Suunnitelmia ja tilastoa

Kylläpäs aika on taas vilahtanut nopeasti eteenpäin. Tarkoitus oli blogata viime viikonloppuna, mutta kun en saanutkaan silloin mitään käsitöitä valmiiksi, niin sitten se kirjoittaminenkin jäi. Eikä mulla vieläkään mitään valmista ole, mutta aattelin kertoa edes keskeneräisistä, joita yhtäkkiä onkin taas useampia. Ja helmikuun saldoakin voisi vähän vetää yhteen.

Mennään järjestyksessä: Ihan ekaks siitä Came-kamelitakista, se on kuulemma tosi lämmin ja mukava, kun on niin kevyt ja pehmeä, (niin kuin arvelinkin). Napitkin siinä on jo ollut jonkin aikaa, eli on ihan oikeesti valmis, vaikka se mun käsistä lähtikin pelkillä napinrei’illä varustettuna. Mutta valitettavasti se lanka ei ole kovin kestävää, hankaantuvissa kohdissa on kuulemma tunkenut kuidunpäitä ulos, ei siis nyppyynny, vaan tulee karvoja ulos. Mulla jäi sitä lankaa aika paljon ja siitä olis tarkoitus saada vielä lyhythihainen jakku tai liivi itelleni, olen miettinyt siihen mallia, mutten vielä aloittanut neulomista.

Punainen Cloud-jakku on puolta hihaa ja kaulusta vaille. Jostain syystä se ei tänä viikonloppuna ollenkaan innostanut, ehkä sitten ensi viikonloppuna.

Vihreä ufo-tunika on edelleen siinä vaiheessa, johon se tammikuun lopulla jäi. Maanantai-iltana kaivoin sen esille, mutta mua ei ollenkaan huvittanut ajatella, mitä sille pitäisi seuraavaksi tehdä, joten päätin aloittaa jotain tosi aivotonta telkkarihommaa sinne kakkoskämpälle. Aloin virkkaan vauvalangoista kolmosen koukulla jättikokoista isoäidinneliötä, eli ohutta ja pehmoista ja pastellista torkkupeittoa. Virkkasin ensin kaikki vaaleankeltaiset lankani (joita oli vähiten, noin puolitoista kerää) ja sitten siirryin vaaleanpunaiseen. Seuraavaksi vuoroon tulee valkoinen ja lopuksi vaaleansininen, jota onkin sitten aika paljon. Mä olen siis vielä ihan alussa, mutta torstaina, kun sitä viimeksi virkkasin, työ tuntui jo liiankin aivottomalta. Ja siinä vaiheessa kun vaaleankeltainen vaihtui vaaleanpunaiseen, alkoi työ näyttää niin imelältä, etten kehdannut ottaa sitä enää bussiin matkatyöksi vaan loput tehdään kotona.

Julkineulontaa varten piti sitten napata vaihteeksi sukkapuikot ja vihreä Step-kerän jämä. Olen neulonut niitä sukkiakin jo sen verran, että molemmat kantapäät ja puolet toisen terää on tehtynä, varsista tulee sitten taas sen pituiseksi mihin lanka riittää.

Nyt tekisi tosiaan mieli aloittaa paitsi se Came-liivi niin vihdoin myös se sini-lila revontuli, johon on langat ollut muutaman kuukauden odottamassa. Joku startitis vissiin siis vaivaa… ja uutta lankaakin tekis mieli. Nimittäin tahtoisin virkata vaihteeksi myös uuden eeteekassin ja sitten haluaisin tehdä itelleni kesän valoisena aikana jonkun ohuen nätin mustan villatakin, tai oikeestaan alpakkatakin. Mutta ne takkilangat saa ainakin odottaa, ja malli hautua mielessä.

Ja onhan mulla noita lankoja moneen muuhunkin projektiin. Punaiseen silkkisekoitetunikaan ja ainakin kolmeen toppiin ja yhteen villapaitaan ja muutamaan huiviin ja erinäiseen määrään sukkia.

Ai niin, mutta sitä helmikuun satoahan mun piti myös listata:

Tänä vuonna sain hamsterikuussa neulottua paljon vähemmän kuin parina edellisenä vuonna, mutta onhan siihen ihan hyvä syykin: viime vuonna olin helmikuussa kotona, nyt työ on verottanut neulomisaikaa melkoisesti :D Sain silti hamsterisaldoksi selvästi yli kilon ja omaan tilastooni helmikuussa valmistuneisiin 1464 grammaa. (Se kamelitakki oli melkein kokonaan tehty jo aikaisemmin.) Helmikuussa valmistui siis yhteensä 6 tuotetta, kolme niistä oli pipoja, yhdet sukat, jakku sekä torkkupeitto.

No, tässäpä olikin taas jaaritusta, ihan tylsää juttua eikä mitään kuvia edes piristämässä, mutta välillä näitä tilastoja ja suunnitelmia on kiva laittaa ylös – voi sitten vaikka joskus katsoa, että kuinka kauan on jotain hommaa suunnitellut. Mutta eipä tässä muuta – tiistaina on kai taas Kotkassa neuletapaaminen ja luulisin olevani sitten siellä!