Kakskytluvun ensimmäiset

Tämän vuoden puolella olen saanut valmiiksi kaksi paria sukkia.

Lankana on Novitan Muumilaakso, joka on paksuudeltaan Seiskaveika ja Nallen välistä. Sukat on neulottu kolmosen puikoilla ja ne painavat 74 grammaa. 

Tein toiset sukat Muumilankojen jämistä, ei niistä kovin hienot tulleet, mutta halusin saada nuo langat loppumaan, koska mulla ei ollut mitään muuta niiden kanssa yhteen sopivaa. Valkoinen on myös Muumia, Muumitalo, nimeltään. 

Nämä jämäsukat on myös neulottu kolmosilla ja ne painavat 79 grammaa. 

Tällä hetkellä työn alla on pari vuotta sitten aloitettu superohut jakku Drops Lace -langasta. Sitä tikuttelen telkkaa katsoessa. Tänään kaivoin esille myös toissavuonna aloitetun Japanese Garden -huivin tekeleen. En yhtään muistanut miten sitä tehdään ja aloin tavaamaan enkunkielistä ohjetta - ehkä se siitä selkiää, kun vaikka huomenna kaikessa rauhassa keskityn tutkimaan. Ainakin siinä joutuu sen verran laskemaan ja seuraamaan ohjeita, että ei ole mikään telkkarikäsityö (niin kuin sukat tai tuo ohut jakku jota nyt teen), vaan vaatii hieman keskittymistä. Ehkäpä se nyt kevään kuluessa valmistuu. 

Tässäpä tärkeimmät, Mukavia talvipäiviä, vaikka talvi nyt onkin vain kalenterissa!

Hyvää uutta vuotta!

Heippa taas!


Tulin raportoimaan viime vuoden loput valmistuneet työt: Viime postauksen jälkeen viime vuoden puolella neuloin seitsemän pipoa, huivin, kaulurin, rannekkeet, säärystimet, hupputakin ja neljä paria sukkia.


Ensin isoin työ eli hupputakki:

Se on neulottu Adlibris Alpakasta nelosen puikoilla, painoa 482 grammaa. Lähikuvasta näkyy väri ja harmaasävyisestä kuvasta kokonaisuus.

Sitten pipot: 

Vielä yksi valkoinen makkarapipo, Seiskaveikasta kolmosen puikoilla. Painoa 65 grammaa.

Vaaleansininen pipo on neulottu kolmikertaisesta Lanett Babyull -langasta, puikot 5, painoa 105 grammaa.

Tummanvihreä pipo on neulottu ikivanhasta ohuesta sekoitelangasta nelinkertaisena. Puikot 6, painoa 43 grammaa.

Tummanruskea pipo on kaksinkertaisesta Jussi-langasta, puikot 5, painoa 125 grammaa.

Vaaleamman ruskeanharmaa on myös kaksinkertaisesta Jussista, puikot 5, painoa 127 grammaa.

Oranssi pipo on kaksinkertaisesta Seiskaveikasta, puikot 5, painoa 120 grammaa.

Tumma vihreänkirjava lanka on parikymmentä vuotta vanhaa Faunaa, puikot 5, painoa 79 grammaa.

Kauluri on samaa Faunaa, puikot 5, painoa 156 grammaa.

Fauna-lankaa jäi vielä ranteenlämmittimiksi, puikot 5, painoa 46 grammaa.

Säärystimet on Seiskaveikka raidasta, puikot 3, painoa 139 grammaa. 

Pompom-huivi ilman tupsuja on neulottu Nallesta, puikot 5, painoa 90 grammaa.


Sitten sukkia:

Jussi-lankaa jäi aiemmin neulottujen takkien ja tässä postauksessa näkyvien pipojen jälkeen sen verran että sain niistä sukat. Neulottu kolmosilla, painoa 89 grammaa.

Yksiväriset punaiset sukat neuloin itselleni joululahjaksi Seiskaveikasta. Puikot 3, painoa 84 grammaa.

Seiskaveikan jämiä jäi vielä toisiin punavoittoisiin sukkiin. Puikot 3, painoa 90 grammaa.

Turkoosit sukat on neulottu Novitan Muumilaakso-langasta, joka on hiukan ohuempaa kuin Seiskaveikka, mutta neuloin nämäkin kolmosen puikoilla, painoa 67 grammaa.



Lopuksi vielä yhteenvetoa vuoden 2019 kutimista: 


Kulutin viime vuonna lankaa 6 kiloa ja 42 grammaa. Neuloin 48 tuotetta, joista neljä oli takkeja. Tein kahdella itse kehittelemälläni mallilla kummallakin kaksi takkia, mutta erityyppisistä ja eri paksuisista langoista. Lisäksi neuloin yhden ponchon, kaksi huivia ja kaksi kauluria, kahdet säärystimet ja yhdet ranteenlämmittimet. Pipoja syntyi 14 kappaletta ja sukkia tai töppösiä yhteensä 22 paria.  Langanostolakkoni rikoin pari kertaa, kun jouduin lankakauppaan tilaustöiden takia, niin ostin vähä herkkuja itsellekin. Lisäksi sain vähän lankoja lahjaksikin. Lankavarasto lisääntyi hieman myös löydettyäni ikivanhoja sekalaisia puuvillalankojani lapsuudenkodista tuodusta pussistani. Silti onnistuin keventämään lankavarastoni vuoden alun 12230 grammasta 8906 grammaan. 


Tuossa lähes yhdeksässä kilossa on lankaa varmaan kymmeneen puseroon tai jakkuun, muutamiin sukkiin ja huiveihin, mutta ainakin puolitoista kiloa on niin sekalaista vanhaa jämälankaa, että onkin aika keksiminen mitä niistä pystyisi tekemään. Jotain lankataidetta tai nukenvaatteita, muuhun ne tuskin soveltuvat. Mutta mietin niitä vasta sitten kun nuo paremmat langat on käytetty loppuun. 


Tämän vuoden puolellakin on jo valmistunut pari sukkaparia, mutta laitan niistä myöhemmin oman postauksen.

Eipä muuta kuin oikein ihanaa kakskytlukua kaikille, toivottavasti joku luki loppuun asti.

Vuoden ensimmäiset

Tämän vuoden ensimmäinen valmistunut käsityö on - yllätys yllätys - sukat.

Neuloin nämä Novitan Seiskaveikka Viidakon Gepardi-väristä kolmosen puikoilla ja painoa kertyi 85 grammaa.

Viime vuonna neuloin yhteensä 37 työtä, joille kertyi painoa yhteensä 3507 grammaa. Osa töistä tosin oli pikkuruisia pääsiäiskoristeita, niitä oli yhteensä 8 kappaletta. Eniten neuloin jalanlämmittimiä, eli sukkia ja töppösiä syntyi yhteensä 16 paria. Lisäksi tein 5 päähinettä, 5 huivia tai tuubia, ohuenohuen pitkähihaisen paidan, topin sekä rannekkeet. Ei kovin paljoa, alkuvuoden pipoilun jälkeen neuleinnostus hyytyi. Tai onhan mulla aika monta keskeneräsitä työtä, eli olen kyllä neulonut mutta en ole saanut valmiiksi. Esimerkiksi pinkki-violetista puuvillaneuleesta puuttuu parin sauman ompelu sekä pääntiekaitale ja paksusta alpakkatunikasta muistaakseni noin puolitoista hihaa. Yksi isolla koukulla virkattava huivi on vähän kesken, koska luulen, että lanka ei riitä, enkä ole keksinyt miten kutistaisin reunakuviota. Uusin työ jota nyt olen neulonut on aika ohuesta langasta tuleva iso huivi, ja näiden lisäksi on muutama kauan kesken ollut työ odottamassa joko jatkamista tai purkutuomiota.

Viime vuonna tuli ostettua aika paljon uutta lankaa, ja tänä vuonna yritänkin pysyä poissa lankahoukutusten luota ja neuloa omista varastoistani. Kaikkien kerällä ja vyyhdillä olevien ihanuuksien lisäksi mulla olisi pari hyvästä langasta huonolla mallilla (tai väärällä koolla) tehtyjä neulejakkua, jotka olen aikonut joskus purkaa ja neuloa uudestaan...

 

Uutta Vuotta 2011!

Tulin tänne blogiin päivittään sivupalkin lankavarastoni. Poistin listalta aika monta kohtaa ja siirsin langat epämääräisten jämien osastoon. Sellaisia sekalaisia pikkueriä, joista ei yksinään tule enää mitään. Pitää keksiä jossain vaiheessa oikein kunnon jämätyö, johon ne saisi upotettua, koska niitä kertyi yllättäen yli kilo. Jos en muuta keksi niin pitää hakea kirjastosta uudelleen se "Anna kaikkien kukkien kukkia"-kirja ja neuloa/virkata se läpi! ;)

Mulla on nyt työn alla Varpu-kolmiohuivi ja seuraavaksi aloitan Alfa-asustesettiä. Sitten jonossa on punaista Kidsilkiä, tarkoituksenani olisi opetella uudelleen salomoninsolmujen tekeminen (osasin sen mielestäni joskus kolkytvuotta sitten). Tän vuoden suunnitelmiin kuuluu myös vihdoinkin Revontulihuivi (johon mulla on ollut lanka kerittynä jo pari vuotta) sekä sukkien tekeminen Magic-loopilla (jota olen kerran jo meinannut aloittaa mutta en sitten kumminkaan viitsinyt). Nuo kolme asiaa on olleet listallani jo pitkään, mutta jospa ne nyt tulisi tehtyä kun oikein tänne ne kirjoitan näkyville. Katsotaan sitten vuoden lopussa mitä tuli tehtyä. Tän hetken tärkein käsityö on kummiskin ompelua, sillä vanhaintanssipäivä lähestyy...

Eipä nyt muuta kuin mukavaa vuoden alkua kaikille!

Syksyä

Syksyn myötä alkoi taas neulominenkin innostaa.

Sukkasadon ensimmäiseksi työkseni neuloin iloiset sini-puna-valkoiset nilkkasukat kaksinkertaisesta Regian langasta.

Nämä sukat painavat 92 grammaa, neuloin kolmosen puikoilla. Mulla oli lankaa 100 grammaa, mutta jouduin kuitenkin hakemaan lankaa lisää, koska olin halunnut aloittaa sukat punaisella raidalla. Punainen loppui kesken, sinistä ja valkoista jäi aika nöttöset. Ostin sitten saman tien vielä kaksi kerää, ja aion jossain vaiheessa neuloa lopuista jotkut melkein varrettomat sukat. Onneksi tuo lanka ei ollut kallista, ekat 2 kerää ostin eurolla kappale, nämä uudet maksoivat 1,50 e/kerä.

Bussimatkoilla olen saanut aikaiseksi mm. yhden kolmiohuivin.

Tämä herkullisen sävyinen lanka on Araucaniaa ja nelosen puikoilla neulottu huivi painaa 99 grammaa. Aloitin huivin niskasta ja neuloin ainaoikeaa, mutta tein huiviin satunnaisesti reikäraitoja. Reunan lähestyessä aloin tehdä reikäraitoja tasaisesti joka 6. kerroksella. Tästä tuli ihan mukavan tuntuinen kaulahuivi, aika pieni ja tykkään tästä sen vuoksi enemmän kuin baktuksesta, koska tämä ei veny pituussuunnassa yhtä paljoa. Ainakin mun baktukset venähtää käytössä pitkiksi ja kapeiksi.

Bussimatkoilla on syntynyt myös tämä toinen sukkapari – tai no, tein mä näitä sukkia myös viikonloppuna telkkaa katsellessani.

Tässä on lankana Mellanraggi, jota ostin vuosi sitten kaksi kerää. Meinasin laittaa tätä silloin torkkupeittoon, mutta päädyinkin tekemään yksivärisiä ruutuja ja nämä langat jäivät yli. Nämä kakspuolikkalla neulotut perussukat painavat 71 grammaa. Tämä lanka on siitä harvinaista, että mun mielestä oli kerällä aika rumaa mutta sukkana paljon nätimpää. Yleensä tuppaa käymään toisinpäin, että pettyy sitten kun alkaa kutoa.

Olen aloittanut tästä Mellanraggista toisiakin sukkia, melkein eka varsi on neulottu. Lisäksi olen aloittanut noin vuosi sitten hankitusta Dropsin Kidsilkistä jakkua – sitä on tehtynä noin puolitoista senttiä (koko miehustaa yhtenä kappaleena). Kolmas syyskuinen aloitus on puolitoista vuotta sitten hamstratusta vironvillasta punavihreä huivi, suunnilleen samalla mallilla kuin tuo viime viikolla valmistunut.

Vanhemmat keskeneräiset työt on nyt jääneet sivuun. Tai yhtenä iltana tein muutaman kerroksen mustaa Dropsin Alpakkalangasta tulevaa jakkua, ja vaikka tykkään siitä langasta ihan kamalasti, niin en vaan millään jaksa neuloa sitä jakkua. Kirkkaanvihreä puuvillajakku taas on tällä hetkellä ihan liian kesäistä.

Lisäksi tekisi mieli aloittaa joku pipo (tai oikeasti tekisi mieli jotain ihania kutittamattomia pipolankoja). Niin ja Möbius-huivikin olisi kiva tehdä, siihen taitaisi olla lankojakin. Mulla on ihan selvästi nyt jonkin asteinen startiittis-tartunta. Ja kaiken lisäksi olen käynyt muutaman kerran silittelemässä kirkkaanpunaisia Kidsilkkejä (mutta onneksi en ole vielä sortunut, kun en ole osannut päättää mitä niistä tekisin, enkä viitsi niin kallista lankaa ostaa ihan umpimähkään).

Tykkään syksystä tosi paljon! Olo on kuuman kesän jälkeen nyt niin reipas ja nyt on luonnossakin niin kaunista. Meidän pihapihlaja on ihan täynnä marjoja ja eilen näin metsässä niin hienoja punaisia kärpässieniä, että harmitti kun ei ollut kameraa taskussa. ;-)

Mukavia syksypäiviä!

Lämmintä joka käpälään

Eilisiltana vihdoinkin valmistuivat nämä mun pari vuotta suunnitteilla olleet sormushanskani! Näyttävät paremmilta käsissä, mutten malttanut odottaa kuvausapua paikalle – no saa tästä ainakin käsityksen, millaiset nämä on. Koska mä yleensä pukeudun vain tylsiin mustiin takkeihin, paitoihin ja farkkuihin, mutta tykkäisin silti että vaatteissa olisi jotain pientä hauskaa ja siihen nää vitsi- tai kitsch-hanskat sopii mainiosti.

Nämä 50 grammaa painavat hanskat on siis neulottu Nallesta (siitä vanhasta) kakspuolikkailla puikoilla ja sormukset on keltaista Maijaa sekä askartelukaupan pleksijalokiviä. Valitettavasti ostamassani pussissa ei ollutkaan ihan smaragdinvihreää (koska olen iät ajat haaveillut sormuksesta jossa olisi iso neliskulmainen smaragdi), joten tuo vaaleanvihreä soikio saa kelvata. Rubiini mulla on oikeasti rippilahjasormuksessa, tosin soikea, kun noissa hanskoissa on sydämenmuotoinen. Sitten tuo sormus, jossa on iso keltainen kivi, on esittävinään maisterisormustani ja laitoin tasapainon vuoksi kihlasormukseenkin keltaisen kiven (vaikka siinä on oikeasti timantti). Tuossa kuvassa ei saa selvää, mutta ompelin vihkisormusta esittävään muutaman värittömän helmen timanteiksi, (oikeasti niitä on koko sormuksen ympäri). :D

Alkuviikosta neuloin myös yhdet sukat, aloitin bussimatkaa varten, mutta olivat niin mukavaa neulottavaa, että tein saman tien valmiiksi.

Nämä sukat painaa 79 grammaa ja ne on neulottu kolmosilla siitä paksummasta Stepistä, Step6:sta. Tykkään tosi paljon langan tunnusta ja kyllä tuo värikin on ihan kiva, taidan käyttää näitä violetin pyjamani kanssa. ;D Lankaa jäi 150 gramman kerästä niin paljon että saan siitä vielä toisetkin sukat.

Nyt mulla on neuleita kesken kaksi kappaletta, tummanvihreä tylsä huivi sekä glitter-hihatin, jota olen vasta vähän aloittanut ja joka saattaa joutua purkuun, kun en ole ihan vakuuttunut mallista. Jonossa seuraavana on Kidsilk-jakku sekä Alpakka-jakku, mutta ne on molemmat mustia, eikä tähän aikaan vuodesta oikein huvita mustan neulominen. Voisin aloittaa vaikka jonkun vironvillahuivin, mutta kukaan ei ole kerinyt niitä lankoja eikä keriminenkään inspiroi. Taidan siis ottaa puikoille telkkarinkatselua varten ne loput Step-kutoset, muuten mulla onkin ihan erilainen käsityöprojekti alkamassa - nimittäin tilkkupeitto!

Käytiin tiistaina valitsemassa kankaat äitin ja isän tulevaan tilkkupäiväpeittoon, sinisiä, vihreitä ja luonnonvalkoista. Eilen kutistin ja tänään silitin kaikki ne kankaat ja nyt olisi tarkoitus ruveta tekemän kaavoja ja koota yksi blokki testimielessä, että sitten pääsen tositoimiin!

Huomenna menen kai käymään kädentaitomessuilla, koska voitin Novitan arvonnasta itelleni lipun sinne! Kivaa!

Liian kauan säilötty idea ja reissuterveiset

Nyt kyllä harmittaa yksi juttu, nimittäin eräs liian kauan toteuttamistaan odotellut idea.

Mulla on kohta kaksi vuotta ollut suunnitteilla yhdet tietyt sormikkaat, siitä asti kun neuloin nämä hanskat. Tässä tekstissä jo vihjaan ideaani, joka syntyi noita sormia neuloessani, ja nyt viime viikolla mietin taas tarkempaa toteutusta. Melkein jo aloitinkin, mutta en sitten kumminkaan viitsinyt lähteä kaivamaan mustia Nalle-lankojani alimmasta lankalaatikosta, kun on tuo peitto tuossa tekeillä. Nyt kumminkin kerron ideani:

En varmaan ollut ensimmäinen joka tän ajatuksen keksi, mutta en nyt sitten viimeinenkään. Idea lähti noita Step-hanskojen sormien juureen sattumalta tulleita kapeita raitoja neuloessa – teenpä mustat hanskat, joihin neulon keltaisella ”kultasormuksia” ja laitan niihin kiviksi askartelukaupan ”jalokiviä”. No, Novitan suunnittelija on nyt saanut suunnilleen saman idean tänään tulleen lehden vihreisiin kämmekkäisiin ja minä olin hidas hämäläinen kun en kahdessa vuodessa ole saanut ideaani toteutettua. Mutta aion silti vielä tehdä nuo sormushanskani kunhan kerkiän ;D vaikka idea ei enää tunnukaan ihan samalta.

Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että sama idea voi tulla useammalle henkilölle ilman että kyse on mallin varastamisesta. Tän aiheen tiimoilta on blogistaniassa ja esim. Ravelryssä käyty kiivastakin keskustelua, ja itseänikin tuo kysymys on koskettanut ennenkin – nimittäin Ullaan muinoin tekemäni ketjusilmukkahuivi on myös keksitty muuallakin.

No, se siitä. Täytyy kyllä myöntää, että sattuneesta syystä ei mulle jäänyt tuosta Novitan lehdestä mieleen mitään muuta.

Sitten muut kuulumiset: sain syysloman kylpyläreissulla jonkinlaisen flunssan, jota tässä yritän parannella. ja Maija-peitossa on valmiina 68 neliötä, joten urakkaa piisaa vielä, tarkoitus olisi tehdä 120 kappaletta…

Loppuun maisemakuvia Karjalohjalta.

Kivikirkko

Lenkkipolku

Ranta

Ufoista Fufoiksi…

… eli keskeneräisten töiden valmistamiskampanja (Finishing unfinished objects) alkaa kohta!

Siis Vappuna starttaa fufoilukausi, johon liityin mukaan, vaikka ei mulla nykyisin ihan oikeita ufoja olekaan. Muutama vuosi sitten, kun innostuin uudelleen neulomisesta, mulla oli jopa 80-luvun puolella kesken jääneitä neuleita. Nykyisin ne kaikki vanhimmat on joko neulottu valmiiksi tai todennäköisemmin palautettu kerälle ja mahdollisesti neulottu uudelleen, eri kokoisiksi ja mallisiksi.

Välillä sain kaikki ufoni selätettyä ja pysyin jonkin aikaa (varmaan puoli vuotta ;D) aisoissa niin, että mulla oli korkeintaan pari työtä yhtaikaa kesken, mutta nyt niitä on taas sen verran, että asialle on tehtävä jotain.

Tässä ne keskeneräiset:

1. Vanhin ja ainoa oikeasti ufo on tummanvihreä tunika, jota aloitin elokuussa. Siinä on miehusta menossa kainaloissa ja jonkin verran tehtynä kumpaakin hihaa, mutta en ole osannut päättää tuleeko siitä raglanmallinen vain istutetuilla hihoilla, niin se ei etene ollenkaan.

2. Toinen on sitten punainen neuletakki äidilleni, siinä on miehustakappaleet ja eka hiha neulottu ja toinen hiha jo lähes kyynärpäässä. Vähän nolottaa, kuin se on niin pienestä kiinni, mutta en ole millään jaksanut laskea silmukoita, että missä kohdassa oikeasti olen.

3. Sitten kesken on vauvalangoista virkattava peitto, puolessa välissä suunnilleen. Halusin kevättalvella jonkun aivottoman työn, mutta se on kyllä vielä aivottomampaa kuin olisin uskonut itsekään.

4. Sitten neljäntenä on keltainen ketjusilmukkahuivi, jota tänään virkkasin puolisen tuntia. Kohta on käytetty kuudesta kerästä neljä.

5. Uusin keskeneräinen on viime perjantaina aloitettu Step-sukka, matkaneuleeni. Ei todellakaan oikea ufo.

6. Ja kun kerran tässä fufoilussa voi tehdä muutakin kuin neuloa, niin lankalaatikkoni pohjalla on myös yksi parikymmentä vuotta kesken ollut kanavatyö, jonka voisin myös nyt kesällä pistettä valmiiksi. Siinä ne sitten onkin.

Mutta oikeesti mun tekisi mieli aloittaa kauheasti uusia töitä, kun mulla on niin paljon ihania uusia (ja vanhoja) lankoja joihin olen päässäni kehitellyt mallejakin jo. Pitäisi oikeastaan laittaa Fufoilukauden perään pystyyn Starttikisa, kuka saa heinäkuussa aloitettua eniten uusia töitä!!!!!!!!

Mä ainakin aloittaisin nämä:

1. Mustan Alpakkatakkini
2. Vihreän ohuen puuvillatakkini
3. Punaisen silkkisekoitetunikani
4. Valkoisen tunikani
5. Valkoisen toppini
6. Sinikirjavan Cocos-toppini
7. Punakirjavan nauhalankatoppini
8. Revontulihuivini
9. Mokkasukkahuivini
10. Pinkin puuvillahuivini
11. Fuksianpunaisen puuvillahuivini
12. Hahtuvakassini
13. Keltaisen seiskaveikkapaitani
Ja ison kasan sukkia, pipoja, kämmekkäitä, lapasia, hihattimia, liivejä ja muuta …

… voi kun saisi vain neuloa!!!!! … ja virkata!!!!

Suunnitelmia ja tilastoa

Kylläpäs aika on taas vilahtanut nopeasti eteenpäin. Tarkoitus oli blogata viime viikonloppuna, mutta kun en saanutkaan silloin mitään käsitöitä valmiiksi, niin sitten se kirjoittaminenkin jäi. Eikä mulla vieläkään mitään valmista ole, mutta aattelin kertoa edes keskeneräisistä, joita yhtäkkiä onkin taas useampia. Ja helmikuun saldoakin voisi vähän vetää yhteen.

Mennään järjestyksessä: Ihan ekaks siitä Came-kamelitakista, se on kuulemma tosi lämmin ja mukava, kun on niin kevyt ja pehmeä, (niin kuin arvelinkin). Napitkin siinä on jo ollut jonkin aikaa, eli on ihan oikeesti valmis, vaikka se mun käsistä lähtikin pelkillä napinrei’illä varustettuna. Mutta valitettavasti se lanka ei ole kovin kestävää, hankaantuvissa kohdissa on kuulemma tunkenut kuidunpäitä ulos, ei siis nyppyynny, vaan tulee karvoja ulos. Mulla jäi sitä lankaa aika paljon ja siitä olis tarkoitus saada vielä lyhythihainen jakku tai liivi itelleni, olen miettinyt siihen mallia, mutten vielä aloittanut neulomista.

Punainen Cloud-jakku on puolta hihaa ja kaulusta vaille. Jostain syystä se ei tänä viikonloppuna ollenkaan innostanut, ehkä sitten ensi viikonloppuna.

Vihreä ufo-tunika on edelleen siinä vaiheessa, johon se tammikuun lopulla jäi. Maanantai-iltana kaivoin sen esille, mutta mua ei ollenkaan huvittanut ajatella, mitä sille pitäisi seuraavaksi tehdä, joten päätin aloittaa jotain tosi aivotonta telkkarihommaa sinne kakkoskämpälle. Aloin virkkaan vauvalangoista kolmosen koukulla jättikokoista isoäidinneliötä, eli ohutta ja pehmoista ja pastellista torkkupeittoa. Virkkasin ensin kaikki vaaleankeltaiset lankani (joita oli vähiten, noin puolitoista kerää) ja sitten siirryin vaaleanpunaiseen. Seuraavaksi vuoroon tulee valkoinen ja lopuksi vaaleansininen, jota onkin sitten aika paljon. Mä olen siis vielä ihan alussa, mutta torstaina, kun sitä viimeksi virkkasin, työ tuntui jo liiankin aivottomalta. Ja siinä vaiheessa kun vaaleankeltainen vaihtui vaaleanpunaiseen, alkoi työ näyttää niin imelältä, etten kehdannut ottaa sitä enää bussiin matkatyöksi vaan loput tehdään kotona.

Julkineulontaa varten piti sitten napata vaihteeksi sukkapuikot ja vihreä Step-kerän jämä. Olen neulonut niitä sukkiakin jo sen verran, että molemmat kantapäät ja puolet toisen terää on tehtynä, varsista tulee sitten taas sen pituiseksi mihin lanka riittää.

Nyt tekisi tosiaan mieli aloittaa paitsi se Came-liivi niin vihdoin myös se sini-lila revontuli, johon on langat ollut muutaman kuukauden odottamassa. Joku startitis vissiin siis vaivaa… ja uutta lankaakin tekis mieli. Nimittäin tahtoisin virkata vaihteeksi myös uuden eeteekassin ja sitten haluaisin tehdä itelleni kesän valoisena aikana jonkun ohuen nätin mustan villatakin, tai oikeestaan alpakkatakin. Mutta ne takkilangat saa ainakin odottaa, ja malli hautua mielessä.

Ja onhan mulla noita lankoja moneen muuhunkin projektiin. Punaiseen silkkisekoitetunikaan ja ainakin kolmeen toppiin ja yhteen villapaitaan ja muutamaan huiviin ja erinäiseen määrään sukkia.

Ai niin, mutta sitä helmikuun satoahan mun piti myös listata:

Tänä vuonna sain hamsterikuussa neulottua paljon vähemmän kuin parina edellisenä vuonna, mutta onhan siihen ihan hyvä syykin: viime vuonna olin helmikuussa kotona, nyt työ on verottanut neulomisaikaa melkoisesti :D Sain silti hamsterisaldoksi selvästi yli kilon ja omaan tilastooni helmikuussa valmistuneisiin 1464 grammaa. (Se kamelitakki oli melkein kokonaan tehty jo aikaisemmin.) Helmikuussa valmistui siis yhteensä 6 tuotetta, kolme niistä oli pipoja, yhdet sukat, jakku sekä torkkupeitto.

No, tässäpä olikin taas jaaritusta, ihan tylsää juttua eikä mitään kuvia edes piristämässä, mutta välillä näitä tilastoja ja suunnitelmia on kiva laittaa ylös – voi sitten vaikka joskus katsoa, että kuinka kauan on jotain hommaa suunnitellut. Mutta eipä tässä muuta – tiistaina on kai taas Kotkassa neuletapaaminen ja luulisin olevani sitten siellä!

Sitä sun tätä...

…eli sekalaista asiaa tähän postaukseen. Aloitetaan vaikka viime tiistaista:

Oltiin siis viime tiistaina taas Kotkan Pasaatissa neulomassa. Hepsin kanssa päätettiin, ettei poiketa lankakauppaan (mä poikkesin vaatekaupassa ostamassa mustat farkut sekä pari tarjousteepaitaa). Paluumatkalla mentiin kumminkin Anttilaan ja siellä oli tarjouksessa punaista (taisi siellä olla jotain muutakin, mutta mua kiinnosti vain tuo punainen) Novitan Cloudia, jota syksypuolella hypistelin Korialla, mutta pidin ihan liian kalliina. No, nyt se hinta oli sitä luokkaa, että jakkulangat lähti mukaani. Minun pohtiessani että ostaakko vai eikö ostaa, valitsi Hepsi siitä itselleen kolme kerää, mutta jäljellä oli vielä 15, jotka lähti mun mukaani. (En ottanut langoista kuvia, kurkistakaa Hepsiltä ;D) Kyllä siitä äidilleni jakku tulee, ja jos ei ihan riitä niin käännyn sitten Hepsin puoleen. Niin että taas oli mun vuoro olla se, joka osti enemmän ;D – Mutta onneksi sain nuo kerät nyt, muuten olisi voinut käydä Lankahamstereissa tosi nolosti (tai voi siltikin) – seuraava Korianreissu on nimittäin jo helmikuun toisena päivänä (jos Hepsille käy ja sää sallii)!

Sitten hyppään ihan toisenlaiseen asiaan – tuohon laskuriin. Silloin kun se lakkasi pelaamasta, yritin sitä tutkiskella, mutta ei se ruvennut toimimaan. Virkun neuvojen rohkaisemana (Kiitos!) kävin toissailtana taas sen asian kimppuun, mutta en saanut sitä toimimaan. Mutta eilen kun avasin blogini niin yllätys yllätys, siellä se lukema taas oli! Jätän kumminkin tuon uudenkin laskurin paikalleen ihan varmuuden vuoksi ;D

Mitäs vielä? Ai valmiita neuleita? Juu, on täällä jotain pientä.

Tämä bukleehuivi on odottanut jo vaikka kuinka kauan blogiin pääsemistä, valmistui jo 6.1., unohdin vaan kertoa siitä:



Eli tuntematonta lilaa bukleelankaa 140 grammaa, kutosen puikot ja neulottu ainaoikeaa levennellen ja kavennellen niin että silmukoita on 24 – 36 kappaletta. Taittuu väkisin kahtia, mutta on ihan mukava sellaisena. Tästä langasta on tehtynä jo peruspipo, ja eilen valmistui keränjämästä vielä rannekkeet:



Nämäkin on ainaoikeaa, silmukoita on 20 ja puikkoina viispuolikkaat muovipuikot, jotka oli ainoat soveltuvat samassa osoitteessa kuin minä tänään. Rannekkeet painaa 30 grammaa.



Niin, sitten vielä yhdet sukat:



Nämä on neulottu jämälangoista, tummanruskea on Jussia ja oranssi ja pinkki seiskaveikkaa. Sukat painaa 105 grammaa ja ne on neulottu kolmosilla. Kun oltiin siellä Pasaatin neuletapaamisessa niin siinä vaiheessa mulla oli tehtynä vasta eka varsi ja siellä pähkäilin, että miten noitten jämälankojeni kanssa jatkan. No, tämmöiset näistä sitten tuli :D

Lisäksi olen neulonut samanlaisia sukkia kuin tuossa edellisessä kuvallisessa postauksessa, ihan pikkuisen pidemmät varret vain. Ne on jo hyvällä mallilla, eka valmis, toinen kantapäässä. Niistä varmaan lisää ensi viikonloppuna. Samoin toivoisin voivani esitellä ensi viikonloppuna myös sen Came-langasta neulomani takin. Siis jos joku viitsisi saumata sen valmiit kappaleet kasaan takin muotoon. Näkis sitten että kenelle se sopii…

Sitten mulla oli viime viikolla jonkin verran semmoista aikaa, että istuin pohdiskelemassa omiani (ei voinut/jaksanut kutoa eikä oikein lukeakaan) niin tutkiskelin lankalistaani ja tein kovasti suunnitelmia tulevista töistä. Tässä tammikuun lopussa pitää taas, samoin kuin viimevuonnakin, neuloa muutama mallitilkku ja piirrellä malleja ja tehdä suunnitelmia, niin pääsee sitten heti helmikuun alussa tositoimiin lankahamsterikisassa. Niin ja tälle kuulle on suunnitelmissa vielä tuon Came-takin ja Trekking-sukan lisäksi ainakin yhdet muut sukat valmiiksi, ehkä yksi lakkikin, tai kaksi.

Yksi juttu vielä: Mulla on lenkkipipona semmoinen monta vuotta vanha Huopasesta neulottu mutta varsinaisesti huovuttamaton punainen pätkävärjätty tekele. Nyt se alkaa kovassa käytössä olla sen verran kutistunut, että välillä korvat meinaa palella. Se on kumminkin niin hyvä pipo lenkillä (lämmin ja hegittävä), että meinaan ostaa turkoosia Huopasta uutta vastaavaa varten. Muuta lankaa en AIO ostaa ennen kuin sitten joskus keväällä jos tulee joku tarve. Mun lankasaldoni pyörii neljäntoista ja kymmenen kilon välillä ja se tarvis ehdottomasti saada pienemmäksi. Noin kymmenen kiloa pienemmäksi ;D

Ai niin: keksin tuossa lankojani pohtiessani käytön niille vauvalangoille: virkkaan niistä semmoisen hempeän pikku peiton. Kai. Pitäisi etsiä ohje, jossain viime kesän lehdessä oli semmoinen jota voisin harkita. Muistaakseni.

No niin, johan tuli pitkä juttu, kukahan tätä jaksaa lukea loppuun asti? Pitäis varmaan kirjoittaa useammin. Palataan taas!

Kaikenlaista…

Kirjoittelenpa vähän kuulumisia taas pitkästä aikaa. Aloitetaan tuoreemmasta päästä: tulin just hetki sitten leffasta – tosi harvinaista mulle, mutta ”sex and the city”n kengät, vaatteet ja laukut piti kyllä nähdä. (Tarina nyt oli semmoinen tyypillinen jatko-osien jatko-osa, tiedättehän, uudelleenlämmitettyä… eikä siitä sen enempää.)

Itse olen tänään lämmitellyt taitojani neulekoneen käytössä, tehnyt koetilkkuja ja muistellut erilaisia aloituksia ja päättelyitä. Huomenna teen muutaman koetilkun noista langoistani – ainakin keltaista Seiskaveikka-paitaa, punaista Jussi-liiviä ja valkoista Fauna-takkia varten. Ja jospa illemmalla uskaltautuisin ottaan alatasonkin testikäyttöön. Tosi kivaa räplätä neulekoneita pitkästä aikaa! Koska mun kärsivällisyys ei ole mallitilkkujen kans maailman paras niin sen takia teen sen sorttisia harjoituksia itselleni, että niistä tulee oikeesti jotain. Joo, ja pitsikelkkaa kokeilen sitten jossain vaiheessa Mokkasukka-lankaani, siitä olin muutenkin aatellut suorakaiteen muotoista pitsihuivia.

Mitäs muuta? Ai niin, ensimmäinen syksy-Nalle-sukka valmistui eilen ja tänään aloin neuloon yhtä epämääräistä huivia – vuosi sitten Tukholmasta ostettua Shantisilkkiä sopivan sävyisellä Supersockella täydennettynä. Piti saada käsiin joku sukkaakin aivottomampi puuha.

Niin, sitten tässä tulee lopuksi muutama valokuva: Eikös täällä mun työmaakaupungissani olekin hienoja rakennuksia ja puita? Tuon viimeisen ohi kävelen jatkuvasti.

Sekalaista puuhaa...

Aattelin kertoo, mitä olen viime päivinä puuhannut.

Ompelin keittiöön uudet verhot - sinivalkoista ja niin kesäistä!

Korjasin vähän vaatteita ja meinasin ruveta ompeleen oikein uuttakin, mutta onnistuin katkaseen koneenneulan, eikä mulla olekaan muita kuin satasen numeroisia farkkujen paikkausta varten - huomaa siis mihin ompelukseni on viime vuosina rajoittunut. Eikä täältä kannata lähteä pelkkien neulojen takia minnekään - tulis aika kalliita neuloja... Muut ompelukset saa sitten odottaa.

Eilen pähkäilin aikani että mitä sitten seuraavaksi neuloisin ja lopulta kaivoin esille mustaa seiskaveikkaa ja rupesin tekeen vaihteeksi villatakkia ;-) Kerrankin älysin aloittaa ison mustan homman valoisaan aikaan vuodesta.

Nyt pitää varmaan mennä keräämään pyykit naruilta ja laittaa mankeli pyörittään ihanan tuoksuisia ulkona kuivattuja pyyhkeitä...

Kauluri ja muuta asiaa…

Neuloin kaulurin jostain valkoisesta sekoitelangasta, jonka nimeä en enää muista. Tämmöinen siitä tuli:

Halusin siis oikein muhkean ja pehmoisen kaulurin ja lankojani miettiessäni tajusin, että nuo pari pikku kerää olisivat siihen juuri sopivat. Langassa on puuvillaa ja viskoosia, siinä on kiiltävä säie ja tosi pumpulisen pehmoinen (ja mustaa paitaa nukkaava) toinen säie – luultavasti siinä on jotain muutakin materiaalia, mutta ei sillä nyt ole väliä, kun en kerta muista. Muistan, että neuloin tästä langasta lyhyehkön palmikkopuseron Espoossa asuessani (koska muistan, millä treffeillä se oli uutena ylläni. ;-) ) Silloinkin elettiin 80-lukua. Pusero jäi sitten pieneksi ja luultavasti olen antanut sen kirppikselle – pitää kyllä pikapuoliin inventoida nuo vaatehuoneen ylähyllyjen kapsäkit, että mitä neuleita siellä oikeasti on jäljellä!

No niin, kauluri painaa 113 grammaa ja lankaa jäi harmittavat 8 grammaa, mutta välillä on niin vaikeaa arvioida, missä vaiheessa päättelyn aloittaa.

Näihin jämälankatöihini tuntuu aina sisältyvän muistoja sen langan alkuperäisistä ajoista ja näitä tarinoita kuulette varmaan lisää sitten keväämmällä. Nyt laitan jämäpussit hetkeksi kiinni ja neulon jotain ihan uutta, tai no – viimekesäisistä langoista. Ilmoittauduin nimittäin mukaan jämälankaprojektiin, jota eletään sitten huhtikuussa.

Niin, mullekin tuli tällä viikolla paitsi Suuri käsityölehti, myös näytenumero Modasta ja siinä oli ihana vaaleanpunainen tunika (numero 4 muistaakseni). Olin ihan otettu siitä mallista, koska se oli melkein just samanlainen jota olin mielessäni suunnitellut tästä langasta. Tässä yhdessä kerässä on puoli kiloa ja puolitoista kilometriä lankaa! Paitsi että olin aatellut takkimallia, mutta tunika onkin kivampi ja tällä hetkellä tarpeellisempi. Olin aatellut tehdä hihat pussihihan alapuolelta resorina, mutta tuo virkattu pitsihiha näyttää tosi kivalta. Tein tuossa jo pienen mallitilkun ja aloitin silmukoiden luomisen – on siinäkin vaatteessa taas tikuttelemista noilla nelosilla!

Pari sanaa ja yksi tylsä kuva...

Lähdin tänään muiden asioiden lomassa käymään katsomassa yhden kaupan alelankoja – lehdessä kun kehuttiin olevan 34 % alennuksella. Joo, olihan siellä muutama ruma kerä jäljellä – ei mitään, mitä olisin voinut kuvitellakaan tuovani meille (kuin ehkä 90 % alennuksella). Ostin sitten kumminkin pari normaalihintaista kerää ihan valmiiksi mietittyyn tarpeeseen: Tässä tylsä kuva!



Siis luonnonvalkoista seiskaveikkaa (hihoiksi yhteen tulevaan juttuun).

Kuluneella viikolla olen nenän niistelyn lomassa neulonut sukkia (yllätysyllätys!) Ne saattavat valmistua tänään illan saksalaisdekkarin myötä, eli kuvaa tulossa ehkä jo huomenna.

Lisäksi olen urakalla suunnitellut tulevia neuleitani, olen tehnyt mallitilkkuja ja laskelmia ainakin hameeseen ja kahteen yläosaan, mutta varsinaisesti nuo työt aloitetaan vasta helmi- eli hamsterikuun puolella.

Mielessä on monta muutakin testattavaa mallia – varsinainen starttis siis päällä – toivottavasti niistä neuleista tulee myös valmista hamsterikuun aikana, etteivät vaan pääse ufoutumaan! – ...johan tuli neuleblogislangia yhteen virkkeeseen! ;-)

Niin ja sitten pistin myös nimeni Ravelry-jonoon....

Heippa!

Heippa taas



Olin muutaman päivän kuntoilemassa – lenkkeilemässä Sulosaaren liukkailla poluilla ja nauttimassa kylpyläelämästä – sen vuoksi siis pieni bloggaustauko ;-) Näin sumuisella säällä ei tuon parempia kuvia saanut!

Reissuni aikana olin saanut Tetralta You make my day –tunnustuksen! Kiitoksia kovasti! Taidan olla nyt kovasti myöhässä tämän asian kanssa, kaikki joiden blogeja innokkaasti seuraan – mm. Tetra itse – on saaneet näitä jo niin monta, että maija-myöhäisenä jätän tämän jatkamisen väliin ja kiitän ihan noin yleisesti kaikkia jotka mun blogissa vierailee! Kiva kun kävit ja toivottavasti tulet toistekin!

Reissun aikana tikuttelin Step-langasta polvisukkia – ei kovin paljoa enää puutu, että molemmat sukanvarret on valmiit – niistä laitan kuvan vasta sitten valmiina. Step on kyllä miellyttävää neuloa varsinkin käsien iholle – ainoa vika hommassa taitaa olla mun bambupuikoissa – ovat tainneet kulua vähän liian teräviksi. Oletteko huomanneet, että niin voisi käydä, että ne teroittuvat neuloessa?

Joo, ja kohta sitten alkaa taas lankahamsterikisakin - mun pitää kyllä päästä hiukan hamstraamaan vielä ennen helmikuuta - ainakin Novitan uutta jättiraitaa - se näyttää tosi nätiltä mutta en ole vielä osunut sellaiseen kauppaan jonne sitä olisi jo tullut. Muuten olen suunnitellut mielessäni mitä aloitan paksummista langoistani heti kun kuukausi vaihtuu, Stepit sun muut ohuet sukkalangat saa sitten jäädä odottaan vuoroaan!

Vuosi vaihtuu...

Ihan ensin: Kiitos peittoni saamista kommenteista, kiva kuulla, että siitä pidettiin. Tykkään kyllä itsekin, että siitä tuli aika hieno - ja suurimmaksi osaksi se on tehty työmatkalla bussissa!

Teenpä tähän nyt pientä yhteenvetoa kuluneen vuoden käsitöistä.

Kuluneena vuonna tein yhteensä 75 neuletta tai virkkuuta, niihin kului lankaa 14 kiloa ja 100 grammaa. Suurin osa oli neulottuja töitä, vain 6 on virkattuja. Tein yhteensä 21 sukat, 15 huivia, 5 pipoa, 4 takkia, 4 töppöset, 4 kauluria, 3 paitaa, 3 tumput, 3 kämmekkäät, 3 laukkua, 2 toppia, 2 pantaa, 1 säärystimet, 1 poncho, 1 slipoveri, 1 hihatin, 1 pöytäliina ja 1 peitto.

Vaikka neuloinkin 14100 grammaa, väheni lankavarastoni vain hieman alle 3 kiloa – järkyttävän paljon sitä siis tuli taas lankakaupoissa vierailtua.

Nythän on sitten myös uudenvuodenlupausten paikka, ja koska tää on neuleblogi, en lupaa täällä muuta kuin käsityöjuttuja.

Ei varmaankaan ole yllätys, että ufoista eroon päästyäni haluan päästä eroon myös vanhoista langoista. Sen vuoksi voisin luvata yrittää alkavan vuoden aikana saada lankavarastoni (joka nyt on lähes 15 kiloa) kutistettua alle viiden kilon – eihän tuossa ikäloppujen lankojen säilyttelemisessä ole mitään järkeä. Työn alla voisi olla koko ajan sukat tai muu pikkutyö sekä joku villatakki tai -paita – sellaisiinkin löytyy muutamat langat. Ja keskeneräisten töiden määrän lupaan pitää korkeintaan kolmessa.

Uudenvuoden puolella laitan tänne blogiini lankainventaarin ja ehkä myös jonkinlaisen suunnitelman mitä noista langoista aion tehdä.

Eipä nyt muuta kuin

oikein oikein hyvää uutta vuotta 2008 kaikille blogiystävilleni!

Lapaset

Tällä viikolla sain valmiiksi yhdet lapaset, kas tässä kuva:





Tässä kuvassa ei ole mitään muuta, johon vertaamalla näkisi, kuinka isot nämä miehen tumput ovat, mutta ne ovat siis tosi isot. Lankana on Isoveli, silmukoita 40 ja puikkoina kolmoset. Ja lankaa näihin kului 110 grammaa.

Meinasin, että liittyisin lapaskuuhunkin, kun kerran oli nuo tumput työn alla, mutta päätin sitten jättää väliin, ettei käy niinkuin tossukuun kanssa: lokakuuta on enää pari päivää enkä ole aloittanut edes - taitaa jäädä tossut virkkaamatta ja neulonkin tuon harmaakirjavan langan lopuista sniikerit.

Muuta en ole nyt saanut valmiiksi asti, mutta olen kyllä tehnyt käsitöitä: Olen virkkaillut isoäidinneliöitä, niitä on valmiina tällä hetkellä 45 kappaletta.

Sitten olen neulonut yhtä sukanvartta enemmän kuin kymmenen senttiä.

Niin, ja olen myös purkanut ja aloittanut uudelleen iloisenpunaisesta nauhalangasta työn alla olevan kaulahuivin. Sen kanssa on vaan nyt ongelmia - en ole vieläkään tyytyväinen tekeleeseen - taitaa mennä kohta taas kerälle. Lanka on semmoista nauhaa, joka on toisin paikoin tosi ohutta ja välillä aika paksua, ja olen neulonut sitä ysin puikoilla, mutta, mutta... se nyt vaan tökkii. Tahtoisin sen huivin kaulaani, mutta en millään pääse yhteisymmärrykseen mallista sen langan kanssa.

Sitten Nalle-slipari on myös edennyt muutaman sentin. Muut, jo enemmän tai vähemmän ufoutuneet keskeneräiset työt ei ole puhutelleet mua ollenkaan, mutta yritän kuitenkin pysyä päätöksessäni saada ne kaikki tänä vuonna valmiiksi. Olis niin kiva aloittaa uusi vuosi uusilla kujeilla ;)

Puikkoja ja aloituksia...

Tulin vaan kertoon, että mulla on nyt kahdet upouudet bambupuikot, kakspuolikkaat ja kolmoset. Kiitos Villasatu vinkistä, en ollut muistanut koko Lanka-Vakan olemassaoloa - puikkoja löytyi! Ja kiitos Eija tarjouksesta, mutta tarvin tosiaan ohuempia ja muutenkin tykkään neuloa 20 senttisillä sukkapuikoilla.

Tänään olen virkannut isoäidinneliöitä niin, että niitä on jo 30 kappaletta. Sitten olen neulonut Nalle-slipariani pyörönä 11 senttiä ja nyt olen laittamassa alulle isoja isovelitumppuja uusille kolmosen bambuilleni. Huomenna meinaan laittaa toisille uusille bambuilleni lupaamani miesten sukat, ja sitten tilanne onkin sellainen, että mulla on taas kahdeksan työtä kesken ja AION TEHDÄ NE TÄNÄ VUONNA VALMIIKSI! Saa nähdä miten onnistun.

Isoäidin neliöt

Isoäidin neliöitten virkkaaminen on tosi addiktoivaa puuhaa. En sitten millään malttanut lopettaa - teen vielä tän ja tän - ja hetken päästä taas sama homma. Yhtäkkiä niitä on neulottu jo 25 kappaletta!

Ei mulla sitten mitään muuta kerrottavaa olekaan, enkä laita kuvaakaan vielä tässä vaiheessa. Piti vaan tulla kertomaan mihin tääkin päivä mennä hujahti.

Kyllä käsityöt on sitten kivoja!

Susanna-ufon kimppuun!

Kävin eilen toiseksi viimeisen neuleufoni, Susannan, kimppuun. En vielä purkanut aiemmin neulottua kappaletta, vaan aloitin toisesta kerästä neulomaan pyörönä uutta puseroa. Neulon nyt nelosen puikolla, eka versio oli vissiin vitosella, ja se oli jotenkin liian lötköä. Vyötteessa sanotaan puikot 5 - 6. Uutta on neulottu vasta muutama sentti, joten en ole vielä ihan varma tuleeko nytkään hyvää...

Kyseinen lanka on joskus reilu vuosi sitten Tallinnasta halvalla hamstrattua - tykkään siitä, "mutta toisinaan sitten taas en" ;)

Meinaan tehdä ihan tavallisen peruspoolon ja lopuista langoista tulee varmasti vielä ainakin iso kolmiohuivi - saa nähdä tuleeko vielä muutakin. Yhdessä kerässä on 350 garmmaa, 875 metriä, ja keriä mulla on kaksi. Ja saa nähdä mitä sitten tykkään valmiista puserosta, kuinka raidallinen vaikutelma siitä tulee - mulla nimittäin on raitafobia - en pukeudu koskaan raidallisiin vaatteisiin, vaikka ne muiden päällä mielestäni onkin ihan kivoja.

Päässä pyörii ideoita uudeksi kesäkassiksi, mutta jostain syystä nuo neulepuikot kumminkin tuntuvat mukavammilta käsissä kuin virkkuukoukku - innostun varmaan sitten kun kesäkassitempaus alkaa olla lopuillaan, koska kerran nyt innostuin taas noita ufoja taltuttamaan, vaikka se tempaus meni jo...

Toisaalta kesäkassin virkkauksessa tökkii se, että en millään tykkäisi vuorittaa noita kasseja, mutta en myöskään kauheesti tykkää käyttää noin löysiä ja venyviä laukkuja. ET-kassia olen aika paljon pitänyt mukanani, mutta ei sielläkään mielellään muuta kuljeta, kuin kukkaro ja puhelin kassin pohjalla ja aina tilapäisesti joku ostos korkeintaan kassalta autoon asti. Pitäisi kai malttaa ottaa ompelukone esille ja kaivella välillä kangasvarastojakin, (eikä aina lankalaatikkoa) ja vuorittaa kokeeksi edes tämä pastellikirjava neulottu kassi, joka venyy vielä pahemmin kuin ET.