Onkohan kyseessä isoäidin neliö?
Ei – entäs isoäidin… mikä? – pitkula, pötkö?
No kaulahuivi tietenkin!
Kaulahuivi isoäidinneliövirkkauksella, paitsi että aloitus oli parisataa silmukkaa pitkä keltainen ketju johon aloin tekeen pylväitä ympäri ja ympäri. Aika nätin värinen tästä tuli ainakin omasta mielestäni. Lankana on liukuvärjätty vironvilla, kaksinkertaisena. Alun perin tuossa langassa oli myös punaista ja violettia mutta ne kului kaikki takkiin. Tästä tuli mun kaulalleni pikkuisen liian karhea ja jäykkä, mutta olen silti tyytyväinen tähän jämälankatyöhön. Lanka kului kaikki niin tarkalleen, että lopetukseen jäi noin kahden sentin pääteltävä häntä – mutta riitti kuitenkin! Huivi painaa 182 grammaa.
Olen roikkunut Ravelryssä ja sieltä olen löytänyt monta mielenkiintoista ideaa, mitä tekisi mieli neuloa, mutta eihän mun lankavarastoni sovi niihin ollenkaan. Sen vuoksi tietenkään nuo omat langat ei tällä hetkellä puhuttele mua…
Ravelrystä puheen ollen harkitsen vakavasti myös pienen englanninkielisen tiivistelmän tekemistä postauksiini (kaikkea en jaksa kahdella kielellä vääntää), mutta se saa ainakin tänään vielä jäädä tekemättä…
Ai niin, yksi juttu vielä! Voitin eka kerran jotain blogiarpajaisissa! Pelagian 33 333. kävijän kisassa! Jippii!
4 kommenttia:
k8ivan näkönen huivi!
Kiva huivi!
Mageet värit :)
Isöäidin pötkö, olis kyl kiva nimi. Kauniisti meni värit.
Lähetä kommentti