neulotuista reikäraidoista. Simppeli juttu, mutta somistaa perustakkia ihan mukavasti.

Eipä tässä muuta – tai no jos yksi kukkakuva sunnuntai-illan kaunistukseksi!

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Muutama juttu vaan...




Päätin pistäytyä kirjoittaan muutaman asian, tuo voikukka on vaan piristykseksi. (Mä muuten tykkäsin pikkulikkana voikukista ihan kamalasti :D)

Ensinnäkin ensi viikonlopun KIP-päivästä: Olen lueskellut blogeista ja Ravelrystä missä kaikkialla ensi lauantaina neulotaan julkisesti, ja olisin varmasti muuten mukana, mutta on muuta menoa; yhdet tärkeät ylioppilasjuhlat on vielä juhlimatta ja sinne siis suunnistetaan viikonlopuksi. Kivaa on siis tiedossa, mutta ilman puikkoja ja lankoja ;D Mutta ehkä taas ensi vuonna olen mukana neulomassa. Viime vuonna olin Pelagian kanssa Hämeenlinnassa ja se oli kyllä kiva reissu (vaikka ne Mokkasukat on edelleen neulomatta ;D).

Mulla on ollut tosi hiljaista kässyrintamalla viime aikoina, nyt olen vähän virkkailut sitä peittoa telkkaa katsoessa ja tänään innostuin kahdesta muusta hommasta: ensin otin työn alle (kun lopultakin löysin vaatehuoneen ylimmästä kapsäkistä) viime kesänä neulotun Mystic-topin, jota on nyt tarkoitus pidentää, kun Hepsin myötävaikutuksesta sain tilattua Tapion kaupasta lisäkerän sitä lankaa. Työ on jo siinä vaiheessa, että voi ottaa käteen telkkaa katsoessa.

Sitten tartuin pikkuisen kesken olevaan Cloud-takkiin, kun tajusin, että saatan sittenkin saada sen valmiiksi ennen viikonloppua. Eli äiti saattaa (huom. saattaa) saada synttärilahjansa vain vajaan viikon myöhässä. ;D Ovat muuten melkein saman väriset, nuo Mystic- ja Cloud-lankani.

Keltaisia sukkia ei kukaan ole vieläkään päätellyt, mutta aion kyllä saada nekin tän kuun aikana valmiiksi, kun tuo Fufoilukin silloin loppuu.

Muistatteko kun Fufoilun alkaessa ehdottelin starttikisaa? No, joku muu on tainnut saada saman ajatuksen (tai jalostanut mun idean käyttökelpoiseksi), kun niin monissa blogeissa puhutaan Kesäyön Hullutuksesta. Itsekin olisin muuten mennyt siihen mukaan, mutta mun seuraavat projektit on kaikki niin isoja, että heinäkuun loppuun on ihan liian vähän aikaa aloitettujen töiden valmistumiseen. (Vuoden loppuunkin taitaisi olla liian vähän aikaa, kun mulla on niin monta jakkua, toppia ja tunikaa suunnitteilla ja aika ohuista langoista). Tiskirättejä mä en ole neulonut enkä tule neulomaan (patalaput ois kyllä tarpeen).

Mutta ei tässä nyt auta muu kuin ruveta poimimaan silmukoita resoria varten tuosta äitin jakun kaula-aukosta. Kuulemisiin!

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Kesäkuuta…



Niin se aika vaan mennä vierähtää, kesäkuu on jo pitkällä, joten eiköhän olisi aika vähän päivittää blogiakin. Viime aikoina täällä on ollut tosi hiljaista, kun ei kässyrintamalla ole ollut oikein mitään raportoitavaa.

Töissä oli tosi kiirettä, tahti senkun kiihtyi toukokuun loppua kohti huipentuakseen sitten ihaniin kevätjuhliin, jossa kauniit neitoset omatekemissä mekoissaan sekä yksi nuorimies saivat todistukset ja pääsivät maailmalle! Opekin sai kukkia ja ihania lahjoja ja parin siivouspäivän jälkeen pääsi myös ansaitulle kesälomalle. Kakkoskoti tuli tyhjennettyä ja avain luovutettua vuokraisännälle, joten nyt olen sitten taas ihan oikeasti kokonaan kotona nauttimassa tästä hieman vetisestä Suomen suvesta.

Viime kuukausina en ole paljoa ennättänyt/jaksanut tehdä käsitöitäkään, sen verran rankkaa oli, että vapaa-aika meni netissä notkuessa tai nukkuen. Toukokuun valmistuneitten käsitöiden saldoon sain ainoastaan yhden työn, sen keltaisen 285 grammaa painavan ketjusilmukkahuivin. Olen kyllä neulonut yhdet sukat, mutta niitä ei ole päätelty sekä virkannut Bambino-peittoa, mutta se on vielä aika pahasti kesken. Ja se äitini neuletakki on edelleen saumausta ja etureunoja vaille. Eli jos tästä nyt piristyisin kässyrintamalla, niin kesäkuulle olisi luvassa saldoa aika helposti. Jos ja jos...

Ai niin, yksi juttu vielä, ne langat!

Pärnussa en jaksanut innostua ostamaan mitään, tai sikäläisissä lankakaupoissa ei ollut onneksi kovin suuria houkutuksia, mutta Tallinnan Sadamarketista mukaan tarttui pari liukuvärjättyä vyyhtiä. Punavihreä painaa 185 g ja siniruskea 200 g. Kukahan kerisi ne, että pääsisin aloittaan revontulta tai jotain muuta ihanaa huivia!