Ensimmäiseksi esittelen ketjusilmukkahuivin, jonka tein aidoista kahdeksankytluvun langoista. Jos ette muuten usko niin muistelkaa – te jotka muistatte niin kauas ;-) – millaista oli kasarivihreä! Aivan oikein, aika pahasti minttuun vivahtavaa. Kas tässä huivi!
Olen kauhistellen katsonut lankalaatikossani noita ihan liian hammastahnamaisen pirtsakoita lankoja, mutta yllätyksekseni ei tuo huivi sitten olekaan niin kamala kuin pelkäsin. Muistan tehneeni silloin kasikytluvulla pannan (en jaksanut etsiä onko se vielä olemassa) tuosta valkohapsuisesta vihreästä (ei taida kuvassa näkyä kovin selvästi) ja olin aloittanut jotain noista kaikista kolmesta, luultavasti se oli pipon alku. Tuossa valkoisessa oli vyöte tallella, nimi on Cheval blanc, ranskalainen sataprosenttinen akryyli ja Anttilan hintalappu 4,95 markkaa!
Huivin malli on siis sama kuin tuossa aiemmassakin jämälankahuivissa, painoa tällä on 131 grammaa.
Sitten tein valkoisen pipon, langat on myös jotain tuntematonta akryyliä ja kasarikamaa!
Painoa pipolla on 87 grammaa.
Sitten sain valmiiksi pari viikkoa tekeillä olleen liivin, myös aitoa kasarilankaa. Nämä langat on ostettu Wetterhoffilta siellä opiskellessani, alun perin tästä piti tulla pusero liiville, jonka olin koulussa ommellut samoista langoista kangaspuilla kudotusta kankaasta. Lanka eri kumminkaan riittänyt puseroon (eikä se liivi mahdu enää mulle) joten näin tässä sitten kävi.
Olisin halunnut hiukan pienemmät ja tummemmat napit, mutta kelpuutin sitten kumminkin nämä, jotka omasta varastostani löysin. Ovat varmaan yhtä vanhoja kuin lankakin. ;-) Liivi painaa muuten 493 grammaa ja tuo lanka on oikeasti kolme ohutta kampalankaa, kaksi luonnonvalkoista ja yksi hieman tummempi.
Liivin resorina on eräänlaista valepalmikkoa. Halusin siis pikkupalmikoita, mutten viitsinyt pitää apupuikkoa, joten tein niin että neuloin kaksi oikein yhteen ja otin puikolle uuden langan (kiertäen ettei tullut reikää). Eikö näytäkin ihan palmikolta?
Lähikuva kauluksesta.
Liivistä jäi hiukan lankaa, joten siitä piti sitten aloittaa pipo tuolla samalla valepalmikkomallilla. Lanka loppui kumminkin aivan liian aikaisin, joten kaivoin jämäpussistani tummanruskeaa resoriksi reunaan (pipo on aloitettu keskeltä). Sitten vielä ruskea tupsu koristamaan ja koko komeus painaa 77 grammaa.
Nyt onkin sitten ainoastaan yksi työ kesken – ainakin tällä hetkellä… !
1 kommentti:
Se on niin mahtavan ahkera tunne, ko saa keskeeräset valmiiks!! Huivis raikas väri, pipostki pidän, vaikken pipoo pidäkään ;DD
Lähetä kommentti