Lankojen hamstrausta ja reissuterveisiä

En löytänyt Helsingin-reissulla vielä niitä haaveilemiani oransseja tunikalankoja, mutta en silti todellakaan tullut tyhjin käsin kotiin. Ostin Lankamaailma Nordiasta kahdet villatakkilangat, kumpaakin olen suunnitellut jossain vaiheessa hankittavaksi.

Itselleni ostin tummanruskeaa ja äitiä varten vaaleanharmaata Jannea. Ostin kumpaakin kilon ”tarjoussäkin” ja sain kaupan päälle kaksi kerää meleerattua punaruskeaa Raggegarnia. Niin että meille tulla tupsahti sitten 2100 grammaa reilua arkilankaa lankahamsterikuussa neulottavaksi.
Tänään ja huomenna pitää tehdä vähän mallitilkkuja ja suunnitelmia, niin että pääsen sitten heti tosissani neulomaan kun maaliskuu alkaa.

Helsinkiin me lähdettiin eilen ihan yhden yön hotellireissulle. Katseltiin hotellin kahdeksannesta kerroksesta vaihteeksi Kallion/Sörnäisen/Alppilan maisemia ja Brahenkentän luistelijoita.

Oli mukavaa ja vähän erilaista kuin keskustahotelleissa, kadulla tuntui suorastaan eksoottiselta.

Helmikuuta

Mulla on nyt ollut ennätyshuono neulekuukausi, mutta sainpas kuitenkin jotain valmiiksi, ettei ihan nollasaldoa tullut helmikuulle.

Tässä Baktuksessa on neulottu aina 2 kerrosta vihreänkirjavalla Ticoticolla ja saman verran tummanruskealla Cervinian Forever-langalla. Painoa tälle kolmosen puikoilla neulotulle huiville tuli vaivaiset 76 grammaa, ja se jäi helmikuun ainoaksi valmistuneeksi työksi.

Tykkään tästä oikeasta puolesta, mutta tuo nurja on aika epämääräisen näköistä.

Ja siitäkin tykkään että värit sopii tosi hyvin mun silmälasieni kanssa. Mutta noista tummista kohdista en tykkää ollenkaan, olisi pitänyt katkaista langasta nuo tummimmanvihreät kohdat kaikki pois, mutta koska en viitsinyt purkaa jo aika pitkälle ehtinyttä tekelettä, niin päätin, että rumat raidat saa jäädä tuonne solmujen kohdalle, mutta keskeltä huivia otin tumman pois.

Aloitin tätä huivia jo tammikuun puolella, mutta noiden rumakohtien vuoksi en oikein innostunut tekemisestä. Sitten meillä sattui putkirikko, ja nyt melkein kaikki tavarat ja huonekalutkin on pois paikoiltaan ja ties kuinka kauan. Nyt mun muut langat on jossain ja helposti saatavilla on ollut vain tuo huivi sekä mustan alpakkatakin tekele, joten ei varmaan ole ihme että olen mieluummin nukkunut, tehnyt sudokuja ja pelannut mahjoggia kuin neulonut. Huomenna aattelin kuitenkin piristää itseäni lankaostoksilla, jos vaan löydän jotain ihanaa mutta kohtuullisen hintaista oranssia tunikalankaa tai jotain muuta kivaa. Sitten alkaakin lankahamsterikuukausi, joten jos huomenna Helsingissä ei tärppää niin sitten mun on kaivettava jostain vihreät puuvillalankani ja neuloa niistä hamsterikuussa.

Tästä tuli siis kaikkien aikojen (jolloin olen kutimeni punninnut) surkein neulekuukauteni ja vielä helmikuussa, joka perinteisesti on ollut vuoden paras kuukausi kilpaneulonnan myötä. Yksi 76 grammaa painava työ! Enkä ole sitä keskeneräistä alpakkatakkiakaan montaa kerrosta neulonut. Mutta jospa ensi kuussa sitten saisin petrattua!

Ei tässä nyt mutta kuin mukavaa viikonloppua, toivottavasti saan sunnuntaina blogata uusista langoista! ;-)

Tammikuun raportti

Sain tammikuulle valmiiksi vielä yhden käsityön.

Viime postauksessa kerroin ostaneeni riemunkirjavan kerän Novitan uutta Puro Batikia. Sormet syyhysi ruveta heti tekeen siitä jonkinlaista huivia tai kauluria, koska se tuntui siltä, ettei kutittaisi kaulaa. Halusin vaihteeksi virkata, ja ensin meinasin ketjusilmukkahuiviani, joka olisi tuosta langasta varmaan kivannäköinen, mutta koska en halunnut joutua laskemaan (että olisi mukavampi katsoa telkkaa tai jutella samalla kun virkkaan), niin päätin kokeilla jotain pylväshommaa isoäidinneliön tyyliin. Sitten sainkin idean ja saman tien oli yksi kerä virkattuna ja piti käydä ostamassa toinenkin kerä.

Tämmöisen sain aikaan:



Eli tän huivi-kauluriversion idea on että virkataan huivilenkki, joka kietaistaan kaulaan pari kierrosta epämääräiseen ruttuun. Reunoihin virkkasin pitkillä pylväillä piparkakkureunusta. Muuten tässä on virkattu aina 3 pylvästä ja 1 ketjusilmukka, niin kuin isoäidin neliössäkin. Painoa tällä 3,5-koukulla virkatulla huivilla on 191 grammaa.

Koekäytinkin tämän huivilenkin jo tänään ja tuntui tosi mukavalta, ei tarvi mitään solmuja tai muita kiinnityksiä. Saattaa olla että teen itelleni toisenkin samantapaisen jostain varastoni puuvillalangasta.

Tammikuussa neuloin 5 pipoa ja yhdet säärystimet ja yhden huivin ja virkkasin toisen huivin. Yhteensä noihin 8 työhön kului 687 grammaa lankaa.

Uutta lankaa tuli hankittua 450 grammaa, eli varasto kumminkin pieneni jonkin verran. Edelleen mieli tekisi oransseja tunikalankoja, mutta en ole löytänyt mieleisiäni – tai olisi Tampereella ollut sopivaa, mutta en kumminkaan ostanut niitä sieltä enkä ole löytänyt sitä samaa lankaa vielä muualta (eli suomalaisista nettikaupoista). Mutta ei tässä hätää, koska Lankahamsterikuukausi on tänä vuonna vasta maaliskuussa, niin helmikuussa on aikaa vielä etsiä ja toivottavasti löytää nuo langat.

Valmista ja vähän muutakin...

Sain eilen valmiiksi Ticotico-Lacy-Baktukseni. Kamala nimi kivalle pienelle huiville!

Eli lankana tässä on Novitan uutuuslanka Ticotico, joka on oikeasti ohutta sukkalankaa mutta väriensä vuoksi pääsi mulle huivilangaksi. Neuloin tän huivin kolmosen puikolla, leveimmillään tässä on 64 silmukkaa. Värit meni ihan mukavan symmetrisesti.

Alun perin olisin kumminkin halunnut että langassa olisi ollut myös ruskeaa (tai ainakin vihreää ja ruskeaa). Koska tulin ostaneeksi tätä Ticoticoa kaksi kerää, niin sain päähäni, että teen toisenkin huivin, ostan siihen kaveriksi tummanruskeaa.

Viime viikolla oltiin shoppailemassa Tampereella ja ostin sieltä 50 grammaa italialaista tummanruskeaa, Cervinia Forever -lankaa. Koostumus ja paksuus on sama kuin Ticoticossa, joten sopivat hyvin yhteen. Pitäisi vielä keksiä malli, en viitsisi tehdä ihan samanlaista, vaikka Baktus onkin tosi näppärä huivin muoto. Tykkään tuollaisesta reikämallista, ja muistelin malleja… vakavassa harkinnassa on myös malli, jota mun nimeämistavalla pitäisi kutsua Forever-Ticotico-Pompomiksi. Mutta voiko pientä huiviparkaa kiusata moisella nimihirviöllä? Asiaa pitää harkita vakavasti.

Tänään mulla oli kauppareissulla kaulassa tuo Ticotico-huivi, ja valitettavasti se kutitti jonkin verran, ei hirveän pahasti, mutta sen verran etten voinut vastustaa tätä pehmoista Puro Batik -kerää.

Värit on aika hurjat, mutta taisin olla aika keväisissä tunnelmissa. Meinaankin seuraavaksi tehdä tästä jonkinlaisen kaulurin tai huivin, kunhan saan päätettyä neulonko vai virkkaanko ja millä mallilla.

Tampereenreissulta pitää laittaa vielä yksi kuva.

Meillä oli vähän Japani-teema, syötiin Marusekissa lounasta ja sain Japani-kaupasta (en muista sen nimeä) myöhästyneenä joululahjana tämmöisen pussin, joka on just sopiva pikkukäsityön kuljettamiseen. Kiitos vielä!

Lankaa...

Tänään ostin vuoden ekat langat! Ihan sattumalta näin kaupassa uutta Novitan Ticoticoa, jossa on just semmoiset sävyt, jotka tulevaan huiviini haluan. Tai no, olisi siinä saanut olla myös ruskeaa, mutta ihan hyvä näinkin. Ihan kohta alan neuloa näistä Lacy-Bactusta!

Eipä mulla nyt muuta asiaa ollut, mukavia talvipäiviä!

Lisää pipoja

Tein vielä kaksi pipoa lisää, luonnonvalkoisia tällä kertaa.

'

Tähän ekaan otin kaksinkertaisen langan, seiskaveikkaa siis, 64 silmukkaa ja vitosen puikot. Mallin kehitin ihan hatusta sitä mukaa kun työ edistyi, ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Tässä toinen kuva päälaelta:

Nuo oikeat silmukat on neulottu kierrettynä, aattelin että erottuvat paremmin. Sitten keksin että teen ketjujen päihin aina nypyt. En olekaan tehnyt tuollaisia kymmeniin vuosiin ja siksi sain etsiä aika kauan että löysin teko-ohjeen. Kaksinkertaisesta langasta tuntui aika hankalalta tehdä noita nyppyjä neulomalla joten valitsin tähän tavan jossa lankaa kierretään silmukan juureen. Pipo painaa 83 grammaa.

Tässä toisessa pipossa on sama seiskaveikka-lanka yksinkertaisena, 88 silmukkaa ja kolmosen puikot. Tämä ohuempi pipo painaa 54 grammaa. Tätä varten katselin netistä eri malleja, ja tuo ristikkokuvio rupesi kiehtomaan, mutta tämä on oma sovellukseni. En jaksanut sitä kumminkaan tehdä pidemmälle, vaan heti kun kuvio alkoi sujua, siirryinkin 1 oikein 3 nurin -malliin, jolla jatkoin pipon loppuun.

Näiden viiden päähineen jälkeen pipojen tekeminen rupesi lopulta kyllästyttään ja kaivoin esille alpakkatakkini, joka on saanut levätä käsityökopassa muutaman viikon. Totesin, että vaikka tuosta yksinkertaisesta Dropsin Alpacasta neulominen on hirmu hidasta ja työn jäljestä on tosi vaikea saada tasaista (ainakin mun löysällä käsialallani) niin tuo ohut mutta lämpimän tuntuinen neulos on juuri sitä mitä tarvitsen. Niinpä sitten ihan innostuin jatkamaan tuota tylsää ja toivottoman hitaasti etenevää neuletta, joka tuntuu käsissä niin ihanan pehmeältä ja liukkaalta. Saa nähdä sitten koska tarvin jonkun välityön jos tuo alkaa liikaa puuduttaan. Tällä hetkellä mulla ei ole muita keskeneräisiä ;D

Samaa kuin eilenkin...

Tänne kuuluu ihan samanlaista kuin eilenkin:

Takapihalla riittää ruokailijoita...

Ja yksi uusi pipo valmistui:

Tässä on lankana kaksinkertainen seiskaveikka, puikkoina vitoset ja neulemallina 1 oikein ja 3 nurin, ja se oikea on nostettu joka toisella kerroksella. Pipo painaa 75 grammaa.

Mitähän sitten seuraavaksi tekisi, vieläkö yhden pipon vai tekisikö valillä sukat? :)