Halusin siis oikein muhkean ja pehmoisen kaulurin ja lankojani miettiessäni tajusin, että nuo pari pikku kerää olisivat siihen juuri sopivat. Langassa on puuvillaa ja viskoosia, siinä on kiiltävä säie ja tosi pumpulisen pehmoinen (ja mustaa paitaa nukkaava) toinen säie – luultavasti siinä on jotain muutakin materiaalia, mutta ei sillä nyt ole väliä, kun en kerta muista. Muistan, että neuloin tästä langasta lyhyehkön palmikkopuseron Espoossa asuessani (koska muistan, millä treffeillä se oli uutena ylläni. ;-) ) Silloinkin elettiin 80-lukua. Pusero jäi sitten pieneksi ja luultavasti olen antanut sen kirppikselle – pitää kyllä pikapuoliin inventoida nuo vaatehuoneen ylähyllyjen kapsäkit, että mitä neuleita siellä oikeasti on jäljellä!
No niin, kauluri painaa 113 grammaa ja lankaa jäi harmittavat 8 grammaa, mutta välillä on niin vaikeaa arvioida, missä vaiheessa päättelyn aloittaa.
Näihin jämälankatöihini tuntuu aina sisältyvän muistoja sen langan alkuperäisistä ajoista ja näitä tarinoita kuulette varmaan lisää sitten keväämmällä. Nyt laitan jämäpussit hetkeksi kiinni ja neulon jotain ihan uutta, tai no – viimekesäisistä langoista. Ilmoittauduin nimittäin mukaan jämälankaprojektiin, jota eletään sitten huhtikuussa.
Niin, mullekin tuli tällä viikolla paitsi Suuri käsityölehti, myös näytenumero Modasta ja siinä oli ihana vaaleanpunainen tunika (numero 4 muistaakseni). Olin ihan otettu siitä mallista, koska se oli melkein just samanlainen jota olin mielessäni suunnitellut tästä langasta. Tässä yhdessä kerässä on puoli kiloa ja puolitoista kilometriä lankaa! Paitsi että olin aatellut takkimallia, mutta tunika onkin kivampi ja tällä hetkellä tarpeellisempi. Olin aatellut tehdä hihat pussihihan alapuolelta resorina, mutta tuo virkattu pitsihiha näyttää tosi kivalta. Tein tuossa jo pienen mallitilkun ja aloitin silmukoiden luomisen – on siinäkin vaatteessa taas tikuttelemista noilla nelosilla!
1 kommentti:
Ompa tosiaan pehmeän näköinen kauluri.Itekki tarttisin, vaan en saa aikaseks :)
Lähetä kommentti