Vuosi vaihtuu...

Ihan ensin: Kiitos peittoni saamista kommenteista, kiva kuulla, että siitä pidettiin. Tykkään kyllä itsekin, että siitä tuli aika hieno - ja suurimmaksi osaksi se on tehty työmatkalla bussissa!

Teenpä tähän nyt pientä yhteenvetoa kuluneen vuoden käsitöistä.

Kuluneena vuonna tein yhteensä 75 neuletta tai virkkuuta, niihin kului lankaa 14 kiloa ja 100 grammaa. Suurin osa oli neulottuja töitä, vain 6 on virkattuja. Tein yhteensä 21 sukat, 15 huivia, 5 pipoa, 4 takkia, 4 töppöset, 4 kauluria, 3 paitaa, 3 tumput, 3 kämmekkäät, 3 laukkua, 2 toppia, 2 pantaa, 1 säärystimet, 1 poncho, 1 slipoveri, 1 hihatin, 1 pöytäliina ja 1 peitto.

Vaikka neuloinkin 14100 grammaa, väheni lankavarastoni vain hieman alle 3 kiloa – järkyttävän paljon sitä siis tuli taas lankakaupoissa vierailtua.

Nythän on sitten myös uudenvuodenlupausten paikka, ja koska tää on neuleblogi, en lupaa täällä muuta kuin käsityöjuttuja.

Ei varmaankaan ole yllätys, että ufoista eroon päästyäni haluan päästä eroon myös vanhoista langoista. Sen vuoksi voisin luvata yrittää alkavan vuoden aikana saada lankavarastoni (joka nyt on lähes 15 kiloa) kutistettua alle viiden kilon – eihän tuossa ikäloppujen lankojen säilyttelemisessä ole mitään järkeä. Työn alla voisi olla koko ajan sukat tai muu pikkutyö sekä joku villatakki tai -paita – sellaisiinkin löytyy muutamat langat. Ja keskeneräisten töiden määrän lupaan pitää korkeintaan kolmessa.

Uudenvuoden puolella laitan tänne blogiini lankainventaarin ja ehkä myös jonkinlaisen suunnitelman mitä noista langoista aion tehdä.

Eipä nyt muuta kuin

oikein oikein hyvää uutta vuotta 2008 kaikille blogiystävilleni!

Viimeinenkin ufo voitettu!

Sain juuri hetki sitten virkattua isoäidineliöpeittoni reunuksen ja pakko heti postata siitä tänne kuvia! Okei, tunnustetaan, että muutama langanpää on vielä päättelemättä, mutta se käy illemmalla telkkaa katsoessa. Mutta tässä siis tuo peitto kokonaan:




Tässä lähikuvaa:




Tässä vielä kuva reunasta:




Peitto painaa 1370 grammaa, se on virkattu (3½ koukulla) suurimmaksi osaksi Viktoria-nimisestä villa-puuvilla-sekoitteesta, mutta lisäksi on myös tuntematonta mustaa purkulankaa sekä Nallea. Peiton koko on noin 150 x 185 cm.

Nyt mulla on todellakin se tilanne, että ei ole mitään keskeneräisiä neuleita työn alla! Taisi olla viime vuoden joulukuussa kun kaivoin esille ja laitoin yhteen paikkaan kaikki lankani ja keskeneräiset työni ja aloitin ufoista eroon -kampanjani samalla kun inventoin lankani. Paljon on tullut neulottua sekä uusia että vanhoja lankoja - ennen blogin aloittamista viimeistelin lähes 10 vuotta marinoituneenkin työn, ja muutama epämääräinen aloitus pääsi takaisin kerälle.

Langanvähennysprojekti 10prossassa pääsin kuin pääsinkin tavoitteeseeni - laitan sinne raporttia vähän myöhemmin. Samoin meinaan huomenissa laittaa tänne yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja tehdä uuden lankainventaarin (uudella tarkalla vaa'allani).

Alpakkaa

Sain valmiiksi kesästä asti neulotun alpakkahuivini, tässä siitä jonkinlainen kuva:




Huivista tuli ihanan iso ja pehmeä, jospa tämä lopultakin olisi myös itselleni käyttöön soveltuva - tähän asti melkein kaikki joko kutittaa tai raapii mun herkkää kaulaani.

Lankaa tähän kului 200 grammaa Drops Alpakkaa ja neuloin nelosen pyöröillä. Huivi on aloitettu tuolta niskasta ja nuo loppukerrokset oli tosi puuduttavan pitkiä.

Nyt pitää jatkaa torkkupeiton reunakerroksen virkkaamista, niin saan vielä tän vuoden puolella yhden työn lisää valmiiksi ja samalla viimeisen ufoni pois! Jee!

Vuosi käy vähiin...

...mutta niin käyvät mun ufonikin!

Petroolinsininen alpakkahuivi on pingotusta/höyrytystä vaille valmis ja valokuvattavissa. Ja äsken juuri sain ommeltua tilkkupeittoni kasaan, nyt rupean virkkaamaan vielä pari mustaa kierrosta sen reunaan, joten hyvältä näyttää vanhojen töiden valmistuminen vanhan vuoden mukana!

Niin, unohdin viime postauksessa kiittää saamistani hyvänjoulun toivotuksista, joten KIITOS!

Slipari valmis

Nämä sumuiset keskitalven päivät on kyllä ihan liian pimeitä valokuvaamiseen - muutenkin musta neule on niin hankalaa kuvattavaa.

Mutta anyway, tässä on nyt Nalle-sliparini.



Ekasta kuvasta näkyy suunnilleen minkä muotoinen se on ja toisesta saa ehkä jonkinlaisen käsityksen edessä ja takana olevista palmikoista.



Slipariin meni Nalle-lankaa 260 grammaa ja jos tämä vaate oli vaikea kuvattava niin ei se ollut mukavaa neulottavaakaan - siis ihan liian pimeää mun vanhoille silmilleni.

Nyt mulla on työn alla sen isoäidinneliö-tilkkupeiton kokoaminen - ihan mukavaa vaihteeksi heilua neulankin kanssa. Suunnilleen puolet on kasassa ja kohta menen taas jatkaan.

Jouluna neuloin alpakkahuiviani, viimeinen kerä on jo menossa ja huivilla alkaa olla kokoakin kohta ihan tarpeeksi. Joten näiden keskeneräisten valmistuminen tänä vuonna näyttää ihan lupaavalta.

Eipä tässä nyt muuta kuin mukavaa joulunpyhien jatkoa!

Perintöjoulukuusi

Bloggaan vielä toisenkin viestin tänään, koska haluan näyttää teille joulukuuseni!

Kas tässä, minun perintöjoulukuuseni.

Tämä n. 40 cm korkea joulukuusi oli aikoinaan mummuni. En tiedä tarkkaan, kuinka vanha se on, mutta veikkaan jotain neljääkymmentä vuotta - ainakin. Minullakin se on ollut jotain 15 vuotta. Se on minun rakkain joulukoristeeni, ei meillä koskaan muuta kuusta ole ollutkaan sen kanssa kilpailemassa, paitsi joskus ulkona ikkunan takana.

Tämän nostalgiahetken myötä haluan toivottaa oikein hyvää ja rauhaisaa Joulua kaikille blogiystävilleni!

Kuka käski kuvata pimeässä?

...Kuvasin kumminkin, vaikka arvasin, että jälki on ala-arvoista, mutta kun oli ihan pakko saada nämä entiset ufot blogiin heti paikalla!

Eli saanko esitellä Susannan:



Susanna on pehmoista tekokuitua, neulottu nelosen puikoilla. Puseron paino on 270 grammaa, joten mulla on tätä lankaa vielä 430 grammaa jäljellä. Veikkaan, että taitaa mennä huiveiksi, ei ole kovin hyvänlaatusen tuntuista jälkeä.

Sitten seuraavassa kuvassa on toinen ex-ufo, sateenkaaritakki, jota sovittaessani mies kysyi että mikä ihmeen Robin Hood-takki toi on. Se sai siis uuden nimen ;-) vaikken itse tuota ihan sellaisena näekään.



Tästä kaksi vuotta neulotusta (ja puretusta ja uudelleenneulotusta) takista tuli kyllä mielestäni aika kiva. Tosin se on vähän liian pitkä, kun on jokseenkin polviin asti, mutta ei se haittaa. Napit puuttuu vielä, meinaan harkita tarkkaan, minkälaiset laitan. Laitanko semmoiset, jotka ei paljon näy nappilistasta, vai vaikka punaiset tai oranssit, vai laitanko eri värisiä aina sen mukaan mikä jakun värikin on?

Niin, vielä niitä strategisia tietoja: Takki painaa 670 grammaa, ja se on neulottu kaksinkertaisena Sadamarketin liukuvärjätystä villasta, jonka pätkin sen tuhanteen osaan saadakseni noi värit menemään tuolla lailla, kun muuten siitä olisi tullut raidallinen. Ja jos totta puhutaan, niin on tuolla sisällä vielä aika monta langanpäätä pujoteltavana, en kumminkaan malttanut enää odottaa oikeeta valmistumista. Laitan sitten uuden kuvan, kun on ne napitkin (ja kun paistaa tammikuun pakkaspäivän aurinko). Takki on neulottu vitosen puikoilla, ja lankaa jäi 180 grammaa keltaisen ja vihreän sävyjä. Taitaa tulla taas huivi...

Nyt seuraavaksi meinaan kaivaa esille joulukoristeet, ja loppuillasta otan taas työn alle seuraavan melkeinvalmiin neuleeni, Nalle-sliparin, josta ei kovin paljoa enää puutu.

Ehkä jo huomenna...

Olen joulusiivouksen lomassa - eikun telkkaa katsoessani - neulonut sateenkaaritakkini kappaleet valmiiksi. Muutaman sauman ompelu, vähän höyryttelyä ja valokuvausta, niin saan esitellä kaksi vastakesytettyä ufoa! (Susanna on siis samassa vaiheessa.)
Ehkä jo huomenna saadaan tänne kuviakin. Jippii! Nyt meenkin etsiin kanavaneulaa ja alan ompeleen!

Pikaviesti

Tulin taas kirjoittaan pikaviestin ja kertomaan neuleitteni kuulumisia:

Sain eilen sen Susannan neulottua, mutta kappaleiden saumaaminen ei huvittanut, joten se odottaa loppusilausta työpöydälläni.

Bussissa pistelin muutaman kerroksen Alpakkahuiviin, koska se on tällä hetkellä pienin keskeneräinen työ - on siinä silti vielä tekemistä joulunpyhiksikin.

Tänään olin esille Sateenkaaritakkiprojektin ja nyt olen neulonut sitäkin jo niin paljon, että tuota raglan-osaakin on jotain neljä senttiä.

Eli tilanne on sellainen, että jos ei niiden peittotilkkujen yhdistäminen olisi niin iso homma, niin olisi aika varmaa, että saan sen haaveilemani Ufottoman Uuden Vuoden - nyt on vielä aika lailla haastetta, että pääsen siihen. Mutta eikun puikot taas heilumaan!

Pientä edistystä...

Susanna on nyt siinä vaiheessa, että neulon jo raglan-osaa ja jos onnistun olemaan tänään oikein ahkera, niin saatan saada tuon puseron viimeistelyä vaille valmiiksi! Tätä vuotta ei ole enää kovin paljoa, ja mulla ufotaistelussa loppukiri menossa.

Palaillaan asiaan, nyt jatkan neulomista!

Hihoja...

Kun vielä huomisen bussimatkoilla jaksan neuloa, niin Susanna-paitaan on yks kaks ilmestynyt hihat melkein omia aikojaan. Uskomattoman paljon noilla työmatkoilla ehtii neuloa, jos vaan jaksaa pitää silmät auki ja tarkenee olla ilman hanskoja. Sitten yhdistän Susannan kappaleet samalle puikolle ja neulon loput raglanmalliin. Tuo lanka on niin pehmoista - tekokuituista pörrölankaa - että meinaan tehdä siihen poolokauluksen, vaikka en semmoisia yleensä pysty käyttään, koska oon niin kova kutisemaan.

Sliparissa olen juuri aloittanut ekaa etu-yläosaa (kainalosta ja veeaukon kärjestä ylöspäin) mutta tuo musta lanka ja palmikkomalli vaatisivat enemmän valoa kuin tähän vuoden aikaan saa, että saatan jättää sen odottaan kirkkaampia ilmoja. Ainakaan telkkaa katsoessa ei meinaa onnistua... pitää siis välillä valmistaa muita. Tiukkaa kyllä tekee saada tänä vuonna nuo keskeneräiset valmiiksi, joudun varmaan antaan hiukan periksi, mutta uusia töitä en aloita ennen kuin nää on valmiita - toivon siis ufotonta uutta vuotta!

Vauhti päällä...

Innostuin eilen noiden valkoisten sukkien valmistuttua virkkaamaan taas isoäidinneiliöden reunoja ja tänään sainkin ne kaikki kierrettyä mustalla. Punnitsin nuo tilkut ja ne painavat nyt 1289 grammaa, lisää painoa tulee vielä yhdistämisestä ja meinaan virkata reunaan vielä mustalla ainakin kierroksen tai kaksi, sen näkee sitten kun on muuten valmista. Sitten on vaan aika iso projekti kun pitää järjestää ja yhdistää ne tilkut. Taitaa jäädä joulun lomapäiviin, mutta tänä vuonna haluaisin sen kumminkin valmiiksi.

Tänään laitoin alulle bussimatkoja varten hihat Susanna-puserolle. Hiha on sopivan pieni matkatyöksi. En ole kauheen tyytyväinen tuohon neuleeseen, mutta meinaan sen kumminkin vaikka väkisin pistellä valmiiksi.

Sitten olen istunut lukulampun alla neulomassa mustaa Nalle-slipariani, ihan kohta selkä on valmis ja sitten puuttuu enää etukappaleiden yläosat kainaloista ylöspäin. Taidankin taas laittaa tietsikan pois ja jatkaa vielä hetken tuota neulomista....

Teinitytön sukat

Tässä seiskaveikasta neulotut valkoiset palmikkosukat. Sukat on neulottu 2½ bambuilla ja ne painaa 90 grammaa. Neuloin ne joulupukin avuksi ja ne on tarkoitettu yhdelle Teinitytölle.

Kuvasta ei kovin hyvin saa selvää, valkoinen on vaikeaa kuvattavaa, mutta sitäkin mukavampaa neulottavaa. Seuraavaksi pitää taas neuloa mustaa.

Jotain tännekin...

Vieläkään ei ole mitään valmista esiteltävänä, mutta pitää välillä kuitenkin kirjoittaa. Olen neulonut yhden valkoisen palmikkosukan ja aloittelen paraikaa sille paria. Kuva tulee vasta sitten valmiista parista.

Isoäidinneliöt on jo melkein kaikki reunustettukin, mutta mulla loppui kaikki vanhat mustat jämälangat, joten joudun korkkaamaan niitä loppuja varten Nalle-kerän. Kunhan tuo peittokin valmistuu niin johan on grammoja langankulutustilastoihin - reilusti yli kilo kumminkin.

Taidanpa ottaa sukankutimen käteen, että saisin pian jotain valokuvattavaa. Se musta slipari on ihan liian pimeetä neulottavaa, tuo valkoinen sukka on vanhoille silmille mukavaa...

Kymppitonni

Kymppitonni pyörähti täyteen kävijälaskurissa, enkä saanut aikaiseksi minkäänlaista kisaa sen kunniaksi, mutta lupaan järjestää sitten helmikuussa blogilleni yksvuotisbileet.

Niin, nythän on jo joulukuu ja meikäläisellä alkoi joulun odotus eilen, kun töissä laulettiin lapsukaisten kanssa Hoosiannaa ja sytytettiin eka Adventtikynttilä. Tykkään nykyisin joulusta tosi paljon, aina ei ole ollut niin.

Marraskuun käsitöistä ei ole kovin paljon yhteenvedon tekemistä, koska sain valmiiksi ainoastaan yhdet sukat! Olen kumminkin toiveikas sen suhteen, että jos ei mitään yllättävää tule, niin tosiaan saisin kaikki keskeneräiset käsityöt valmiiksi nyt joulukuussa, sen verran pitkällä ne kaikki ufotkin on.

Mukavaa Joulun odotusta kaikille blogivierailleni!

Tilannetiedotusta...

En ole saanut mitään vieläkään valmiiksi asti, mutta kirjoittelen vähän tilannetiedotusta.

Isoäidin neliöiden väriosat on nyt kaikki virkattu, niitä tuli 120 kappaletta, vihreitä, punaisia, sinisiä ja ruskeita. Sitten aloin virkkaan niihin mustia reunoja, eli ihan samalla tekniikalla - reunustettuna on nyt 14 kpl. Musta Viktoria ei riitä läheskään kaikkien reunoihin, mutta jatkan sitten jollain suunnilleen saman paksuisella mustalla villalangalla - mulla pitäisi olla jotain ikivanhoja pikkukeriä ja sitten jos nekin loppuu kesken niin onhan mulla tuota uutta Nallea.

Niin, Nalle-slipari on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että olen siirtynyt neulomaan takakappaleen kainalon yläpuoleista osaa tasona, ja lankaa on mennyt vasta vähän toista kerää. (Ahneuksissani ostin neljä kerää ;-) )

Sitten aloitin valkoisesta seiskaveikasta vielä (todennäköisesti tän joulun viimeisiä) lahjasukkia, mutta sitä on vasta ihan vähän, pari senttiä tehtynä.

Sateenkaaritakki, Susannapaita ja Alpakkahuivi odottavat, että nää kolme muuta työtä valmistuu. Alpakkahuivia meinaan säästää joulunpyhien tekemiseksi - vietetään me sitten joulu kotona tai kyläilemässä - pitsineule-kolmiohuivi kevyestä langasta lienee sopivaa ajanvietettä seurustelun lomassa...

Mitä tulikaan taas tehtyä?

Vastaus löytyy seuraavasta kuvasta!



Kylläpä vaan - lankaa tuli hankittua!

Valkoiset seiskaveikat on tarkoitettu Teinitytön joululahjasukkia ym. varten, punaiset ja vihreät Isoveli Colorit on ihan muuten vaan sukka- pipo- tai tumppulangoiksi. Että niin sitä lankaa meillä vaan on yks kaks taas 900 grammaa lisää.

Juu, olen neulonutkin kyllä, mustaa Nalle-slipariani on jo jotain 30 senttiä pyörönä. Ja olen virkannutkin, Isoäidin neliöitä on nyt 100 kappaletta. Ja eikun neulomaan.... ;-)

Joulupukin avuksi

Nyt on jo kahdeksastoista päivä tätä kuukautta ja vasta nyt sain jotain neulottua valmiiksi asti: Tässä tällaiset miesten sukat, jotka valmistuivat tänä aamuna.




Lankana on seiskaveikka, ja sukat painaa noin 150 grammaa. Neuloin ne 2½ bambuilla, eilen tikuttelin melkein kokonaan toisen sukan. Tein nämä siis joulupukin avuksi, kun eihän se millään kaikkea itse ennätä...

Seuraavaksi otan esille mustan Nalle-slipoverini ja nyt pitäisi päättää, teenkö vain pystyraitoja oikeilla ja nurjilla, vai väännänkö muutaman simppelin palmikon edes etukappaleelle. Slipari on ollut käsityökopassa odottamassa tuota päätöstä jo monta viikkoa.

Ai niin, isoäidin neliöitä on nyt 77 kpl.

Uutta lankaa ja käsityövempaimia

Tässäpä esittelen uusimmat hankintani:




Tilasin siis Käsityökorista Steppiä 300 grammaa, kaksi kerää vihreän- ja yhden punakirjavan. punertava on hieman vaaleampaa, kuin miltä se netistä katsottuna kautta näytti, mutta kelpaa kyllä. Pääsispä vaan neulomaan näitäkin. Sitten tilasin tuon kukantekolaitteen, kun olen kauan jo haaveillut siitä. Ja pitsihaarukan sain kaupanpäällisiksi.

Neulomisrintamalla tilanne on se, että miesten sukista on vasta eka tehty ja neliöitä on nyt 73 kappaletta.

Neliöistä puheen ollen, kiitos kommenteista! Tajuan kyllä, että sen edellisen langan saa sinne seuraavan kerroksen sisään, mutta aattelin, että nuo neliöt on sen verran harvoja, että se langanpää tulisi käytössä ulos häiritsevästi. Neulan kanssa uskon saavani ne turvallsiemmin piiloon. Ja sen takia mun on tehtävä palat irrallaan, kun en tiedä kuinka monta tilkkua saan mistäkin väristä, ja lopullinen järjestäminen tapahtuu vasta kun kaikki neliöt on valmiita.

Tässäpä tän päivän kuulumiset!

Ihan muuten vaan...

... tulin blogiini. Tai siis sitähän mä tulin kertomaan, että eka miesten raitasukka on nyt valmis ja toistakin jo aloitettu - noin 7 kerrosta neulottuna. Ja isoäidin neliöitä on virkattuna 70 kappaletta - ainakin toinen mokoma - enemmänkin - on lankoja jäljellä, joten saan kyllä peittoon kokoa. Mutta kukahan päättelis ne langanpäät tilkuista? Päättelyä inhoavana teen niistä tilkuista yksivärisiä, mutta on siinä siltikin aina alku ja loppu ja joskus jatkoskin... Ufot on saaneet olla kaapeissa, hyvä kumminkin kun sain näihin töihin taas inspiksen ;-)

Raitasukkaa tulossa...

Innostuin tänään pitkästä aikaa neulomaan keskeneräistä miesten sukkaa - ensimmäinen varsi alkaa olla valmis. Aluksi en ollut tyytyväinen tekeleeseeni, mutta sitten päätin että teen koko pitkän varren vaaleanruskealla ja luonnonvalkoisella tasaraitaiseksi. Nyt näyttää ihan kivalta, joten eiköhän tänään vielä edetä kantapäähänkin asti....

HIljaiseloa

Pitää päivittää tätä blogia, vaikkei ole mitään asiaa...

En ole marraskuun puolella edes neulonut montaa puikollista enkä virkannut kuin puoli isoäidin neliötä, bussimatkat menee torkkuessa, kun on niin kovin pimeää.

Tänään tein elämäni ekan nettiostoksen - tilasin step-lankaa kolme kerää ja samalla sen kukantekovempaimen. Ja sit saan liittymistarjouksena myös haarukkapitsivempaimen (vaikka sellainen mulla pitäisi kyllä lapsuudenkodista löytyäkin). Mutta langoista sun muusta sitten lisää kunhan tulevat perille.

Oon pyrkinyt pitään tän blogini asialinjalla, ihan pelkissä käsitöiden (ja lankojen) esittelyssä, ilman suurempia marmatuksia, mutta nyt aion kumminkin kertoa pari asiaa otsikolla "Pieni lankakauppa".

Etsiskelin sitä step-lankaa ensin kaupunkia kiertäen, mutta nyt ei matkani varrelle osunut sellaista kauppaa, jossa sitä olisi myyty. Yhdessä pienessä lankakaupassa rouva oli jokseenkin vihainen kun kehtasin kysyä sellaista lankaa, jota sillä ei ollut myynnissä. Sain sen käsityksen, että mun olisi pitänyt katsoa ensin sen nettisivuilta, mitä se myy, eikä mennä suin päin häiritsemään sen iltapäivää. No, kaikilla meillä on pahoja päiviä, mutta siihen liikkeeseen en vallan äkkiä mene uudestaan. (Älkääkä suotta kysykö, en kerro, mikä putiikki se oli.) Toisessa pienessä lankakaupassa osattiin sanoa ihan nätisti, että heillä ei myydä sen valmistajan lankoja. Ja selvähän se, ettei niitä kaikkialla olekaan.

No, ei siitä sen enempää, onneksi olin hipelöinyt sitä lankaa aikoinani toisella paikkakunnalla, niin uskalsin ostaa netin kautta. Tuntemattomia lankoja en ilman näppituntumaan tilaa. Meinaan muuten kutoa siitä stepistä muun muassa itselleni sormikkaat - pitää kokeilla, josko sen hoitavat vaikutukset auttaisi mun pakkasarkoihin kämmenselkiini.

Niin ja sitten vielä lisää otsikolla "Pieni lankakauppa". Luin nimittäin sen kirjan, mutta olin tosi pettynyt. Musta se oli joko kirjoitettu tai käännetty huonosti. Tosin tän kirjan kohdalla saattaa olla niin, että se on elokuvana parempi (mikä olis kyllä ensimmäinen kerta kun niin käy) - jotenkin se tarinan eteneminen oli mun mielestä enemmän nyyhkyleffan juonta kuin lukuelämystä.

Tässä tätä juttua sitten tulikin.... ens kerralla palaan asialinjalle ;-)

Nauhalankahuivi

Sain vielä lokakuun puolella urakoitua valmiiksi tämän huivin:





Elikkä tässä olohuoneen matolla makaa Enigma-nimisestä puuvilla-viskoosi-nauhalangasta poikittain aina oikein neulottu kolmiohuivi. Lanka oli tosi hankalaa käsitellä - aloitin vaikka kuinka monta kertaa, ja lopulta päädyin tuollaiseen perusmalliin, koska mikään muukaan ei toiminut. Lanka on hirmu liukasta ja toisin paikoin paksua ja toisin paikoin ohutta - nuo reunalla näkyvät lenkit tulevat itsestään, kun langan paksu kohta vaan tulee ulos neuleesta. No,väri on kumminkin mulle tosi mieleinen, joten veikkaan, että jos tuo vaan pysyy kaulassa, niin tulen sitä varmaan käyttäänkin aika paljon.


Laitan vielä lähikuvankin, väri ei ole ihan parhaimmillaan, mutta suunnilleen tällaista pinnasta tuli...




Niin, tämä lanka oli siis elokuisia Tuhkolmantuliaisiani - neuloin lopulta kutosen puikoilla ja painoa tällä on 200 grammaa.


Näin kuun vaihtuessa voisin laittaa pientä tilastoakin valmistuneista.


Lokakuussa neuloin 10 työtä, jotka painavat kaikki yhteensä 830 grammaa - alkukuusta neulotut ohuet sukat ja tumput eivät ole paljon painaneet. Lisäksi olen tehnyt isoäidin neliöitä tähän mennessä 58 kappaletta, mutta niitä ei vielä lasketa mukaan. Koko vuonna olen "tuhonnut" lankaa 11 kiloa ja 90 grammaa yhteensä 68 tuotteeseen. Silti lankavarastoni on keventynyt tammikusta vain kilon verran ;)


Kesken on tällä hetkellä Isoäidin tilkkupeiton lisäksi musta slipoveri, miesten sukat, alpakkahuivi sekä jo pahasti ufoutuneet sateenkaaritakki ja samettimainen Susanna-pusero.


Luuletteko että saan nämä kaikki tänä vuonna valmiiksi?

Lapaset

Tällä viikolla sain valmiiksi yhdet lapaset, kas tässä kuva:





Tässä kuvassa ei ole mitään muuta, johon vertaamalla näkisi, kuinka isot nämä miehen tumput ovat, mutta ne ovat siis tosi isot. Lankana on Isoveli, silmukoita 40 ja puikkoina kolmoset. Ja lankaa näihin kului 110 grammaa.

Meinasin, että liittyisin lapaskuuhunkin, kun kerran oli nuo tumput työn alla, mutta päätin sitten jättää väliin, ettei käy niinkuin tossukuun kanssa: lokakuuta on enää pari päivää enkä ole aloittanut edes - taitaa jäädä tossut virkkaamatta ja neulonkin tuon harmaakirjavan langan lopuista sniikerit.

Muuta en ole nyt saanut valmiiksi asti, mutta olen kyllä tehnyt käsitöitä: Olen virkkaillut isoäidinneliöitä, niitä on valmiina tällä hetkellä 45 kappaletta.

Sitten olen neulonut yhtä sukanvartta enemmän kuin kymmenen senttiä.

Niin, ja olen myös purkanut ja aloittanut uudelleen iloisenpunaisesta nauhalangasta työn alla olevan kaulahuivin. Sen kanssa on vaan nyt ongelmia - en ole vieläkään tyytyväinen tekeleeseen - taitaa mennä kohta taas kerälle. Lanka on semmoista nauhaa, joka on toisin paikoin tosi ohutta ja välillä aika paksua, ja olen neulonut sitä ysin puikoilla, mutta, mutta... se nyt vaan tökkii. Tahtoisin sen huivin kaulaani, mutta en millään pääse yhteisymmärrykseen mallista sen langan kanssa.

Sitten Nalle-slipari on myös edennyt muutaman sentin. Muut, jo enemmän tai vähemmän ufoutuneet keskeneräiset työt ei ole puhutelleet mua ollenkaan, mutta yritän kuitenkin pysyä päätöksessäni saada ne kaikki tänä vuonna valmiiksi. Olis niin kiva aloittaa uusi vuosi uusilla kujeilla ;)

Puikkoja ja aloituksia...

Tulin vaan kertoon, että mulla on nyt kahdet upouudet bambupuikot, kakspuolikkaat ja kolmoset. Kiitos Villasatu vinkistä, en ollut muistanut koko Lanka-Vakan olemassaoloa - puikkoja löytyi! Ja kiitos Eija tarjouksesta, mutta tarvin tosiaan ohuempia ja muutenkin tykkään neuloa 20 senttisillä sukkapuikoilla.

Tänään olen virkannut isoäidinneliöitä niin, että niitä on jo 30 kappaletta. Sitten olen neulonut Nalle-slipariani pyörönä 11 senttiä ja nyt olen laittamassa alulle isoja isovelitumppuja uusille kolmosen bambuilleni. Huomenna meinaan laittaa toisille uusille bambuilleni lupaamani miesten sukat, ja sitten tilanne onkin sellainen, että mulla on taas kahdeksan työtä kesken ja AION TEHDÄ NE TÄNÄ VUONNA VALMIIKSI! Saa nähdä miten onnistun.

Isoäidin neliöt

Isoäidin neliöitten virkkaaminen on tosi addiktoivaa puuhaa. En sitten millään malttanut lopettaa - teen vielä tän ja tän - ja hetken päästä taas sama homma. Yhtäkkiä niitä on neulottu jo 25 kappaletta!

Ei mulla sitten mitään muuta kerrottavaa olekaan, enkä laita kuvaakaan vielä tässä vaiheessa. Piti vaan tulla kertomaan mihin tääkin päivä mennä hujahti.

Kyllä käsityöt on sitten kivoja!

Sukkia ja sukkalankaa....

Sain taas valmiiksi yhdet sukat:




Nämä painavat 80 grammaa ja neuloin ne muutaman vuoden takaisesta Jussista - tuo ruskea lanka on tweedmäistä, siinä on eri sävyisiä nyppyjä. Toisen sukan kärkikavennuksen toiseksi viimeisellä kerroksella kävi vahinko: Yksi rakkaista bambupuikoistani katkesi! :-( Sniif. Milläs nyt neulon bussimatkalla?

Ja sitten pitää tehdä tunnustuskin! Ostin aamulla lankaa. Enkä siis vain yhtä kerää vaan 1350 grammaa!




Lähdettiin siis tänään lomapäivän kunniaksi shoppaileen - halusin Prismaan, koska siellä oli seiskaveikkaa joitain värieriä tarjouksessa. Ostin sieltä nuo kuvassa keskellä harmaina näkyvät - oikeasti vaaleanruskeat langat eräälle mieshenkilölle luvattuja sukkia varten. Sitten poikettiin kotimatkalla toisessakin kaupassa ja siellä iskikin ostohysteria! Nuo mustat kerät ovat Nallea - tarkoitus on neuloa siitä haikailemani slipari - (vanhat seiskaveikkani, joita ensin meinasin ovatkin eri värieriä, niin en voinutkaan aloittaa liiviä niistä). Sitten nuo siniseltä näyttävät mutta oikeasti harmaat Isoveljet on tarkoitettu joululahjatumppuja ja töppösiä varten. Ja tuo maastovihreä Nalle on ihan omaksi iloksi.

Mutta kun se puikko katkesi niin milläs mä nyt neulon?

Nyt on ihan pakko kysyä, tietääkö kukaan rakkaista lukijoistani, saisko Itäkeskuksesta bambupuikkoja, vai pitääkö mennä niiden takia keskustaan - ja minne siellä? Nuo ainokaiseni olen ostanut Imatralta.

Kauluri

Tässä on kauluri, jonka neuloin kaveriksi viimeviikkoiselle pipolle. Seiskaveikkaa kului noin 70 grammaa, pikku nyssäkkä punaista lankaa jäi vielä vaikka sukanraidaksi... Halusin tähän ilmeen, niinkuin olisi kaulukset pystyssä ja toivoisin että nuo etukulmat lämmittäisi vähän poskia - saa nähdä miten käytännössä toimii.

Sain muuten tänään uuden vaa'an! Ilmoitan kumminkin tän vuoden loppuun asti neuleeni entiseen malliin kymmenen gramman tarkkuudella - vuodenvaihteessa teen sitten uuden lankainventaarin, jolloin voin merkitä oikeat tarkat painot. Tavoitteeksi voisi myös laittaa loputkin ufot valmiiksi tämän vuoden puolella. (Mitenköhän onnistuu kun tänään aloitin torkkupeittoa isoäidinneliöillä? Tehtynä puolitoista kappaletta ;) )

Pötkylät

Mitkäs ihmeen pötkylät nämä on?

No tietysti ne säärystimet, joita lupailin edellisen postauksen sukille kaveriksi!

Sain näihin uppoamaan lopun Nalle-langan, joka sukista jäi, 90 grammaa. Seuraavaksi laitan puikolle kaulurin punaisesta seiskaveikasta, että on taas huomisen bussimatkoille tekemistä.

Mietintämyssyssä on tällä hetkellä jonkinlaisen liivin/sliparin teko, mutta en osaa päättää ottaisinko siihen laatikostani Seiskaveikkaa vai Marinea - mustaa sen kumminkin olla pitää... ja neulemallikin on vielä mietinnässä, mutta ei ihan sileää kumminkaan....

Vähän valmista..

Tässä hieman vastavalmistuneita neuleita:




Nämä sukat neuloin Nallesta 2½ bambupuikoilla. Silmukoita on 48 ja sukat ovat naisten kokoa. Lankaa nöihin perussukkiin kului n. 60 grammaa, loppukerästä aion neuloa säärystimet näille kaveriksi.



Tämä perusjoustinneulepipo on neulottu kaksinkertaisesta seiskaveikasta kutosen pyöröpuikolla. Lankaa kului noin 70 grammaa ja loppukerästä on tarkoitus tehdä tälle kaveriksi kauluri. Isompiin töihin ei tällä hetkellä ole inspiraatiota, mutta tarvis kyllä innostua neulomaan edes se toista vuotta keksen ollut sateenkaaritakki valmiiksi, kun kerran talven tuloakin on säätiedotuksissa jo lupailtu. Ensi viikolla on pari päivää lomaa, jospa silloin....

Syksyä ja sukkia

Laitanpa pari kuvaa ja hiukan juttua tänne blogiinikin.

Lähdin tuossa reilu tunti sitten ulos kävelemään tarkoituksenani kuvata vähän vaahteranlehtiä, mutta niiden väriloisto olikin jo ohi. Tässä kumminkin jotain - sinitaivasta ja koivunoksia.

Sitten viikon neuleisiin:

Olen ahkerasti heilutellut bambupuikkojani, ja tässä viikon aikaansaannokset:

Kirjavat sukat on neulottu Super Trekking -langasta, jota ostin joskus kesällä Tallinnasta. Kummatkin parit painaa noin 40 grammaa, isommat mahtuu mun 39-koipiini, pienemmätkin juuri ja juuri. Mun mielestä näissä on tosi hieno raidoitus, tykkään kovasti.

Yksiväriset sukat on neulottu jostain jämäpussukan kerästä, luultavasti ne on Jussia, mutta en ole ihan satavarma asiasta. Sukat painaa noin 70 grammaa, eli viikon saldo on kolme paria ja yhteensä 150 grammaa. Seuraavaksi taidan ehkä neuloa jotain ihan muuta...

Joulukin lähestyy...

...ja talvi, ja joten on syytä neuloa välillä muitakin kuin itseä varten.




Tämä sukka- ja tumppusetti on tarkoitettu neiti A:lle. Tähän kului 100 grammaa Regia-lankaa ja viikon "luppotunnit" bussissa sekä teeveen äärellä. Neuloin nämä 2½-kokoisilla bambupuikoillani, ja äsken laitoin työn alle seuraavat ohuet raitasukat - en tiedä vielä kenelle, mutta aikuiselle kuitenkin.

Syyskuussa sain valmistuneiden listalleni melkein kilon - 980 grammaa. Pientä vaille oleva sateenkaaritakki jäi edelleen kesken, jokohan se nyt lokakuussa valmistuisi!

Iloiset kämmekkäät

Jos kerran edellisen postauksen sukat ovat iloiset sukat, niin nämä ovat sitten iloiset kämmekkäät!




Tällaiset sain loppulangasta, joka sukista jäi, painoa näillä on noin 30 grammaa.


Mitään muuta en ole saanut valmiiksi, eikä tässä nyt ole muutakaan kerrottavaa.


Ai niin, onpas! - Lankavarastoni kasvoi kyllä yhdellä 150 gramman kerällä, kun posti toi punaista seiskaveikkaa synttärilahjaksi viimevuotisilta työkavereilta! Oli kiva yllätys! Taidan tehdä siitä itselleni pipon ja kaulurin, punaista piristystä kaivataan aina välillä syksyn pimeisin aamuihin.

Iloiset sukat

Tässäpä esittelen vastavalmistuneet, iloisen väriset sukat!



Lankana näissä sukissa on Colinetten JitterBug-merinovilla, väri on nimeltään Mardi Gras. Toisessa sukassa punainen väri muodostaa spiraalin, mutta toisessa se lätäköityi epämääräisemmin. Hauskat näistä tuli!

Neuloin näitä sukkia kolmen päivän työmatkat sekä kaksi kertaa Salkkarit, joten olen käyttänyt ajan hyödyksi. Olen tähän asti arvellut, ettei sukankudinta voi ottaa ruuhkabussiin puikkojen tippumisvaaran vuoksi, mutta onneksi mulla on nuo yhdet bambupuikot, jotka ei ole ihan yhtä liukkaat kuin metallipuikot, joilla tavallisesti olen sukat tehnyt.

Ja vielä näidet sukkien strategiset tiedot: Lankaa kului noin 70 grammaa, neuloin 2½ puikoilla ja silmukoita on sama 48, kuin edellisen postauksen seiskaveikkasukissakin! Ja ovat siis jokseenkin samankokoiset, vaikka sekä puikot, että langat ovat aivan eri paksuutta!
Kummallista!

Koska en tykkää kovin pitkistä sukanvarsista, tuota lankaa jäi sen verran, että taidan tehdä lopusta jotkut rannekkeet tai kämmekkäät.

Raitasukat

Tässä juuri valmistuneet sukat:





No, ensimmäinen sukka on ollut jo monta viikkoa odottamassa paria, jonka tänään innostuin tekemään. Ei sitä sitten malttanut keskenkään jättää, kun pääsin hyvään vauhtiin tallennettuja teeveeohjelmia katsoessani (neljä osaa Teho-osastoa!!)

Sukkien strategiset tiedot: koko keskikokoiselle naisen jalalle, lankaa kului 110 grammaa, ja sen varmaan tunnistittekin, että kyseessä on tän syksyn jättiraita-Seiskaveikka. Sainpas näiden myötä avattua Sukkasato-tilinikin!

Kaksi huivia

Sain juuri valmiiksi virkatun huivin, jota olen HuPon merkeissä väkertänyt. Lankana on ihanan pehmoinen mikropolyesterista tehty paksu ja samettinen löytö keväiseltä Venäjän reissulta. Langan nimi oli Plush Print, ja vaikka se olikin venäjäntuliaiseni, niin oikeasti se on kyllä saksalaista :)





Huivilla on pehmeyden lisäksi myös kokoa, pitkä sivu on reilusti yli kaksi metriä. Ihana kääriytyä, talvipakkasella. Lankaa meni ruhtinaalliset 150 grammaa!

Laitoin myös lähikuvan:





Koska tuosta pörrölangasta ei kovin hyvin saa selvää, kerrottakoon vielä, että huivi on tehty ketjusilmukkakaarilla.

Sitten kuvaa myös jo muutama päivä sitten valmistuneesta neulotusta huivista. Lanka on Eden Print -nimistä ja sataprosenttista bambua, ja väri on nyt jo hieman liian kesäinen, toisin kuin virkattu huivi syksysävyineen. Tämä lanka tunnultaan aika lailla viskoosimaista, mutta ei ihan yhtä valuvaa...





Myös tästä lähikuva:





Tämä huivi painoi 250 grammaa, ja kuten taustalla olevaan matton vertaamalla näette, kokoa sillä on hieman vähemmän kuin edellisellä. Neuloin tämän aloittaen niskasta, malli on aika tylsä, hetken mielijohteessa itse kehitelty. Teen samalla mallilla alpakkahuivia, mutta siinä paljon ohuemmassa langassa kuvio näyttää paljon nätimmältä. (Se valmistunee joskus...)

Eli tässä postauksessa ilmoitan siis neuloneeni 400 grammaa, ja tilastostani huomasin, että kuluvan vuoden saldo on 50 grammaa vaille 10 kiloa! Nyt pitäisi pikaisesti saada taas inspiraatio sateenkaarivillatakkiin, koska siitä ei putu enää kovin paljoa.

Plussaa ja miinusta...

Pientä muutosta on tapahtunut lankavarastossani. Ensinnäkin tuli ostettua uutta lankaa. Olin keskiviikkona koulutuksessa ihan liian lähellä sekä Priimaa että Vihreää Vyyhtiä :)


No, tuo kuvassa ylempänä oleva viininpunainen Supersocke on tarkoitettu jatkamaan Ruotsista ostamaani kirjavaa silkkiä. En ole kyllä ollenkaan varma, käytänkö niitä sittenkään yhdessä, mutta kun väri oli just sellainen, jonka halusin. Alempana on riemunkirjavaa Jitterburgia, sukiksi. En voinut vastustaa, en sitten millään, vaikka olikin ihan liian kallista. Kumpaakin lankaa on 100 grammaa. (Aika vähällä taisin silti selvitä!)

Sitten olen tikutellut seiskaveikan jämistä 70 grammaa painavan palmikkopipon. Reunassa on sisälläpäin korvia lämmittävä, leveä päärme.

Eli lankoihin on tullut plussaa 200 g ja miinusta 70 g. Oikeesti olen kyllä neulonut yhden huivinkin valmiiksi, mutta se on vielä pingottamatta/höyryttämättä, joten julkaisen sen vasta kun se on ihan valmis. Lisäksi kahta muuta huivia on tehty hyvän matkaa - mutta niistäkin sitten joskus...

Sitten vielä loppukevennykseksi Pelagialta saamaani, ja varmaan jokaisen blogin kiertäneeseen vaatejuttuun:

Mulla on päälläni mustat ikivanhat jazzhousut (sanotaanko niitä enää edes jazzhousuiksi?), vaaleansininen teepaita, vaaleansiniset pikkarit sekä tummanvihreät pätkävärjätyt Isoveli-sniikerit. Silloin kun luin Pelagian blogista haasteen, kotiasu oli muuten sama, paitsi että teepaita oli oranssi ja pikkarit valkoiset ;)

Huomenna meillä on työpäivä, vaikka on lauantai: mennään oppilaitten kanssa metsään lenkille, toivottavasti ei sada kauheasti :)

Terveisiä kissanristiäisistä

Laitan pikaisen postauksen pitkästä aikaa. Nyt ei ole oikein ollut energiaa kirjoitella mitään, kiire ja flunssa - ei sen kummempaa syytä.

Eilen käytiin Kissanristiäisissä!
Neiti A sai vihdoin kissan, ja sitä piti heti mennä katsomaan. Otin kamerani esille ja kysyin katilta, että tahtoisko se ruveta mulle blogikissaksi (kun ei ole omaa kattia) - siihen se vastasi säntäämällä piiloon sohvan alle. No, pian se kumminkin ilmestyi poseeraamaan, kas tässä, tämmöinen heppu!



Sitten vähän käsitöitä: Tällainen ainaoikein-kolmiohuivin tein Tukhlomasta ostamastani One Zero-langasta, paino 200 g. Lanka on aika karkeaa, mutta värisävyt on ihanat!



Sitten virkkasin yhtenä päivänä koemielessä kännykkäpussin, joten kuvattakoon sekin:



Lisäksi olen tehnyt aika paljon muitakin neuleita, mutta valmista ei ole tullut. Niistä sitten myöhemmin lisää.

Terveisiä Tukholmasta...

Tehtiin pikavisiitti Tukholmaan ja heti pitää päästä esittelemään ostokset! Olin etukäteen merkinnyt karttaani muutaman netistä löytämäni lankakaupan osoitteen, mutta kaikki muut kaupat olivat kyllä pettymyksiä, paitsi Nysta! Sieltä olisin halunnut vaikka mitä, mutta melko korkean hinnan vuoksi tyydyin 600 grammaan. Tässä ne ovat:



Mielessäni siinteli jotain ihanaa sinivihreää, mutta siellä kaupassa kävikin ilmi, että mullapa alkoikin taas punainen kausi ;) Tai sitten siellä vaan oli niin ihania punaisen sävyjä. Nuo valokuvat ei ikinä tee oikeutta värisävyille, mutta saa kai tästä jonkinlaisen käsityksen.

Ostin siis kolmea sorttia, jokaista 200 grammaa. Vasemmanpuoleinen on intialaista Hamiltonin Shanti Silkkiä, keskimmäinen OneZero-nimistä Colinetten villalankaa, ja oikealla on myös Colinetten lankaa - Enigma-nimistä puuvilla-viskoosi-nauhalankaa.

Kuvittelisin että näistä tulee joskus huiveja, mutta ensin noihin ihanuuksiin pitää löytää "ne täydelliset mallit". Saattaa hyvinkin käydä niin, että nää on sellaisia ihailu- ja hiplauslankoja, joita ei ikinä raaski neuloa? Paitsi että kyllä sellaiset luksushuivitkin olisi ihania hiplailla....

Niin, mitään muuta en reissulta sitten hankkinutkaan, muuten matka meni hyvän ruuan ja rentoutumisen merkeissä. Oli mulla yksi neuletyö mukanakin, alpakkahuivin alku, mutta en kyllä montaa kerrosta jaksanut neuloa.

Pientä valmista ja isompaa kesken...

Vihdoin sain jotain valmistakin! Eka kuva on jostain syystä ihan pimeä, mutta en kumminkaan viitsinyt ottaa uutta - kelvatkoon....



Neuloin kokeilumielessä kaksi pipoa luonnonvalkoisesta seiskaveikasta. Ensimmäinen on resorireunainen ja sileä, ja virkkasin siihen koristeeksi kukkasen. Toinen on 2x2 resoria. Kumpikin painaa 50 grammaa (meidän ikivanhan keittiövaa'an mukaan). Yhteensä olen siis saanut elokuussa valmiiksi 100 grammaa neuleita, ja vaikuttaa siltä, etten ehdi enempää saadakaan valmiiksi asti. Tuo lukema tuntuu kyllä olemattomalta heinäkuun reilun kahden kilon jälkeen, mutta olen kyllä neulonut aika paljon, ja virkannutkin. No, syyskuulle saattaa sitten tulla komea lukema.

Seuraavassa kuvassa on bussimatkatyönä väkertämäni niskasta aloitettu ketjusilmukkahuivi.



Kuvassa on tahallisesti tuollainen epämääräinen kasa, koska tässä vaiheessa työ näyttää aika ällöltä, enkä ole ollenkaan varma, vaikka vielä kumminkin purkaisin, mutta tuo paksu samettinen lanka on aika hankalaa työstettävää - ja purettavaa! Onnistuessaan tästä tulee mun HuPoiluhuivini.

Kolmannessa kuvassa näkyy, missä vaiheessa sateenkaarijakkuni nyt on.



Violetin ja punaisen vaihtumakohtaan on tullut hieman raitaa, mutta sille en kyllä enää tee mitään - saa kelvata. Tällaista työtä ei pitäisi neuloa pimeässä....

Kymmenen ufoa puikoilla...

Laitan pienen raportin taas ilman kuvia. Ei siitä ole kauaakaan, kun luulin, että mulla on kesken vain pari neuletyötä. Elokuussa en ole saanut vielä mitään valmiiksi asti, mutta työn alla on vaikka mitä. Laatikon pohjalta löytyneiden kanavatyön ja melkein valmiiksi virkatun liinan lisäksi kesken on siis yhdet sukat (ai niin, liityin sukkasatoon), kolme huivia, joista vain yksi on virkkuurinkiin sopiva tekele (toiset neulottavia), sitten on villatakki (joka on edennyt aika paljon), sekä pusero (joka rupesi ihan yhtäkkiä tympimään), ja niiden lisäksi tuossa on kaksi kekseneräistä pipoa luonnonvalkoisesta seiskaveikasta, koska pitihän mun itsekin ruveta pipoa neulomaan, kun kerran oppilaanikin sellaista aloittavat. Elikkä yhteensä kymmenen käsityötä taas kesken (ja olen laittanut itselleni semmoisen rajan, että enempää ei saa olla), mutta grammojahan näistä kaikista tulee kymppiprossaprojektiin. Että johan on puuhaa ja rinkiä ;) - monessa mukana taas. Toivottavasti seuraavaan postaukseen saan jotain kuvia valmiista töistä, ainakin nuo pipot pitäisi tulla elokuulle....

Ei mitään uutta...

Aika on vierähtänyt uuden työn merkeissä niin intensiivisesti, että mitään uutta kerrottavaa ei ole täällä käsityörintamalla. Sateenkaaritakkini on edennyt varmaan vain pari senttiä kuluneen viikon aikana, ja virkkausringin HuPoilua varten on otettu työmatkareppuun koukku ja lankakerä. Joo, ja sitten liityin tietty mukaan 10%-projektiinkin - on noita lankoja (hih) kertynyt sen verran.

Eipä tällä kertaa muuta, laitan taas kuvia tekeleistäni sitten kun saan tuon virkkuutyönkin alkuun.

Pieni ja kuvaton postaus

Tämä on siis pieni ja kuvaton postaus. Innostuin eilen neuloon sitä sateenkaaritakkiani ja tänään olen jatkanut sitä monta tuntia sateen loppumista odotellessani. Nyt olen neulonut miehustaa yhtenä kappaleena jo 26 senttiä, ja näyttää siltä, että nyt lanka riittää aika pitkäänkin takkiin. Tykkään tosi paljon. Kuvia tulee sitten joskus, kunhan väri on liukunut pidemmälle - olen päässyt violetista vasta tummanpunaiseen, ja kainaloiden kohdalla pitäisi olla jo keltaista... Tää on tosi jännää neulottavaa. Langanpäitä on kyllä niin paljon, että pitää varmaan kutsua talkoot koolle, että ne tulee pääteltyä.

Ja huomenna sitten innolla uuteen työhön :)

Rokataan...

Olen tänään moneen kertaan kurkistanut Pelagian blogiin nähdäkseni, joko se kertoo, mitä kaikkee osti Tallinnasta. Hupsista: Siellä oli mulle Rokkaavan Bloggaajatytön kunniamerkki - Kiitoksia kovasti. Osallistun sun arvauskisaasi kunhan saan ynnäiltyä miten paljon säkkiisi voi mahtua ;)

Nyt on vaan tän Rokkityttönapin kanssa semmoinen ongelma, että mä onneton en millään konstilla saa tänne bloggeriin noita nappeja. Oon yrittänyt vaikka miten - tavannut ohjeita tarkkaankin tai kokeillut muuten - en tunne itseäni kovinkaan rokiksi tällä hetkellä ;) Liitän sen tänne sitten jos joskus vielä onnistun.

Haluan kumminkin jatkaa tätä eteenpäin: - olen ollut ymmärtävinäni, että tää merkki annetaan blogitutuille, ja kahlatessani läpi suosikkiblogejani musta näytti että melkein kaikilla on jo ainakin yksi rokkimerkki. Niinpä täältä lähtee merkki Eikkalille, joka on mun ihan eka livenä tapaamani käsityöbloggaaja. Eikkali osaa ja ehtii vaikka mitä - se on ihan uskomaton! (Voitkos, Eikkali, hakea sen napin vaikka Pelagialta, kun mie en sitä saa näkyviin?)

Omista päivän aikaansaannoksistani sen verran, että innostuin neuloon sitä sateenkaarijuttua ja nyt on helmaresori jo tehtynä.

Nyt hyvää yötä!

Jotakin pientä edistystä...

Aina sitä jotain pientä tapahtuu tässä käsityörintamalla.

Eilen sain yhden sukan valmiiksi telkkaa katsoessa - vaikkei kyllä villasukat tällä helteellä ihmeemmin innosta. Tämmöinen perussukka on kumminkin siitä kiva telkkarineule, että sitä tehdessä ei tarvi paljon katsoa työhönsä eikä ollenkaan ajatella ;) Ja kohta se talvi sieltä tulee...



Tänään virittelin takapihalle vyyhdinpuut yhteen ja kerijälaitteen toiseen keittiötuoliin, ja ístuin itse pikkujakkaralla melkein kolme tuntia kerimässä.

Vihreät uudet villatakkilangat pääsi ensin vyyhdiltä kerälle ja sitten vielä uudelle kerälle kaksinkertaisina.



Ja sitten aattelin, että samaan putkeen käyn kuin käynkin tuon sateenkaarijutun kimppuun. Ensin se liian leveä ja liian lyhyt miehustaosa takaisin kerille, sitten uudet langat vyyhdiltä kerille ja sitten myös kaksinkertaisena uudelle kerälle - pätkittynä aina kun värisävy selvästi vaihtuu.



Enempää en aio niitä keriä, vaan sitten kun alan neuloa, laitan nuo pikku kerät järjestykseen violetista punaisen ja keltaisen sävyjen kautta vihreään ja turkoosiin. Huomatkaa, että hihat säästyivät purkamiselta. Takin pituudeksi tulee siis se missä kohdassa keltainen lanka alkaa vihertää - sitten otan hihat mukaan ja teen raglankavennukset. Kaulusresori ja nappilistat tulevat sitten turkoosilla.

Nyt en oikein millään osaa päättää, minkä projektin kimppuun käyn seuraavaksi. Taidanpa lorviskella vähän aikaa blogistaniassa.....

Uutta lankaa ja ufotilanteen päivitystä...

Kävin eilen ohikulkumatkalla Soukassa Menitan Outletissä. Mukaani sieltä lähti 750 g ihanan vihreää (kuvassa hieman liian sinertävää) tuntematonta villasekoitelankaa. Kaikki muut ihanuudet onnistuin jättään sinne, mutta tätä väriä en voinut vastustaa. Toivoisin, että jonain päivänä mulla olisi näistä langoista kaksinkertaisena neulottu villatakki. Tykkään villatakeista.

Sitten ajatelin, että toiseksi viimeisen lomapäivän kunniaksi teen yhteenvedon tänhetkisestä keskeneräisten käsitöideni tilanteesta. Keskeneräisiä on seitsemän kappaletta, ja veikkaan, että uuden työpaikan vuoksi nyt ei hetkeen ole aikaa saada niin paljon valmista kuin mitä tässä kesällä on syntynyt.

Aloitan listaamisen uudemmasta päästä. Aloitin alpakkalangasta huivia ihan omalla, jokseenkin yksinkertaisella mallilla. Huivi on aloitettu niskasta ja siihen muodostuu reikäraitoja. Lanka on kyllä aika ohutta, mutta muuten ihanaa neulottavaa - veikkaan ettei ihan heti valmistu.

Ja koska malli tuntui mukavalta, mutta hitaalta, aloitin tekeen samalla mallilla kesäisempää huivia iloisesta pätkävärjätystä bambusta. Kunnon kuvaa tästä ei saa, ennen kuin koko huivi on valmis, kun se on niin lyhyellä pyöröpuikolla.

Ja aina pitää olla joku tosihelppo teeveekäsityö - tällä hetkellä jättiraitasukat, joista ensimmäisen varsi alkaa olla halutuin pituinen.

Seuraavana on kainaloihin edennyt Susanna, jolle seuraavaksi pitäisi laskea hihojen silmukkamäärät.

Sitten viimeisenä neuleena on tämä Sateenkaarijuttu, joka on niin hankala projekti, että saa todella odottaa parempia inspiraatioita.

Lankalaatikon pohjalta löytyi yksi yli kymmenen vuotta kesken ollut virkkutyökin. Mulla ei ole aavistustalkaan, mitä tälle pitäisi vielä tehdä. Taisi aikoinaan jäädä kesken, kun huomasin, että alkupää on jonkin verran tiukempaa kuin loppupää. Noin mulle käy aina virkatessa, käsiala löystyy pikkuhiljaa.

Sitten viimeisenä esittelen kanavatyön, jota on pistelty suunnilleen puolet. Mulla ei ole tarkkaa mielikuvaa, koska tän olen aloittanut, mutta on siitä takuulla reilusti yli kaksikymmentä vuotta.

Tämmöisiä töitä siis käsityökopastani tällä hetkellä löytyy. Lisäksi laatikossa on jotain viistoista kiloa muita lankoja, niin että tekemistä kyllä riittää.