tiistai 29. huhtikuuta 2008
Tummansinistä?
Sain tänään valmiiksi tummansinisen jakkuni! Toppi on vielä aika pahasti vaiheessa, eli sen valmistuminen jää ensi kuulle.
Kas tässä:
Siis tämähän on tumman sininen mutta tuossa ilta-auringossa kuvattuna näyttää enemmän vaikka joltain sähkönsiniseltä kuin tummalta. Tästä voi tsekata lankojen oikean värin.
Takki painaa tasan 600 grammaa, on siis neulottu kaksinkertaisesta Dropsin Cotton Viscosesta ja luulisin että taidan tykätä tästä. Kerrankin onnistuin tekeen sopivan pituiset hihat, ja ne on aika kapeatkin, ei ainakaan roiku niin kuin melkein kaikissa mun vaatteissa. Valmisvaatteethan on aina tehty muhun verrattuna apinakätisille, mutta jostain syystä mä itekin neulon aina ylipitkiä hihoja. Tunnustan että näistäkin olis tullut viis senttiä liian pitkät, mutta huomasin ajoissa ja purkasin ylimääräiset.
Joo. Sitten vielä noista napeista: Niinkun olen ennenkin kertonut, mulla on monta litraa nappeja, mutta yleensä ikinä niistä ei löydä sopivia tekeillä oleviin vaatteisiin. Nyt kävi samoin, mutta en kerta kaikkiaan viitsinyt mennä taas ostaan uusia. Valkkasin illalla mahdollisimman sopivat, joita sattui olemaan kaksi kappaletta (jonka takia tässä jakussa on kaksi nappia eikä yhtä tai kolmea), mutta päivänvalossa ne oli vähän liian violetit. Niinpä kaivoin esille tummansinistä kynsilakkaa (mitäs mun piirongista ei löytyisi) ja maalasin sillä ne napit. Nyt oon ihan tyytyväinen, ainakin siihen asti kun lakka rupee lohkeileen… ;-)
Jeps. Ompelinkin tänään ja ihan käsin: ostin eilen mustat prässihousut (ekat yli kymmeneen vuoteen) ja ne piti tietty lyhentää. Ostin myös ihanan mustan pellavableiserin ja nyt on vaatebudjetti tältä kesältä kulutettu… mutta ei se mitään, hauskaa Vappua vaan kaikille lukijoilleni!
Kas tässä:
Siis tämähän on tumman sininen mutta tuossa ilta-auringossa kuvattuna näyttää enemmän vaikka joltain sähkönsiniseltä kuin tummalta. Tästä voi tsekata lankojen oikean värin.
Takki painaa tasan 600 grammaa, on siis neulottu kaksinkertaisesta Dropsin Cotton Viscosesta ja luulisin että taidan tykätä tästä. Kerrankin onnistuin tekeen sopivan pituiset hihat, ja ne on aika kapeatkin, ei ainakaan roiku niin kuin melkein kaikissa mun vaatteissa. Valmisvaatteethan on aina tehty muhun verrattuna apinakätisille, mutta jostain syystä mä itekin neulon aina ylipitkiä hihoja. Tunnustan että näistäkin olis tullut viis senttiä liian pitkät, mutta huomasin ajoissa ja purkasin ylimääräiset.
Joo. Sitten vielä noista napeista: Niinkun olen ennenkin kertonut, mulla on monta litraa nappeja, mutta yleensä ikinä niistä ei löydä sopivia tekeillä oleviin vaatteisiin. Nyt kävi samoin, mutta en kerta kaikkiaan viitsinyt mennä taas ostaan uusia. Valkkasin illalla mahdollisimman sopivat, joita sattui olemaan kaksi kappaletta (jonka takia tässä jakussa on kaksi nappia eikä yhtä tai kolmea), mutta päivänvalossa ne oli vähän liian violetit. Niinpä kaivoin esille tummansinistä kynsilakkaa (mitäs mun piirongista ei löytyisi) ja maalasin sillä ne napit. Nyt oon ihan tyytyväinen, ainakin siihen asti kun lakka rupee lohkeileen… ;-)
Jeps. Ompelinkin tänään ja ihan käsin: ostin eilen mustat prässihousut (ekat yli kymmeneen vuoteen) ja ne piti tietty lyhentää. Ostin myös ihanan mustan pellavableiserin ja nyt on vaatebudjetti tältä kesältä kulutettu… mutta ei se mitään, hauskaa Vappua vaan kaikille lukijoilleni!
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Että missä mennään...
Laitan pienen viestin, että missä mennään, kun en ole kirjoittanut aikoihin. Ei ole edes mitään kuvaa tähän piristykseksi.
Olen neuloskellut sitä tummansinistä jakkua ja toppia, mutta mitään valmista ja kuvattavaa ei vielä ole. Ei taida tulla vapuksi valmista, mutta eipä se haittaa.
Jakku on kyllä oikeastaan jo aika pitkällä, eilen sain virkattua reunuksia niin paljon, että hihat on valmiit ja helmakin melkein. Sitten vielä etureuna. Toppia pitää neuloa vielä muutama kierros ennen kuin tullaan kainalokohtaan ja homma muuttuu aivottomasta pyöröstä asteen vaativammaksi. Langatkin näyttäisi riittävän just ja just.
Susanna-huiviakin on pistelty, langasta on kulunut ehkä kolmasosa. Vein viikolla äitilleni sen ekan samanlaisen huivin ja se on kuulemma mukavan pehmoinen.
Jämäprojekti jäi mulla ihan hunningolle. Tai no, teinhän nuo patalaput ja sain sen tylsän hahtuvajämän pois, mutta muut suunnitelmat ei ottaneet tuulta ja siihen se sitten jäi. En enää edes yritä, koska jos jotain tässä kuussa yritän valmiiksi, niin tuota sinistä asua vapuksi ;-)
Olen neuloskellut sitä tummansinistä jakkua ja toppia, mutta mitään valmista ja kuvattavaa ei vielä ole. Ei taida tulla vapuksi valmista, mutta eipä se haittaa.
Jakku on kyllä oikeastaan jo aika pitkällä, eilen sain virkattua reunuksia niin paljon, että hihat on valmiit ja helmakin melkein. Sitten vielä etureuna. Toppia pitää neuloa vielä muutama kierros ennen kuin tullaan kainalokohtaan ja homma muuttuu aivottomasta pyöröstä asteen vaativammaksi. Langatkin näyttäisi riittävän just ja just.
Susanna-huiviakin on pistelty, langasta on kulunut ehkä kolmasosa. Vein viikolla äitilleni sen ekan samanlaisen huivin ja se on kuulemma mukavan pehmoinen.
Jämäprojekti jäi mulla ihan hunningolle. Tai no, teinhän nuo patalaput ja sain sen tylsän hahtuvajämän pois, mutta muut suunnitelmat ei ottaneet tuulta ja siihen se sitten jäi. En enää edes yritä, koska jos jotain tässä kuussa yritän valmiiksi, niin tuota sinistä asua vapuksi ;-)
torstai 17. huhtikuuta 2008
Vähemmän kaunista...
Tässä on nyt nämä huovutetut patalaput. Niin kuin tekovaiheessa aavistelin, niistä tuli varmaan maailman rumimmat, mutta tuntuvat kyllä toimivilta. Lisäksi näistä tuli liian suuret – tuo huovutus on kyllä aika lailla arpapeliä, että mitä sieltä pesukoneesta tulee ulos. Ei vaiskaan, kyllähän siihenkin oppisi, mutta en ole kokeillut kovin paljon. Tein silloin joskus reilu vuosi sitten tästä hahtuvasta olkalaukun, joka huopui ihan liian pieneksi, en ole sitä ollenkaan käyttänyt. Nämä patalaput jäi sitten liian isoiksi, mutta aattelin, että nämä voi vaikka leikata pienemmiksi, jos ovat käytössä liian isot.
Tässä ekassa kuvassa ennen pesukoneeseen laittamista, ja toisessa valmiina. Tikkuaski on mittapuuna. Tein niin suuret sen takia, kun muistin kuinka kauheasti se laukku kutistui, mutta taisinkin nyt pestä hellemmässä ohjelmassa.
Nämä laput on neulottu kulmasta kulmaan aina oikeaa ja virkattu reunus ja lenkki. Lanka oli niin vähissä, etten saanut toista kierrettyä kokonaan ruskealla, mutta tuskinpa se kauheasti olisi auttanut.
No. Kirjavan hahtuvan jämät meni tähän kumminkin kaikki 115 grammaa. Ruskeampi painaa gramman enemmän kuin sininen ;-) Ja sainpahan edes jotain jämäprojektiin…
Patalappuprojekti oli semmoinen pieni välihomma – niiden valmistuttua hain esille myös Susannan ja aloitin siitä kolmiohuivia. Susannaa on parisataa grammaa jäljellä, mutta koska kyseessä on jättikerä, joita oli kaksi ja siitä on tehty jo pusero ja yksi iso kolmiohuivi, niin tämä on kyllä jämälankaa ja saa luvan kelvata jämistelyprojektiin mukaan.
Niin ja sitten olen saanut yhdistettyä tummansinisen jakun kappaleet samalle puikolle ja neulottua raglanosaa muutaman sentin. Tätä on kiva tehdä, kun kavennan aina oikealla kerroksella ja nurjan saa tehdä ajattelematta mitään. Ja joka oikea kerros on kymmenen silmukkaa lyhyempi kuin edellinen…
Jep. Yksi juttu vielä. Ne Tennesseen ym. puuvillan jämät, jotka kieltäytyivät rupeamasta patalapuiksi, ovat huhuilleet, että ne ehkä haluaisivat isona virkatuksi kauppakassiksi. Ehkä isoäidinneliöitä tai jotain… Saa nähdä!
Tässä ekassa kuvassa ennen pesukoneeseen laittamista, ja toisessa valmiina. Tikkuaski on mittapuuna. Tein niin suuret sen takia, kun muistin kuinka kauheasti se laukku kutistui, mutta taisinkin nyt pestä hellemmässä ohjelmassa.
Nämä laput on neulottu kulmasta kulmaan aina oikeaa ja virkattu reunus ja lenkki. Lanka oli niin vähissä, etten saanut toista kierrettyä kokonaan ruskealla, mutta tuskinpa se kauheasti olisi auttanut.
No. Kirjavan hahtuvan jämät meni tähän kumminkin kaikki 115 grammaa. Ruskeampi painaa gramman enemmän kuin sininen ;-) Ja sainpahan edes jotain jämäprojektiin…
Patalappuprojekti oli semmoinen pieni välihomma – niiden valmistuttua hain esille myös Susannan ja aloitin siitä kolmiohuivia. Susannaa on parisataa grammaa jäljellä, mutta koska kyseessä on jättikerä, joita oli kaksi ja siitä on tehty jo pusero ja yksi iso kolmiohuivi, niin tämä on kyllä jämälankaa ja saa luvan kelvata jämistelyprojektiin mukaan.
Niin ja sitten olen saanut yhdistettyä tummansinisen jakun kappaleet samalle puikolle ja neulottua raglanosaa muutaman sentin. Tätä on kiva tehdä, kun kavennan aina oikealla kerroksella ja nurjan saa tehdä ajattelematta mitään. Ja joka oikea kerros on kymmenen silmukkaa lyhyempi kuin edellinen…
Jep. Yksi juttu vielä. Ne Tennesseen ym. puuvillan jämät, jotka kieltäytyivät rupeamasta patalapuiksi, ovat huhuilleet, että ne ehkä haluaisivat isona virkatuksi kauppakassiksi. Ehkä isoäidinneliöitä tai jotain… Saa nähdä!
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
Jotain sentään…
Eilen illalla sain tummansinisen jakkuni hihat neulottua siihen vaiheeseen, jolloin ne pitäisi yhdistää miehustaan. Sillä hetkellä ei ollut kumminkaan intoa minkäänlaiseen ajattelemiseen, jota kainalokohdissa olisi hiukan tarvinnut. Lankalaatikostani päin kuului vaimeaa kuiskintaa – sini-ruskeat hahtuvajämät siellä kuiskivat, että nyt ne olisivat yhteistyöhaluisia ja suostuisivat tulemaan patalapuiksi. Eihän siinä sitten muuta kuin kutosen pyörö käteen ja kaksinkertaista hahtuvaa puikolle. Neuloin aina-oikeaa kulmasta kulmaan melkoisen ison lätyn hahtuvan siniharmaasta päästä. Sitten aloitin toisen kellanruskeasta, ja sain senkin puoleen väliin. Alkuperäinen ajatus oli, että kumpikin reunustetaan sitten tummanruskealla osalla, ja mahdollisesti neulahuovutetaan vielä joku kuvio, mutta näyttää pahasti siltä, että suurin osa tummanruskeasta tarvitaan jo tähän toiseen lappuun. Mulla on kyllä jotain tummanruskeaa jämälankaa pikkuisen, sillä voisi toisen lapun reunustaa tarvittaessa, mutta ensin sen materiaali on testattava – näistä tulee nimittäin käyttölaput eikä niillä saa polttaa näppejä.
Niin, piti vielä mainita, että niistä patalapuista on kyllä tulossa aika rumat, :( mutta toivotaan, että reunustus ja kuvio sitten kaunistaa niitä. Mä ole aina tykännyt selkeistä väreistä, murretuistakin kyllä, kunhan ovat jonkin värisiä, nämä laput on kyllä aikas epämääräisen näköiset. Mutta palataan asiaan reunustuksen ja pesukoneessa käytön jälkeen…
Niin, piti vielä mainita, että niistä patalapuista on kyllä tulossa aika rumat, :( mutta toivotaan, että reunustus ja kuvio sitten kaunistaa niitä. Mä ole aina tykännyt selkeistä väreistä, murretuistakin kyllä, kunhan ovat jonkin värisiä, nämä laput on kyllä aikas epämääräisen näköiset. Mutta palataan asiaan reunustuksen ja pesukoneessa käytön jälkeen…
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Miksi langat ei puhu?
Ihan ensiksi – ihana kevätpäivä!
Tällainen pieni kukka oli ilmestynyt meidän takapihalle, ei näitä täällä ole ennen näkynyt!
Hinasin tuossa päivällä lankalaatikkoni vaatehuoneesta olohuoneeseen ja tyhjensin sen sisällön pitkin lattiaa. Ajattelin, että katson ja kuuntelen, mitä ne puhuisi mulle, kun mieli tekisi aloittaa jotain uutta, mieluummin vielä jämälankaprojektiin sopivaa.
Ensin sinne laatikkoon pääsi takaisin kolmet villatakki/paitalangat, joiden aika ei nyt ole. (Varsinkaan kun kaksi villatakkia ja yksi tunika on työn alla.) Sitten pari pussukkaa, jotka mun mielestä on kyllä jämälankoja, koska ovat jääneet villatakeista yli, mutta niitä on enemmän kuin vajaa kerä. Ja sitä paitsi ne kaksi kyseistä villatakkia on kumpikin mahdollisesti purkutuomion alla, koska ovat liian isoja.
Sitten pakkasin takaisin muutaman sekoitekerän, joiden tilanne on sama – liikaa jämäprojektiin vaikka ovat jämälankoja. Seuraavaksi pakkasin kaikki kokonaiset sukkalankakerät – seiskaveikkaa ja isoveljeä, aikas monta kerää. Jämäprojektiin sopivat sukkalangat seurasivat perässä – aika paljon niitäkin, mutta kun ne eivät puhutelleet. Tennessee- ja muut puuvillalankajämät puhuivat: Ne sanoivat että ne eivät tahdo isona patalapuiksi, niin kuin olin aikonut. Ne vetosivat minuun ihan tosissaan, joten saivat hypätä laatikkoon. Hahtuvat matkivat niiden esimerkkiä, joten annoin niidenkin mennä.
Kas vaan: siellä laatikossa olikin sitten jo kaikki muu, paitsi epämääräiset jämät ja Susanna-jättikerä. Epämääräiset sanoivat olevansa liian epämääräisiä, mutta Susanna oli yhteistyöhaluinen – se haluaisi tulla toiseksi samanlaiseksi huiviksi, millaisen jo tein.
Sitten katseeni kiinnittyi työpöydälläni oleviin keskeneräisiin. Gloria-tunikan alku ei tahtonut tulla puretuksi ihan vielä, vaan halusi mennä lankalaatikkoon lepäämään. Päästin sen sinne puikkoineen päivineen. Vihreä villatakki esitti kainon pyynnön levätä myös pehmoisessa lankakasassa, ja Susannakin sanoi, että sekin voisi odottaa muiden joukossa, että saan ensin tehtyä tummansinisen jakkuni. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin sulkea lankalaatikko ja raahata se takaisin vaatehuoneeseen piiloon, sammuttaa valot ja jäädä odottaan inspistä.
Laitoin sitten tummansinisen hihat alulle, neuloin ekaa jo monta senttiä tuossa telkkaa katsoessani!
Tällainen pieni kukka oli ilmestynyt meidän takapihalle, ei näitä täällä ole ennen näkynyt!
Hinasin tuossa päivällä lankalaatikkoni vaatehuoneesta olohuoneeseen ja tyhjensin sen sisällön pitkin lattiaa. Ajattelin, että katson ja kuuntelen, mitä ne puhuisi mulle, kun mieli tekisi aloittaa jotain uutta, mieluummin vielä jämälankaprojektiin sopivaa.
Ensin sinne laatikkoon pääsi takaisin kolmet villatakki/paitalangat, joiden aika ei nyt ole. (Varsinkaan kun kaksi villatakkia ja yksi tunika on työn alla.) Sitten pari pussukkaa, jotka mun mielestä on kyllä jämälankoja, koska ovat jääneet villatakeista yli, mutta niitä on enemmän kuin vajaa kerä. Ja sitä paitsi ne kaksi kyseistä villatakkia on kumpikin mahdollisesti purkutuomion alla, koska ovat liian isoja.
Sitten pakkasin takaisin muutaman sekoitekerän, joiden tilanne on sama – liikaa jämäprojektiin vaikka ovat jämälankoja. Seuraavaksi pakkasin kaikki kokonaiset sukkalankakerät – seiskaveikkaa ja isoveljeä, aikas monta kerää. Jämäprojektiin sopivat sukkalangat seurasivat perässä – aika paljon niitäkin, mutta kun ne eivät puhutelleet. Tennessee- ja muut puuvillalankajämät puhuivat: Ne sanoivat että ne eivät tahdo isona patalapuiksi, niin kuin olin aikonut. Ne vetosivat minuun ihan tosissaan, joten saivat hypätä laatikkoon. Hahtuvat matkivat niiden esimerkkiä, joten annoin niidenkin mennä.
Kas vaan: siellä laatikossa olikin sitten jo kaikki muu, paitsi epämääräiset jämät ja Susanna-jättikerä. Epämääräiset sanoivat olevansa liian epämääräisiä, mutta Susanna oli yhteistyöhaluinen – se haluaisi tulla toiseksi samanlaiseksi huiviksi, millaisen jo tein.
Sitten katseeni kiinnittyi työpöydälläni oleviin keskeneräisiin. Gloria-tunikan alku ei tahtonut tulla puretuksi ihan vielä, vaan halusi mennä lankalaatikkoon lepäämään. Päästin sen sinne puikkoineen päivineen. Vihreä villatakki esitti kainon pyynnön levätä myös pehmoisessa lankakasassa, ja Susannakin sanoi, että sekin voisi odottaa muiden joukossa, että saan ensin tehtyä tummansinisen jakkuni. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin sulkea lankalaatikko ja raahata se takaisin vaatehuoneeseen piiloon, sammuttaa valot ja jäädä odottaan inspistä.
Laitoin sitten tummansinisen hihat alulle, neuloin ekaa jo monta senttiä tuossa telkkaa katsoessani!
torstai 10. huhtikuuta 2008
Valepalmikkoa sukissa...
Tässä ovat nyt nämä valepalmikkosukkani, jotka sain eilen valmiiksi. Sukat painavat 113 grammaa, ovat seiskaveikkaa ja väri jotain pinkin ja vadelmanpunaisen väliltä. Tuo valepalmikkoneulos vetää sukanvarressa vähän kierteelle, mutta ei sitä pahemmin huomaa, kun sukat on jalassa. Ihan kiva oli vaihteeksi tehdä muunkinlaiset sukat kuin ihan perus resorivarsi ja sileää muuten. Mitään pitsisukkia tai muita blogeissa kiertäviä, hienojakin malleja en millään viitsi ruveta tekemään, koska sukat on mulle teeveenkatselutyö (niin kuin tällä hetkellä kaikki muutkin neuleet) niin en tahdo lukea ohjeita, vaan haluan tehdä semmoisia malleja, jotka menee ihan itsestään.
Muutenkin olen nyt neulonut aika paljon. Aloin tehdä sitä vadelmatunikaakin, olen neulonut jo 10 senttiä helmaa pyörönä, mutta taas tuli sen kanssa stoppi. Siinä langassa on semmoisia paksuja, vaaleita kohtia, ja mun mielestä ne alkoi läikkyyntyä aika rumasti. Muuten se olisi ollut aika mukavaa neulottavaa, mutta rupesi tuntumaan, etten minä kyllä semmoista laikkupaitaa taida päälleni laittaa… Pitää antaa asian hetki taas hautua ja sitten miettiä, mitä siitä langasta sitten oikein voi tehdä?
No, kun sukat kerran valmistuivat ja tunika tökki, eikä vihreän villatakin hihojen silmukkamääriä ole kukaan viitsinyt laskea, niin piti aloittaa sitä tummansinistä jakkua. Tuo Dropsin cotton-viscose on yllättävän helppoa neuloa kaksinkertaisena, kun vertaa siihen tummanvihreään villasekoitteeseen. Vihreässä saa koko ajan olla tarkkana, että molemmat langat pysyy mukana, mutta tässä sinisessä ne kulkevat yhdessä ihan automaattisesti. Ja tykkään nyt tuon neuleen tunnusta, eikä käsien iholle ole onneksi nyt tapahtunut mitään, vaikka miehustaa yhtenä kappaleena on tehty jo 8 senttiä. Tänään onkin taas paljon neulomisaikaa, kun telkasta tulee Sydämen asialla, Salkkarit ja Teho-osasto ;-) !
tiistai 8. huhtikuuta 2008
Kuulumisia...
Mitähän keksisin tähän alkuun, kun tuntuu että ihan liian usein viestini alkaa sillä, että en ole saanut mitään valmiiksi… No, en keksinyt mitään, niin menköön tälläkin kertaa näin!
En ole saanut mitään valmista aikaan tässä kuussa, vaikka eletään jo kahdeksatta päivää. Kerron siis, mitä keskeneräisille kuuluu.
Vadelmanpunaiset valepalmikkosukat ovat siinä vaiheessa, että eka on valmis, ja toisessa kantapää juuri valmistumassa. Taidan tehdä ne nyt seuraavaksi valmiiksi, että tulee jotain kuvattavaakin.
Tummanvihreä neuletakki on kainaloissa, ostin eilen toisen, vähän lyhyemmän 4½-pyörön, että voin tehdä hihat sillä. Sitten raglan-mallilla hartiaosa. Mutta ensiksi ne sukat valmiiksi!
Tummansinisen cottonviscose-jakun tilanne on huonompi: Olin neulonut sitä jo yhden kerän, tikutellut kolmosen puikolla koko vartalo-osaa kerralla. Jotenkin vaan se homma tökki. En saanut mielestäni tarpeeksi tasaista jälkeä ja tulos oli jotenkin hengetöntä. Tänään aamupäivällä otin vitosen puikot ja aloin tehdä uutta mallitilkkua kaksinkertaisesta langasta, ja johan näyttää paremmalta! Ensimmäinen tekele meni saman tien kerälle takaisin ja langat odottaa nyt puikolle pääsyä. Mutta ensiksi ainakin ne sukat valmiiksi!
Sitten mun neljäs keskeneräiseni, vadelmanvärinen Gloria-tunika! Sen tilanne on ihan sama kuin tummansinisen jakunkin. Paitsi että sen aion kyllä neuloa yksinkertaisella langalla, mutta kerälle sekin aloitus palasi, koska silmukoita oli liikaa, en halua mitään kellohelmaa siihen ;-) . Se olisi mukava teeveenkatseluneule, kun on pyörönä pelkkää oikeaa, mutta pitää malttaa ensiksi ainakin ne sukat valmiiksi!
Viides projekti on edelleen ajatusasteella: en ole saanut mitään aikaan jämäprojektiin, en edes aloittanut mitään jämälankatöitä. Ei vaan nyt sytytä. Mutta teen sitten edes jotkut raitasukat kun tuon vadelmanpunaisen seiskaveikankin saa kohta laittaa jämäpussiin, kun nuo sukat valmistuvat!
Että tämmöiset fiilikset!
En ole saanut mitään valmista aikaan tässä kuussa, vaikka eletään jo kahdeksatta päivää. Kerron siis, mitä keskeneräisille kuuluu.
Vadelmanpunaiset valepalmikkosukat ovat siinä vaiheessa, että eka on valmis, ja toisessa kantapää juuri valmistumassa. Taidan tehdä ne nyt seuraavaksi valmiiksi, että tulee jotain kuvattavaakin.
Tummanvihreä neuletakki on kainaloissa, ostin eilen toisen, vähän lyhyemmän 4½-pyörön, että voin tehdä hihat sillä. Sitten raglan-mallilla hartiaosa. Mutta ensiksi ne sukat valmiiksi!
Tummansinisen cottonviscose-jakun tilanne on huonompi: Olin neulonut sitä jo yhden kerän, tikutellut kolmosen puikolla koko vartalo-osaa kerralla. Jotenkin vaan se homma tökki. En saanut mielestäni tarpeeksi tasaista jälkeä ja tulos oli jotenkin hengetöntä. Tänään aamupäivällä otin vitosen puikot ja aloin tehdä uutta mallitilkkua kaksinkertaisesta langasta, ja johan näyttää paremmalta! Ensimmäinen tekele meni saman tien kerälle takaisin ja langat odottaa nyt puikolle pääsyä. Mutta ensiksi ainakin ne sukat valmiiksi!
Sitten mun neljäs keskeneräiseni, vadelmanvärinen Gloria-tunika! Sen tilanne on ihan sama kuin tummansinisen jakunkin. Paitsi että sen aion kyllä neuloa yksinkertaisella langalla, mutta kerälle sekin aloitus palasi, koska silmukoita oli liikaa, en halua mitään kellohelmaa siihen ;-) . Se olisi mukava teeveenkatseluneule, kun on pyörönä pelkkää oikeaa, mutta pitää malttaa ensiksi ainakin ne sukat valmiiksi!
Viides projekti on edelleen ajatusasteella: en ole saanut mitään aikaan jämäprojektiin, en edes aloittanut mitään jämälankatöitä. Ei vaan nyt sytytä. Mutta teen sitten edes jotkut raitasukat kun tuon vadelmanpunaisen seiskaveikankin saa kohta laittaa jämäpussiin, kun nuo sukat valmistuvat!
Että tämmöiset fiilikset!
tiistai 1. huhtikuuta 2008
Hauskaa huhtikuuta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)