Eilen illalla sain tummansinisen jakkuni hihat neulottua siihen vaiheeseen, jolloin ne pitäisi yhdistää miehustaan. Sillä hetkellä ei ollut kumminkaan intoa minkäänlaiseen ajattelemiseen, jota kainalokohdissa olisi hiukan tarvinnut. Lankalaatikostani päin kuului vaimeaa kuiskintaa – sini-ruskeat hahtuvajämät siellä kuiskivat, että nyt ne olisivat yhteistyöhaluisia ja suostuisivat tulemaan patalapuiksi. Eihän siinä sitten muuta kuin kutosen pyörö käteen ja kaksinkertaista hahtuvaa puikolle. Neuloin aina-oikeaa kulmasta kulmaan melkoisen ison lätyn hahtuvan siniharmaasta päästä. Sitten aloitin toisen kellanruskeasta, ja sain senkin puoleen väliin. Alkuperäinen ajatus oli, että kumpikin reunustetaan sitten tummanruskealla osalla, ja mahdollisesti neulahuovutetaan vielä joku kuvio, mutta näyttää pahasti siltä, että suurin osa tummanruskeasta tarvitaan jo tähän toiseen lappuun. Mulla on kyllä jotain tummanruskeaa jämälankaa pikkuisen, sillä voisi toisen lapun reunustaa tarvittaessa, mutta ensin sen materiaali on testattava – näistä tulee nimittäin käyttölaput eikä niillä saa polttaa näppejä.
Niin, piti vielä mainita, että niistä patalapuista on kyllä tulossa aika rumat, :( mutta toivotaan, että reunustus ja kuvio sitten kaunistaa niitä. Mä ole aina tykännyt selkeistä väreistä, murretuistakin kyllä, kunhan ovat jonkin värisiä, nämä laput on kyllä aikas epämääräisen näköiset. Mutta palataan asiaan reunustuksen ja pesukoneessa käytön jälkeen…
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti