perjantai 29. helmikuuta 2008

Vielä jotain helmikuulle…

Sain juuri viimeisteltyä ja valokuvattua vielä kaksi työtä tämän kun puolella, eli mukaan hamsterikisaan.

Ensiksi sukat:



Nämä 107 grammaa painavat sukat on neulottu jostain tuntemattomista seitkytluvun lopun tai kasikytluvun alun langoista. Mulla ei ole näistä muuta mielikuvaa, kuin että keltaiset sormikkaat ja kaulahuivi on vieläkin tallessa. Nämä oli kuitenkin purkulankaa siis ihan kiharaista, enkä todellakaan tiedä, mitä olen näistä joskus aloittanut ja sitten purkanut. Tein tän verran eripariset sukat ja musta ainakin ne on ihan hauskat.

Sain sukat neulottua joskus eilen neljän aikoihin ja meinasin ensin jatkaa samoista langoista toisia – jotkut lyhytvartiset niistä pitäisi vielä tulla. Loin jo silmukoita kun yhtäkkiä iski sen päiväinen tympääntyminen kyseiseen työhön (tai ehkä pelko, ettei sukat valmistuiskaan helmikuussa.) No, katsoin sitten lankalistaani, että olisko siellä joku ihan joutava huivilanka tai vastaava, ja iskin silmäni tummanpunaiseen Heleniin, jota olin hamstrannut eka käynnilläni Korian lanka- aabeeceellä. Neljä kerää ei ollenkaan mun väristä muovilankaa – enpäs olisi uskonut että siitä tuli noinkin nätti huivi.



Eli huivi painaa 186 grammaa ja se on neulottu samalla ”isoäidin pitkulamallilla” kuin tämänkin huivi.

Koska en aio enää tänä iltana saada mitään muuta valmiiksi asti, voin laittaa helmikuun loppuraporttia tähän saman tien.

Neuloin ja virkkasin helmikuussa 12 tuotetta, yhteensä ne painavat 2067 grammaa, mikä on siis tän vuoden hamsterisaldoni. Kuukausi oli jotenkin huivipainotteinen. Siihen olin kuitenkin tosi tyytyväinen, että lähes kaikki työt oli ikälopuista jämälangoista tehtyjä – aion jatkaa niiden tuhoamista samalla mallilla edelleenkin. Valmistuneiden lisäksi olen neulonut jonkin verran vihreää villatakkianikin – aloitin senkin helmikuussa, mutta en jaksanut neuloa niin tylsää ja tummaa… ehkä kun päivät vielä pitenee…

tiistai 26. helmikuuta 2008

Luonnonvalkoista…

Sain taas tänään muutaman jämälankatyön valmiiksi.



Kaulahuivi jostain tuntemattomasta, paksusta langasta neulottu ysin puikoilla. Neuloksena valepatentti, eli aina 2 oikein 2 nurin, mutta rivit eivät osukaan ihan kohdalleen ;-) Hapsut jostain tuntemattomasta ohuesta langasta ja painoa huivilla on 126 grammaa. Olisi saanut tulla pidempikin, mutta tähän lanka riitti.

Pipo on samaa valepatenttia kuin huivikin, neulottu kutosilla ja lankana on käytetty vuoden 1980 Floricaa sekä melkein yhtä vanhaa Timanttia. Painoa 64 grammaa.

Sitten neuloin vielä ainaoikein-kolmiohuivin langasta, jota en itse pysty ainakaan käyttään, neulominenkin kutitti ihan riittävästi. Tästäkin huivista olisi saanut tulla isompi, mutta lanka meni ihan tarkalleen, päättelyn lopuksi jäi noin 7 sentin pää! Huivi painaa 148 grammaa.



Tuohon viimeiseen lankaan liittyy hauska muisto syksyltä 1984, jolloin siis olin ostanut nuo langat ja aloin neuloa siitä puseroa. (Se oli muuten makee pusero, mutta luultavasti annoin sen joskus aikaa sitten kirpparille, koska en todellakaan pystynyt käyttään sitä – tai oli se mulla kerran päällä yhtenä perjantai-iltana vihreitten housujen kanssa.)

Mutta se juttu: Otin työn mukaani kun lähdin viikonlopuksi vanhempieni luokse – harrastin siis julkisilla paikoilla neulontaa jo silloin. Junassa mua vastapäätä istui semmoinen puhelias tummatukkainen nuorimies jostain Pohjanmaalta. Se oli käynyt Ruotsissa (ja muistan vieläkin minkä näköinen se oli, vaikka mulla oikeasti on tosi huono kasvomuisti). Mulla loppui kerältä lanka jo aika alkumatkasta, ja se mies oli hyvin avulias, ihan välttämättä tahtoi pidellä vyyhtiä, että sain lankani kerittyä. Sillä vaan sattui olemaan yllään musta (tai tummansininen – hassua, että tällä kertaa muistan kasvot paremmin kuin vaatteet!) – hieno samettipuku ja kun mun lanka oli kerällä, se mies näytti siltä kuin olisi pyöriskellyt paimentolaismatolla…

Nämä kolme jämälankaneuletta painavat siis yhteensä 338 grammaa ja helmikuun saldoni on tällä hetkellä 1774 g. Saas nähdä valmistuuko hamstereihin vielä jotain…

tiistai 19. helmikuuta 2008

Valmista ja kasaritunnelmia...

Päätin tänään ottaa melkeinvalmiiden töiden valmistamisrupeaman ja sainkin aikaan neljä tuotetta!

Ensimmäiseksi esittelen ketjusilmukkahuivin, jonka tein aidoista kahdeksankytluvun langoista. Jos ette muuten usko niin muistelkaa – te jotka muistatte niin kauas ;-) – millaista oli kasarivihreä! Aivan oikein, aika pahasti minttuun vivahtavaa. Kas tässä huivi!



Olen kauhistellen katsonut lankalaatikossani noita ihan liian hammastahnamaisen pirtsakoita lankoja, mutta yllätyksekseni ei tuo huivi sitten olekaan niin kamala kuin pelkäsin. Muistan tehneeni silloin kasikytluvulla pannan (en jaksanut etsiä onko se vielä olemassa) tuosta valkohapsuisesta vihreästä (ei taida kuvassa näkyä kovin selvästi) ja olin aloittanut jotain noista kaikista kolmesta, luultavasti se oli pipon alku. Tuossa valkoisessa oli vyöte tallella, nimi on Cheval blanc, ranskalainen sataprosenttinen akryyli ja Anttilan hintalappu 4,95 markkaa!

Huivin malli on siis sama kuin tuossa aiemmassakin jämälankahuivissa, painoa tällä on 131 grammaa.

Sitten tein valkoisen pipon, langat on myös jotain tuntematonta akryyliä ja kasarikamaa!



Painoa pipolla on 87 grammaa.

Sitten sain valmiiksi pari viikkoa tekeillä olleen liivin, myös aitoa kasarilankaa. Nämä langat on ostettu Wetterhoffilta siellä opiskellessani, alun perin tästä piti tulla pusero liiville, jonka olin koulussa ommellut samoista langoista kangaspuilla kudotusta kankaasta. Lanka eri kumminkaan riittänyt puseroon (eikä se liivi mahdu enää mulle) joten näin tässä sitten kävi.



Olisin halunnut hiukan pienemmät ja tummemmat napit, mutta kelpuutin sitten kumminkin nämä, jotka omasta varastostani löysin. Ovat varmaan yhtä vanhoja kuin lankakin. ;-) Liivi painaa muuten 493 grammaa ja tuo lanka on oikeasti kolme ohutta kampalankaa, kaksi luonnonvalkoista ja yksi hieman tummempi.

Liivin resorina on eräänlaista valepalmikkoa. Halusin siis pikkupalmikoita, mutten viitsinyt pitää apupuikkoa, joten tein niin että neuloin kaksi oikein yhteen ja otin puikolle uuden langan (kiertäen ettei tullut reikää). Eikö näytäkin ihan palmikolta?

Lähikuva kauluksesta.



Liivistä jäi hiukan lankaa, joten siitä piti sitten aloittaa pipo tuolla samalla valepalmikkomallilla. Lanka loppui kumminkin aivan liian aikaisin, joten kaivoin jämäpussistani tummanruskeaa resoriksi reunaan (pipo on aloitettu keskeltä). Sitten vielä ruskea tupsu koristamaan ja koko komeus painaa 77 grammaa.



Nyt onkin sitten ainoastaan yksi työ kesken – ainakin tällä hetkellä… !

maanantai 18. helmikuuta 2008

Paljon kesken, muttei mitään valmista...

Tossa otsikossa tulikin sitten sanottua asiani jo aika tyhjentävästi, mutta luetellaan nyt vielä:

- Vihreä villatakki ei ole edistynyt aikoihin ollenkaan, jotenkin se on niin isoa ja tummaa, ettei millään tahdo jaksaa. Lankakin on niin ohutta, vaikka on kaksinkerroin...

- Vaalea vintagelankaliivi on muutaman sauman ompelua vaille valmis. Ongelma on siinä, että laitanko noi hyvän väriset mutta mun makuuni liian isot napit siihen, vai pitääkö taas mennä nappikauppaan, vaikka noita nappeja mulla on monta litraa...

- Ketjusilmukkahuivin ohje lähti Ullaan ja innostuin tekeen toisenkin samalla tekniikalla. Se on kuitenkin vielä viimeistelyä eli langanpäiden päättelyä ja pingotusta vaille...

- Neuloin paksun valkoisen pipon, johon virkkasin somisteeksi kukan, mutta kukaan ei ole sitäkään viimeistellyt, eli ommellut kukkasta kiinni ja päätellyt langanpäitä...

- Vintagelangasta jäi pieni kerä, josta oli ihan pakko aloittaa keskeltä aloitettu pipo samalla valepalmikkotekniikalla, jolla liivin resoritkin tein. Lanka loppui sitten kesken ja jatkoin sitä tekemällä tummanruskean taitettavan resorin...

Nyt on siis ollut kova aloitusinto päällä, viimeistely ei ole huvittanut ollenkaan. Kohta sekalaisten lankojen pussistani on neulottu pois jo kaikkein epämääräisimmät kasikytluvun kerät. Huomenna olisi syytä kyllä ottaa viimeistelyrupeama, että saan Lankahamstereihinkin jotain ilmoitettavaa...

Palaillaan!

torstai 14. helmikuuta 2008

Varsinainen jämälankahuivi

Ensinnäkin:
Oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille!
---
Sitten vähän käsitöistä:

Olen neulonut ahkerasti vuosikertalankaliiviäni, mutta se ei ole ihan valmis vielä, kaulus ja taskut ym. pientä puuttuu vielä. Sen sijaan innostuin tuossa alkuviikosta virkkaamaan huivia pienistä seiskaveikan jätelangoista. Niitä oli alle metrinkin pätkiä tai muutaman gramman nyssäköitä ja värejä siis vaikka mitä. Laitoin mukaan rauhoittajaksi luonnonvalkoista suunnilleen saman paksuista tuntematonta lankavanhusta ja aloin tekeen ketjusilmukoita ja pylväitä.

Tällaisen sain aikaan:



Aidalla:



Helmikuisella nurmikolla:



Huivin paino on 152 grammaa. Tekovaiheessa se näytti niin kamalalta, että aattelin, ettei sitä kehtaa edes kuvata, mutta höyrytys ja kymmenien langanpäiden päättely sai ihmeitä aikaan.

Päätin kumminkin näyttää sen, joten naurakaa ihan vapaasti ;-)

torstai 7. helmikuuta 2008

Isoäidin… mikä?

Kyllästyin eilen tikutteleen tummanvihreää villatakkiani ja aloin virkkaan pois Sateenkaaritakista jääneitä lankajämiä.

Onkohan kyseessä isoäidin neliö?



Ei – entäs isoäidin… mikä? – pitkula, pötkö?



No kaulahuivi tietenkin!



Kaulahuivi isoäidinneliövirkkauksella, paitsi että aloitus oli parisataa silmukkaa pitkä keltainen ketju johon aloin tekeen pylväitä ympäri ja ympäri. Aika nätin värinen tästä tuli ainakin omasta mielestäni. Lankana on liukuvärjätty vironvilla, kaksinkertaisena. Alun perin tuossa langassa oli myös punaista ja violettia mutta ne kului kaikki takkiin. Tästä tuli mun kaulalleni pikkuisen liian karhea ja jäykkä, mutta olen silti tyytyväinen tähän jämälankatyöhön. Lanka kului kaikki niin tarkalleen, että lopetukseen jäi noin kahden sentin pääteltävä häntä – mutta riitti kuitenkin! Huivi painaa 182 grammaa.

Olen roikkunut Ravelryssä ja sieltä olen löytänyt monta mielenkiintoista ideaa, mitä tekisi mieli neuloa, mutta eihän mun lankavarastoni sovi niihin ollenkaan. Sen vuoksi tietenkään nuo omat langat ei tällä hetkellä puhuttele mua…

Ravelrystä puheen ollen harkitsen vakavasti myös pienen englanninkielisen tiivistelmän tekemistä postauksiini (kaikkea en jaksa kahdella kielellä vääntää), mutta se saa ainakin tänään vielä jäädä tekemättä…

Ai niin, yksi juttu vielä! Voitin eka kerran jotain blogiarpajaisissa! Pelagian 33 333. kävijän kisassa! Jippii!

tiistai 5. helmikuuta 2008

Neulehame

Nytpä esittelenkin helmikuun ensimmäisen työn, mustasta Marine-langasta neulotun hameen.



Neuloin hameen kolmosen pyöröpuikolla ja se painaa (ilman vyötärökuminauhaa) 314 grammaa. Neuleesta tuli vähän harvempaa kuin olisin toivonut, mutta en kumminkaan tykännyt neuloa tuon pienemmillä puikoilla. Pitää jossain välissä ommella sille alushame, kiinteää vuoria en halunnut laittaa.

Hame on aloitettu ylhäältä ja tehty ensin levennyksiä lantiota varten sitten polven paikkeilla aloin leventää reilusti, että helmasta tuli hieman trumpettimainen. Helmaan neuloin nurjilla silmukoilla kolmioita, eli joka toinen kerros oli oikeaa ja joka toisella kuvion muodostavia nurjia. Yksityiskohtakuva näyttää siniseltä, mutta oikeasti hame on kyllä aivan musta.



Seuraavana mulla on siis työn alla tummanvihreä neuletakki, johon teen resorit pienistä valepalmikoista. Taidankin nyt mennä sohvaan neulomaan sitä ja katsomaan samalla vanhaa kotimaista leffaa…

Mukavaa laskiaistiistaita ja samalla Runeberginpäivää kaikille lukijoilleni!

maanantai 4. helmikuuta 2008

Työn alla

Sain tänään neulottua hameen mustasta Marinesta, mutta en millään viitsinyt viimeistellä sitä, vaan aloitin uuden neuleen. Eihän tuossa pyörönä neulotussa hameessa ole muuta tehtävää enää kuin muutaman langanpään päättely ja kuminauhakujan ompelu ja tietysti loppuhöyrytys tai vastaava - pitää ensin kokeilla varovasti mikä tuohon lankaan tehoaa. Kuvia vasta sitten kun hame on kokonaan valmis.

Seuraavaksi meinasin ruveta tekeen siitä vuosikertalangastani liiviä (tai lyhythihaista jakkua) mutta en ollutkaan ihan varma vielä miten teen siihen taskut, niin se saikin jäädä odottaan vuoroaan. Puikoille pääsi sen sijaan tummanvihreä tuntematon Menita Outlettiläinen lanka, kaksinkertaisena ja nyt siitä on aloitettu neuletakin helmaresoria yhtenä kappaleena ilman sivusaumoja siis.

Niin, tänään pääsin sitten vihdoin kahden viikon odotusajalla Ravelryyn, olen siellä nimellä - yllätys yllätys: Raijis. Saa nähdä koska kerkiän laittaan sinne jotain jutskia...