keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Mitähän tälle antaisi nimeksi...

Kylläpäs mun blogistani on tullut tylsä, kun en ole saanut tänne minkäänlaisia kuvia aikoihin. En keksi edes otsikkoa tälle postaukselle. Muutenkin päivittäminen on jäänyt aika vähiin, mutta kun puikoilta ei ole pahemmin tullut valmistakaan.

Nyt on kumminkin jotain uutta tehtynä:

Hepsi oli maanantaina meillä neulomassa ja sain sinä päivänä valmiiksi ne kaksi paria Fortissima-sukkia. Kuva ja paino ilmoitetaan viikonloppuna. Lisäksi neuloin sinä iltana keltaista takkiani niin paljon, että miehusta on nyt kainaloissa (ja pitäisi tehdä laskelmia hihoja varten). Eilen ja tänään neuloin punaisesta pätkävärjätystä Isoveljestä Pelagian esimerkkiä seuraten putken joka on siis kauluri-huppu-mikälie – Pelagia nimesi omansa hupukkaaksi, olkoon tämä mun versio sitten vaikka Hupuke!

Olen tehnyt vastaavan hupukkeen itselleni joskus 80-luvun puolivälissä, pitää kuvata sekin jossain välissä. (Muutenkin mun on jo pitkään ollut tarkoitus laittaa blogiin joitain jäljellä olevia kasarineuleitani, saas nähdä koska siihenkin sitten aika löytyy.)

Niin – hupuke pitää ainakin päätellä vielä tän kuun puolella valmiiksi, ja mieli tekisi neuloa vielä jotain muutakin tosinopeaa, että saisi lokakuun saldon hiukan nousemaan. Mulla kun meni melkein koko kuukausi niiden kevyiden sukkien kanssa, eikä Isovelitakki tule missään tapauksessa valmistumaan… Ehkä joku pipo, sukat ei nyt innosta, vaikka ennen joulua olisikin tarkoitus neuloa ainakin yksi pari valkoisia…

lauantai 25. lokakuuta 2008

Uskokaa tai älkää…

Olen ollut lomalla kokonaista neljä päivää – tulin siis tiistai-iltana kotiin – ja arvatkaapas paljonko olen neulonut? Pakkasin mukaani toista kiloa lankaa – kassillisen keltaista isoveljeä, (siis sen villatakkitekeleen) sekä Fortissima-sukkien tekeleen. Ihan varmuuden vuoksi, ettei lanka vaan lopu kesken. Tänään kaivoin sukankutimen kassista ulos, mutta silmukkaakaan ei ole vielä neulottu!

Ja jos tuon uskoitte, niin varmaan sitten tämänkin: Eilen kävin Hesassa, katselin ne italialaisten pukujen ja Arabian astioitten näyttelyt ja hypistelin lankoja Menitassa ja Anttilassa. Enkä ostanut kerääkään! Mahdankohan olla tulossa kipeäksi? ;-)

Mitäkö sitten olen tehnyt? Pessyt pyykkiä, silittänyt, mankeloinut, ommellut kolme pöytäliinaa, leiponut omenapiirakkaa, ollut remonttimiehen apulaisena, katsonut vanhoja Derrikkejä ja Kettuja ja nukkunut pitkiä yöunia. Ja surffaillut blogeissa. Ja lenkkeillyt joka päivä, satoi tai paistoi.

Nyt tuolla valmistuu jälkiruuaksi kaura-omenapaistosta ja ruuan jälkeen meinaan vihdoin ottaa sukankutimen käteen, että saisin nuo Fortissimat varmasti valmiiksi lokakuun puolella. Ensi viikonloppuna varmaan sitten saan vihdoin niistä jo kuviakin aikaan…

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Terve taas...

...täytyy taas vähän kirjoitella, ettette unohda mua ja mun blogia.

On ollut olevinaan kovasti kiirettä, eikä ole tullut mitään valmista neulerintamalla. Neulottu kyllä on, julkisestikin – pääsin viime viikolla Hepsin kyydissä Kotkaan neuletreffeille. Neuloin siellä samoja Fortissima-sukkia kuin edellisen viikon Korian treffeilläkin, ja siinä hulinassa tein vahingossa toiseen sukkaan pikkuisen pitemmän varren ja pikkuisen pienemmän kantapään kuin ensimmäiseen. Huomasin asian seuraavana päivänä, mutta en viitsinyt purkaa, koska lankaa kerran riittää kahteen pariin. Nyt mulla on neulottuna yksi pari valmiiksi ja se neljäskin sukka on aloitettu – sentin verran vartta valmiina. Mutta tuo lanka on kyllä tosi metkaa – siinä ei ole ollenkaan alkanut mallikerta toistua, vaan koko ajan tulee erilaista. Saa nähdä sitten miltä ne eriparisukat näyttää jaloissa… Kuvan laitan blogiin sitten kun kaikki neljä on valmiita.

Niin – lisäksi olen neulonut jonkin verran keltaista isovelitakkiani, mutta se ei ole edistynyt kovin paljoa. Parin päivän päästä alkaa syysloman pätkä, jospa silloin ehtisin vähän enemmän harrastaakin – ainakin aion pistäytyä Hesassa katsomassa pukuja ja astioita ja varmaan poikkean Menitaankin, kun kerran viereen menen… Onhan mulla sinne kahden euron lahjakorttikin ;-)

tiistai 7. lokakuuta 2008

Lankaa, lankaa, lisää lankaa…

Oltiin sitten eilen Korialla neulomassa, pääsin Hepsin kyydillä ja mukavaa oli! Kiva tutustua uusiin ihmisiin, sellaisiin, joiden blogeja olen lueskellut ja ihan kokonaan uusiinkin tuttavuuksiin.

Niin neulomaan sinne mentiin, vaikka kotiin tulinkin aikas ison lankapussin kanssa! Olen jo pitkään haaveillut keltaisesta villatakista – juu juu, muistan kyllä että mulla olisi siihen ollut seiskaveikkaa, mutta kun se on tälle talvelle ihan väärää keltaista… No siis, ostin isoveljeä sitten reilusti, että saan neulottua siitä myös asusteita – 12 kertaa sata grammaa (eihän se kuullosta noin ilmoitettuna ihan niin paljolta, eihän…)

Sitten siellä neuletreffeillä oli Koipallolla mukana 500 grammaa just mun väristä punaoranssia Jaeger Trinityä, joka pitää sisällään 40 % silkkiä, 35 % puuvillaa ja 25 % polyamidia. Siis just sellaista lankaa, jota olen aatellut topiksi – kylläpäs kävikin tuuri, ettei se ollutkaan Koin väristä, vaan sain langat itselleni yhtä paperilappusta vastaan. Nyt sormia syyhyttää uudet neuleet, ja kohta taitaakin alkaa mallitilkkutehtailu….

Yritin ottaa kännykällä kuvia noista langoista (sekä keskeneräisestä Fortissima-sukastani) mutta niistä tuli niin kummallisen värisiä kuvia, että tähän postaukseen saa luvan riittää pelkkä sanallinen sepustus. Ensi viikolla ehkä pääsen mukaan Kotkan neuletreffeille, Jippii!! –
Niin: Kiitos vielä kerran hyvästä kyydistä Hepsille ja seurasta kaikille mukana olleille!

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Sukkia, sukkia, enemmän sukkia…



Tässä kuvassa poseeraa syyskuun puolella valmistunut jättiraitasukkapari (72 grammaa) yhdessä tänään valmistuneen vihreäraitaisen miestensukkaparin (120 grammaa) kanssa. Tuskin niistä sen enempää kannattaa edes kertoa – no, kolmosilla neulotut kummatkin ja punaharmaissa on 40 silmukkaa, vihreissä 48. Siinä ne tärkeimmät.

Tänään neuloin myös Fortissima-sukkia, yhden varren verran. Edelliselle aloitukselle kävi nimittäin niin, että ensin neuloin jotain 7 senttiä vartta. Sitten totesin, että ainakin mulle se oli vähän liian pientä, mutta sen sijaan se tuntui aika mukavalta ranteeseeni, ja aattelin, että teenkin hanskat. Peukkukiilan valmistuttua totesin, että ei sittenkään ja vedin koko aloituksen surutta kerälle. Tänään sitten aloitin uudelleen, muutama silmukka enemmän leveyttä varteen ja nyt sillä sukanvarrella on pituuttakin jo mieleiseni määrä…

Ai niin, vihreitten sukkien valmistumisen myötä lankavarastoni keveni muutaman gramman alle yhdeksän kilon! Meinaan kuitenkin päivittää sivupalkin lankalistan vasta huomisen Korian-reissun jälkeen – veikkaan, että sitten lankaa on taas ainakin kymmenen kiloa…

Syyskuun tilannekatsaus kertoo seuraavaa: neuloin 11 tuotetta, yhteensä kulutin 2371 grammaa lankaa, tosin niistä kolme painavinta, eli langasta aika suuri osa, tuli tehtyä neulekoneella. Tavoitteeni olisi kuitenkin saada tänä talvena kaikki vanhat vuosikertalankani kulutettua tavalla tai toisella, en millään jaksaisi enää varastoida niitä, kun mieli kumminkin tekee uusia laatuja ja värisävyjä…