Käytin tähän huiviin vanhoja jämälankoja, olin jo pitkään yrittänyt keksiä, miten voisin yhdistää nuo kolme voimakasta väriä, ja lopulta aloin neuloa kolmiota vihreällä langalla leventäen aina vain toisessa reunassa. Vihreän loputtua siirryin siniseen ja sitten fuksiaan, eli huivin päättelyreuna on tuo fuksianpunainen sivu. Langoista vihreä ja fuksia ovat Schaffhauser Wolle Piazza -nimistä vanhaa, kovaa, hyvin kierteistä puuvillalankaa ja tummansininen Drops Cotton Viscosea. Neule on siis nelosen puikoilla tehtyä ainaoikeaa, ja huivi painaa 296 grammaa. Tummansinisessä on kahta eri värierää, kuten kuvasta näkyy, mutta ei haittaa käytössä.
Toisessa kuvassa näkyy huivin juju, eli miltä se näyttää kaulassa, miten värialueet sekoittuvat.
Sitten yhtenä kylmänä päivänä poikkesin työmatkan varrella olevaan pieneen lankakauppaan ja siellä oli ihan vastustamattomia pipolankoja.
Lanka on nimeltään Katia Cap Junior ja siinä on siis yhdessä kerässä mustaa, värillistä sekä kirjavaa, eli pipo on neulottu sellaiseksi mitä kerästä tulee. Olisin tykännyt, että tässä pinkissä versiossa olisi ollut vähän vähemmän mustaa ja enemmän pinkkiä, mutta kiva se noinkin on. Neuloin kutosen puikoilla 52 silmukkaa ja painoa pipolle kertyi 74 grammaa.
Vihreän version tein samalla vinoon neulotulla mallilla kuin aiemmin syksyllä tekemäni Nallepipon, Tässä on 35 silmukkaa ja lyhennetyt kerrokset ja tuo vihreä osuus on siis aloituskohta ja musta lopetus. Neuloin tämänkin kutosen puikoilla ja tämä painaa 76 grammaa.
Sitten tein vielä kolmannen paksun pipon, Schachenmayr original Lumio -heijastinlangasta. Tämä lanka on tosi paksua, neuloin seiskan puikoilla ja pipolle tuli painoa 111 grammaa. Tein alunperin tästä semmoisen vähän pitemmän, mutta koska lanka on niin paksua pönkköä, se näytti hassulta ja tein sitten kavennukset uudelleen ja pienen tupsun tähänkin. Ylempi kuva on otettu ilman salamaa ja alempi salamalla, jolloin heijastinosuus loistaa mustan seassa.
Tässäpä oli tälle syyskuulle tekeleitä, saapi nähdä valmistuuko lokakuussa mitään :)
