torstai 3. tammikuuta 2008
Nyt se on todistettu…
...että ne lisääntyy kaapissa! Langat siis. Ja yllättävän äkkiä se käykin. Tässä hieman todistelua:
Vuodenvaihteen inventaarin mukaan pinkki Daisy-niminen langanjämäkerä painoi 51 grammaa, vyötekin oli mukana puntarilla. Neuloin siitä (itselleni vähän liian ison) pipon, jonka paino on 58 grammaa! Eli lisääntyy ne, vai onko muuta selitystä?
Tässä siis tuo uusi pipo!
Neuloin tuon pipon keskeltä alkaen ja se oli tosi kiva tapa tehdä lakkia, kokeilen kyllä toistekin, mutta erimallisen. Tuon oli tarkoitus olla semmoinen vähän baskerimainen, mutta ei se kyllä mun päässä siltä näytä. Loppulangoista virkkasin kukkasen somistukseksi. Tämä vuoden ensimmäinen neule on tehty ensin 3½ sukkapuikoilla ja sitten vitosen pyöröllä ja tuo lanka on semmoista tekokuitua, jota ostin kauan sitten tosi halvalla ja josta olen joskus ennen neulebloggailua virkannut hartiahuivin. Niin neuloin siitä myös puseron, joka myytiin heti saman tien kirppiksellä, koska se oli niin kutittava ja vähän kumman mallinenkin. Nyt tuo herkkuvärinen lanka on siis lopultakin loppu.
No, okei, selitetään kumminkin sitä langan määrää:
Lanka meinasi loppua kesken, mutta muistin, että puikkolaatikkoni pohjalla oli pari tuosta langasta aikoja sitten tehtyä pitsikokeilua. Ne purkamalla sain sitten pipon valmiiksi. ;-)
Vuodenvaihteen inventaarin mukaan pinkki Daisy-niminen langanjämäkerä painoi 51 grammaa, vyötekin oli mukana puntarilla. Neuloin siitä (itselleni vähän liian ison) pipon, jonka paino on 58 grammaa! Eli lisääntyy ne, vai onko muuta selitystä?
Tässä siis tuo uusi pipo!
Neuloin tuon pipon keskeltä alkaen ja se oli tosi kiva tapa tehdä lakkia, kokeilen kyllä toistekin, mutta erimallisen. Tuon oli tarkoitus olla semmoinen vähän baskerimainen, mutta ei se kyllä mun päässä siltä näytä. Loppulangoista virkkasin kukkasen somistukseksi. Tämä vuoden ensimmäinen neule on tehty ensin 3½ sukkapuikoilla ja sitten vitosen pyöröllä ja tuo lanka on semmoista tekokuitua, jota ostin kauan sitten tosi halvalla ja josta olen joskus ennen neulebloggailua virkannut hartiahuivin. Niin neuloin siitä myös puseron, joka myytiin heti saman tien kirppiksellä, koska se oli niin kutittava ja vähän kumman mallinenkin. Nyt tuo herkkuvärinen lanka on siis lopultakin loppu.
No, okei, selitetään kumminkin sitä langan määrää:
Lanka meinasi loppua kesken, mutta muistin, että puikkolaatikkoni pohjalla oli pari tuosta langasta aikoja sitten tehtyä pitsikokeilua. Ne purkamalla sain sitten pipon valmiiksi. ;-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
No eiks sitä sanota et jotkut vaatii "verta ja kyyneleitä"....jos siit se paino ;D
Nii viel kiitos siit kommentist, siis etiopiast. Mä melkee olin tosissain ;D Ne sit oikeestiko on olemas noi kirkot, jotenki ne kolaht .
Hienon värinen pipo ja kivan mallinen. Vähän aikaa jo uskoin, että piposi oli oikeasti kasvattanut langan painoa! Kyllä miä oon niin höynäytettävä tapaus ;).
Lähetä kommentti