Miksi langat ei puhu?

Ihan ensiksi – ihana kevätpäivä!



Tällainen pieni kukka oli ilmestynyt meidän takapihalle, ei näitä täällä ole ennen näkynyt!

Hinasin tuossa päivällä lankalaatikkoni vaatehuoneesta olohuoneeseen ja tyhjensin sen sisällön pitkin lattiaa. Ajattelin, että katson ja kuuntelen, mitä ne puhuisi mulle, kun mieli tekisi aloittaa jotain uutta, mieluummin vielä jämälankaprojektiin sopivaa.

Ensin sinne laatikkoon pääsi takaisin kolmet villatakki/paitalangat, joiden aika ei nyt ole. (Varsinkaan kun kaksi villatakkia ja yksi tunika on työn alla.) Sitten pari pussukkaa, jotka mun mielestä on kyllä jämälankoja, koska ovat jääneet villatakeista yli, mutta niitä on enemmän kuin vajaa kerä. Ja sitä paitsi ne kaksi kyseistä villatakkia on kumpikin mahdollisesti purkutuomion alla, koska ovat liian isoja.

Sitten pakkasin takaisin muutaman sekoitekerän, joiden tilanne on sama – liikaa jämäprojektiin vaikka ovat jämälankoja. Seuraavaksi pakkasin kaikki kokonaiset sukkalankakerät – seiskaveikkaa ja isoveljeä, aikas monta kerää. Jämäprojektiin sopivat sukkalangat seurasivat perässä – aika paljon niitäkin, mutta kun ne eivät puhutelleet. Tennessee- ja muut puuvillalankajämät puhuivat: Ne sanoivat että ne eivät tahdo isona patalapuiksi, niin kuin olin aikonut. Ne vetosivat minuun ihan tosissaan, joten saivat hypätä laatikkoon. Hahtuvat matkivat niiden esimerkkiä, joten annoin niidenkin mennä.

Kas vaan: siellä laatikossa olikin sitten jo kaikki muu, paitsi epämääräiset jämät ja Susanna-jättikerä. Epämääräiset sanoivat olevansa liian epämääräisiä, mutta Susanna oli yhteistyöhaluinen – se haluaisi tulla toiseksi samanlaiseksi huiviksi, millaisen jo tein.

Sitten katseeni kiinnittyi työpöydälläni oleviin keskeneräisiin. Gloria-tunikan alku ei tahtonut tulla puretuksi ihan vielä, vaan halusi mennä lankalaatikkoon lepäämään. Päästin sen sinne puikkoineen päivineen. Vihreä villatakki esitti kainon pyynnön levätä myös pehmoisessa lankakasassa, ja Susannakin sanoi, että sekin voisi odottaa muiden joukossa, että saan ensin tehtyä tummansinisen jakkuni. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin sulkea lankalaatikko ja raahata se takaisin vaatehuoneeseen piiloon, sammuttaa valot ja jäädä odottaan inspistä.

Laitoin sitten tummansinisen hihat alulle, neuloin ekaa jo monta senttiä tuossa telkkaa katsoessani!