Tänään sitten taas loppui langanostolakko tältä erää!
Mulla oli tänään pari tuntia aikaa töitten ja neuletapaamisen välillä ja kummasti tieni vei pariin lankakauppaan. Kumma juttu muuten, olen vaikka kuinka monesti kävellyt ihan onnistuneesti saman lankakaupan ohi, mutta jostain päähäni on näyttää fiksaantuneen ajatus, että neuletapaamispäivänä olisi mukamas myös ostettava lankaa. No, ekasta en ostanut mitään (aploodit siitä mulle), mutta toisessa sitten sorruin ostoksiin. Kuvia mulla ei nyt juuri ole kun se kamera on taas muualla, mutta kuvitelkaa mielessänne – veikkaan että melkein jokaiselle lukijalleni tulee ihan oikeanlainen kuva mieleen, kun kerron ostaneeni kerän punaviolettipainotteista Noro kureyon sock yarnia. Sitten kuvitelkaa kaksi 50 gramman keräpalleroa oikein pehmoista ja siloista tummanruskeaa merinovillaa (Katia Merino 100%). Tämmöiset kerät tahtoivat mukaani yhdestä lankakaupasta – oikeastaan menin ihan tarkoituksella sen Noron takia kyseiseen kauppaan – mullahan ei ole vielä koskaan ennen ollut Noroa, niin eikös se ollutkin ihan pakollista neulojan yleissivistyksen vuoksi! Ja sitä paitsi mulla on bussineuleenani nyt viimeinen ohut sukkalankajämäni.
Kuvitelkaa sitten vielä 12 kappaletta 50 gramman keriä vitivalkoista akryylillä pehmitettyä puuvillaa tosi halvalla saatuna. Eihän niitä voinut olla ostamatta entiseltä neulojalta, kun kerran niitä lankakeriä hipelöidessä päähän syntyi selvä kuva mallista, joksi ne langat tahtoisi tulla. Kun vaan ehtisi neuloa sen kesäksi!
No, siinä ne olikin ne iloiset lisääntymisuutiset lankalaatikossani! Tappiotakin tuli tänään – neuletapaamisessa mulla napsahti poikki kaarevaksi vääntynyt kakspuolikas bambusukkapuikko. Sniif ja yhyy! Harmittaa! Pakko mennä ostaan uusi paketti, koska nyt mulla on enää kahdeksan kakspuolikasta sukkista ja yhdeksän on minimi, jos tahtoo neuloa molempia sukkia yhtaikaa. Ja arvatkaa kuinka mulle silloin käy kun meen sinne puikkokauppaan, kun siellä kumminkin osuu silmiin joku vastustamaton lankapallero!
Niin ja vielä kiitos seurasta kaikille tän iltaisille kanssaneulojille, oli taas tosi mukava ilta! Ja Hepsille kiitos kyydistä!
tiistai 10. maaliskuuta 2009
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Suunnitelmia ja tilastoa
Kylläpäs aika on taas vilahtanut nopeasti eteenpäin. Tarkoitus oli blogata viime viikonloppuna, mutta kun en saanutkaan silloin mitään käsitöitä valmiiksi, niin sitten se kirjoittaminenkin jäi. Eikä mulla vieläkään mitään valmista ole, mutta aattelin kertoa edes keskeneräisistä, joita yhtäkkiä onkin taas useampia. Ja helmikuun saldoakin voisi vähän vetää yhteen.
Mennään järjestyksessä: Ihan ekaks siitä Came-kamelitakista, se on kuulemma tosi lämmin ja mukava, kun on niin kevyt ja pehmeä, (niin kuin arvelinkin). Napitkin siinä on jo ollut jonkin aikaa, eli on ihan oikeesti valmis, vaikka se mun käsistä lähtikin pelkillä napinrei’illä varustettuna. Mutta valitettavasti se lanka ei ole kovin kestävää, hankaantuvissa kohdissa on kuulemma tunkenut kuidunpäitä ulos, ei siis nyppyynny, vaan tulee karvoja ulos. Mulla jäi sitä lankaa aika paljon ja siitä olis tarkoitus saada vielä lyhythihainen jakku tai liivi itelleni, olen miettinyt siihen mallia, mutten vielä aloittanut neulomista.
Punainen Cloud-jakku on puolta hihaa ja kaulusta vaille. Jostain syystä se ei tänä viikonloppuna ollenkaan innostanut, ehkä sitten ensi viikonloppuna.
Vihreä ufo-tunika on edelleen siinä vaiheessa, johon se tammikuun lopulla jäi. Maanantai-iltana kaivoin sen esille, mutta mua ei ollenkaan huvittanut ajatella, mitä sille pitäisi seuraavaksi tehdä, joten päätin aloittaa jotain tosi aivotonta telkkarihommaa sinne kakkoskämpälle. Aloin virkkaan vauvalangoista kolmosen koukulla jättikokoista isoäidinneliötä, eli ohutta ja pehmoista ja pastellista torkkupeittoa. Virkkasin ensin kaikki vaaleankeltaiset lankani (joita oli vähiten, noin puolitoista kerää) ja sitten siirryin vaaleanpunaiseen. Seuraavaksi vuoroon tulee valkoinen ja lopuksi vaaleansininen, jota onkin sitten aika paljon. Mä olen siis vielä ihan alussa, mutta torstaina, kun sitä viimeksi virkkasin, työ tuntui jo liiankin aivottomalta. Ja siinä vaiheessa kun vaaleankeltainen vaihtui vaaleanpunaiseen, alkoi työ näyttää niin imelältä, etten kehdannut ottaa sitä enää bussiin matkatyöksi vaan loput tehdään kotona.
Julkineulontaa varten piti sitten napata vaihteeksi sukkapuikot ja vihreä Step-kerän jämä. Olen neulonut niitä sukkiakin jo sen verran, että molemmat kantapäät ja puolet toisen terää on tehtynä, varsista tulee sitten taas sen pituiseksi mihin lanka riittää.
Nyt tekisi tosiaan mieli aloittaa paitsi se Came-liivi niin vihdoin myös se sini-lila revontuli, johon on langat ollut muutaman kuukauden odottamassa. Joku startitis vissiin siis vaivaa… ja uutta lankaakin tekis mieli. Nimittäin tahtoisin virkata vaihteeksi myös uuden eeteekassin ja sitten haluaisin tehdä itelleni kesän valoisena aikana jonkun ohuen nätin mustan villatakin, tai oikeestaan alpakkatakin. Mutta ne takkilangat saa ainakin odottaa, ja malli hautua mielessä.
Ja onhan mulla noita lankoja moneen muuhunkin projektiin. Punaiseen silkkisekoitetunikaan ja ainakin kolmeen toppiin ja yhteen villapaitaan ja muutamaan huiviin ja erinäiseen määrään sukkia.
Ai niin, mutta sitä helmikuun satoahan mun piti myös listata:
Tänä vuonna sain hamsterikuussa neulottua paljon vähemmän kuin parina edellisenä vuonna, mutta onhan siihen ihan hyvä syykin: viime vuonna olin helmikuussa kotona, nyt työ on verottanut neulomisaikaa melkoisesti :D Sain silti hamsterisaldoksi selvästi yli kilon ja omaan tilastooni helmikuussa valmistuneisiin 1464 grammaa. (Se kamelitakki oli melkein kokonaan tehty jo aikaisemmin.) Helmikuussa valmistui siis yhteensä 6 tuotetta, kolme niistä oli pipoja, yhdet sukat, jakku sekä torkkupeitto.
No, tässäpä olikin taas jaaritusta, ihan tylsää juttua eikä mitään kuvia edes piristämässä, mutta välillä näitä tilastoja ja suunnitelmia on kiva laittaa ylös – voi sitten vaikka joskus katsoa, että kuinka kauan on jotain hommaa suunnitellut. Mutta eipä tässä muuta – tiistaina on kai taas Kotkassa neuletapaaminen ja luulisin olevani sitten siellä!
Mennään järjestyksessä: Ihan ekaks siitä Came-kamelitakista, se on kuulemma tosi lämmin ja mukava, kun on niin kevyt ja pehmeä, (niin kuin arvelinkin). Napitkin siinä on jo ollut jonkin aikaa, eli on ihan oikeesti valmis, vaikka se mun käsistä lähtikin pelkillä napinrei’illä varustettuna. Mutta valitettavasti se lanka ei ole kovin kestävää, hankaantuvissa kohdissa on kuulemma tunkenut kuidunpäitä ulos, ei siis nyppyynny, vaan tulee karvoja ulos. Mulla jäi sitä lankaa aika paljon ja siitä olis tarkoitus saada vielä lyhythihainen jakku tai liivi itelleni, olen miettinyt siihen mallia, mutten vielä aloittanut neulomista.
Punainen Cloud-jakku on puolta hihaa ja kaulusta vaille. Jostain syystä se ei tänä viikonloppuna ollenkaan innostanut, ehkä sitten ensi viikonloppuna.
Vihreä ufo-tunika on edelleen siinä vaiheessa, johon se tammikuun lopulla jäi. Maanantai-iltana kaivoin sen esille, mutta mua ei ollenkaan huvittanut ajatella, mitä sille pitäisi seuraavaksi tehdä, joten päätin aloittaa jotain tosi aivotonta telkkarihommaa sinne kakkoskämpälle. Aloin virkkaan vauvalangoista kolmosen koukulla jättikokoista isoäidinneliötä, eli ohutta ja pehmoista ja pastellista torkkupeittoa. Virkkasin ensin kaikki vaaleankeltaiset lankani (joita oli vähiten, noin puolitoista kerää) ja sitten siirryin vaaleanpunaiseen. Seuraavaksi vuoroon tulee valkoinen ja lopuksi vaaleansininen, jota onkin sitten aika paljon. Mä olen siis vielä ihan alussa, mutta torstaina, kun sitä viimeksi virkkasin, työ tuntui jo liiankin aivottomalta. Ja siinä vaiheessa kun vaaleankeltainen vaihtui vaaleanpunaiseen, alkoi työ näyttää niin imelältä, etten kehdannut ottaa sitä enää bussiin matkatyöksi vaan loput tehdään kotona.
Julkineulontaa varten piti sitten napata vaihteeksi sukkapuikot ja vihreä Step-kerän jämä. Olen neulonut niitä sukkiakin jo sen verran, että molemmat kantapäät ja puolet toisen terää on tehtynä, varsista tulee sitten taas sen pituiseksi mihin lanka riittää.
Nyt tekisi tosiaan mieli aloittaa paitsi se Came-liivi niin vihdoin myös se sini-lila revontuli, johon on langat ollut muutaman kuukauden odottamassa. Joku startitis vissiin siis vaivaa… ja uutta lankaakin tekis mieli. Nimittäin tahtoisin virkata vaihteeksi myös uuden eeteekassin ja sitten haluaisin tehdä itelleni kesän valoisena aikana jonkun ohuen nätin mustan villatakin, tai oikeestaan alpakkatakin. Mutta ne takkilangat saa ainakin odottaa, ja malli hautua mielessä.
Ja onhan mulla noita lankoja moneen muuhunkin projektiin. Punaiseen silkkisekoitetunikaan ja ainakin kolmeen toppiin ja yhteen villapaitaan ja muutamaan huiviin ja erinäiseen määrään sukkia.
Ai niin, mutta sitä helmikuun satoahan mun piti myös listata:
Tänä vuonna sain hamsterikuussa neulottua paljon vähemmän kuin parina edellisenä vuonna, mutta onhan siihen ihan hyvä syykin: viime vuonna olin helmikuussa kotona, nyt työ on verottanut neulomisaikaa melkoisesti :D Sain silti hamsterisaldoksi selvästi yli kilon ja omaan tilastooni helmikuussa valmistuneisiin 1464 grammaa. (Se kamelitakki oli melkein kokonaan tehty jo aikaisemmin.) Helmikuussa valmistui siis yhteensä 6 tuotetta, kolme niistä oli pipoja, yhdet sukat, jakku sekä torkkupeitto.
No, tässäpä olikin taas jaaritusta, ihan tylsää juttua eikä mitään kuvia edes piristämässä, mutta välillä näitä tilastoja ja suunnitelmia on kiva laittaa ylös – voi sitten vaikka joskus katsoa, että kuinka kauan on jotain hommaa suunnitellut. Mutta eipä tässä muuta – tiistaina on kai taas Kotkassa neuletapaaminen ja luulisin olevani sitten siellä!
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Kamelilankaa
Viimeistelin maanantaina toista kuukautta kesken olleen neuletakin, eli ompelin kappaleet kasaan ja virkkasin etureunaan kaitaleen. Kuten kuvasta näkyy, sopivia nappeja mulla ei ollut (kookospähkinänkuoresta tehdyt oli liian vaaleat), mutta vein silti takin äidilleni sovitettavaksi ja sille tielle tuo tekele sitten jäikin. Äiti lupasi itse hommata ja ommella napit siihen, joten mun osalta takki on valmis.
Tässä hätäisesti napattu kuva:
Takki on neulottu Novitan Came-langasta, joka pitää sisällään villan lisäksi kamelia. Tosi ihanan kevyt ja silti lämmin neule, painaa 395 grammaa. Neuloin vitosen puikoilla, on pikkuisen liian harvaa, mutta mukavan tuntuista. Lankaa jäi vielä aika paljon, ei ihan samanlaiseen takkiin, mutta aattelin että jospa saisin vaikka jonkun lyhythihaisen, tai edes liivin itselleni. Täytyy tehdä ylhäältä alas, että saa niin pitkän kuin lankaa riittää.
Ennen sitä liiviä on kuitenkin vuorossa Cloud-jakun valmistaminen, siitä puuttuu enää hihat, kaulus ja etureunat. Saa nähdä tuleeko hamsterikuussa valmiiksi!
Tässä hätäisesti napattu kuva:
Takki on neulottu Novitan Came-langasta, joka pitää sisällään villan lisäksi kamelia. Tosi ihanan kevyt ja silti lämmin neule, painaa 395 grammaa. Neuloin vitosen puikoilla, on pikkuisen liian harvaa, mutta mukavan tuntuista. Lankaa jäi vielä aika paljon, ei ihan samanlaiseen takkiin, mutta aattelin että jospa saisin vaikka jonkun lyhythihaisen, tai edes liivin itselleni. Täytyy tehdä ylhäältä alas, että saa niin pitkän kuin lankaa riittää.
Ennen sitä liiviä on kuitenkin vuorossa Cloud-jakun valmistaminen, siitä puuttuu enää hihat, kaulus ja etureunat. Saa nähdä tuleeko hamsterikuussa valmiiksi!
maanantai 23. helmikuuta 2009
Mummuruutuja ja sukkia
Sainpas välillä jotain käsitöitä valmiiksikin!
Virkkasin jämälangoista + luonnonvalkoisesta seiskaveikasta pienen peiton äitilleni lämmittämään telkkaa katsoessa. Tämän peiton mitat on vain 87 x 118 cm, äiti siis toivoi tämmöistä pientä lämmikettä eikä mitään täyskokoista peittoa. Ajatuksissa (siis suunnitteluasteella) tämä peitto on muhinut vuoden alusta, mutta ensimmäisen isoäidinneliön eli mummuruudun (niin kuin joku bloggaaja näppärästi ”suomensi”) virkkasin tähän peittoon vasta reilu viikko sitten. Eilen illalla sain sitten reunuksenkin virkattua ja saman tien kääräisin peiton rullalle, että näin paljonko tuo tekele painaa. Ja se painaa 730 grammaa.
Peitto on siis virkattu kolmepuolikkaalla koukulla seiskaveikan ja muitten suunnilleen saman paksuisten lankojen jämistä. Ideana oli käyttää kaikenmaailman lankoja, ihan ennakkoluulottomasti, myös raitalankoja, vaikkei ne oikeesti sovi näihin ruutuihin ollenkaan. Ei siis ollenkaan, kaikista rumimmat ruudut on raitalangoista, joissa väri vaihtui aina väärässä kohdassa. Niinpä en sitten antanut itseäni ollenkaan haitata senkään, jos tavallinenkin lanka loppui kesken kerroksen. Ilokseni sain kulutettua tähän paljon pieniä lankanyyttejä, joille olisi tosi vaikeaa keksiä mitään muuta käyttöä. Ja päätarkoitushan on lämmittäminen, ja lämmin tää oli – ainakin sylissä reunaa virkattaessa.
Mutta tässä peitossa ei siis ole kahta samanlaista ruutua, ja nuo luonnonvalkoiset reunat tasoittavat sekamelskaa kummasti, niin että kokonaisuus ei ihan niin kauhea olekaan, vai mitä?
Jep. Ja tässä vielä sukat, jotka valmistui joskus alkuviikosta, mutta blogataan vasta nyt. 110 grammaa seiskaveikan jättiraitaa kolmosen puikoilla. Mulle itelleni kai.
Näiden töitten myötä sain lankahamsterisaldoni nousemaan kilon paremmalle puolelle, joten olen aika tyytyväinen. Seuraavaksi kai valmistuu Came-kamelitakki, mutta se on neulottu jo aikaa sitten, joten se ei lisää hamsterigrammoja (ellei sitten viimeistelybonuksena) – jos edes ehtii helmikuun puolella. Ja sitten jonossa on Cloud-takki ja ufotunika. Muuta ei nyt kesken olekaan. Ajatuksissa muhii yksi liivi tms. lämmitin, pari huivia ja pari kesätunikaa, joihin laatikostani kyllä löytyy langatkin.
Mutta nyt mulla on kumminkin hiihtoloma!
Virkkasin jämälangoista + luonnonvalkoisesta seiskaveikasta pienen peiton äitilleni lämmittämään telkkaa katsoessa. Tämän peiton mitat on vain 87 x 118 cm, äiti siis toivoi tämmöistä pientä lämmikettä eikä mitään täyskokoista peittoa. Ajatuksissa (siis suunnitteluasteella) tämä peitto on muhinut vuoden alusta, mutta ensimmäisen isoäidinneliön eli mummuruudun (niin kuin joku bloggaaja näppärästi ”suomensi”) virkkasin tähän peittoon vasta reilu viikko sitten. Eilen illalla sain sitten reunuksenkin virkattua ja saman tien kääräisin peiton rullalle, että näin paljonko tuo tekele painaa. Ja se painaa 730 grammaa.
Peitto on siis virkattu kolmepuolikkaalla koukulla seiskaveikan ja muitten suunnilleen saman paksuisten lankojen jämistä. Ideana oli käyttää kaikenmaailman lankoja, ihan ennakkoluulottomasti, myös raitalankoja, vaikkei ne oikeesti sovi näihin ruutuihin ollenkaan. Ei siis ollenkaan, kaikista rumimmat ruudut on raitalangoista, joissa väri vaihtui aina väärässä kohdassa. Niinpä en sitten antanut itseäni ollenkaan haitata senkään, jos tavallinenkin lanka loppui kesken kerroksen. Ilokseni sain kulutettua tähän paljon pieniä lankanyyttejä, joille olisi tosi vaikeaa keksiä mitään muuta käyttöä. Ja päätarkoitushan on lämmittäminen, ja lämmin tää oli – ainakin sylissä reunaa virkattaessa.
Mutta tässä peitossa ei siis ole kahta samanlaista ruutua, ja nuo luonnonvalkoiset reunat tasoittavat sekamelskaa kummasti, niin että kokonaisuus ei ihan niin kauhea olekaan, vai mitä?
Jep. Ja tässä vielä sukat, jotka valmistui joskus alkuviikosta, mutta blogataan vasta nyt. 110 grammaa seiskaveikan jättiraitaa kolmosen puikoilla. Mulle itelleni kai.
Näiden töitten myötä sain lankahamsterisaldoni nousemaan kilon paremmalle puolelle, joten olen aika tyytyväinen. Seuraavaksi kai valmistuu Came-kamelitakki, mutta se on neulottu jo aikaa sitten, joten se ei lisää hamsterigrammoja (ellei sitten viimeistelybonuksena) – jos edes ehtii helmikuun puolella. Ja sitten jonossa on Cloud-takki ja ufotunika. Muuta ei nyt kesken olekaan. Ajatuksissa muhii yksi liivi tms. lämmitin, pari huivia ja pari kesätunikaa, joihin laatikostani kyllä löytyy langatkin.
Mutta nyt mulla on kumminkin hiihtoloma!
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
Elonmerkkejä…
Pitää laittaa tänne blogiin vähän elomerkkejä, vaikken tällä viikolla ole malttanut tehdä mitään valmiiksi asti, vaan olen hyppinyt käsityöstä toiseen. Matkatyönä on ollut aika pitkävartiset seiskaveikkasukat (eka valmis, toinen sukka on vasta varressa) kuten kuvasta näkyy.
Alkuviikosta neuloin iltaisin telkan äärellä Cloud-takkia, selkä alkaa kohta olla valmis. Siitä ei ole kuvaa, koska jätin sen tekeleen sinne toiseen osoitteeseeni. Siellä se odottelee vihreän ufo-tunikan tekeleen kanssa neulojaa paikalle!
Näitä onkin kertynyt jo aika monta, osa on mun omasta mielestä ihan nättejä ja osa jokseenkin rumia. Olen nimittäin käyttänyt noita raitalanganjämiäkin näihin tilkkuihin ja kun ne raidat ei sitten vahingossakaan osu riveittäin vaan lopputulos on tosi epämääräistä. Mutta aattelin, että kun kierrän kaikki tilkut lopuksi yhdellä värillä – joko luonnonvalkoisella tai mustalla – ja sitten sommittelen sekamelskan niin hyvin kuin mahdollista, niin tuli mikä tuli. Ainakin se lämmittää! :-)
Toiset näyttää ilmoittavan lankahamstereihin peittotilkut suunnilleen sitä mukaa kun ne valmistuu, mutta mä aattelin ilmoittaa sitten koko peiton kerralla – tai jos peitto ei helmikuussa valmistu, niin sitten laitan hamstereihin tilkkujen painon. Saa nähdä kuinka käy, nyt tuo virkkaaminen ainakin tuntuu mukavalta. Ja tällä tavalla pääsen eroon kaikista seiskaveikan ja nallen jämistä ja muistakin niitä edes hiukan muistuttavista nyssyköistä.
Lopuksi laitan tähän vielä oikean valokuvauksen mestariteoksen:
Tarkoitus oli siis napata todistusaineistoksi kuva noista Came-kamelitakin kappaleista, enkä ajatellut yhtään mitään kuvan ottaessani: oikein naurattaa tämä värimaailma! Mutta tässä ne kappaleet siis odottaa saumojen ompelijaa! :-)
Alkuviikosta neuloin iltaisin telkan äärellä Cloud-takkia, selkä alkaa kohta olla valmis. Siitä ei ole kuvaa, koska jätin sen tekeleen sinne toiseen osoitteeseeni. Siellä se odottelee vihreän ufo-tunikan tekeleen kanssa neulojaa paikalle!
Torstai-iltana sain sitten yhtäkkiä inspiraation ruveta tuhoomaan jämälankoja isoäidinneliöiksi, tarkoituksena tehdä äidilleni semmoinen pikku peitto telkankatseluun lämmittimeksi.
Näitä onkin kertynyt jo aika monta, osa on mun omasta mielestä ihan nättejä ja osa jokseenkin rumia. Olen nimittäin käyttänyt noita raitalanganjämiäkin näihin tilkkuihin ja kun ne raidat ei sitten vahingossakaan osu riveittäin vaan lopputulos on tosi epämääräistä. Mutta aattelin, että kun kierrän kaikki tilkut lopuksi yhdellä värillä – joko luonnonvalkoisella tai mustalla – ja sitten sommittelen sekamelskan niin hyvin kuin mahdollista, niin tuli mikä tuli. Ainakin se lämmittää! :-)
Toiset näyttää ilmoittavan lankahamstereihin peittotilkut suunnilleen sitä mukaa kun ne valmistuu, mutta mä aattelin ilmoittaa sitten koko peiton kerralla – tai jos peitto ei helmikuussa valmistu, niin sitten laitan hamstereihin tilkkujen painon. Saa nähdä kuinka käy, nyt tuo virkkaaminen ainakin tuntuu mukavalta. Ja tällä tavalla pääsen eroon kaikista seiskaveikan ja nallen jämistä ja muistakin niitä edes hiukan muistuttavista nyssyköistä.
Lopuksi laitan tähän vielä oikean valokuvauksen mestariteoksen:
Tarkoitus oli siis napata todistusaineistoksi kuva noista Came-kamelitakin kappaleista, enkä ajatellut yhtään mitään kuvan ottaessani: oikein naurattaa tämä värimaailma! Mutta tässä ne kappaleet siis odottaa saumojen ompelijaa! :-)
lauantai 7. helmikuuta 2009
Pipoja
Aloitin helmikuun käsityöt neulomalla muutaman pipon, jotka ovat valmistuneet tässä viikon mittaan. Kaikki ovat ihan taviksia peruspipoja, tarkoitettu käyttöön lenkille pakkaseen tai räntäsateeseen. Ensiksi tein pakkasia varten tiiviin ja lämpimän pipon Smartista.
Tämä on siis neulottu nelosen puikoilla kaksinkertaisesta langasta (eli sekä tavallista punaista, että samanväristä tweed-lankaa yhdessä. Tuli mun tekemäksi tosi tiukkaa, suorastaan kovaa jälkeä, en ole vielä testannut käytössä että onko mukava vai kiristääkö pipo tätä käyttäessä. (Jos kiristää niin annetaan sitten jollekin pienempipäiselle, mä kun en ole mikään tiukkapipo ;D) Tämä pipo painaa 97 grammaa, ja kulutin molemmat kerät niin tarkalleen loppuun, että päättelyyn ei jäänyt kuin noin kolmen sentin pätkät.
Sitten tein toisen, huomattavasti löysemmän pipon turkoosista Huopasesta. Tämäkin on neulottu nelosilla, ja painaa 71 grammaa. En siis aio huovuttaa tätä pipoa ollenkaan, lenkkikäytössä ja villapesussa tulee toki huopumaan hiukan. (Mulla on siis pari vuotta ollut lenkkipipona just tällainen huovuttamaton Huopas-pipo, ja se on jotenkin niin hyvä, lämmin mutta hengittävä, nyt vaan jo monen pesun jälkeen pikkuisen liian lyhyeksi kutistunut.)
Niin, ja kun kerran noita pipoja aloin tehdä, niin tuli sitten kolmaskin.
Tämäkin on Huopasesta ja jätetään huovuttamatta, 1x1-joustinta koko pipo, 76 silmukkaa ja nelosen puikot. Painoa 61 grammaa. Nuo kaksi ekaa pipoa on aloitettu keskeltä, tämä karkkipunainen Huopaspipo on neulottu reunasta alkaen.
Eli tässä onkin sitten hamsterikuulle saalista jo 229 grammaa.
Lisäksi olen aloittanut Cloudista villatakkia, ja täytyy sanoa, että sitä lankaa on ihana neuloa. Se vaan ei ole mikään matkatyö, joten se odottaa mua arkiosoitteessani, äsken laitoin alulle sukat vaaleansinisestä seiskaveikan jättiraidasta. Kamelitakkiin tai ufotunikaan ei ole tällä viikolla koskettukaan.
Tämä on siis neulottu nelosen puikoilla kaksinkertaisesta langasta (eli sekä tavallista punaista, että samanväristä tweed-lankaa yhdessä. Tuli mun tekemäksi tosi tiukkaa, suorastaan kovaa jälkeä, en ole vielä testannut käytössä että onko mukava vai kiristääkö pipo tätä käyttäessä. (Jos kiristää niin annetaan sitten jollekin pienempipäiselle, mä kun en ole mikään tiukkapipo ;D) Tämä pipo painaa 97 grammaa, ja kulutin molemmat kerät niin tarkalleen loppuun, että päättelyyn ei jäänyt kuin noin kolmen sentin pätkät.
Sitten tein toisen, huomattavasti löysemmän pipon turkoosista Huopasesta. Tämäkin on neulottu nelosilla, ja painaa 71 grammaa. En siis aio huovuttaa tätä pipoa ollenkaan, lenkkikäytössä ja villapesussa tulee toki huopumaan hiukan. (Mulla on siis pari vuotta ollut lenkkipipona just tällainen huovuttamaton Huopas-pipo, ja se on jotenkin niin hyvä, lämmin mutta hengittävä, nyt vaan jo monen pesun jälkeen pikkuisen liian lyhyeksi kutistunut.)
Niin, ja kun kerran noita pipoja aloin tehdä, niin tuli sitten kolmaskin.
Tämäkin on Huopasesta ja jätetään huovuttamatta, 1x1-joustinta koko pipo, 76 silmukkaa ja nelosen puikot. Painoa 61 grammaa. Nuo kaksi ekaa pipoa on aloitettu keskeltä, tämä karkkipunainen Huopaspipo on neulottu reunasta alkaen.
Eli tässä onkin sitten hamsterikuulle saalista jo 229 grammaa.
Lisäksi olen aloittanut Cloudista villatakkia, ja täytyy sanoa, että sitä lankaa on ihana neuloa. Se vaan ei ole mikään matkatyö, joten se odottaa mua arkiosoitteessani, äsken laitoin alulle sukat vaaleansinisestä seiskaveikan jättiraidasta. Kamelitakkiin tai ufotunikaan ei ole tällä viikolla koskettukaan.
lauantai 31. tammikuuta 2009
Tammikuun saldoa
Laitanpa tässä raporttia tammikuun neuleistani. Juuri äsken valmistui jämälankasukkapari, punertavaa Steppiä, neulottuna viimeiseen metriin asti. Tämän pituisiin varsiin lanka riitti tällä kertaa.
Sukat painavat 47 grammaa, neulottu kakspuolikkailla bambuilla, niin kuin yleensäkin nämä ohuet sukkani teen. Näissä keränjämissä ei voinut ajatellakaan raitojen stemmaamista, mutta ihan kivat tämmöisetkin on. Valmistin nuo varret kotona, muuten nämä sukat on neulottu bussissa, niin kuin suuri osa sukistani (on niin kätevän kokoinen ja helppo matkatyö).
Muista neuleistani sitten: Came-kamelitakki on edelleen kappaleina, yhtään langanpäätäkään ei ole päätelty – saa nähdä jääkö odottaan maaliskuuta, vai maltanko tehdä tuollaista hommaa hamsterikuussa. Samoin vihreä tunikani on kesken – urakoin viime viikolla sen hihoja telkkaa katsoessani, mutta kesken ne jäi – miehusta ja toinen hiha on kainaloissa, toinen jossain kyynärpään vaiheilla. Enkä ole vielä edes keksinyt millainen pääntiestä tulee… ihmeen hidasta neulottavaa se on ollut.
Huomenna kumminkin alkaa hamsterikuu, ja aloitan sen neulomalla Smart-pipon itselleni. Sitten laitan alulle Cloud-takin äitilleni ja samoin pienen peiton telkkarinkatselulämmikkeeksi. Matkatyöksi pari Huopas-pipoa ja parit reilut Seiskaveikka-sukat. Ja onhan mulla aika monta muutakin suunnitelmaa (ja tietysti niihin langat), mutta näitä hamsteritöitä ei kannata aloittaa kerralla liian montaa. Ja aika moneen suunnitelmaani tarvisin samoja nelosen Addejani, joten on paras vaan malttaa tehdä neuleet yksi kerrallaan, tai kaksi, tai enintään kolme...
Tammikuun saldosta sen verran että sain neulottua vain 458 grammaa. Se on aika vähän parin viime vuoden tammikuihin verrattuna. Neuloin nyt pääasiassa sukkia, 7 valmistuneesta tuotteesta 5 on sukkaparia, yhdet rannekkeet ja yksi huivi. Ja ne muut neulomani kappaleet kartuttaa sitten jonkun muun kuukauden saldoa.
Tämmöisiä mietteitä tammikuun jäädessä taakse ja Lankahamsterikisan alkaessa ;D
Sukat painavat 47 grammaa, neulottu kakspuolikkailla bambuilla, niin kuin yleensäkin nämä ohuet sukkani teen. Näissä keränjämissä ei voinut ajatellakaan raitojen stemmaamista, mutta ihan kivat tämmöisetkin on. Valmistin nuo varret kotona, muuten nämä sukat on neulottu bussissa, niin kuin suuri osa sukistani (on niin kätevän kokoinen ja helppo matkatyö).
Muista neuleistani sitten: Came-kamelitakki on edelleen kappaleina, yhtään langanpäätäkään ei ole päätelty – saa nähdä jääkö odottaan maaliskuuta, vai maltanko tehdä tuollaista hommaa hamsterikuussa. Samoin vihreä tunikani on kesken – urakoin viime viikolla sen hihoja telkkaa katsoessani, mutta kesken ne jäi – miehusta ja toinen hiha on kainaloissa, toinen jossain kyynärpään vaiheilla. Enkä ole vielä edes keksinyt millainen pääntiestä tulee… ihmeen hidasta neulottavaa se on ollut.
Huomenna kumminkin alkaa hamsterikuu, ja aloitan sen neulomalla Smart-pipon itselleni. Sitten laitan alulle Cloud-takin äitilleni ja samoin pienen peiton telkkarinkatselulämmikkeeksi. Matkatyöksi pari Huopas-pipoa ja parit reilut Seiskaveikka-sukat. Ja onhan mulla aika monta muutakin suunnitelmaa (ja tietysti niihin langat), mutta näitä hamsteritöitä ei kannata aloittaa kerralla liian montaa. Ja aika moneen suunnitelmaani tarvisin samoja nelosen Addejani, joten on paras vaan malttaa tehdä neuleet yksi kerrallaan, tai kaksi, tai enintään kolme...
Tammikuun saldosta sen verran että sain neulottua vain 458 grammaa. Se on aika vähän parin viime vuoden tammikuihin verrattuna. Neuloin nyt pääasiassa sukkia, 7 valmistuneesta tuotteesta 5 on sukkaparia, yhdet rannekkeet ja yksi huivi. Ja ne muut neulomani kappaleet kartuttaa sitten jonkun muun kuukauden saldoa.
Tämmöisiä mietteitä tammikuun jäädessä taakse ja Lankahamsterikisan alkaessa ;D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
