sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Hassut tossut

Tein tässä telkkaria katsellessani hassut kesätöppöset: Halusin kokeilla miltä palatöppöset mahtaisivat näyttää raitalangasta tehtyinä eikä niistä kovin kauniit tulleet, mutta ihan hauskat kesäiset varpaanlämmittimet.


Kyllästyin tekemään sukkia näistä seiskaveikka papukaija -lankojen jämistä, ja neuloin palatossut. Tein kolmosen puikoilla, 15 silmukkaa leveää ainaoikein-suikaletta. Painoa näillä töppösillä on 70 grammaa.

Heinäkuun neulesaldoksi sain kaksi työtä ja 349 grammaa. Aika vähän lomalaiselle, ja viikon päästä alkaa sitten jo työt meikäläiselläkin.

Lopuksi vielä kuva ruusukimpusta jonka sain viimeviikkoisilta vierailta.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Terveisiä reissulta!

Laitan tänne kuvaterveisiä viimeviikkoiselta kotimaanreissulta. Kauimpana sijaitseva kohteemme oli Kokkolan asuntomessut. Messuilla tai matkalla ei tullut kauheasti kuvattua muuten kuin tätä upeaa Raippaluodon siltaa.

 Niin ja sitten Ähtärin eläinpuiston asukkeja.


Tämä visentti taisi olla pahalla tuulella.


Villisian porsaat oli aika suloisia.


Isoa kissaa (lumileopardi) väsytti.


Kettuakin taisi kuumuus vaivata.


Pöllöllä oli kaihoisa katse.


Susilauma näytti kasalta turkiksia.


Karhu oli yksi harvoista, joka jaksoi vähän touhuta.


Alpakka on tän postauksen ainoa käsityöhön viittava kuva. 


Vielä viimeisenä rento pupu.

Mukavaa loppukesää kaikille!

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Reissukuvia ja revontuli

Laitan tällä kertaa ihan aluksi vielä kuvia mökkireissulta: Poikkesimme yhtenä päivänä keskiaikaisessa Hattulan Pyhän Ristin Kirkossa, josta muutama kuva – seinämaalauksia ja 1300-luvun veistoksia.






Sitten reissukuvien jälkeen lopulta se mun ensimmäinen Revontulihuivini:


Tämä huivi on neulottu vitosen puikoilla Evilla-vironvillasta ja painoa tälle kertyi 279 grammaa. Vironvilla ei ihan riittänyt reunukseen, mutta onneksi en joutunut purkuhommiin, koska multa löytyi aivan saman sinistä jämälankaa, jolla tein viimeiset puolitoista kerrosta. Lanka on ikivanhaa, luultavasti Nallea (samaa jota käytin alkukesästä töppösiin). Tästä huivista tuli ihana ja valtavan iso, siipiväli on jotain 230 cm.

Niin, ja päädyin viimeistelyn kanssa siihen, että käytin jälleen kerran höyryrautaani, ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Pingottamalla kärjistä olisi saanut piikkimäisemmät, mutta tykkään tästä tällaisena. Vastaukseksi kommenttiin kerrottakoon, että huivin pingottaminen meidän sänkyyn ei onnistu sen takia, koska meillä on erilliset moottoripunkat, joita ajellaan ylös alas. Sitten laitan tähän loppuun vielä kuvan olkkarin matostani, niin ymmärrätte, miksi huivia ei voinut pingottaa siihenkään.


Tämä matto – tai oikeastaan näitä on kaksi, mutta ne solmitaan naruilla yhteen – on aitoa seitkytlukua, olen sen tehnyt itse yhdessä äitini kanssa. Tämä kangaspuissa matonkuteista ryijytekniikalla tehty matto on ihanan mukava jalan alla, mutta lähinä painonsa takia siivouspäivänä ei niinkään mukava. Pitkään tämä oli mulla varastossa, mutta kun taloon tuli ruskeat sohvat niin mattokin pääsi taas käyttöön.

Eipä tässä muuta kuin pitää mennä kaivamaan esille joku uusi käsityö sadepäivän iloksi. Palataan taas asiaan!




sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Kesälomaterveisiä!


Jo yli puolet kesälomasta kulunut ja viime postauksesta viikkoja, pitää tulla vähän raportoimaan asioita. Noitten viime postauksen tossujen jälkeen en ole saanut mitään valmista, eli kesäkuun saldo jäi neljään työhön ja 545 grammaan.

Olen kyllä neulonut, aloitin kesäkuun puolella elämäni ensimmäisen (mutta melko varmasti en viimeistä) Revontulihuivia! Olen tekemässä siitä hirmu suurta, mutta nyt viimeisellä reikienvälisellä raidalla. Tykkään tosi paljon sini-vihreä-violetista langasta jonka Haminan aikainen kollegani toi mulle silloin Tallinnasta (Kiitos Arja), eli näin kauan olen taistellut ohjeestaneulomisenvastaisuuteni kanssa. Mutta ihan turhaan olen vastustellut, alun jälkeen ohjetta ei ole tarvinnutkaan enää seurata.



Toinen revontulen aloittamista hidastanut tekijä on se, että mulla ei oikeesti ole mitään mihin sen sitten joskus valmistuttuaan pingottaisin. En yleensä pahemmin pingottele töitäni vaan pärjään mielestäni tavallisten huivien kanssa ihan hyvin höyryraudalla ja kärsivällisyydellä, mutta revontuli olisi kyllä ihan pakko voida pingottaa. Meillä vaan kerta kaikkiaan ei ole semmoista mattoa johon voisi ajatellakaan, eikä meidän patja myöskään tule kysymykseen. Eikä viitsisi lähteä ostamaan mistään esim. styrox-levyjä, koska niille ei sitten olisi kumminkaan soveliasta säilytyspaikkaa. Hmmmm. Mutta kyllä mä jotain keksin sitten kun nyt ensin saan sen huivin neulottua.

Juhannuksen paikkeilla vietettiin aikaa yhdellä hämäläisellä mökillä ja siellä istuin tuvan rappusilla uikkareissa neulomassa mukavasti käsissä soljuvaa vironvillaa. Oikeesti kunnon villa on paljon kivampi kesäneuletyö kuin kesälangat…

Kerrotaan nyt vielä että olen tänä kesänä shoppaillutkin mun mittakaavaan aika paljon. Mulla on nyt pari semmoista uutta juttua, joita ei ole ollut kuin teininä viimeksi. Mun normaalien mustien huppareitten, mustien neuletakkien, mustien toppien ja mustien farkkujen lisäksi olen ostanut mm. bikinit ja puukengät. Bikinit oli mökkeillessä ihan kivat pitkästä aikaa, vaikka en semmoisia ihmisten ilmoilla kehtaisikaan käyttää. Tavallisen yläosan lisäksi ostin myös semmoisen toppimallisen, jolla kehtaa uida sitten vaikka kylpylässä joskus.

En noista (ihan tavallisista) vaatteista laita kuvia, mutta tässä on ne mun puukengät:


 Olen jo pitkään haaveillut löytäväni punaiset puukengät, mutta tänä kesänä hinku niiden perään kasvoi niin suureksi että lopulta tilasin ne Brandosilta, kun mistään muualta en löytänyt. Vähän jännitin että joudunko palauttaan, mutta onnistuin saamaan sopivat.

Semmoisia sandaalipuukkareita olisi jossain kaupassa ollut, mutta minä halusin nämä perusklopot, samanlaiset joilla kävelin koko teini-ikäni seitkytluvulla. Kävelin silloin kolmet puukengät ihan loppuun, kahdet niistä oli tällaiset punaiset.

Puukenkiin liittyen yksi juttu: korjatkaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni puukkarit on nyt ihan trendikäs juttu – etenkin ne semmoiset sandaalimalliset. Silti kävi niin että yhdessä kaupassa josta puukenkiä kysyin myyjätyttö (joka kai kuvitteli olevansa hauska) sanoi mulle että sun pitää vuoleskella itte semmoiset! Musta se oli aika pöyristyttävää asiakaspalvelua!

Mutta ei tässä muuta kuin laitan loppuun kuvia eläimistä joita siellä mökkireissulla kuvailin. Ja toi viimeinen oli meidän kotipihassa vieraillut söpöläinen.

Mukavaa kesän jatkoa, vielä 4 viikkoa lomaa, ja sitten päivät täyttyy taas teinienergiasta!