Kesän kuulumiset

Moi taas pitkästä aikaa!

Tästä tulee mammuttipostaus, koska olen koko kesän neulonut hullun lailla, mutta en ole saanut aikaiseksi kertoa täällä, että mitä olen tehnyt. Näiden parin kuukauden aikana on valmistunut 13 työtä, jotka ovat 8 sukkaparia, 3 huivia, pipo sekä kaulakoru. 

Olin jo aikaisin kevättalvella ilmoittautunut Jyväskylän kesän neulefestareille, jotka olivat heinäkuun alussa. Olin ostanut liput neljälle kurssille, kun ajattelin, että kun kerran menen sinne saakka, niin otan reissusta kaiken irti. Osallistuin Susanne Sommerin kahdelle kurssille, joista ensimmäisellä tehtiin koruja neulomalla. Oma harjoitelmani on tässä:

Kahdesta erivärisestä Catania-nimisestä puuvillalangasta sekä muutamista puuhelmistä kolmosen puikoilla neulottu 16 grammaa painava ”koru”, jota ei ole tullut neulefestareiden jälkeen pidettyä, koska toteutus ei ole ihan sitä mitä olisin halunnut, vähän häiritsee tuo keskiosan neuleen epätasaisuus. Mutta neulottujen korujen idea oli mahtava, ja varmasti joskus vielä innostun tekemään näitä lisää - toivottavasti toteutus olisi silloin salonkikelpoisempaa.  

Toinen Susanne Sommerin kurssi käsitteli I-cordien tekemistä, muutakin kuin tuo kaulakorun ”hihna”. Sitten olin Isabelle Kramerin kurssilla, jossa opeteltiin erilaisia tapoja tehdä lyhennettyjä kerroksia siististi. Kolmas kurssi, jolle osallistuin, oli Soile Pyhäniskan briossineulonnan alkeiskurssi. Briossi on kaksiväristä patenttia, ja se oli kyllä mielenkiintoista ja tosi haastavaa. Näiltä kursseilta ei ole mitään harjoitustilkkuja kummempaa tuotosta, briossia aloin kyllä kokeilemaan, mutta tekeleessäni on muutama ruma epäonnistunut kohta, joten olen jättänyt sen odottamaan inspiraatiota. Tai purkutuomiota. 

Jyväskylän festareita ja ulkomaalaisten opettajien kursseja varten päätin vähän ennen reissua verestää taitoani neuloa englanninkielisestä ohjeesta. Valitsin ohjeen, joka olisi monella tapaa haastava - Secession-nimisen epäsymmetrisen huivin, jossa pujotellaan neuleeseen helmiä. Ottaen huomioon, etten pahemmin neulo ohjeista, alku meni ihan mukavasti, kun kotona tavasin ohjetta sana sanalta ja lyhenne lyhenteeltä. Ruutukaaviotakin yritin tulkita, mutta koin sen tässä mallissa hankalaksi, kun siinä tavallaan piti yhdistää kahta eri kaaviota koko ajan. Otin tuon kutimen rehvakkaasti mukaan Jyväskylään, mutta illalla hämärässä kahvilassa vanhojen ja uusien tuttavien kanssa höpötellessä onnistuin tietysti tekemään virheen. Onneksi mukana oli bussimatkoja varten myös sukankudin, johon saattoi vaativamman työn vaihtaa.  

Eilen tuo Secession sitten valmistui, vaikka jo pelkäsin että kuinka käy. Olin valinnut langaksi useita vuosia säilömäni Mokkasukka-langan, jonka ruskeankirjava väri Jallukola mielestäni soveltui tähän ruskeilla puuhelmillä somistettuna. Lankaa oli 200 grammaa eli yhteensä siis 840 metriä, neuloin kolmepuolikkailla puikoilla. Huivin alkaessa lähestyä valmistumista, iski tunne, että lanka ei voi millään riittää, koska reunan lehdyköihin silmukkamäärät kasvaisivat aika paljon. Tutkin netistä, voisiko tuota väriä olla kenelläkään, mutta ainoat maininnat siitä olivat minun omani lisäksi Villamokan blogista, kun tuo lanka oli värjätty. Mietin, että voisiko reunaa tarvittaessa jatkaa jollain muulla langalla, mutta kyllä siinä olisi käynyt niin, että Jallukola olisi muuttunut pelkäksi kolaksi (tai raa’aksi jalluksi). Sen sijaan rupesin miettimään, miten tarvittaessa lyhentäisin huivia. Lopulta päätin kokeilla, että jos neulon reunan lehdykkärivit tavallista tiukempaa, niin riittäisikö lanka sitten kumminkin, ja ihmeen kaupalla se riitti! Jäikin vielä noin 5 metriä. 

Jyväskylän festareiden ohjelmalehdessä oli paikalla olleen Joji Locatellin ihana kesäinen kauluriohje Midsummer Haze, jonka päätin neuloa heti reissun jälkeen, tosin vähän syksyisemmästä langasta, koska en kesällä pahemmin huiveja käytä.  

Valitsin langaksi Tallinnasta viime talvena ostamani vaaleanpunaisen Baby Alpaca Mix -langan, koska se on ihanan pehmoista ja kaulaan sopivaa.

Lanka oli kuitenkin liian paksua, joten kaulurista tuli aivan liian iso, eikä se asettunut kauniisti. Päädyin ompelemaan sen niskaan pari laskosta, jotta kaula-aukon koko olisi sopiva, ja nyt kauluri on käyttökelpoinen. Nelosen puikoilla neulottu kauluri painaa 128 grammaa.

Loppulangasta neuloin kaksinkertaisesta langasta nelosen puikoilla 73 grammaa painavan pipon, johon tein samaan tyyliin yksittäisiä nurjia raitoja kuin kaulurin yläosassakin on.  

Halusin kokeilla tehdä tuon saman mallin uudelleen, mutta ohuemmasta langasta, ja valitsin toiseen MIdsummer Hazeeni tummanpunaisen Katia Air Luxin, jota minulla oli sopiva määrä.

Neuloin kolmosen puikoilla ja nyt kaulurista tuli juuri oikean kokoinen ja voi kuinka suloisen pehmeä se on. Kauluri painaa 85 grammaa. Väriä on tosi vaikea saada onnistumaan, punainen viskoosi kiiltää hieman pronssisena ja pehmeämmät kuidut ovat tummempia. 

Lopuksi sitten vielä ne kahdeksan paria sukkia. 

Jyväskylän matkalle bussineuleeksi otin kerän Regian Fluormaniaa, josta olen tehnyt kaksi paria kesävillasukkia itselleni. Neuloin kaksipuolikkailla puikoilla ja ihan samoilla kerros ja silmukkamäärillä, jotta ei tarvitse katsoa mitkä on parit. Eka pari painaa 45 ja toinen 46 grammaa. 

Sitten päätin kuluttaa ohuet sukkalangan jämäni pois. 

Sini-puna-keltaisesta Sirdarin Heart & Sole -langasta kaksipuolikkailla neulotut sukat painavat 45 grammaa.

Beiget Regian Pairfect-langan jämistä neulotut sukat painavat 47 grammaa. Pairfectista neuloin joskus sukat, joissa oli radalliset varret ja beige terä. Nämä keltaiset raidat ovat langassa mallikerran vaihtumisen merkkinä olevat ekstraraidat. 

Harmaat lyhytvartiset sukat ovat vähän paksummista jämistä, raidallinen osa on Regian Iglu-raitaa ja kantapäät ym. on Jannen jämiä, jotka sopivat väriltään tuohon. Nämä on neulottu kolmosilla ja painoa on 73 grammaa.

Paksuja sukkia on syntynyt lisää myös Adlibriksen Socki -langoista. 

Blue skies -väriset sukat painavat 86 grammaa.

Vähän pidempivartiset sinikirjavat Caribbean blue -sukat painavat tasan 100 grammaa.

Viimeisenä vielä Citymarketin Pirta-sukkalangasta kolmosen puikoilla tehdyt 92 grammaa painavat perussukat. 

Tässäpä olikin tekstiä sekä kuvia vähän reilummin tällä erää. Kiitos kun jaksoit lukea loppuun asti, ja ihanaa alkusyksyä!

Juhannusta!

Taas on kertynyt valmiita kutimia, joten tulin raportoimaan ne tänne blogiin. Olen neulonut hauskoista AdLibris Socki -langoista taas neljät sukat, kaikki naisten kokoisia perussukkia, kolmosen puikoilla.

 Näissä värin nimi on Purple mood, painoa 87 grammaa.

Jotunheim 82 grammaa

Autunm feelings 80 grammaa

Happy carnival 78 grammaa

Olen myös ommellut aika paljon. Itselleni olen tehnyt pari tummansinistä teepaitaa/tunikaa sekä tämän petrolinvihreän fleecehupparin (kuvattu niin kirkkaassa auringonpaisteessa, että väri on aivan liian turkoosi).

Sitten ompelin ystävälleni asun hänen valmistujaisiinsa (opiskeli aikuisena tradenomin tutkinnon).

Ystäväni vihaa mustaa väriä ja halusi aivan muuta, joten tein kukikkaasta sifongista halattitunikan (tai miksi tuota kutsutaan) ja sen kaveriksi tummahkon punaiset suorat housut.

Lisäksi neuloin samalle ystävälleni kahdet unisukat, hänen ostamastaan Step 6 -langasta. Neuloin perussukat kaksipuolikkailla puikoilla, ensimmäiset painavat 64 grammaa ja toiset 71 grammaa. Langan raidoitus on niin mukavan sekavaa, mutta samalla harmonista, ettei näissä tarvinnut stemmailla raitoja kohdilleen vaan tuli mitä tuli.

Neuloin tälle samalle ystävälleni vielä paksun villahuivin. Hän oli saanut tuota luonnonvalkoista sekä kasvivärillä vihreäksi värjättyä villaa Tirolin-tuliaisina eikä oikein keksinyt mitä siitä tekisi.

Pohdimme pitkään, mitä noista karkeista (eikä kovin hyvin saajalle sopivan värisistä) langoista voisi tehdä, 2 vihreää ja yksi valkoinen vyyhti. Lopulta päädyimme hartiashaaliin ja neuloin kutosen puikoilla reikäneuletta.  Aloin vaaleasta päästä, toisessa reunassa leventäen, noin puoli vyyhtiä, sitten jatkoin raidallisena niin kauan kuin vaaleaa riitti ja jatkoin vihreällä kunnes lankaa oli enää sen verran että varasin loput reunukseen. Huville kertyi painoa 275 grammaa, kumpaakin väriä jäi pikkuisen, mutta en uskaltanut neuloa ihan viimeiseen asti, ettei sitten loppuisi reunassa kesken. Ihan hyvän kokoinen huivista tuli näinkin, ja se varmaan kasvaisi aika lailla jos sen uskaltaisi kastelle, mutta minä vain höyrytin huikan, kun en yhtään tiedä noista langoista, joissa oli pesuohjeena vain 20 astetta!

Mitä muuta käsityörintamalla, niin ostin saumurin! Vanha olikin jo 32 vuotta vanha kolmilankainen reppana, joten kyllä nyt kelpaa ommella kunhan taas ennätään!

Hyvää Juhannuksen jatkoa ja kesää kaikille !