Väriä!

Tässäpä tuleekin nyt oikein iloisen värinen postaus!



Sain eilen Feather and Fan Comfort Shawlini valmiiksi, ehti siis kesäkuun puolelle! Tällä huivilla on painoa 290 grammaa, vironvillavyyhdistäni jäi jotain puolitoista metriä lankaa. Vähän jännitti, että riittääkö melkein 400 silmukkaa pitkään päättelykerrokseen, mutta hyvinhän tuo sitten piisasikin ;-).

Tätä iloisen väristä huivia oli tosi hauska kutoa, mutta nyt olen siihen pikkuisen pettynyt. Ensinnäkin sen muotoon: Monet niskasta aloitetut huivit on sellaisia, että – miten sen sanoisi – niissä on pitkä sivu mieluummin kovera kuin suora, ja silloin huivi pysyy tosi hyvin harteilla. Tän kanssa on kuitenkin vähän toisin, niskankohtaan jäi pikkuisen kulmaa ulospäin, joten huivi ei pysy niin hyvin harteilla. Täytyy miettiä voiko tälle tehdä vielä jotain, vaikka virkata niskasta hiukan kiristävä reuna tai jotain, mutta ei mulla taida olla sopivaa lankaa. Ehkä yritän sitä vielä venyttää muualta höyryraudan kanssa.

Toinen juttu mistä en niin kauheasti tässä tykkääkään, on tuo väritys: siis onhan tää hauska ja pirteä huivi ja tykkään kaikista noista väreistä, mutta pikkuisen lapsellisen tästä tuli ja pikkuisen liian raidallinen mun makuun. Ehkäpä tälle löytyykin koti jostain muualta. Saapi nähdä.

Joo, ja sitten lisää väriä, hempeää tällä kertaa:



Tänään oltiin pitkään reissussa ostamassa puutarhapöytää ja pionit oli sillä aikaa päättäneet ruveta kukkimaan! Toivottavasti ei tule rankkaa sadetta joka taas kaataa nuo valtavat kukkapallot maahan, vaan saatais nauttia näistä pitkään!

Ai niin, hiukan kesäkuun tilastoa vielä lopuksi: Neuloin kesäkuussa 5 työtä (tai siis sain valmiiksi kaksi villatakkia ja neuloin sukat ja kaksi kolmiohuivia). Yhteensä kulutin lankaa 1354 grammaa. Tähän mennessä tänä vuonna olen neulonut 6105 grammaa, eli keskimäärin reilun kilon kuussa. Viime vuonna tähän aikaan tilastoni näytti reilun kilon suurempaa lukemaa, mutta silloin olin kyllä viimeistellyt aika paljon aiempina vuosina aloitettuja ufoja ja punninnut valmiit työt - tän vuoden lukema on ihan aidosti tänä vuonna neulottua ja virkattua.

Jostain kumman syystä lankalaatikkoni on kuitenkin keventynyt vain vajaat kaksi kiloa, vaikka olenkin neulonut yli kuusi. Kyllä tää lankahamsterin matematiikka on kummallista!!!

;-)

Fifi ja pioni

Tässä tulee kuva uusimmasta Fifistäni!



Olen aiemmin neulonut neljä Fifiä (ei sentään kaikki ole itselleni) ja olin jo melkein varma että siinä on tarpeeksi, mutta sitten näin jonkun blogissa kuvan mustasta Fifistä ja tajusin että semmoinen munkin on pakko saada. Kip-päivän aattona mietin olisko mulla sopivaa lankaa ja muistin talvella neulotusta hameesta jääneet Marinet, melkein kolme kerää. Ja tässä on nyt sitten mun musta Fifini! Neulottu nelosen puikoilla ja painoa sillä on 257 grammaa. Tuli just sopivan kokoinen ja veikkaan että semmoinen käyttöhuivi!

Laitan tähän toisenkin valokuvan kun noilla luontokuvilla on niin kuva tätä blogia elävöittää:



Meidän pionin kukat on vasta tässä vaiheessa - monesti ne on juhannusreissun aikana jo kukkineet parhaan loistonsa (mun näkemättä) mutta nyt ovat vielä aivan nupulla.

Nyt jatkan taas Feather and Fanin neulomista, koska näyttää lupaavasti siltä että sekin valmistuisi tän kesäkuun aikana....

Sukkaa pukkaa...

Vähän kulahtanut otsikko, mutta en nyt jaksanut parempaakaan keksiä. Tänään olin taas yhdessä koulutuspäivässä ja sain nämä sukat valmiiksi.



Tämä on siis samaa Fortissima Socka Coloria kuin edellisetkin sukat - varsista tuli vähän erilaiset, mutta sain langan käytettyä kokonaan. Painoa näillä on 42 grammaa, silmukoita 48 ja puikkoina 2½ bambut.

Mitähän sitä sitten seuraavaksi neuloisi?

Vihreää, vihreää ja vihreää…

Kesäkuukin sitten alkoi tänään, ja tässä on nyt tulossa vihreä postaus.

Tässä ensin vähän koivunlehvää meidän talon nurkalta:



Sitten pari villatakkia pihanurmikolla:

Menitan Outletin tuntemattomasta villasekoitteesta koko kevätkauden työn alla ollut ihanan kevyt…



Karnaluksista tuodusta Wonderwool Glanzefektistä hätäisesti väsätty pehmotakki…



Sitten tarinaa näistä takeista ja vähän kolmannestakin…

Aloitin tuota tummemmanvihreää takkia helmikuun alussa, mutta se oli niin tummaa neulottavaa, ettei sitä oikein nähnyt silloin talvella pistettä. Sain kappaleet neulottua kumminkin jo jokin aika siten, mutta kun ostin tuota pehmoista Wonderwoolia, niin oli ihan pakko neuloa se valmiiksi ennen kuin maltoin ruveta saumaamispuuhiin. Eilisiltana sitten ompelin ensin tuon Wonderwoolin nappeja vaille valmiiksi, ja kun sovitin sitä, niin en tykännytkään ollenkaan. Mun pitäisi tietää, että tuollaiset paksut ja pörröiset neuleet saa näyttämään vielä paksummalta.

Olin meinannut tehdä molemmat takit väenväkisin valmiiksi toukokuun puolella, mutta lopetin eilisillalta koko homman kun petyin siihen ekaan takkiin. Tänään sitten viimeistelin molemmat ja jos toukokuun saldo jäikin pieleksi, niin onpahan kesäkuu aloitettu reippaasti.

Wonderwool painaa 525 grammaa ja tummempi vain 240 g. eli yhteensä 765 grammaa jo kesäkuulle. Toukokuun saldoksi jäi 634 grammaa.

Sen verran vielä noista takeista, että Wonderwool on neulottu vitosilla ja toinen neljäpuolikkailla ja Wonderwool on oikeasti ihan eri värinen – pari postausta taaksepäin, niin oikea väri näkyy. (Pitäisi perehtyä tuohon kuvaamiseen ja kuvankäsittelyyn joku päivä, että saisi noista neuleista edes lähes oikean värisiä. Tuolla nurmikolla on muuten niin kiva kuvata.

Kumpaakin lankaa jäi kamalasti yli – tummanvihreästä (se on muuten kaksinkertaista) ei mennyt puoliakaan ja Wonderwooliakin jäi melkein saman verran, kun kilon ostin. Se muuten nöyhtää ihan hirveesti, kaikki vaatteet on vihreissä karvoissa….

Kerronpa vielä lisää tän päivän hommistani: kun kerran rupesin nappeja ompeleen niin ompelin sitten saman tien myös vuodenvaihteessa muuten valmiiksi tulleeseen sateenkaaritakkiini – kai muistatte sen vielä – se jäi silloin odottaan pakkasia, ja sitä, että saisin valittua mieleiset napit. No, pakkasia ei tullut, niin nyt päätin sitten saada senkin ihan valmiiksi, (omasta varastosta löytyneet hillityt siniharmaat napit on ihan hyvät) ja viimeiset langanpäätkin päättelin.

Sitten aloitin tänään taas yksiä sukkiakin välityöksi, Fortissima-jämästä.

Mutta sitä mun piti vielä mainita, että olis niin kiva osallistua Fufoiluun, mutta kun mulla ei ole yhtään Ufoja – hurraa sille!