torstai 27. helmikuuta 2020
Rättikässää?
Inhoan sitä että koulussa tekstiilityötä sanotaan rättikässäksi, tai ylipäätään tekstiileistä käytetään halventavia nimityksiä, mutta tällä kertaa tuo nimi tuli mieleen tälle postaukselle. Vaikka ei nämä kohta esittelemäni pienet käsityöt oikeastaan rättejä ole, vaan pieniä, pestäviä suojaliinoja.
Näissä kahdessa ekassa kuvassa kaksi seitsemästä pikkuliinasta on jo päässyt käyttöön.
Neuloin ja virkkasin vanhoista puuvillalangan jämistä nämä liinat, jotka painavat yhteensä 109 grammaa. Käytin kolmosen puikkoja ja kolmosen tai kolmepuolikkaan koukkua.
Tässä vielä yksityiskuvat kaikista:
Näitä oli hauska tehdä langanpätkistä, osa oli ikivanhoja, lapsuudestani saakka, osa tuoreempia. Sekin on vielä mainittava, että en ollenkaan muistanut, kuinka hauskaa virkkaaminen on, se vaan käy vähän silmiini, niin ei ole tullut harrastettua viime aikoina.
torstai 20. helmikuuta 2020
Pipoja langanlopuista
Neuloin Malabrigojen ja Handu Merinon jämistä kolme pehmoista pipoa. Kaikki pipot on neulottu nelosen puikoilla.
Oranssi on Malabrigo Silky Merinoa, käytin tähän koko kerän, joka oli hieman väärän väristä edellisen postauksen huiviin. Pipo painaa 49 grammaa, ja siinä on leveä päärme, joka on taitettu käänteeksi. Näin ollen pipo on korvien kohdalta kolminkertainen.
Keltainen pipo on myös Malabrigo Silky Merinoa, ja se on kokonaan kaksinkertainen, eli taitteen kohdalta siis nelinkertainen. Keltainen lanka loppui vähän kesken, joten sisäpuolella on valkoinen päälaki, mutta se ei näy ulospäin. Pipo painaa 75 grammaa.
Kolmannessa pipossa käytin pois valkoisen Malabrigo Silky Merinon jämän sekä keltaisen Handun paksun merinon jota mulla oli myös keränloppu. Neuloin molemmilla langoilla yhdessä ja kun keltainen loppui, tein valkoisella resoria niin paljon kuin lankaa riitti, ja ompelin resorin sitten kaksinkertaiseksi, koska se olisi muuten ollut liian ohut. Pipo painaa 66 grammaa.
Yhtenä iltana kun en saanut unta, rupesin muistelemaan mitä kaikkia villapaitoja ja takkeja olen elämäni aikana kutonut. Muistelin ja laskin sormilla, mutta sitten menin sekaisin siitä, että montako kymmeniä oli. Piristyin ja aloin uudestaan ja taas uudestaan, mutta sitten en enää muistanut mitkä olin uusimmalla kierroksella jo laskenut. Päivällä sitten aloin muistella uudestaan mutta nyt kirjoitin ylös. Tällä hetkellä listassa on 66 paitaa tai takkia, 18 liiviä tai toppia sekä 10 koneella neulottua. Mulla on vaatteiden, varsinkin omatekemien suhteen tosi hyvä muisti, mutta silti joku saattaa vielä puuttua. Ensimmäinen neulomani paita on jostain noin 45 vuoden takaa. Sukista olenkin pitänyt kirjaa koko ajan kun niitä olen tehnyt, minä nimittäin opettelin kunnolla kantapään tekemisen vasta noin 17 vuotta sitten ja sen jälkeen sukkia tai tossuja on syntynyt 296 paria. Tällä hetkellä mulla ei oikeastaan ole sukkalankoja, mutta ei varmaan mene kauaa kun saadaan juhlia 300:tta paria. Huiveista, pipoista ja muusta ei ole samanlaisia tilastoja.
tiistai 11. helmikuuta 2020
Japanilainen puutarhani
Sain valmiiksi puolitoista vuotta kesken olleen huivin, joka on neulottu Jana Hulkin Japanese Garden -ohjeella. Lankana on Malabrigon Silky Merino. Huivi jäi aluksi kesken, kun näytti siltä että lanka ei riittäisikään. Välillä mietin jo purkamistakin, mutta koska keskustan "tikkatauluosuudessa" lankaa oli joutunut katkomaan moneen kertaan, päätin sittenkin jatkaa. Olin ostanut langat Tallinnasta Wool&Wollenista (kahdella eri reissulla), mutta koska just nyt ei ollut tiedossa reissua sinnepäin, ajattelin tilata lisälangat sen verkkokaupasta. Oikeita värejä ei sitten ollutkaan, ja lopulta löysin niitä Amazonin kautta - jostain Puolasta ne kai tuli.
Mulla oli vähän paksumpaa lankaa kuin alkuperäisessä ohjeessa ja huivista tuli suuri. Leveys on tikkataulun kohdalta 48 senttiä ja pituutta on 220 senttiä. Painoa huiville kertyi 241 grammaa. Huivi on neulottu nelosen puikoilla, kukkaraidoissa tarvittiin myös neljäpuolikkaita.
Tilasin niitä lankoja sitten varmuuden vuoksi vähän liikaa, joten nyt mulla on työn alla pari herkullisen väristä ja ihanan pehmoista silkki-villapipoa.
Tykkään tuosta huivista ihan kamalasti tuossa kuvassa ja katsellessani sitä tuolin selkänojalle ripustettuna, mutta ei se oikein luonnikas ole harteilla. Se on kyllä pehmoinen ja lämmin mutta vähän turhan pitkä ja mitä jos joku ampuu nuolen mun niskaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)