perjantai 27. marraskuuta 2009

Vähän valmista

Olen saanut valmiiksi muutaman pienen neuleen.

Ensiksi valmistui viime postauksen pipolle kaveriksi rannelämmittimet.



Neuloin nämä rannekkeet Katia-merinolangan jämästä, samalla pikkupalmikkomallilla ja nelosen puikoilla. Lankaa oli niin vähän, etten tehnyt peukalonreikiä, vaan pelkät putket, jotka saa tarvittaessa vedettyä käden päälle, jos sormia palelee. Nämä rannekkeet painaa 33 grammaa.

Seuraavaksi neuloin teinipojalle lapaset:



Lankana Isoveli Colori, kolmosen puikot, silmukoita 36 ja painoa lapasilla 89 grammaa. Tämä parin vuoden takainen lanka on jossain valossa harmaata, mutta toisinaan hyvinkin sinistä.

Koska tuota Isoveli Coloria oli vielä niin paljon jäljellä, päätin neuloa siitä vielä pipon.



Neuloin vaihteeksi 5 oikein-1 nurin, kutosen puikoilla ja 60 silmukalla. Taitoin reunasta noin 8 senttiä sisäänpäin, jotta reunasta tuli siistimpi ja piposta korvien kohdalta lämpimämpi.

Loppulangan kulutin tupsuun, joka on kiinnitetty niin, että se saa helposti pois, jos siltä tuntuu. Pipo painaa 93 grammaa.

Vähän olen ommellut tilkkupeittoa, mutta en ole mitään suurta inspistä siihen vielä saanut – lähinnä olen totutellut uuden koneeni tahtiin ja logiikkaan. Aluksi kävi vähän hermoille, kun sen pakkinappulassa on vähän hidas sytytys, ja se tahtoi mennä taaksepäin vasta sitten kun minä käskin jo mennä taas eteenpäin. Minähän olen aikoinani ommellut teollisuuskoneilla tosi paljon ja niiden nopeus ja toimintatapa on vieläkin selkäytimessä. Mutta kyllä se siitä – tuo kone vaikuttaa oikein mukavalta ja se on just passeli mun nykyiseen tarpeeseeni.

Seuraavaksi kaivan esille mustaa seiskaveikkaa teinityttöjen asusteita varten. Toivottavasti seuraava pipo onnistuisi paremmin kuin viimevuotinen joululahjapipo, josta tuli vähän liian pieni.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Uusi kone ja vähän muuta

Nytpä mulla onkin uusi ihqu ompelukone, jonka hienouksia alan pikkuhiljaa opetteleen.



Tämä on siis Husqvarna Emerald 203, eli uudempi malli kuin se, jota edellisessä postauksessa vielä meinasin hankkia. Mulla olikin siis eilen jo jouluaatto, kun sain tuon lahjani ;D Toivottavasti tänne blogiin rupeaa nyt tulemaan myös ommeltua!
Neuloen on valmistunut yksi pipo:



Tein tämän Katian merinolangasta, jonka neulottavuutta viimeksi jo hehkuttelin, tosi ihana tästä tuli. Voisin pitää tän itsekin, mutta taidan kumminkin katsoa ensin, josko se kävisi jollekin suvun teineistä. Pipo painaa 65 grammaa, ja lankaa jäi siis kahdesta kerästä se verran että luulisin riittävän kämmekkäisiin tai rannekkeisiin, lapasiin on varmaan liian vähän. Pipo on neulottu nelosilla ja tuo pikkunen palmikkokuvio on ensimmäinen ilman apupuikkoa tekemäni.


Laitan tähän loppuun vielä uuden kuvan tuosta viime postauksen huivista – tällä kertaa vaivauduin kaivamaan järkkärikameran esille, joten nyt näette, minkä värinen tuo huivi on. Oikein nolottaa, että edes laitoin tuota sinistä kuvaa viimeksi näkyville.

Nytpä rupeankin kutomaan niitä kämmekkäitä, aamulla viritän ompelukoneen tilkkupeiton teolle! Heippa!

torstai 19. marraskuuta 2009

Hartioita lämmittämään…

Neuloin valmiiksi jo aika pitkään kesken olleen tummanvihreän huivin.



Menin ulos kuvaamaan huivia, kun päivällä hetken näytti siltä että aurinko melkein meinaisi ruveta paistamaan. Sisällä tuo huivi näyttää melkein mustalta, ja vaikka se tuossa kuvassa onkin suorastaan sininen, niin oikeasti lanka on paljon vihreämpää, aivan ihanasti kuusenoksien väristä. En kumminkaan ripustanut sitä kuuseen vaan tuhkapensasaitaan, ettei se kastuisi märistä havuista.

Tuo lanka on jotain tuntematonta Menitasta pussilankana ostettua ja ihan mielettömän riittoisaa. Vaikka kerin sen jo heti alkuunsa kaksinkertaiseksi, olen neulonut siitä tätä ennen jo jakun ja paidan ja vieläkin jäi 52 grammaa, (jonka pakkasin lankalaatikkoon odottamaan ettei mulla olisi enää mitään muuta neulottavaa :D). Tämä huivi on neulottu vitosen puikoilla ainaoikeaa – ensin 12 silmukkaa, sitten joka rappusessa on lisätty 10 silmukkaa kumpaankin reunaan. Kun silmukoita oli 212 ja leveyttä noin 170 senttiä kyllästyin puulle maistuneeseen neuleeseen ja päätin, että nyt saa riittää, vaikka langasta olisi hyvin saanut rappusen tai pari lisää. Tämä huivi painaa 156 grammaa, ja on siis aivan ihanan pehmoinen, kevyt ja joustava harteille kietaistavaksi.

Pitkien kerrosten ja ainaoikean neulominen oli kumminkin niin puuduttavan tylsää, että en olisi saanut tätä valmiiksi ilman viime joulun maissa telkasta nauhoitettuja Impressionisteja ja Oopperan kummitusta ja muutamaa äänikirjalukua Vihervaaran Annaa. Nyt hiukan hirvittää, että tuleekohan mun Kidsilk-jakustani ikinä mitään, koska se on varmasti vähintään yhtä tylsää neulottavaa.

Eilen aloitin kumminkin uuden työn. Vaikka jo kaivoin esille lankoja Teinipojan lapasiksi, niin aloin kumminkin pipoa ruskeasta Katian merinosta. Se olikin viisas valinta tuon huivin jälkeen, koska tuo lanka on ihanaa neulottavaa, se on suloisen pehmeää ja sileää ja siinä on niin hyvä kierre, että lanka ei halkea ollenkaan pitsi-Addeillakaan ja se joustaa sen verran, että jälki on tasaisen ja siistin näköistä. Teen pikkiriikkistä palmikkoa – eka kertaa ilman apupuikkoa!

Neuloin pipoa eilen jo hyvän matkaa bussissa kun kävin silmälääkärissä sekä ompelukonekauppoja hieromassa. Nyt pitäisi pystyä päättämään, onko mun tuleva koneeni Elna 5200 vai Husqvarna Emerald 183. Onkos kellään lukijoista kokemuksia näistä?

perjantai 13. marraskuuta 2009

Jalanlämmittimiä taas

Taas valmistui sukat varastoon!

Nämä on neulottu kakspuolikkailla bambuilla Stepistä, painavat 49 grammaa, ja ovat suunnilleen kokoa 38. Olipa ihanan valoisa lanka neulottavaksi tähän vuoden aikaan. Neuloin tästä kerästä ekan sukkaparin joskus keväällä.

Seuraavaksi olisi tarkoitus saada aikaan pehmeitä ja lämpimiä joulupaketteja suvun teineille. Aloitan varmaan lapasista ja katson sitten mitä muuta innostun niille neulomaan. Ehkä. ;D

Innostusta on löytynyt kuluneella viikolla ainakin kankaiden saksimiseen – tilkkupeiton palat on lähes kaikki sievästi pahvilaatikossa odottamassa ompelua. Odottavat myös lisää kangasta, sillä pari kangasta loppui kesken. Kyllä ne muuten olisivat riittäneet, mutta viime postauksessa näyttämäni koeruudun tehtyäni tajusin, että se oli liian iso – pienemmillä ruuduilla peitosta tulee kivamman näköinen. Mutta koska niitä ruutuja sitten tulee tietty paljon enemmän, kuluu kangasta myös saumanvaroihin paljon enemmän. Leikkasin niin tarkkaan kuin ikinä mahdollista, mutta pari laatua loppui pikkuisen kesken. Äiti on ne lisäkankaat jo käynyt hankkimassa, mutta kestää hetken ennen kuin san ne tänne. No, pääsenhän mä toki aloittaan ompelua ja itse asiassa aika pitkällekin, ja aloitan heti kun inspis iskee tai sitten maanantaina viimeistään.
Ai niin, olihan mulla lisääkin tuota jalanlämmitinasiaa:

Taas se on ostanut kengät!

Eikä nämä olekaan mitkä tahansa popot, vaan ihanat älynastoilla varustetut Icebugit! Jo viime kevättalvella etsin tämmöisiä, kun sain käveltyä puhki tavallisten vaelluskenkien päälle pingotettavat nastasysteemini vähän ennen kuin lenkkireitti oli sulanut. Missään ei silloin keväällä ollut enää mun kokoa jäljellä, joten nyt päätin, että ostan ne heti kun tulevat kauppoihin! Nämä kengät on yllättävän kevyetkin (ainakin jos vertaa toisiin talvilenkkareihini) mutta näillä ei ole mitään asiaa mennä kauppareissulle tms, tuhoamaan lattioita.
Tässäpä tätä, nyt taidan mennä kaivamaan tumppulankaa esille!

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Sekalaisia kuulumisia

Täällä on taas valmistunut yksi sukkapari!



Neuloin lopusta Step 6 -langasta vielä nämä 65 grammaa painavat sukat, näihin on käytetty koko loppukerä. Ihan samanlaisia ei langanjämistä enää saanut, mutta kelpaa näinkin. Tykkään tuosta langasta tosi paljon, tuntuu niin miellyttävältä käteen ja on hyvää neulottavaa, ei pahemmin halkeile niin kuin ohuempi Step ainakin mulla tekee. Nämäkin on neulottu kolmosen puikoilla ja terässä on 44 silmukkaa.
Sitten muuta:

Perjantaina kävin Helsingin Elma- ja kädentaitomessuilla mutta en ostanut sieltä mitään! No, katselin ompelukoneita ihan vakavissani, mutta en mä koskaan tee niin isoja hankintoja noin nopeasti, että tarttuisin johonkin ”messutarjoukseen”. Tarjouksia tulee ja menee… Ja mulla on vielä pari konemerkkiä näkemättä livenä ja kokeilematta, ja vasta sitten teen päätöksen, mutta sen olen jo päättänyt minkä tyyppisen/tasoisen koneen haluan.
Sain lipun sinne messuille Novitan arvonnasta, muuten en olisi mennyt ollenkaan, mä en ole erityisemmin mikään messuihminen (paitsi että nuorena olen ollut töissä kirjamessuilla ja se oli kyllä tosi kivaa). No, näkihän siellä toki kaikenlaista kivaa ja ehkä joku ideakin taisi syntyä, mutta silti… ehkä sitten taas jonkun vuoden päästä, nyt taisi olla neljä tai viisi vuotta viime messukäynnistä.

Tilkkupeittoa on pikkuhiljaa aloitettu, tässä ensimmäinen blokki:



Näitä tulee vielä 35 samanlaista ja sitten reunat ym. Kivaa! Huomenna kampaajan jälkeen pääsen leikkaamaan paloja urakalla :D

Ai niin ja kun mä kerran olen ruvennut tänne kuvaamaan ostoksiakin, niin laitetaan nyt sitten vielä kuva tästä laukusta, jonka sain Systeriltä synttärilahjaksi.


Nyt mulla on kolme erikokoista Marimekon klassikkolaukkua (tämä on siis musta vaikka kuva saattaa väittää jotain ihan muuta) ja näillä kyllä pärjäänkin sitten pitkään! Kiitos! :-)

torstai 5. marraskuuta 2009

Lämmintä joka käpälään

Eilisiltana vihdoinkin valmistuivat nämä mun pari vuotta suunnitteilla olleet sormushanskani! Näyttävät paremmilta käsissä, mutten malttanut odottaa kuvausapua paikalle – no saa tästä ainakin käsityksen, millaiset nämä on. Koska mä yleensä pukeudun vain tylsiin mustiin takkeihin, paitoihin ja farkkuihin, mutta tykkäisin silti että vaatteissa olisi jotain pientä hauskaa ja siihen nää vitsi- tai kitsch-hanskat sopii mainiosti.



Nämä 50 grammaa painavat hanskat on siis neulottu Nallesta (siitä vanhasta) kakspuolikkailla puikoilla ja sormukset on keltaista Maijaa sekä askartelukaupan pleksijalokiviä. Valitettavasti ostamassani pussissa ei ollutkaan ihan smaragdinvihreää (koska olen iät ajat haaveillut sormuksesta jossa olisi iso neliskulmainen smaragdi), joten tuo vaaleanvihreä soikio saa kelvata. Rubiini mulla on oikeasti rippilahjasormuksessa, tosin soikea, kun noissa hanskoissa on sydämenmuotoinen. Sitten tuo sormus, jossa on iso keltainen kivi, on esittävinään maisterisormustani ja laitoin tasapainon vuoksi kihlasormukseenkin keltaisen kiven (vaikka siinä on oikeasti timantti). Tuossa kuvassa ei saa selvää, mutta ompelin vihkisormusta esittävään muutaman värittömän helmen timanteiksi, (oikeasti niitä on koko sormuksen ympäri). :D

Alkuviikosta neuloin myös yhdet sukat, aloitin bussimatkaa varten, mutta olivat niin mukavaa neulottavaa, että tein saman tien valmiiksi.



Nämä sukat painaa 79 grammaa ja ne on neulottu kolmosilla siitä paksummasta Stepistä, Step6:sta. Tykkään tosi paljon langan tunnusta ja kyllä tuo värikin on ihan kiva, taidan käyttää näitä violetin pyjamani kanssa. ;D Lankaa jäi 150 gramman kerästä niin paljon että saan siitä vielä toisetkin sukat.

Nyt mulla on neuleita kesken kaksi kappaletta, tummanvihreä tylsä huivi sekä glitter-hihatin, jota olen vasta vähän aloittanut ja joka saattaa joutua purkuun, kun en ole ihan vakuuttunut mallista. Jonossa seuraavana on Kidsilk-jakku sekä Alpakka-jakku, mutta ne on molemmat mustia, eikä tähän aikaan vuodesta oikein huvita mustan neulominen. Voisin aloittaa vaikka jonkun vironvillahuivin, mutta kukaan ei ole kerinyt niitä lankoja eikä keriminenkään inspiroi. Taidan siis ottaa puikoille telkkarinkatselua varten ne loput Step-kutoset, muuten mulla onkin ihan erilainen käsityöprojekti alkamassa - nimittäin tilkkupeitto!

Käytiin tiistaina valitsemassa kankaat äitin ja isän tulevaan tilkkupäiväpeittoon, sinisiä, vihreitä ja luonnonvalkoista. Eilen kutistin ja tänään silitin kaikki ne kankaat ja nyt olisi tarkoitus ruveta tekemän kaavoja ja koota yksi blokki testimielessä, että sitten pääsen tositoimiin!

Huomenna menen kai käymään kädentaitomessuilla, koska voitin Novitan arvonnasta itelleni lipun sinne! Kivaa!