Kesätunika ja syksylankaa

Ostin huhtikuussa langat kesätunikaa varten ja sainpas kuin sainkin sen valmiiksi ennen syksyä. Ei ole kauheesti huvittanut neuloa koko kesänä – keskeneräiset työni ei ole innostaneet enkä ole helteellä jaksanut uusiakaan töitä aloittaa.

Tässä on nyt sitten kuva Muskat-puuvillalangasta neulotusta tunikasta. Kuvassa sävyt ei ole ihan oikein, oikeasti sopivat paremmin yhteen.

Tunika painaa 377 grammaa, neuloin sen 3,5 puikoilla ja virkkasin kädentiet ja pääntien kolmosen koukulla. Tein tuon vaatteen niin, että neuloin keskivärisellä langalla ensin helmineuletta haluamani levyisen ja just rinnan alle sopivan pituisen kaitaleen, jonka ompelin renkaaksi. Sitten poimin silmukat ja neuloin vaalealla yläosan ja sitten tummalla alaosan. Helmaan tein levitykset niin että sivuille tulisi kulmat. Yläosasta en meinannut osata päättää, että tekisinkö pikkuset hihat, mutta koska lankaa oli sen verran vähän, niin päätin vain virkata reunaan pylväitä. Kädenteillä on 2 ja pääntiellä 3 kierrosta pylväitä. Saa nähdä sitten onko tälle tänä kesänä enää käyttöä vai joko syksy alkaa…

Tämä tunika onkin sitten ainoa valmistunut työ heinäkuussa, aika pieneksi jäi saldo, mutta ei kumminkaan onneksi nollille. Välillä nimittäin en tykännyt tuosta tunikasta yhtään ja meinasin purkaa koko tekeleen. Mutta koska en keksinyt mitä noista langoista muutakaan tekisin, niin jatkoin sitten sitkeästi ja on kai sitä hullumpiakin tekeleitä tullut valmiiksi asti väkerrettyä.

Lankaakin tuli heinäkuussa lopulta ostettua. Marketeissa onnistuin käveleen aika monta kertaa lankatarjousten ohi, vaikka toisaalta olisi mieli tehnyt jotain ostaakin. Tyhjin käsin selvisin myös Vihreästä Vyyhdistä sekä Soukan Menitasta. Menitasta tultuani tosin pohdin että olenko kipeä vai parantunut langanostotaudista. No. Ogelista sitten tulikin ostettua jonkin verran, kun sinne varta vasten lähdettiin koska alennuksen sai kaikista langoista.

Mulla oli aika tarkka mielikuva millaista lankaa olisin halunnut seuraavaan projektiini, mutta ostin sitten kumminkin Jannea, vaikka se onkin vähän villaisempaa kuin olin aatellut. Luumunvioletti väri on just mitä halusin ja langan paksuuskin sopiva niin eilen aloitetusta liivistä tulee sitten vain hiukan talvisempi kuin alun perin meinasin. Jannea on kummiskin tosi kiva neuloa puuvillojen ja nauhalankojen jälkeen.

Ostin Jannea 9 kerää, teen siitä ylhäältä alaspäin niin pitkän liivin kuin tulee. Lisäksi ostin yhden kerän Trekking xxl –sukkalankaa, joka oli niin mun väristä.

Kaupanpäälliskorista valitsin mustan Perle-kerän, jossa on lankaan ujutettu kirkkaita helmiä.

Muuten kesä onkin mennyt melkein tuulettimen alla lepäillessä, näin kuumalla ei ole jaksanut paljon mitään. Pari lyhyttä reissua kotimaassa tuli tehtyä ja vähän lueskeltua askartelu- ja ompelukirjallisuutta tulevaan työhön valmistautuessa.

Ai niin, ostin kengät:

Kesäkuun raportti

Viimeistä päivää viedään tässäkin kesäkuussa jo iltaa kohti, joten on aika tehdä kuukausiraportti käsitöistä. Sain valmiiksi pari pientä virkkaustyötä, huivit kaulaan sekä päähän.

Tämä kaulahuivi on – yllätys yllätys – vaihteeksi ketjusilmukkahuivi.

Virkattu kolmosen koukulla Novitan Bambusta ja painaa 93 grammaa. Tällä kertaa tein viiden pylvään sijasta kaksi pylvästä, ketjusilmukan ja taas kaksi pylvästä, välissä on 15 ketjusilmukkaa. Tästä tuli kesäisen kevyt, tarkoitettukin vain väriläiskäksi muuten niin mustiin asuihini.

Virkatessani aloin ideoimaan loppulangasta pientä päähuivia, ja keksin että sen voi virkata niskasta pantamaiseksi lenkiksi, jolloin ei tarvita solmuja. No – taisin keksiä pyörän taas, ainakin näin vastaavantyyppisen neulotun huivin blogeja selatessani. (En muista kenen blogissa se oli, mutta kyse oli semmoisesta vähän lämpimämmästä versiosta, pantaosuus oli käännetty kaksinkerroin.)

No, joka tapauksessa tykkään tästä mallista, mutta tein tästä omaan päähäni vähän liian ison. Jos tämä on liian lapsellinen malli eräille isotukkaisille teinitytöille, niin laitan sitten kuminauhan niskaan kiristämään ja pidän itse. Viiskymppiselle ainakin sopii!

Tämä kolmiohuivilenkki on siis tehty samasta Bambusta samalla kolmosen koukulla ja lankaa tähän kului tasan 50 grammaa.

Sain kesäkuun langankulutussaldokseni siis vain 143 grammaa. Tässä vaiheessa muistutettakoon, että ompelukone ja silmäneula olivat harvinaisen ahkerassa käytössä. Huomautettakoon myös, etten ostanut kesäkuussa yhtään lankaa, en edes matkamuistoksi Pietarista enkä Tampereelta!

Loppukevennyksenä jotain ihanaa vaaleanpunaista:

Tänään on taas se päivä vuodesta kun meidän pionit on parhaimmillaan. Tavallisesti tässä vaiheessa tulee sade ja kaataa kaikki kukat tukikehikoista huolimatta – toivottavasti tänä vuonna saisi nauttia näistä vähän kauemman…

Kesäterveisiä!

Ei ole tullut päivitettyä blogia, kun ei ole tullut mitään valmista käsityötä pitkään aikaan. Neulepuolella ei ole nytkään mitään valmista, mutta ommeltuna sitäkin isompaa: sain vihdoin valmiiksi jo marraskuussa aloitetun tilkkupeiton. Tässä se on oikealla paikallaan vanhempieni sängyllä.

Niin. Onhan tällä peitolla kokoa, kaksi ja puoli metriä kanttiinsa ja aika hankala käsiteltävä varsinkin siinä vaiheessa kun vanukin oli jo paikallaan ja rypistymiseltä piti tosissaan varjella. Oikea puoli muodostuu 1704 palasta, nurja kahdeksasta. Käsintikkaukset valmistuivat viime viikonloppuna ihania prinsessahäitä katsellessani.

Ideaa väritykseen otettiin verhoista - keltainen tosin jäi peitosta pois. Eikös olekin juhannukseen sopiva väritys?

Neule- ja virkkausrintamalla on ollut tosi hiljaista. Olen kyllä välillä vähän tehnytkin, mutta mikään keskeneräisistäni ei ole sytyttänyt niin paljon, että olisi tullut valmistakin. Kesken on tällä hetkellä alpakkajakku, puuvillajakku, puuvillatoppi ja bambuhuivi. Taidankin nyt ruveta virkkaan sitä huivia, että saisin jonkin työn valmiiksi kesäkuunkin puolella.

Loppuun vielä muutama kuva parin viikon takaiselta viikonloppureissulta Pietarista!

Mukavaa keskikesää!

Virkattua ja bongattua

Virkkasin lopusta Ticotico-langasta huivin – tai siis huivilenkin.



Tällä kertaa halusin huivilenkistä hieman pidemmän ja keveämmän joten päädyin virkkaamaan ketjusilmukkahuivitekniikalla, eli vuorotellen 5 pylvästä ja 15 ketjusilmukkaa. Pituuden vuoksi tämän pystyy pukemaan myös niin, että laittaa kaksinkerroin ja vetää toisen pään toisen lenkistä. Kolmosen koukulla virkattu huivi painaa 80 grammaa ja sain kulutettua siihen loput Ticoticot. (Näyttää muuten kuvassa kovin vaalealta tuota pensasaitaa vasten.)

Muuta valmista en ole saanut aikaiseksi – hiukan neulonut vihreää puuvillajakkua, joka on nyt kainaloissa. Lisäksi olen ommellut tilkkupeittoa, tänään sain sen vaiheeseen, jossa mulla on sata plokkia, joita pitäisi seuraavaksi ruveta yhdistämään. Eilen ostin jo vanunkin peittoa varten ja samalla piti ostaa vaihteeksi mustaa farkkukangasta, josta meinaan tehdä pusakan. Tykkään tekemästäni farkkubleiseristä, mutta myös pusakalle olisi tarvetta!

Tämmöistä tällä kertaa. Saa nähdä tuleeko tässä kuussa mitään muuta valmista. Laitan lopuksi taas kuvan tänkertaisesta takapihan vieraasta!

Kesäpusero

Sain vihdoinkin valmiiksi yhden keskeneräisistä kesäneuleistani.



Tämä pusero painaa siis 293 grammaa ja se on neulottu kolmepuolikkailla puikoilla. Tässä on käytetty yksiväristä Rowan Linen Drape -lankaa sekä kirjavaa italialaista viskoosinauhalankaa, jonka vyötteessä luki vain Fonico. Neuloin pikku resorit yksivärisellä ja muun osan siten, että tein aina yhden kerroksen nauhalangalla ja yhden pellavasekoitteella. Koska nauhalangan yksi väri on tismalleen samaa punaista kuin tuo toinen lanka on, ei lopputuloksesta huomaa että olisi raitoja. Onneksi!

Aloittaessani oletin että nauhalangassa olisi metrejä vähemmän kuin pellavasekoitteessa, mutta aika pian sain huomata, että pellava hupenee sittenkin nopeammin. Mulla oli kumpaakin lankaa 4 kappaletta 50 gramman kerää, ja käytin pellavasekoitteen kaiken, viimeistä metriä myöten. Nauhalankaa puolestaan jäi vielä hiukan yli puolet jäljelle!

Ai niin, mulla on raportoimatta myös viimeinen lankaostokseni: yhtenä päivänä kaipasin kirkkaanpunaista kesähuivia ja kun ei mulla semmoista ole niin ostin sitten ohikulkiessani Anttilasta 3 kerää Novitan Bambua, joka muuten on mun puikoillani/koukullani uusi tuttavuus!

Bussi- ym. työkseni aloitin viime viikolla vihreänkirjavan TicoTicon jämistä virkkaamalla ketjusilmukkahuivilenkkiä, muutama kierros on jo tehtynä. (Bambua ei silloin vielä ollut ostettuna, kun aloitin.)

Siinä kai ne tärkeimmät käsityörintamalla! Ihanaa kun kesäkin vihdoin tuli!

Ei nytkään neuleita…

…vaan tällä kertaa valmiina on vähän virkattua ja enemmän ommeltua.

Tein lähinnä bussi- ja junatyönä taas yhden huivilenkin. Tykkään näistä käytössä tosi paljon – ei kaipaa solmuja eikä asetteluja ja pysyy mukana vauhdissakin.

Tämä on virkattu Lidiln sukkalangan, Xettl Sirmionen jämäpätkistä kolmosen koukulla. Reunaan virkkasin ketjusilmukkakaaria Novitan Luksus Cloudista, jota mulla oli jäljellä just sen verran että sain molemmat reunat tehtyä. Painoa tällä huivilenkillä on 87 grammaa, ja se taitaa jäädä huhtikuun saldokseni.

Olenhan mä neulonutkin, niitä viime postauksessa esiteltyjä kesäneuleita, mutta valmista ei ihan lähipäivinä tulossa. Sen vuoksi huhtikuun langankulutus jää 87 grammaan, ja uutta lankaa meille muutti huhtikuussa 400 grammaa, eli ne kolmen väriset vihreät Muskatit.

Mutta sitten niihin ompeluksiin: Kuvat on tosi huonoja, ja sanon nyt etukäteen että nuo molemmat jakut on oikeesti mustia.

Olen jo ainakin parina vuonna etsinyt itselleni mustaa farkkubleiseriä tai jotain sen tapaista rentoa jakkua. Nyt kun taas kiersin kaupoissa eikä missään ollut mitään tarkoitukseeni (ja mun päälleni) sopivaa, niin lopulta päätin kipaista kangaskauppaan ja tehdä sen takin itse.

No, tästä tuli ehkä pikkuisen takkimaisempi kuin kuvittelin, mutta olen tosi tyytyväinen.

Materiaaleihin meni noin 40 euroa ja tekemiseen muutaman päivän inspiraatiohetket. Ei ollenkaan paha, itse asiassa innostuin niin, että kipaisin sitten toisessakin kangaskaupassa ja ostin kankaan toiseenkin jakkuun.

Tämä toinen jakku on semmoista huovutettua neulosta, viskoosia ja villaa ja tehty ihan samalla kaavalla – mitä nyt hiukan pienensin hartianseutua joka farkkuversiossa on aika reilu. Tein tähän vain erilaiset taskut, muuten aika sama. Tähän meni noin 30 euroa ja tekaisin tän päivässä.

Oon muuten tosi tyytyväinen että joulun alla vaihdoin ompelukoneeni uuteen, kyllä tällä uudella on ilo ommella – mitä nyt toissailtana kerkisin jo hermostua, kun en löytänyt napinläpipaininjalkaa mistään. Kerkisin jo kaivaa kaikki työkalupakkini ja lipastonlaatikoitakin, kun yhtäkkiä huomasin että ompelukoneessa onkin sen puolien ym. säilytyslokeron alla salalokero, jossa se jalka sitten tietysti oli. Helpotus!

Keskeneräistä ja uutta…

Mulla ei ole mitään valmista esiteltävää, mutta tulin silti kertoon kuulumisia.

Tällä hetkellä mulla on 4 keskeneräistä työtä (plus ompelukset), mutta en silti aio osallistua tän kevään Fufo-tempaukseen, koska luulen että aloitan uusia töitä vielä lisääkin ennen kuin nämä valmistuvat. Otin kuvia tuossa esillä olevista keskeneräisistä, mutta vallan unohdin vanhimman työn.

No, se vanhin kuvaton keskeneräinen on musta alpakkatakki, jota on neulottu miehustaa ehkä parikymmentä senttiä. Sileää neuletta ja ohut lanka – tylsää!

Toiseksi vanhin keskeneräinen on tämä vihreä puuvillatakki. Väri ei oikeasti ole ihan noin minttu vaan on vihreämpää. Neulon tässäkin koko miehustaa ilman sivusaumoja (vaikkei uskoisi tän kuvan perusteella, tuo 4x4-resorineule vetää kasaan tosi kapeaksi. Aika tylsää neulottavaa tämäkin.

Seuraava keskeneräisyys on tämä ylhäältä alas neulottava toppi. Tuo kirjava lanka on jotain muutama vuosi sitten Tallinnan Filatista ostettua italialaista viskoosinauhalankaa ja yksivärinen on Rowan linen drape -pellavasekoitetta, jota sain kerran Korialla yhdessä lankavaihdossa. Kumpaakin lankaa on parisataa grammaa ja kun huomasin, että punaisen sävy on täsmälleen sama ja langat sopivat neulottavaksi samoilla (3½) puikoilla, niin päätin yhdistää ne samaan työhön. Niin kuin tiedätte, mä en ole raitaihmisiä, mutta tästä ei uskoisi että olen neulonut tuohon yhden kerroksen raitoja.

Neljäs keskeneräinen on tänään bussimatkatyöksi aloitettu päätön huivi eli huivilenkki viimesyksyisestä Lidlin Sirmione-sukkalangasta. Olisin ehtinyt virkata vähän enemmänkin mutta otin mukaani vain yhden lankanyssykän ja se loppuikin nopeammin kuin luulin.

Olin tänään siis shoppailemassa. Ostin kävelykengät:

Pari teepaitaa, joista toinen on ihan perus, mutta toisessa on kivat hihat:

Sitten poikkesin Menitassa puikkoja ostamassa:

Mukaan tuli tietysti myös vähän lankaa:

En ole ennen neulonut vielä Muskatista, näistä väreistä tulee toppi, jota alun perin meinasin pinkki-violetti-sävyistä, mutta päädyin kumminkin vihreään.

Niin, ja sitten ostin vielä mustaa farkkukangasta, josta pitäisi tulla jakku. Nyt tuo kangas on kuivumassa pesun jäljiltä, jospa jo huomenna innostuisin leikkaamaan. Tosin pöydälläni odottaa ompelijaa se tilkkupeittokin…