perjantai 11. tammikuuta 2008
Fabelia ja fleeceä
Neuloin tuosta vihreänkirjavasta Fabelista vielä tällaiset lähes varrettomat sukkaset, painavat 34 grammaa ja lankaa jäi taas vain jotain metri.
Tykkään pitää kotona tällaisia, kun tavalliset sukat monesti kuumottaa nilkoista. Kummitätini myös käytti tämmöisiä varrettomia sukkia, hän kutsui niitä hipuleiksi – oletteko kuulleet tuommoista nimitystä?
Nytpäs olenkin neulonut jo pois kaikki tänä vuonna ostamani langat, työn alla on syksyllä hankittua Steppiä, mutta tekisi mieli aloittaa joku toinenkin työ tuon polvisukan rinnalle – en vain osaa päättää mikä…
Niin, sitten sitä otsikossa luvattua fleeceä! Kaivoin eilen ompelukoneen esille ja hurautin pipon ja lapaset – kaulahuivissa ei konetta tarvittu.
Lapasiin laitoin tuollaisen harkkoreunan ja tuo varsi on taitettava, joten sen pituutta ja samalla lämpimyyttä voi säätää. Kaulahuiviin leikkasin ihan tavalliset pikku hapsut, ja pipon reunan ompelin kaksinkertaiseksi – harkitsin tuota harkkoa kaikkiin, mutta päädyin vähän aikuismaisempaan versioon.
Tässä vielä kuva lapasesta.
Vähän hölmö taidan olla, kun neulon noita pipoja ja huiveja koko ajan, vaikken kumminkaan tule käyttäneeksi – huiveja, kun ne kutittaa (siksi piti saada uusi fleece-huivi) ja neulotut pipot puolestaan päästää viiman läpi (fleece ei). No, nyt on kumminkin mustan lenkkipukuni kaveriksi iloisen värinen setti!
En olekaan muutamaan vuoteen ommellut mitään muuta kuin vähän farkkuja paikkaillut, joten olikin aika kivaa eilen huristaa koneen kanssa. Tällä hetkellä ei vielä kuitenkaan ole yhtään intoa tuon suurempiin ompelutöihin, mutta ehkä pian… Tuli aikoinaan ommeltua työkseni niin paljon, että jotenkin kyllästyin ja gradua aloittaessani päästin ompelukoneeni sapattivapaalle. Toivottavasti kumminkin vielä innostuin, ettei se koneen kohtalo ollutkin saman tien eläkeputkeen… ;-)
Niin, vielä tuohon ompeluasiaan sen verran, että vaikka osa neulelangoistani on tosi vanhoja, en pidä niitä silti ollenkaan samalla tavalla vanhentuneina kuin kangasvarastoni paloja. Niitä olen laittanut rajulla kädellä kirppiksellekin, ja viimeksi kun niitä katselin, niin ei niistä juuri mikään enää puhunut minulle – liekö siinä syy ompeluinspiksen puuttumiseen vai onkohan asia juuri päinvastoin? Että jos inspis iskee niin nuo 80-luvun kankaatkin alkaa kuiskutella…
Tykkään pitää kotona tällaisia, kun tavalliset sukat monesti kuumottaa nilkoista. Kummitätini myös käytti tämmöisiä varrettomia sukkia, hän kutsui niitä hipuleiksi – oletteko kuulleet tuommoista nimitystä?
Nytpäs olenkin neulonut jo pois kaikki tänä vuonna ostamani langat, työn alla on syksyllä hankittua Steppiä, mutta tekisi mieli aloittaa joku toinenkin työ tuon polvisukan rinnalle – en vain osaa päättää mikä…
Niin, sitten sitä otsikossa luvattua fleeceä! Kaivoin eilen ompelukoneen esille ja hurautin pipon ja lapaset – kaulahuivissa ei konetta tarvittu.
Lapasiin laitoin tuollaisen harkkoreunan ja tuo varsi on taitettava, joten sen pituutta ja samalla lämpimyyttä voi säätää. Kaulahuiviin leikkasin ihan tavalliset pikku hapsut, ja pipon reunan ompelin kaksinkertaiseksi – harkitsin tuota harkkoa kaikkiin, mutta päädyin vähän aikuismaisempaan versioon.
Tässä vielä kuva lapasesta.
Vähän hölmö taidan olla, kun neulon noita pipoja ja huiveja koko ajan, vaikken kumminkaan tule käyttäneeksi – huiveja, kun ne kutittaa (siksi piti saada uusi fleece-huivi) ja neulotut pipot puolestaan päästää viiman läpi (fleece ei). No, nyt on kumminkin mustan lenkkipukuni kaveriksi iloisen värinen setti!
En olekaan muutamaan vuoteen ommellut mitään muuta kuin vähän farkkuja paikkaillut, joten olikin aika kivaa eilen huristaa koneen kanssa. Tällä hetkellä ei vielä kuitenkaan ole yhtään intoa tuon suurempiin ompelutöihin, mutta ehkä pian… Tuli aikoinaan ommeltua työkseni niin paljon, että jotenkin kyllästyin ja gradua aloittaessani päästin ompelukoneeni sapattivapaalle. Toivottavasti kumminkin vielä innostuin, ettei se koneen kohtalo ollutkin saman tien eläkeputkeen… ;-)
Niin, vielä tuohon ompeluasiaan sen verran, että vaikka osa neulelangoistani on tosi vanhoja, en pidä niitä silti ollenkaan samalla tavalla vanhentuneina kuin kangasvarastoni paloja. Niitä olen laittanut rajulla kädellä kirppiksellekin, ja viimeksi kun niitä katselin, niin ei niistä juuri mikään enää puhunut minulle – liekö siinä syy ompeluinspiksen puuttumiseen vai onkohan asia juuri päinvastoin? Että jos inspis iskee niin nuo 80-luvun kankaatkin alkaa kuiskutella…
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tuollaisia nilkkureita minäkin neuloin liudan...niitä, kun on kiva pitää töissä työkenkien kanssa :)
Lähetä kommentti