maanantai 27. heinäkuuta 2009
Malibu-Beach
Valitettavasti otsikko ei kerro mitään lomasuunnitelmista, vaan siinä on mainittuna kahden jämälangan nimet. Noista langoista neuloin itselleni topin. Kas tässä:
Aloin neuloa toppia Malibusta, mutta jo alkuvaiheessa huomasin, että lankaa onkin liian vähän saadakseni siitä itselleni sopivan topin. Niinpä jatkoin työtä neulomalla ”resorit” Beachista, jota jäi parin postauksen takaisesta tunikasta pari kerää. Molemmat langat on ihan vitivalkoiset, ja ne on jokseenkin saman paksuisetkin, joten lopputulos näyttää ihan kelvolliselta. (Kuvassa toinen olka on alempana, vaikka luulin asetelleeni paidan huolellisesti nurmikolle.)
Toppi painaa 406 grammaa, käytin siihen molemmat langat ihan tarkkaan. Toppi on neulottu ylhäältä alas, Malibu-osat niin, että joka toinen kerros oikeaa ja joka toinen 3 oikein ja 1 nurin. Reunukset ei ole tavallista resoria, vaan samalla tavalla joka toinen kerros oikeaa, mutta toinen nyt 1 oikein 1 nurin. Neuloin topin nelosen puikoilla ja siitä tuli just sopivan kokoinen ja lopulta tarpeeksi pitkäkin mun makuuni, eli olen ihan tyytyväinen.
Nyt mulla on kesken yksi huivi, joka ei pahemmin innosta kun on niin talvinen, mutta mietintämyssyssä on kaksi tulevaa tekelettä. Punaisesta silkkisekoitelangasta (jonka talvella ostin Korialla Koilta) olen aikonut tehdä tunikan, mutta nyt rupesinkin pähkäilemään, että jos sittenkin saisin siitä jakun sekä topin – lankaa on nimittäin aika paljon metreissä. Sitten mulla on vihreää, josta aion tehdä jonkun pikkujakun johon saisi vaikka tulla vajaamittaiset hihat (vaikken sellaisista yleensä tykkääkään). Jompikumpi kesäneule pääsee kumminkin puikoille viimeistään huomenna, kunhan saisin päätettyä mitä haluan.
Tänään (ja muutamana muunakin päivänä) olen hypistellyt marketissa niitä Novitan Puroja, ja kai munkin pitää niistä jotain kommentoida, niinkun kaikki muutkin neulojat blogeissaan. Eli mun mielestä se lanka tuntuu mukavan pehmoiselta, käteen kivammalta kuin Noro (jota en yhtään tykännyt neuloa) ja ne värit näyttää siellä kaupassa paremmilta kuin lehdessä, mutta siinä se mutta onkin: mä en erityisemmin tykkää niistä Puro-puseroista ja -liiveistä joita Novitan lehti on täynnä. No, jotkut lukijani ehkä tietääkin että mä en ole raitaihmisiä ollenkaan (villasukat on ainoa poikkeus, ehkä joku kaulahuivi myös) ja Puro tuntuu olevan raidoittuvampaa kuin Noro. Oikeesti mä tykkäsin vain yhdestä Puro-mallista, sellaisesta jossa oli neulottu kahta eri väriä yhdessä. Mutta kyllä mä silti siitä jotain aion tehdä sitten syksymmällä, jotain pipo-huivi-lapas-linjalla varmaan. Keväällä tuhlasin lankoihin aika paljon, mutta nyt en ole kahteen kuukauteen edes halunnut lisää lankaa. Tällä hetkellä lankavarasto on enää hitusen yli kymmenen kilon, ja se pitäisi ehdottomasti saada reilusti alle.
Tai no joo – heti kun sain mustaa valkoiselle että en ole ostanut enkä himoinnut uusia lankoja niin johan muistui mieleeni yksi suunnitelma: meille tulee muutaman viikon päästä uusi, aika tummanruskea sohva ja veikkaan, että sen somistukseksi on virkattava joku vaalea torkkupeitto. Eli se siis tietää langanostoa, koska mulla ei ole mitään beessejä lankoja, jos ei lasketa Came-kamelijämiä – ja siitä Camesta mun pitääkin vielä kirjoittaa.
Eli juttuhan oli niin, jos muistatte, että neuloin talvella jakun Came-nimisestä kamelinkarvaa sisältävästä langasta. Annoin sen äitilleni, joka tykkäsi siitä, kun se oli niin kevyt mutta silti sopivan lämmin. Takki kumminkin nukkaantui ja venyi käytössä aika pahasti ja kaipasi hyvin pian pesuun. Villapesussa se venyi entisestään mutta neljässäkympissä sitten kumminkin kutistui pilalle. Meinaan tehdä siitä huopuneesta rontista joskus patalappuja kunhan kerkiän. ;D ja lopuista keristä voin jonkun hartianlämmittimenkin vielä neuloa, mutta torkkupeittoon en sitä kamelia laita! ;D
Aloin neuloa toppia Malibusta, mutta jo alkuvaiheessa huomasin, että lankaa onkin liian vähän saadakseni siitä itselleni sopivan topin. Niinpä jatkoin työtä neulomalla ”resorit” Beachista, jota jäi parin postauksen takaisesta tunikasta pari kerää. Molemmat langat on ihan vitivalkoiset, ja ne on jokseenkin saman paksuisetkin, joten lopputulos näyttää ihan kelvolliselta. (Kuvassa toinen olka on alempana, vaikka luulin asetelleeni paidan huolellisesti nurmikolle.)
Toppi painaa 406 grammaa, käytin siihen molemmat langat ihan tarkkaan. Toppi on neulottu ylhäältä alas, Malibu-osat niin, että joka toinen kerros oikeaa ja joka toinen 3 oikein ja 1 nurin. Reunukset ei ole tavallista resoria, vaan samalla tavalla joka toinen kerros oikeaa, mutta toinen nyt 1 oikein 1 nurin. Neuloin topin nelosen puikoilla ja siitä tuli just sopivan kokoinen ja lopulta tarpeeksi pitkäkin mun makuuni, eli olen ihan tyytyväinen.
Nyt mulla on kesken yksi huivi, joka ei pahemmin innosta kun on niin talvinen, mutta mietintämyssyssä on kaksi tulevaa tekelettä. Punaisesta silkkisekoitelangasta (jonka talvella ostin Korialla Koilta) olen aikonut tehdä tunikan, mutta nyt rupesinkin pähkäilemään, että jos sittenkin saisin siitä jakun sekä topin – lankaa on nimittäin aika paljon metreissä. Sitten mulla on vihreää, josta aion tehdä jonkun pikkujakun johon saisi vaikka tulla vajaamittaiset hihat (vaikken sellaisista yleensä tykkääkään). Jompikumpi kesäneule pääsee kumminkin puikoille viimeistään huomenna, kunhan saisin päätettyä mitä haluan.
Tänään (ja muutamana muunakin päivänä) olen hypistellyt marketissa niitä Novitan Puroja, ja kai munkin pitää niistä jotain kommentoida, niinkun kaikki muutkin neulojat blogeissaan. Eli mun mielestä se lanka tuntuu mukavan pehmoiselta, käteen kivammalta kuin Noro (jota en yhtään tykännyt neuloa) ja ne värit näyttää siellä kaupassa paremmilta kuin lehdessä, mutta siinä se mutta onkin: mä en erityisemmin tykkää niistä Puro-puseroista ja -liiveistä joita Novitan lehti on täynnä. No, jotkut lukijani ehkä tietääkin että mä en ole raitaihmisiä ollenkaan (villasukat on ainoa poikkeus, ehkä joku kaulahuivi myös) ja Puro tuntuu olevan raidoittuvampaa kuin Noro. Oikeesti mä tykkäsin vain yhdestä Puro-mallista, sellaisesta jossa oli neulottu kahta eri väriä yhdessä. Mutta kyllä mä silti siitä jotain aion tehdä sitten syksymmällä, jotain pipo-huivi-lapas-linjalla varmaan. Keväällä tuhlasin lankoihin aika paljon, mutta nyt en ole kahteen kuukauteen edes halunnut lisää lankaa. Tällä hetkellä lankavarasto on enää hitusen yli kymmenen kilon, ja se pitäisi ehdottomasti saada reilusti alle.
Tai no joo – heti kun sain mustaa valkoiselle että en ole ostanut enkä himoinnut uusia lankoja niin johan muistui mieleeni yksi suunnitelma: meille tulee muutaman viikon päästä uusi, aika tummanruskea sohva ja veikkaan, että sen somistukseksi on virkattava joku vaalea torkkupeitto. Eli se siis tietää langanostoa, koska mulla ei ole mitään beessejä lankoja, jos ei lasketa Came-kamelijämiä – ja siitä Camesta mun pitääkin vielä kirjoittaa.
Eli juttuhan oli niin, jos muistatte, että neuloin talvella jakun Came-nimisestä kamelinkarvaa sisältävästä langasta. Annoin sen äitilleni, joka tykkäsi siitä, kun se oli niin kevyt mutta silti sopivan lämmin. Takki kumminkin nukkaantui ja venyi käytössä aika pahasti ja kaipasi hyvin pian pesuun. Villapesussa se venyi entisestään mutta neljässäkympissä sitten kumminkin kutistui pilalle. Meinaan tehdä siitä huopuneesta rontista joskus patalappuja kunhan kerkiän. ;D ja lopuista keristä voin jonkun hartianlämmittimenkin vielä neuloa, mutta torkkupeittoon en sitä kamelia laita! ;D
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Pikkulaukkuja ja reissukuvia
Tarkoitus on laittaa tähän postaukseen paljon kuvia ja sekalaista juttua, joten kivan otsikon keksiminen oli taas ihan liian vaikeeta – mutta tuo on ainakin kuvaava.
Ensin käsitöitä, koska tää kerta on käsityöblogi, mutta ihan ekaks kiitoksia kommenteista!
Mulla oli reissulla ollessa yhtenä iltana päällä edellisen postauksen Cocos-tunika ja tykkäsin siitä tosi paljon. Olin unohtanut ottaa pikkulaukkua mukaani ja kun istuin syömässä puhelin ja rahapussi farkkujen taskuissa, niin siinä juolahti mieleeni, että pitää virkata/neuloa semmoisia pikkulaukkuja, joihin mahtuu just nuo edellä mainitut esineet – muuta en yleensä viitsi kanniskella (jos ei tarvita kameraa tai läppäriä). Niinpä kaivoin heti kotiin päästyä mustan Goby-langan jämät ja kolmosen koukun ja virkkasin pylväillä tämän 95 grammaa painavan pikkulaukun. Kiinnitys on sellainen, että läpän jatkeena on nauhaa, ja laukkuun on virkattu pieni lenkki, josta nauhan voi pujottaa ja vaikka solmia niin kuin kuvassa.
Tämä 43 grammaa painava Cocos-laukku on neulottu nelosen puikoilla ja reunaan on virkattu kiinteitä silmukoita ja nappi on myös tehty virkkaamalla. Saa nähdä sitten tuleeko näitä käytettyä ;D
Yhdellä reissulla yövyttiin Mäntän Klubilla.
Kuljeskeltiin rannalla.
Ensin käsitöitä, koska tää kerta on käsityöblogi, mutta ihan ekaks kiitoksia kommenteista!
Mulla oli reissulla ollessa yhtenä iltana päällä edellisen postauksen Cocos-tunika ja tykkäsin siitä tosi paljon. Olin unohtanut ottaa pikkulaukkua mukaani ja kun istuin syömässä puhelin ja rahapussi farkkujen taskuissa, niin siinä juolahti mieleeni, että pitää virkata/neuloa semmoisia pikkulaukkuja, joihin mahtuu just nuo edellä mainitut esineet – muuta en yleensä viitsi kanniskella (jos ei tarvita kameraa tai läppäriä). Niinpä kaivoin heti kotiin päästyä mustan Goby-langan jämät ja kolmosen koukun ja virkkasin pylväillä tämän 95 grammaa painavan pikkulaukun. Kiinnitys on sellainen, että läpän jatkeena on nauhaa, ja laukkuun on virkattu pieni lenkki, josta nauhan voi pujottaa ja vaikka solmia niin kuin kuvassa.
'
Ennen kuin musta valmistui (se oli ajattelua tarvitsevassa vaiheessa ja teeveessä komisario Montalbano) aloin neuloon Cocoksen jämistä 5-silmukan i-cordia seuraavan pikkulaukun hihnaksi. Itse laukun tein myös neulomalla, ainaoikean rouhea pinta näyttää kivalta mutta venyy hiukan liikaa (eli saattaa saada vuorin sitten kun kaivan ompelukoneen esille).
Tämä 43 grammaa painava Cocos-laukku on neulottu nelosen puikoilla ja reunaan on virkattu kiinteitä silmukoita ja nappi on myös tehty virkkaamalla. Saa nähdä sitten tuleeko näitä käytettyä ;D
Sitten niitä reissukuvia:
Yhdellä reissulla yövyttiin Mäntän Klubilla.
Kuljeskeltiin rannalla.
Ajettiin siitä jonkin verran pohjoiseen Keski-Suomen puolelle.
Tällaisia kirkkoja osui kamerani eteen.
Toisella reissulla Vantaan Flamingon 12. kerroksesta oli näin avarat näköalat:
Jotkut lenteli kuumailmapalloilla.
Näkymät olivat Helsinkiin asti (suunta ei ollut ihan sinne) kiikarilla ja kameran pitkällä putkella näki selvästi mm. Lintsin maailmanpyörän ja Suurkirkon tornin – jostain syystä mun zoomauksistani vain tämä Pasilan tornin kuva onnistui.
Ja kuu oli kuin appelsiininviipale!
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Tunikatehtaalta päivää…
Tässä menikin taas pari viikkoa bloggaamatta, mutta se ei tarkoita sitä, etten olisi neulonut ja saanut valmistakin – päinvastoin! Mulla oli niin kova neulomisputki päällä, että kun sain yhden tunikan valmiiksi, niin saman tien aloitin toista enkä ollenkaan malttanut raportoida. No, nyt on sitten raportin aika.
Tässä kuva mun Beach-tunikastani:
Neuloin nelosilla, lankaa kului 469 grammaa. Ihan kiva kymmenen euron vaatteeksi, olisi saanut tulla pari senttiä kapeampi, mutta hyvä näinkin. Tykkään!
Tuo valkoinen valmistui heinäkuun kuudennen päivän aamuna ja saman tien otin puikoille Novitan Cocosta ja aloin tehdä samalla mallilla toista tunikaa, joka valmistui yhdeksäs päivä. Neuloessa tein pieniä muutoksia, esim. tuon helman levennyksen keskelle eteen ja taakse, ihan vain vaihtelun vuoksi.
Tästä Cocos-tunikasta tuli hitusen pienempi, eli se on just oikean kokoinen.
Tämänkin neuloin nelosilla ja tämä painaa 414 grammaa. Tämä tunika ei maksanut oikeastaan mitään, koska lanka on peräisin viime talvelta Korian neuletapaamisen lankavaihdosta, pussilankapussi, joka ei kelvannut muille. En tiedä kuka langan oli pöytään tuonut, mutta jos satut lukemaan tätä niin ISO KIITOS SULLE! Tykkään tästäkin!
Heinäkuun tokana päivänä aloitin valkoisen ”pumpulitunikan” neulomisen. Lankana on Beach-niminen puuvilla-akryyli, vanha Jacobstadin lanka, jota ostin Kotkassa Pasaatin neuletreffeillä yhdeltä entiseltä neulojalta. Lanka on NIIN ihanan pehmoista ja suloista ja sitä oli ihan hyvä neuloa. Tunikan malli taas on oma yksinkertaistettu versioni Pinaatista, ihan vain muistikuvasta omaan tarpeeseen muokattu.
Tässä kuva mun Beach-tunikastani:
Neuloin nelosilla, lankaa kului 469 grammaa. Ihan kiva kymmenen euron vaatteeksi, olisi saanut tulla pari senttiä kapeampi, mutta hyvä näinkin. Tykkään!
Tuo valkoinen valmistui heinäkuun kuudennen päivän aamuna ja saman tien otin puikoille Novitan Cocosta ja aloin tehdä samalla mallilla toista tunikaa, joka valmistui yhdeksäs päivä. Neuloessa tein pieniä muutoksia, esim. tuon helman levennyksen keskelle eteen ja taakse, ihan vain vaihtelun vuoksi.
Tästä Cocos-tunikasta tuli hitusen pienempi, eli se on just oikean kokoinen.
Tämänkin neuloin nelosilla ja tämä painaa 414 grammaa. Tämä tunika ei maksanut oikeastaan mitään, koska lanka on peräisin viime talvelta Korian neuletapaamisen lankavaihdosta, pussilankapussi, joka ei kelvannut muille. En tiedä kuka langan oli pöytään tuonut, mutta jos satut lukemaan tätä niin ISO KIITOS SULLE! Tykkään tästäkin!
Sitten kun sain Cocoksen valmiiksi, niin ei kun uutta alulle: Kaivoin esille valkoista Malibua, jota mulla on myös pussilankana. Toppia siitä meinaan, mutta ensimmäinen aloitus meni purkuun, koska lanka ei riittäisikään sellaiseen kuin aioin. Nyt olen tehnyt uuden suunnitelman, johon käytän myös Beachin jämät, aloittelen sitä sitten myöhemmin tänään.
Mukavia kesäpäiviä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)