Ufoista eroon -kampanja

Olen käynyt taistoon ufojani vastaan. Torstaina kasasin tämän lilan jakun muuten valmiiksi, mutta en löytänyt nappivarastostani siihen sopivia kiinnittimiä. Valokuvaan vasta sitten, kun napit on paikallaan. En laske sitä enää ufoksi, vaikken vielä valmiiksikaan.

Tänään viimeistelin toisen ufon, alunperin huiviksi aiotusta työstä tuli kukkapöytäliina. Sen olisi muuten valmis, mutta prässäämättä, joten kuva ja strategiset mitat saavat myös jäädä odottamaan ensi viikonloppua.

Kolmannenkin ufon hoitelin tänään pois listaltani. Nämä laukunkappaleet päätyivät takaisin kerälle, ja ilmestynevät joskus uudelleen esille sukkina.

Näin ollen keskeneräisiä töitä kaapistani löytyy VAIN 5 kappaletta:

1. Sukat, melkein samanlaiset kuin nämä. Vähän enemmän vartta vain.

2. Vihreä jakku Sofia-langasta, jota on nyt neulottu miehustaa yhtenä kappaleena noin 40 senttiä, eli melkein kainaloihin.

3. Liukuvärjätty neuletakki, jota kutsun sateenkaareksi. Varsinainen ufo, koska pätkimäni lanka loppui kesken ja seuraavaksi pitäisi työ purkaa ja pätkiä uusi lanka sekaan. Saa varmaankin odottaa aika kauan, ennen kuin sisuunnun ottamaan käsittelyyn.

4. Sitten on kesken vielä Susanna-langasta tekeillä oleva neulejakku tai paita, selkäkappale olisi jo tehty, mutta en oikein tiedä tykkäänkö, vai muutanko muuksi.

5. Vimeinen keskeneräinen työ ei olekaan neule, vaan lankalaatikon pohjalta tuli esiin kanavatyö, jota olen tehnyt joskus todella kauan sitten - itse asiassa mulla ei ole aavistustakaan, oliko se jo opiskeluajoilta vai vähän myöhemmältä, mutta kahdeksankymmentaluvulta kumminkin. Otan siitäkin joskus kuvan, en tänä aamuna älynnyt.

Pakkasin tänään siis kaikki lankani siististi pois pyörimästä nurkissa. Esille jäi vain matkalle mukaan lähtevä sukankudin sekä käsityökoppaan vihreä Sofia. Kaikki muut mahtuvat yhteen pahvilaatikkoon, sellaiseen, jossa meille tuli tauluteevee. Ja sen pahvilaatikon sain mahdutettua vaatehuoneeseen, joten siltä osin koti näyttää aika siistiltä..... niin - tulihan eilen myös pestyä ikkunat!

Karkkisukat

Tämmöiset melkein varrettomat sukat sain aikaiseksi eilisten euroviisujen ja tänpäiväisen junamatkan aikana. Tykkään pitää kotona tämmöisiä, mitkä pitää varpaat lämpiminä, mutta ei kuumota nilkoista.

Mittaisin loppulangan - sitä on 22 mallikertaa jäljellä, joten siitä saa vielä normaalit sukat. Samalla arvioin, että näihin olisi kulunut reilu 60 grammaa - postaan täältä, missä mulla ei ole vaakaa, eikä oikeaa kameraa, kuten kuvasta näkyy.

Myös hullutusosastolle sen verran päivitystä, että melkein puolet rakennekynsistäni tippui viime torstaihin mennessä, joten revin loputkin irti. Nyt mulla on rumat kärsineen näköiset kynnet, mutta voi kuinka ihanaa onkaan tehdä kaikkee vapailla sormenpäillä. No, onneksi kynnet kasvaa äkkiä - tiedänpähän nyt miltä ne tuntuivat. Toiste en laita (paitsi jos joskus meen jonnekin, jonne tälläydytään tosi hienoksi). Upeat ne oli, vaikkakin hankalat.

Enää ei ole kesäloman alkuunkaan kovin kauaa - 11 työpäivää! - ja lomatunnelmaan päästään pienellä Tallinnanmatkalla. Mitäköhän ihanaa lankaa sieltä tällä kertaa löytyy?

Kotipihalla...

Meillä kävi vieraita viime sunnuntaina. Viettivät aamupäivän kuusen alla, toinen töni kuonollaan toista.... Vissiin niillä oli kevättä rinnassa....



Toinenkin kuva on meidän pihasta. Keskelle nurmikkoa on jostain kumman syystä muutama valkovuokko päättänyt ruveta kasvamaan. Ihanaa kun ruoho jo vihertää ja kesäloma lähestyy...



Pitkästä aikaa jotain on tullut neulottua valmiiksi asti: Siniraitaiset pitkät sukat painavat 140 grammaa - hiukan pidemmät varret olisi siis kerästä saanut, jos olisin uskaltanut. Jämälankasukat painavat 90 grammaa. Molemmat on neulottu lempilangastani seiskaveikasta.

Muuten aion nyt pysyä asialinjalla - eli tässä kuulumiset.

Taas oranssia

Koska näin äitienpäivän alla on kaikki kaupat täynnä yöpaitoja, minäkin päätin täydentää omaa valikoimaani. (Kaikesta ei sentään tule kuvaa! ;) ) Kävin tänään lempikaupassani, jota hovihankkijaksikin tulee kutsuttua, ja kävelin lankahyllyn ohi kainalossani keltainen ja pinkki paituli. Silloin tuo kuvan palleroinen tarttui minua kädestä, ja sanoi tahtovansa minulle kesävillasukiksi! Eihän tuollaista sitten voinut mitenkään vastustaa!

Muuta kerrottavaa ei sitten olekaan. Sukanvarsi on kasvanut muutaman sentin ja suuremmilta hullutuksilta on vältytty ;)

Hullutuksia, hölmöilyä ... ja villasukkia

Olen yrittänyt pitää tän blogini pelkästään asialinjalla, käsitöissä, mutta toisten neulojien sivuja lukiessani taisi mullekin tulla tarve vähän avautua. Voisi kai sitä vähän kertoa, mitä muuta on tehnyt :)

Aloita kumminkin asialinjalla. Keskeneräisistä sukkapareista se lyhytvartinen on päättelyä vaille valmis, ja sitä pitkävartista on tehty nyt muutama sentti. Veikkaisin, että alkavan viikon telkkariohjelmen ja junamatkojen myötä nekin valmistuvat. Kuvia saadaan varmaan ensi viikonloppuna.

Mutta sitten siihen hölmöilyyn: Kuten olen kertonut, olin viikko sitten siellä venäjänmatkalla. Siellä sitten teki mieli ostaa jotain kivaa "matkamuistoksi", mutta koska en tykkää pölyjen pyyhkimisestä, en enää osta yhtään pölynkerääjää hyllyille, vaan useimmiten ostan matkamuistoksi vaikka huivin, joita käytän paljon ja samalla kerään. (Mulla on kai jo yli sata huivia.) Päädyin sitten ostaan itselleni sellaisen maatuskahuivin - okei, niitä saa tällä hetkellä varmaan mistä vaan, kun ovat muotia, mutta mun on ihan oikeasti venäjältä, Puskinin kaupungista. Kotona sitten tavasin sen reunaan kiinnitetystä paperilapusta, että vesipesu kielletty! Siis minäkö, joka heitän silkkihuivitkin pesukoneeseen (en suosittele tätä muille)kerran kesässä, kestäisin villahuivia, jota ei voi pestä? Tarinan hölmöily oli siis siinä, että menin ostaan sen huivin tarkistamatta asiaa. En ole tietenkään vielä pessyt kyseistä huivia, mutta kerron sitten, kuinka kävi.

Hölmöily numero kaksi on peräisin samalta reissulta ja liittyy myös ostoksiin: Kerron tämän varoitukseksi :) Ostin Viipurin torilta halvat, tosi kivan näköiset korkokengät. Vähän vaikea niitä oli siinä muhkuraisella torilla sovittaa, mutta tuntuivat mukavilta. Kengät pantiin muovipussiin, jonka sulloin kassiini. Kun kotona availin laukkuani, tulvahti kassista kammottava haju: jokin maalin, liiman, tekonahan - minkä lie jäteöljyn :) haju. No, kengät kassista eteiseen. Kohta koko eteinen löyhkäsi. Tuulikaappiin pariksi päiväksi: kuvotti kulkea ohi. Nyt ne on roikkuneet ulkovaraston naulassa viikon, ja veikkaan, että seuraava siirto on roskikseen. Mitä teen korkokengillä, joita voisin käyttää vain tuulisella ilmalla ulkona, mieluiten jollain teollisuusalueella, jolloin hajua ei paikallistettaisi jalkoihini. Tarinan opetus: Jos ostat jotain ulkona, niin haista sitä ensin tarkkaan. Ei siellä tuulisella torilla tajunnut moista. Varsinkin jos olet yhtä nuuka kuin mie.

Sitten vielä se viikon hullutus:
Siis vaikka oonkin nykyisin kauheen nuuka, joskus yhtäkkiä törsäänkin: laitatin perjantaina huvikseni rakennekynnet! Siinä istuessani viilattavana ja liimattavana sormenpäät hellinä mieleeni juolahti, melkein pakokauhu, että mitenköhän neulomisen käy? (Se, miten siivoaminen sujuu, ei huolettanut yhtään) Perjantaina en uskaltanut yrittääkään, mutta eilen jo neuloin täyttä päätä. Ihan pikkuisen vain nuo kynnet haittaavat, mutta ei juuri ollenkaan. Ekana iltana melkein jo leikkasin ne lyhyiksi, mutta kaikkeen tottuu.... mulla ei ole koskaan ennen ollut pitkiä kynsiä.... Makeeta.

No niin. Tulipahan avauduttua ;)

Kärkikavennuksia

Tänään oli mun telkkarinkatsomisiltani ja sinä aikana sain nuo edellisen postauksen molemmat sukat valmiiksi ja lisäksi aloitin tuolle lyhyemmälle paria - pääsin jo aloittamaan kantapäätä.
Huomenna on taas vuorossa junassa istumista, joten kyseinen sukka saattaa vaikka valmistua. Että mä sitten tykkään neulomisesta!

Tälle illalle saakin riittää näin lyhyt ja kuvaton viesti, heippa!

Sukkaa tulossa

Tämän verran sukkia on syntynyt kolmen viimeisen junamatkan aikana. Näyttää ihan siltä, kuin mulla olisi jotain kärkikavennusten tekemistä vastaan, mutta oikeesti kyse on ihan sattumasta.

Sininen raitalanka oli mukana Venäjällä, ja sinivihreän/vaaleansinisen jämistä tehtävä sukka on aloitettu jo aikaisemmin. Pitkävartiset on tarkoitettu yhdelle lukiolaiselle, jämälankasukat muuten vain odottaan tarvitsijaa.

Viime kuun valmistuneiden neuleiden saldo oli aikas pieni, mutta sitäkin tärkeämpi, kun sain sen villatakin valmiiksi ;) Nyt toukokuussakin olisi tarkoitus viimeistellä kasaan yksi viime kesästä asti odottanut neuletakki, sitten alkaisi ufotilanne olla melkein siedettävä.

Eipä mulla tänään olekaan sitten muuta raportoitavaa mielessä. Heippa vaan ja hyvää yötä!