keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Kamelilankaa

Viimeistelin maanantaina toista kuukautta kesken olleen neuletakin, eli ompelin kappaleet kasaan ja virkkasin etureunaan kaitaleen. Kuten kuvasta näkyy, sopivia nappeja mulla ei ollut (kookospähkinänkuoresta tehdyt oli liian vaaleat), mutta vein silti takin äidilleni sovitettavaksi ja sille tielle tuo tekele sitten jäikin. Äiti lupasi itse hommata ja ommella napit siihen, joten mun osalta takki on valmis.

Tässä hätäisesti napattu kuva:



Takki on neulottu Novitan Came-langasta, joka pitää sisällään villan lisäksi kamelia. Tosi ihanan kevyt ja silti lämmin neule, painaa 395 grammaa. Neuloin vitosen puikoilla, on pikkuisen liian harvaa, mutta mukavan tuntuista. Lankaa jäi vielä aika paljon, ei ihan samanlaiseen takkiin, mutta aattelin että jospa saisin vaikka jonkun lyhythihaisen, tai edes liivin itselleni. Täytyy tehdä ylhäältä alas, että saa niin pitkän kuin lankaa riittää.

Ennen sitä liiviä on kuitenkin vuorossa Cloud-jakun valmistaminen, siitä puuttuu enää hihat, kaulus ja etureunat. Saa nähdä tuleeko hamsterikuussa valmiiksi!

maanantai 23. helmikuuta 2009

Mummuruutuja ja sukkia

Sainpas välillä jotain käsitöitä valmiiksikin!



Virkkasin jämälangoista + luonnonvalkoisesta seiskaveikasta pienen peiton äitilleni lämmittämään telkkaa katsoessa. Tämän peiton mitat on vain 87 x 118 cm, äiti siis toivoi tämmöistä pientä lämmikettä eikä mitään täyskokoista peittoa. Ajatuksissa (siis suunnitteluasteella) tämä peitto on muhinut vuoden alusta, mutta ensimmäisen isoäidinneliön eli mummuruudun (niin kuin joku bloggaaja näppärästi ”suomensi”) virkkasin tähän peittoon vasta reilu viikko sitten. Eilen illalla sain sitten reunuksenkin virkattua ja saman tien kääräisin peiton rullalle, että näin paljonko tuo tekele painaa. Ja se painaa 730 grammaa.

Peitto on siis virkattu kolmepuolikkaalla koukulla seiskaveikan ja muitten suunnilleen saman paksuisten lankojen jämistä. Ideana oli käyttää kaikenmaailman lankoja, ihan ennakkoluulottomasti, myös raitalankoja, vaikkei ne oikeesti sovi näihin ruutuihin ollenkaan. Ei siis ollenkaan, kaikista rumimmat ruudut on raitalangoista, joissa väri vaihtui aina väärässä kohdassa. Niinpä en sitten antanut itseäni ollenkaan haitata senkään, jos tavallinenkin lanka loppui kesken kerroksen. Ilokseni sain kulutettua tähän paljon pieniä lankanyyttejä, joille olisi tosi vaikeaa keksiä mitään muuta käyttöä. Ja päätarkoitushan on lämmittäminen, ja lämmin tää oli – ainakin sylissä reunaa virkattaessa.

Mutta tässä peitossa ei siis ole kahta samanlaista ruutua, ja nuo luonnonvalkoiset reunat tasoittavat sekamelskaa kummasti, niin että kokonaisuus ei ihan niin kauhea olekaan, vai mitä?

Jep. Ja tässä vielä sukat, jotka valmistui joskus alkuviikosta, mutta blogataan vasta nyt. 110 grammaa seiskaveikan jättiraitaa kolmosen puikoilla. Mulle itelleni kai.



Näiden töitten myötä sain lankahamsterisaldoni nousemaan kilon paremmalle puolelle, joten olen aika tyytyväinen. Seuraavaksi kai valmistuu Came-kamelitakki, mutta se on neulottu jo aikaa sitten, joten se ei lisää hamsterigrammoja (ellei sitten viimeistelybonuksena) – jos edes ehtii helmikuun puolella. Ja sitten jonossa on Cloud-takki ja ufotunika. Muuta ei nyt kesken olekaan. Ajatuksissa muhii yksi liivi tms. lämmitin, pari huivia ja pari kesätunikaa, joihin laatikostani kyllä löytyy langatkin.

Mutta nyt mulla on kumminkin hiihtoloma!

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Elonmerkkejä…

Pitää laittaa tänne blogiin vähän elomerkkejä, vaikken tällä viikolla ole malttanut tehdä mitään valmiiksi asti, vaan olen hyppinyt käsityöstä toiseen. Matkatyönä on ollut aika pitkävartiset seiskaveikkasukat (eka valmis, toinen sukka on vasta varressa) kuten kuvasta näkyy.



Alkuviikosta neuloin iltaisin telkan äärellä Cloud-takkia, selkä alkaa kohta olla valmis. Siitä ei ole kuvaa, koska jätin sen tekeleen sinne toiseen osoitteeseeni. Siellä se odottelee vihreän ufo-tunikan tekeleen kanssa neulojaa paikalle!

Torstai-iltana sain sitten yhtäkkiä inspiraation ruveta tuhoomaan jämälankoja isoäidinneliöiksi, tarkoituksena tehdä äidilleni semmoinen pikku peitto telkankatseluun lämmittimeksi.


Näitä onkin kertynyt jo aika monta, osa on mun omasta mielestä ihan nättejä ja osa jokseenkin rumia. Olen nimittäin käyttänyt noita raitalanganjämiäkin näihin tilkkuihin ja kun ne raidat ei sitten vahingossakaan osu riveittäin vaan lopputulos on tosi epämääräistä. Mutta aattelin, että kun kierrän kaikki tilkut lopuksi yhdellä värillä – joko luonnonvalkoisella tai mustalla – ja sitten sommittelen sekamelskan niin hyvin kuin mahdollista, niin tuli mikä tuli. Ainakin se lämmittää! :-)

Toiset näyttää ilmoittavan lankahamstereihin peittotilkut suunnilleen sitä mukaa kun ne valmistuu, mutta mä aattelin ilmoittaa sitten koko peiton kerralla – tai jos peitto ei helmikuussa valmistu, niin sitten laitan hamstereihin tilkkujen painon. Saa nähdä kuinka käy, nyt tuo virkkaaminen ainakin tuntuu mukavalta. Ja tällä tavalla pääsen eroon kaikista seiskaveikan ja nallen jämistä ja muistakin niitä edes hiukan muistuttavista nyssyköistä.

Lopuksi laitan tähän vielä oikean valokuvauksen mestariteoksen:


Tarkoitus oli siis napata todistusaineistoksi kuva noista Came-kamelitakin kappaleista, enkä ajatellut yhtään mitään kuvan ottaessani: oikein naurattaa tämä värimaailma! Mutta tässä ne kappaleet siis odottaa saumojen ompelijaa! :-)

lauantai 7. helmikuuta 2009

Pipoja

Aloitin helmikuun käsityöt neulomalla muutaman pipon, jotka ovat valmistuneet tässä viikon mittaan. Kaikki ovat ihan taviksia peruspipoja, tarkoitettu käyttöön lenkille pakkaseen tai räntäsateeseen. Ensiksi tein pakkasia varten tiiviin ja lämpimän pipon Smartista.



Tämä on siis neulottu nelosen puikoilla kaksinkertaisesta langasta (eli sekä tavallista punaista, että samanväristä tweed-lankaa yhdessä. Tuli mun tekemäksi tosi tiukkaa, suorastaan kovaa jälkeä, en ole vielä testannut käytössä että onko mukava vai kiristääkö pipo tätä käyttäessä. (Jos kiristää niin annetaan sitten jollekin pienempipäiselle, mä kun en ole mikään tiukkapipo ;D) Tämä pipo painaa 97 grammaa, ja kulutin molemmat kerät niin tarkalleen loppuun, että päättelyyn ei jäänyt kuin noin kolmen sentin pätkät.



Sitten tein toisen, huomattavasti löysemmän pipon turkoosista Huopasesta. Tämäkin on neulottu nelosilla, ja painaa 71 grammaa. En siis aio huovuttaa tätä pipoa ollenkaan, lenkkikäytössä ja villapesussa tulee toki huopumaan hiukan. (Mulla on siis pari vuotta ollut lenkkipipona just tällainen huovuttamaton Huopas-pipo, ja se on jotenkin niin hyvä, lämmin mutta hengittävä, nyt vaan jo monen pesun jälkeen pikkuisen liian lyhyeksi kutistunut.)

Niin, ja kun kerran noita pipoja aloin tehdä, niin tuli sitten kolmaskin.



Tämäkin on Huopasesta ja jätetään huovuttamatta, 1x1-joustinta koko pipo, 76 silmukkaa ja nelosen puikot. Painoa 61 grammaa. Nuo kaksi ekaa pipoa on aloitettu keskeltä, tämä karkkipunainen Huopaspipo on neulottu reunasta alkaen.

Eli tässä onkin sitten hamsterikuulle saalista jo 229 grammaa.



Lisäksi olen aloittanut Cloudista villatakkia, ja täytyy sanoa, että sitä lankaa on ihana neuloa. Se vaan ei ole mikään matkatyö, joten se odottaa mua arkiosoitteessani, äsken laitoin alulle sukat vaaleansinisestä seiskaveikan jättiraidasta. Kamelitakkiin tai ufotunikaan ei ole tällä viikolla koskettukaan.