Syyskuun paita ja vähän muuta

 Syyskuussa valmistui tummansinisestä AdLibiris Alpacasta poolokauluksellinen pusero. 

Olen neulonut tästä samasta langasta aiemmin hupputakin ja päätin kuluttaa loput puseroon. Neuloin nelosen puikoilla ja pusero painaa 441 grammaa. Valitettavasti tämä lanka kutittaa minua jonkin verran, (toisin kuin Dropsin Alpakka, jota olen myös käyttänyt). Mutta pitää vain laittaa aluspusero ja vaikka silkkihuivi kaulaan, niin onhan tämä suloisen lämmin pusero ja kiva vaikka farkkutakin kanssa.

Lanka ei ihan loppunut tähänkään, vain tein vielä pipon.

Pipo on neulottu nelosen puikoilla ja reunan käänneosassa on käytetty kaksinkertaista lankaa. Tajusin siinä vaiheessa, että lankaei riittäisi tekemään koko pipoa kaksinkertaisella, joten jätin toisen pois. Pipo on nyt kuitenkin korvien kohdalta tosi lämmin. Painoa sille kertyi 56 grammaa.

Kahdet miesten sukat on myös vielä raportoimatta:

Seiskaveikkaa kolmosen puikoilla, 116 grammaa. 

Jussia ja valkoista seiskaveikkaa, kolmosen puikot ja 117 grammaa. 

Tällä hetkellä mulla on työn alla toiset raitasukat, tällä kertaa naisten kokoa, sekä musta alpakkajakku. Lisäksi kesken on yksi pusero, jonka ruman kaula-aukon purin ja neuloin etumuksen uudelleen. Pari saumaa pitäisi ommella ja taas olisi yksi käyttökelpoinen alpakkapaita valmis. 

Tässä ne tärkeimmät taas, huomenna onkin jo lokakuu! Mukavaa syksyä! 

Elokuun takki ja kasa sukkia

 Toukokuussa vuonna 2013 aloin virkata mustaa jakkua, jossa käytin tavallisen puuvillalangan lisäksi ohutta kiiltävää paljettilankaa. Jonkin verran virkattuani kyllästyin koko hommaan, koska virkkaaminen kävi silmiini aika pahasti. Päätin että puran tekeleen ja aloitan uudestaan neulomalla, mutta tuota paljettilankavirkkausta olikin mahdotonta purkaa. Niinpä työ jäi yli seitsemäksi vuodeksi lankalaatikon pohjalle. Tänä kesänä, saatuani uudet silmälasit, päätin kokeilla taas virkkaamista, ja vaikka se kävikin silmiin edelleen, innostuin kumminkin tuosta jakusta, niin että tein kuin teinkin sen valmiiksi. 

Jakku on virkattu kolmosen koukulla ja se painaa 602 grammaa. Malli on aivan suora ja siinä on siis virkattu aina pylväs ja väliin yksi ketjusilmukka, eli pientä perusverkkoa koko jakku.

Tässä lähikuvassa näkyy hieman noita pikku paljetteja. 

Tykkään lopputuloksesta aika paljon, mutta en kyllä tiedä koska tuollaista pikkujoulujakkua voisi käyttää... 

Paljettilangan viimeiset metrit neuloin tämän pipon reunaan ikivanhan akryyli-mohairin sekaan. Lanka oli nimeltään Pirta Anita, ja se on mukavan pehmeää, eikä ihme kyllä kutita minua vaikka siinä on tuota mohairia. Neuloin vitosen puikoilla kaksinkertaisesta langasta ja pipo painaa 87 grammaa.

Sitten olen neulonut taas paljon sukkia.

AdLibris Socki -langoista olen tehnyt kuudet lyhyet ja yhdet pitkävartiset. Kaikki on neulottu kolmosen puikoilla.

Väri Horizon, 71 grammaa

Sama väri Horizon, 71 grammaa. 

Väri Gemstone, 69 grammaa.

Väri Gemstone, 78 grammaa. 

Gemstone-värin jämät sekä vähän Horizonia, 67 grammaa.

Mulle varrettomat, kimaltavat joulusukat, väri Socki Glam Holidays, 68 grammaa.

Pitkät Glam Holidays -sukat, 121 grammaa.

Ja vielä yhdet 45-kokoiset sukat Seiskaveikasta, kudottu kolmosilla ja painoa 113 grammaa. 

Tässäpä sitä olikin taas valmista aika liuta, nyt on mietintämyssyssä malli lopulle tummansiniselle alpakkalangalle, josta olen neulonut jo hupputakin ja siitä tulee vielä toinen, ehkä teen poolopuseron...

Mukavaa loppukesää! 

Kesäkuun takki ja heinäkuun sukkia

Juuri ja juuri kesäkuun puolella valmistui punainen neulehuppari Maija-langasta.

Neuloin pikkupalmikko-koristeisen jakun kolmepuolikkailla puikoilla ja se painaa 548 grammaa. 

Tämä malli on oma kehittelemäni, olen neulonut periaatteessa samanlaisia paksummasta harmaasta Jussi-langasta sekä hieman ohuemmasta tummansinisestä alpakasta. 

Napit näyttävät sähkövalossa hieman ruskeilta, mutta ei se haittaa. 

Taskut on tärkeät!

Tykkään raglanhihoista sekä siitä, että huppu ei ole liian iso, vaan sellainen, että se päässä näkee sivuilleen.

Heinäkuun puolella olen neulonut sukkia. Yhdelle nuorelle mielelle kaksi paria, sen mummulta perityistä langoista: 

Seiskaveikkaa kolmosen puikoilla, 102 grammaa.

Seiskaveikka Nostalgiaa, kolmosilla ja painoa 112 grammaa. 

Neuloin yhdet sukat myös hänen siskolleen:

Seiskaveikkaa, varressa pikkupalmikkoa, kolmosen puikot ja 107 grammaa. 

Nyt on työn alla vaihteeksi itselle sukat, koska mun varastossa ei ole kesäisen lyhytvartisia. Kohta on, kunhan muutama dekkarisarjan jakso on katseltu, siinä noita sukkia aina syntyy samalla.

Mukavaa loppukesää! 

Toukokuun takki

Mulla on nyt ollut inspis neuloa aiemmin aloitettuja takkeja valmiiksi. Tämäkin oranssi puuvillatakki on aloitettu joskus kolme vuotta sitten, kun kuvittelin neulovani sen Jyväskylän neulefestareille. En sitten kumminkaan päässyt silloin kovin pitkälle.

Nyt innostuin jatkamaan ja neuloin sileää miehustan ja hihat kainaloihin ja vasta siinä vaiheessa päätin tehdä yläosan Dropsin Hortensia-takin ohjeella. 

Takista tuli vähän pitempi kuin alun perin aioin, mutta oikeastaan parempi näin.

Lankana on Online Linie Bingo -puuvillalankaa, jonka olen ostanut keväällä 2010, eli kymmenen vuotta siihen meni, ennen kuin lanka ja mieluinen malli kohtasivat. Neuloin takin aikaoikein-reunat kolmosilla ja muuten kolmepuolikkailla ja lankaa kului 531 grammaa. 

Neuloin kaarrokeosan kahteen kertaan, kun en aluksi kavennellut tarpeeksi, mutta lopulta olin tyytyväinen. Oikean värisiä ja kokoisia nappeja en löytänyt mistään, mutta sitten keksin että tuollaiset kirkkaat olikin hvyä vaihtoehto. Ne löytyivät halvalla Eurokankaan kilohintaisista.

Seuraavana onkin sitten työn alla myös monta vuotta kesken muhinut Maija-villatakki. Sen jouduin aloittamaan kokonaan alusta, kun aiemmin olin aloittanut ylhäältä, mutta raglansaumojen paikat ei olleet oikeat vaan hihoista olisi tullut suhteettoman leveät. Puuvillojen jälkeen villalankaa on taas tosi mukava neuloa.

Viime päivät on kumminkin menneet lukiessa: Aloitin Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita ja jäin pahasti koukkuun.

Ihania kesäpäiviä!

Silkki-alpakkaa

Sain valmiiksi ohuen neuleen, jota olin aloittanut pari vuotta sitten. Lankana on Drops Lace -silkki-alpakkasekoitus, joka on tosi ohutta, 400m/50 grammaa. Tuo lanka on niitä viimeisiä hamstrauksia ennen langanostolakkoani, joka alkoi liki 2 vuotta sitten. Lakko ei siis ole pitänyt ihan koko kahta vuotta, mutta olen ostanut lähinnä vain täydennyksiä ja sitten tilaustöitä varten. Olen toki myös saanut paljon lankaa - kiitos niistä! Mutta ihan mukavasti varasto on kyllä kutistunutkin.

Neuloin jakun nelosen puikoilla ja sille kertyi painoa vaivaiset 141 grammaa. Lankaa on vieläkin reilusti, siitä saa ehkä jonkun ison huivin joskus kun innostun taas pitsin neulomiseen. Lanka on niin ohutta ja neulos niin kevyttä, että jo heti alussa päätin, ettei tähän laiteta mitään nappeja tai muita kiinnittimiä painamaan toista etureunaa. 

Oikeasti lanka on hiukan tummempaa, lähellä tämän alakuvan varjossa olevan helman väriä. 

Jakku tuntuu ihanalta päällä, koskahan sitä tulisi käytettyä? Näin koronakaranteeniaikaan ei paljon muuta vaatetta tarvi kuin verkkarit, topin, arkineuleen sekä tietysti villasukat. Onneksi ollaan siltä taudilta ainakin toistaiseksi säilytty, vaikka asutaankin täällä Uudenmaan aitojen sisäpuolella. Sen sijaan olen onnistunut saamaan pikkulasten sairauden - korvatulehduksen!

Nyt mulla on työn alla oranssi puuvillaneulejakku - sekin on vuosia sitten aloitettu, ja nyt olen innostunut jatkamaan. 

Tässäpä kaikki taas tällä erää, Pysykää terveinä!

Juhannusjakku

Ostin keväällä 2009 silloisen työpaikan kirpputorilta pussillisen vihreää puuvillalankaa. Merkki on Vöslauer Wolle, Mini Louisiana, ja lanka on merseroitua egyptiläistä puuvillaa. Seuraavana kesänä kokeilin pari kolme eri aloitusta tehdäkseni siitä jakkua, mutta en tykännyt mistään. Ensin virkkasin, mutta siitä tuli liian kovaa, sitten neuloin mutta tulos oli mielestäni liian lötköä. Neuloin vielä kaksinkertaisellakin langalla, ja se olisi silloin miellyttänyt, mutta totesin että lanka ei riittäisi siihen. Sitten annoin lankojen hautua kymmenen vuotta, kunnes nyt tammikuussa löysin langalle mieleiseni mallin, ja päätin että teen siitä juhannukseksi takin.

Malli on Dropsin Becca-nimisestä ohjeesta hieman modattu, ja tuo lanka on oikeasti vielä kirkkaamman vihreää. Neuloin jakun ylhäältä alas kolmepuolikkailla puikoilla ja painoa kertyi 409 grammaa. 

Hyvin se takki ennätti valmistua ennen juhannusta, saa nähdä sitten millainen ilma on, että tarkeneeko tuollaisella harvahkolla neuleella. Vai onko yhtä kuuma kuin viime juhannuksena, jolloin meillä ei ollut Ahvenanmaan reissulla ollenkaan pitkähihaisia mukana. Vai onko samanlainen myrsky ja myräkkä kuin edellisenä juhannuksena, jolloin olimme myös Ahvenanmaalla ja silloin ainoa oikea vaatetus oli sadetakki. Toivottavasti ainakin ollaan siihen mennessä päästy poikkeustilasta ja kotiaresteista.

Seuraavana mulla on tulossa punainen ohuenohut Drops Lace silkkialpakkajakku... 

Pysykää terveinä!

Lisää pikkiriikkisiä

Virkkasin vielä kolme pikkiriikkistä tiskipöydän takakulmalle tarkoitettua liinaa.

Virkkasin kakkosen koukulla nämä mittatilauslappuset, langat on jotain tosi vanhoja virkkauslankoja, kolmannessa käytin kaksinkertaista lankaa. Kaikki kolme painavat yhteensä 28 grammaa, joten langankulutus ei ollut kovin merkittävä - heh - mutta mikä on tehty on tehty. 

Näin on saatu jo maaliskuunkin käsityösaldo alkuun, toivottavasti saan pikapuoliin valmiiksi jotain isompaakin.

Mukavaa kevättä!

Rättikässää?

Inhoan sitä että koulussa tekstiilityötä sanotaan rättikässäksi, tai ylipäätään tekstiileistä käytetään halventavia nimityksiä, mutta tällä kertaa tuo nimi tuli mieleen tälle postaukselle. Vaikka ei nämä kohta esittelemäni pienet käsityöt oikeastaan rättejä ole, vaan pieniä, pestäviä suojaliinoja.

Näissä kahdessa ekassa kuvassa kaksi seitsemästä pikkuliinasta on jo päässyt käyttöön. 

Neuloin ja virkkasin vanhoista puuvillalangan jämistä nämä liinat, jotka painavat yhteensä 109 grammaa. Käytin kolmosen puikkoja ja kolmosen tai kolmepuolikkaan koukkua. 

Tässä vielä yksityiskuvat kaikista:

Näitä oli hauska tehdä langanpätkistä, osa oli ikivanhoja, lapsuudestani saakka, osa tuoreempia. Sekin on vielä mainittava, että en ollenkaan muistanut, kuinka hauskaa virkkaaminen on, se vaan käy vähän silmiini, niin ei ole tullut harrastettua viime aikoina. 

Pipoja langanlopuista

Neuloin Malabrigojen ja Handu Merinon jämistä kolme pehmoista pipoa. Kaikki pipot on neulottu nelosen puikoilla.

Oranssi on Malabrigo Silky Merinoa, käytin tähän koko kerän, joka oli hieman väärän väristä edellisen postauksen huiviin. Pipo painaa 49 grammaa, ja siinä on leveä päärme, joka on taitettu käänteeksi. Näin ollen pipo on korvien kohdalta kolminkertainen.

Keltainen pipo on myös Malabrigo Silky Merinoa, ja se on kokonaan kaksinkertainen, eli taitteen kohdalta siis nelinkertainen. Keltainen lanka loppui vähän kesken, joten sisäpuolella on valkoinen päälaki, mutta se ei näy ulospäin. Pipo painaa 75 grammaa. 

Kolmannessa pipossa käytin pois valkoisen Malabrigo Silky Merinon jämän sekä keltaisen Handun paksun merinon jota mulla oli myös keränloppu. Neuloin molemmilla langoilla yhdessä ja kun keltainen loppui, tein valkoisella resoria niin paljon kuin lankaa riitti, ja ompelin resorin sitten kaksinkertaiseksi, koska se olisi muuten ollut liian ohut. Pipo painaa 66 grammaa. 

Yhtenä iltana kun en saanut unta, rupesin muistelemaan mitä kaikkia villapaitoja ja takkeja olen elämäni aikana kutonut. Muistelin ja laskin sormilla, mutta sitten menin sekaisin siitä, että montako kymmeniä oli. Piristyin ja aloin uudestaan ja taas uudestaan, mutta sitten en enää muistanut mitkä olin uusimmalla kierroksella jo laskenut. Päivällä sitten aloin muistella uudestaan mutta nyt kirjoitin ylös. Tällä hetkellä listassa on 66 paitaa tai takkia, 18 liiviä tai toppia sekä 10 koneella neulottua. Mulla on vaatteiden, varsinkin omatekemien suhteen tosi hyvä muisti, mutta silti joku saattaa vielä puuttua. Ensimmäinen neulomani paita on jostain noin 45 vuoden takaa. Sukista olenkin pitänyt kirjaa koko ajan kun niitä olen tehnyt, minä nimittäin opettelin kunnolla kantapään tekemisen vasta noin 17 vuotta sitten ja sen jälkeen sukkia tai tossuja on syntynyt 296 paria. Tällä hetkellä mulla ei oikeastaan ole sukkalankoja, mutta ei varmaan mene kauaa kun saadaan juhlia 300:tta paria. Huiveista, pipoista ja muusta ei ole samanlaisia tilastoja.

Japanilainen puutarhani

Sain valmiiksi puolitoista vuotta kesken olleen huivin, joka on neulottu Jana Hulkin Japanese Garden -ohjeella. Lankana on Malabrigon Silky Merino. Huivi jäi aluksi kesken, kun näytti siltä että lanka ei riittäisikään. Välillä mietin jo purkamistakin, mutta koska keskustan "tikkatauluosuudessa" lankaa oli joutunut katkomaan moneen kertaan, päätin sittenkin jatkaa. Olin ostanut langat Tallinnasta Wool&Wollenista (kahdella eri reissulla), mutta koska just nyt ei ollut tiedossa reissua sinnepäin, ajattelin tilata lisälangat sen verkkokaupasta. Oikeita värejä ei sitten ollutkaan, ja lopulta löysin niitä Amazonin kautta - jostain Puolasta ne kai tuli.

Mulla oli vähän paksumpaa lankaa kuin alkuperäisessä ohjeessa ja huivista tuli suuri. Leveys on tikkataulun kohdalta 48 senttiä ja pituutta on 220 senttiä. Painoa huiville kertyi 241 grammaa. Huivi on neulottu nelosen puikoilla, kukkaraidoissa tarvittiin myös neljäpuolikkaita. 

Tilasin niitä lankoja sitten varmuuden vuoksi vähän liikaa, joten nyt mulla on työn alla pari herkullisen väristä ja ihanan pehmoista silkki-villapipoa. 

Tykkään tuosta huivista ihan kamalasti tuossa kuvassa ja katsellessani sitä tuolin selkänojalle ripustettuna, mutta ei se oikein luonnikas ole harteilla. Se on kyllä pehmoinen ja lämmin mutta vähän turhan pitkä ja mitä jos joku ampuu nuolen mun niskaan? 

Kakskytluvun ensimmäiset

Tämän vuoden puolella olen saanut valmiiksi kaksi paria sukkia.

Lankana on Novitan Muumilaakso, joka on paksuudeltaan Seiskaveika ja Nallen välistä. Sukat on neulottu kolmosen puikoilla ja ne painavat 74 grammaa. 

Tein toiset sukat Muumilankojen jämistä, ei niistä kovin hienot tulleet, mutta halusin saada nuo langat loppumaan, koska mulla ei ollut mitään muuta niiden kanssa yhteen sopivaa. Valkoinen on myös Muumia, Muumitalo, nimeltään. 

Nämä jämäsukat on myös neulottu kolmosilla ja ne painavat 79 grammaa. 

Tällä hetkellä työn alla on pari vuotta sitten aloitettu superohut jakku Drops Lace -langasta. Sitä tikuttelen telkkaa katsoessa. Tänään kaivoin esille myös toissavuonna aloitetun Japanese Garden -huivin tekeleen. En yhtään muistanut miten sitä tehdään ja aloin tavaamaan enkunkielistä ohjetta - ehkä se siitä selkiää, kun vaikka huomenna kaikessa rauhassa keskityn tutkimaan. Ainakin siinä joutuu sen verran laskemaan ja seuraamaan ohjeita, että ei ole mikään telkkarikäsityö (niin kuin sukat tai tuo ohut jakku jota nyt teen), vaan vaatii hieman keskittymistä. Ehkäpä se nyt kevään kuluessa valmistuu. 

Tässäpä tärkeimmät, Mukavia talvipäiviä, vaikka talvi nyt onkin vain kalenterissa!