tiistai 22. heinäkuuta 2008

Talven varalle tulevaa...

Mitäpäs sitä muuta tekis näin sateisena heinäkuuna kuin neuloo lämmintä ja pehmoista talven varalle.

Otin eilen esille vihreät Wonderwoolit ja nyt niistä on neulottu jo pipo ja lapaset ja kolmisen senttiä kauluria! Pipo ja lapaset on vielä päättelemättä, bloggaan sitten koko sarjan kerralla. Kaulurin jälkeen sarjaan tulee vielä huivi, mutta en ole vielä päättänyt millainen.

Vallan sopivaa puuhaa heinäkuussa ;-)

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Aurinkoja

Laitan tällä kertaa kukkakuvan tähän alkuun – torstaiset vieraat toi meille kimpun tällaisia aurinkoja!



Toinen kuva on vastavalmistuneesta topista, kuvasta tuli kamala, tuollaista vaatetta ei kyllä oikeasti saisi kuvata kuin ylle puettuna, mutta saa kai tästä jonkin käsityksen. Paitsi että väri ei tuolla auringossa kuvattuna tullut oikeanlainen, lanka on paljon tummempaa oikeasti.



Mutta siis, ajatelkaa, tämmöinen pieni (siis pikkuhihainen ja noin lyhyt) toppi voi syödä 385 grammaa lankaa! Mun neljästä Mystery Stretchgarn –kerästäni ei jäänyt kuin pari kolme metriä, ehkä olisin yhden kerroksen saanut helmaan lisää, mutta en viitsinyt tällä kertaa kokeilla – ei se mitään kumminkaan olisi auttanut. Ehkä tätä voi pitää vaikka jonkun mustan farkkuhameen kanssa – muuten tää on kyllä ihan liian lyhyt mun puseroksi. Ja mä oikeesti luulin ostaneeni lankaa tunikapituiseen.

Muuten tuo stretchlanka oli tosi kivaa neulottavaa!

Seuraavaksi aattelin neuloa jotain tosi yksinkertaista – vihreää Wonderwoolia jäi niin paljon yli keväällä tehdystä villatakista, että taidan pistellä siitä pipon, lapaset ja huivin. Kyllä se talvi taas kohta tulee… (kun vaan tulis kunnon kesä ensin ;-) )

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Eipä tässä sen kummempaa...

..mutta tulin kumminkin kertoon pari kolme pikkuasiaa:

1. Kävin tänään kaupassa ton edellisen postauksen kassin kanssa ja huomasin että tykkään siitä. Aika lailla se venyi pientenkin ostosten painosta, mutta ei se mitään, kesäkassi saa olla semmoinen. Ja muuten se oli just sopiva fillarin etukoriin.

2. Ei kukaan varmaan muista tätä toppia, jonka neuloin vähän ennen viime vuoden juhannusta. siitä tuli hiukan liian pitkä, ja silloin se jäi kaappiin odottaan lyhentämistä. Nyt viikonloppuna lopulta otin ja tein sen homman - paita on nyt sopivan kokoinen ja mun Goby-langan jämät kasvoi 70 grammalla.

3. Aloitin Mysteric Stretchgarnista ylhäältä alaspäin neulottavaa toppia - kerran jo purin siitä muutaman sentin - saas nähdä tuleeko nyt sopivan kokoista (tein ekaks liian isot kädentiet). Tuo lanka on tosi jännää neulottavaa, siis se on ihan kun kuminauhaa, vaikkei siinä ole elastaania. Mutta harmiksi tuo lanka on myös niin painavaa, että en taida noista neljästä sadangramman kerästä saada kovin pitkää paitaa aikaan, olisin toivonut tunikaa, mutta taitaa topiksi jäädä.

Tässäpä kuulumiset - nyt ei ole edes kuvia ollenkaan!

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Kukkapalakassi ja kukkia



Tämä ruskea-valkoinen Tennesseestä 3½ koukulla virkattu palakassi painaa 226 grammaa. Tykkään, että tästä tuli aika kiva, ainakin paljon parempi kuin edellisestä, pastellikassista, joka on jotenkin sekavan kirjava. Paloja tuli saman verran, mutta ne on hiukan isompia, niin kassi on aika hyvän kokoinenkin.

Puuvillalankani alkaa käymään vähiin, loppujämistä saa varmaan enää jonkun (ehkä aika ruman) patalapun. Sitten joskus...

Seuraavaksi taidan ottaa taas neulomista – päässä muhii malli, millaisen topin/tunikan teen siitä punaisesta Mystery Stretchgarnista, jota ostin Hämeenlinnasta KIPpailureissulla. Aattelin neuloo sen topin ylhäältä alas ihan sen kummemmin suunnittelematta – pienet hihat ja niin pitkä helma kuin tulee.

Pionien loisto alkaa olla ohi, mutta onneksi on muitakin kukkia.








sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Lisää väriä!

Blogeissa on tänä kesänä näkynyt kivoja vinoon koottuja palakasseja ja mun piti tietysti tehdä kans oma versioni, kas tässä:




Alkuperäisessä mallissa ruudut on tiiviimmin virkattuja mutta mä tein isöäidinneliöitä kolmesta syystä:
1. Ne vie vähemmän lankaa, kun ovat harvempia,
2. Ne ei näytä kiertyvän vinoon niin kuin tiiviit neliöt monesti tekee ja
3. Mä jäin talvella isoäidinneliökoukkuun!

Lankoina tässä on reilut viis vuotta sitten halvalla ostettujen puuvillojen jämiä – Tennesseetä pääasiassa mutta beigen nimi näkyi olevan Jamaika. Sitten beigeä piti vielä jatkaa jollain tuntemattomalla virkkauslangalla, jota käytin kaksinkertaisena. Se on aavistuksen vaaleampaa, mutta ei haittaa mitään tässä sekamelskassa.

Ehkä tää laukku sopisi paremmin jollekin 40 vuotta mua nuoremmalle, mutta meinaan silti kehdata mennä kauppaan tän kanssa. Olis saanut tulla pikkuisen isompi, mutta silti halusin semmoisen, että kun sen kaupassa pakkaa niin sitten ei tarvi purkaa ja järjestellä uudelleen jotta sopi pyörän etukoriin (joka on vähän liian pieni täysinäiselle muovikassille).

Kolmosen koukulla virkaten sain tähän kulutettua 174 grammaa langanjämiä, vihdoinkin noi pastellit siis loppui! Puuvillalankapussissani on enää puolitoista kerää tummanruskeaa ja lähes kokonainen kerä vitivalkoista ja pikku nyssykkä mustaa Tennesseetä. Yhdessä niiden määrä riittäisi jonkinlaiseen kauppakassiin, mutta en ole kovin ihastunut ajatukseen niitten värien yhdistämisestä, liian ”mustavalkoista” mulle. Paitsi jos sais aikaan valkoisia kukkia ja muuten kassi olis tummanruskea. Pitääkin kehittää semmoista mallia.

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Väriä!

Tässäpä tuleekin nyt oikein iloisen värinen postaus!



Sain eilen Feather and Fan Comfort Shawlini valmiiksi, ehti siis kesäkuun puolelle! Tällä huivilla on painoa 290 grammaa, vironvillavyyhdistäni jäi jotain puolitoista metriä lankaa. Vähän jännitti, että riittääkö melkein 400 silmukkaa pitkään päättelykerrokseen, mutta hyvinhän tuo sitten piisasikin ;-).

Tätä iloisen väristä huivia oli tosi hauska kutoa, mutta nyt olen siihen pikkuisen pettynyt. Ensinnäkin sen muotoon: Monet niskasta aloitetut huivit on sellaisia, että – miten sen sanoisi – niissä on pitkä sivu mieluummin kovera kuin suora, ja silloin huivi pysyy tosi hyvin harteilla. Tän kanssa on kuitenkin vähän toisin, niskankohtaan jäi pikkuisen kulmaa ulospäin, joten huivi ei pysy niin hyvin harteilla. Täytyy miettiä voiko tälle tehdä vielä jotain, vaikka virkata niskasta hiukan kiristävä reuna tai jotain, mutta ei mulla taida olla sopivaa lankaa. Ehkä yritän sitä vielä venyttää muualta höyryraudan kanssa.

Toinen juttu mistä en niin kauheasti tässä tykkääkään, on tuo väritys: siis onhan tää hauska ja pirteä huivi ja tykkään kaikista noista väreistä, mutta pikkuisen lapsellisen tästä tuli ja pikkuisen liian raidallinen mun makuun. Ehkäpä tälle löytyykin koti jostain muualta. Saapi nähdä.

Joo, ja sitten lisää väriä, hempeää tällä kertaa:



Tänään oltiin pitkään reissussa ostamassa puutarhapöytää ja pionit oli sillä aikaa päättäneet ruveta kukkimaan! Toivottavasti ei tule rankkaa sadetta joka taas kaataa nuo valtavat kukkapallot maahan, vaan saatais nauttia näistä pitkään!

Ai niin, hiukan kesäkuun tilastoa vielä lopuksi: Neuloin kesäkuussa 5 työtä (tai siis sain valmiiksi kaksi villatakkia ja neuloin sukat ja kaksi kolmiohuivia). Yhteensä kulutin lankaa 1354 grammaa. Tähän mennessä tänä vuonna olen neulonut 6105 grammaa, eli keskimäärin reilun kilon kuussa. Viime vuonna tähän aikaan tilastoni näytti reilun kilon suurempaa lukemaa, mutta silloin olin kyllä viimeistellyt aika paljon aiempina vuosina aloitettuja ufoja ja punninnut valmiit työt - tän vuoden lukema on ihan aidosti tänä vuonna neulottua ja virkattua.

Jostain kumman syystä lankalaatikkoni on kuitenkin keventynyt vain vajaat kaksi kiloa, vaikka olenkin neulonut yli kuusi. Kyllä tää lankahamsterin matematiikka on kummallista!!!

;-)