Tummansinistä?

Sain tänään valmiiksi tummansinisen jakkuni! Toppi on vielä aika pahasti vaiheessa, eli sen valmistuminen jää ensi kuulle.

Kas tässä:



Siis tämähän on tumman sininen mutta tuossa ilta-auringossa kuvattuna näyttää enemmän vaikka joltain sähkönsiniseltä kuin tummalta. Tästä voi tsekata lankojen oikean värin.

Takki painaa tasan 600 grammaa, on siis neulottu kaksinkertaisesta Dropsin Cotton Viscosesta ja luulisin että taidan tykätä tästä. Kerrankin onnistuin tekeen sopivan pituiset hihat, ja ne on aika kapeatkin, ei ainakaan roiku niin kuin melkein kaikissa mun vaatteissa. Valmisvaatteethan on aina tehty muhun verrattuna apinakätisille, mutta jostain syystä mä itekin neulon aina ylipitkiä hihoja. Tunnustan että näistäkin olis tullut viis senttiä liian pitkät, mutta huomasin ajoissa ja purkasin ylimääräiset.

Joo. Sitten vielä noista napeista: Niinkun olen ennenkin kertonut, mulla on monta litraa nappeja, mutta yleensä ikinä niistä ei löydä sopivia tekeillä oleviin vaatteisiin. Nyt kävi samoin, mutta en kerta kaikkiaan viitsinyt mennä taas ostaan uusia. Valkkasin illalla mahdollisimman sopivat, joita sattui olemaan kaksi kappaletta (jonka takia tässä jakussa on kaksi nappia eikä yhtä tai kolmea), mutta päivänvalossa ne oli vähän liian violetit. Niinpä kaivoin esille tummansinistä kynsilakkaa (mitäs mun piirongista ei löytyisi) ja maalasin sillä ne napit. Nyt oon ihan tyytyväinen, ainakin siihen asti kun lakka rupee lohkeileen… ;-)

Jeps. Ompelinkin tänään ja ihan käsin: ostin eilen mustat prässihousut (ekat yli kymmeneen vuoteen) ja ne piti tietty lyhentää. Ostin myös ihanan mustan pellavableiserin ja nyt on vaatebudjetti tältä kesältä kulutettu… mutta ei se mitään, hauskaa Vappua vaan kaikille lukijoilleni!

Vähemmän kaunista...

Tässä on nyt nämä huovutetut patalaput. Niin kuin tekovaiheessa aavistelin, niistä tuli varmaan maailman rumimmat, mutta tuntuvat kyllä toimivilta. Lisäksi näistä tuli liian suuret – tuo huovutus on kyllä aika lailla arpapeliä, että mitä sieltä pesukoneesta tulee ulos. Ei vaiskaan, kyllähän siihenkin oppisi, mutta en ole kokeillut kovin paljon. Tein silloin joskus reilu vuosi sitten tästä hahtuvasta olkalaukun, joka huopui ihan liian pieneksi, en ole sitä ollenkaan käyttänyt. Nämä patalaput jäi sitten liian isoiksi, mutta aattelin, että nämä voi vaikka leikata pienemmiksi, jos ovat käytössä liian isot.

Tässä ekassa kuvassa ennen pesukoneeseen laittamista, ja toisessa valmiina. Tikkuaski on mittapuuna. Tein niin suuret sen takia, kun muistin kuinka kauheasti se laukku kutistui, mutta taisinkin nyt pestä hellemmässä ohjelmassa.





Nämä laput on neulottu kulmasta kulmaan aina oikeaa ja virkattu reunus ja lenkki. Lanka oli niin vähissä, etten saanut toista kierrettyä kokonaan ruskealla, mutta tuskinpa se kauheasti olisi auttanut.

No. Kirjavan hahtuvan jämät meni tähän kumminkin kaikki 115 grammaa. Ruskeampi painaa gramman enemmän kuin sininen ;-) Ja sainpahan edes jotain jämäprojektiin…

Patalappuprojekti oli semmoinen pieni välihomma – niiden valmistuttua hain esille myös Susannan ja aloitin siitä kolmiohuivia. Susannaa on parisataa grammaa jäljellä, mutta koska kyseessä on jättikerä, joita oli kaksi ja siitä on tehty jo pusero ja yksi iso kolmiohuivi, niin tämä on kyllä jämälankaa ja saa luvan kelvata jämistelyprojektiin mukaan.

Niin ja sitten olen saanut yhdistettyä tummansinisen jakun kappaleet samalle puikolle ja neulottua raglanosaa muutaman sentin. Tätä on kiva tehdä, kun kavennan aina oikealla kerroksella ja nurjan saa tehdä ajattelematta mitään. Ja joka oikea kerros on kymmenen silmukkaa lyhyempi kuin edellinen…

Jep. Yksi juttu vielä. Ne Tennesseen ym. puuvillan jämät, jotka kieltäytyivät rupeamasta patalapuiksi, ovat huhuilleet, että ne ehkä haluaisivat isona virkatuksi kauppakassiksi. Ehkä isoäidinneliöitä tai jotain… Saa nähdä!

Valepalmikkoa sukissa...

Tässä ovat nyt nämä valepalmikkosukkani, jotka sain eilen valmiiksi. Sukat painavat 113 grammaa, ovat seiskaveikkaa ja väri jotain pinkin ja vadelmanpunaisen väliltä. Tuo valepalmikkoneulos vetää sukanvarressa vähän kierteelle, mutta ei sitä pahemmin huomaa, kun sukat on jalassa. Ihan kiva oli vaihteeksi tehdä muunkinlaiset sukat kuin ihan perus resorivarsi ja sileää muuten. Mitään pitsisukkia tai muita blogeissa kiertäviä, hienojakin malleja en millään viitsi ruveta tekemään, koska sukat on mulle teeveenkatselutyö (niin kuin tällä hetkellä kaikki muutkin neuleet) niin en tahdo lukea ohjeita, vaan haluan tehdä semmoisia malleja, jotka menee ihan itsestään.

Muutenkin olen nyt neulonut aika paljon. Aloin tehdä sitä vadelmatunikaakin, olen neulonut jo 10 senttiä helmaa pyörönä, mutta taas tuli sen kanssa stoppi. Siinä langassa on semmoisia paksuja, vaaleita kohtia, ja mun mielestä ne alkoi läikkyyntyä aika rumasti. Muuten se olisi ollut aika mukavaa neulottavaa, mutta rupesi tuntumaan, etten minä kyllä semmoista laikkupaitaa taida päälleni laittaa… Pitää antaa asian hetki taas hautua ja sitten miettiä, mitä siitä langasta sitten oikein voi tehdä?

No, kun sukat kerran valmistuivat ja tunika tökki, eikä vihreän villatakin hihojen silmukkamääriä ole kukaan viitsinyt laskea, niin piti aloittaa sitä tummansinistä jakkua. Tuo Dropsin cotton-viscose on yllättävän helppoa neuloa kaksinkertaisena, kun vertaa siihen tummanvihreään villasekoitteeseen. Vihreässä saa koko ajan olla tarkkana, että molemmat langat pysyy mukana, mutta tässä sinisessä ne kulkevat yhdessä ihan automaattisesti. Ja tykkään nyt tuon neuleen tunnusta, eikä käsien iholle ole onneksi nyt tapahtunut mitään, vaikka miehustaa yhtenä kappaleena on tehty jo 8 senttiä. Tänään onkin taas paljon neulomisaikaa, kun telkasta tulee Sydämen asialla, Salkkarit ja Teho-osasto ;-) !