Olen yrittänyt pitää tän blogini pelkästään asialinjalla, käsitöissä, mutta toisten neulojien sivuja lukiessani taisi mullekin tulla tarve vähän avautua. Voisi kai sitä vähän kertoa, mitä muuta on tehnyt :)
Aloita kumminkin asialinjalla. Keskeneräisistä sukkapareista se lyhytvartinen on päättelyä vaille valmis, ja sitä pitkävartista on tehty nyt muutama sentti. Veikkaisin, että alkavan viikon telkkariohjelmen ja junamatkojen myötä nekin valmistuvat. Kuvia saadaan varmaan ensi viikonloppuna.
Mutta sitten siihen hölmöilyyn: Kuten olen kertonut, olin viikko sitten siellä venäjänmatkalla. Siellä sitten teki mieli ostaa jotain kivaa "matkamuistoksi", mutta koska en tykkää pölyjen pyyhkimisestä, en enää osta yhtään pölynkerääjää hyllyille, vaan useimmiten ostan matkamuistoksi vaikka huivin, joita käytän paljon ja samalla kerään. (Mulla on kai jo yli sata huivia.) Päädyin sitten ostaan itselleni sellaisen maatuskahuivin - okei, niitä saa tällä hetkellä varmaan mistä vaan, kun ovat muotia, mutta mun on ihan oikeasti venäjältä, Puskinin kaupungista. Kotona sitten tavasin sen reunaan kiinnitetystä paperilapusta, että vesipesu kielletty! Siis minäkö, joka heitän silkkihuivitkin pesukoneeseen (en suosittele tätä muille)kerran kesässä, kestäisin villahuivia, jota ei voi pestä? Tarinan hölmöily oli siis siinä, että menin ostaan sen huivin tarkistamatta asiaa. En ole tietenkään vielä pessyt kyseistä huivia, mutta kerron sitten, kuinka kävi.
Hölmöily numero kaksi on peräisin samalta reissulta ja liittyy myös ostoksiin: Kerron tämän varoitukseksi :) Ostin Viipurin torilta halvat, tosi kivan näköiset korkokengät. Vähän vaikea niitä oli siinä muhkuraisella torilla sovittaa, mutta tuntuivat mukavilta. Kengät pantiin muovipussiin, jonka sulloin kassiini. Kun kotona availin laukkuani, tulvahti kassista kammottava haju: jokin maalin, liiman, tekonahan - minkä lie jäteöljyn :) haju. No, kengät kassista eteiseen. Kohta koko eteinen löyhkäsi. Tuulikaappiin pariksi päiväksi: kuvotti kulkea ohi. Nyt ne on roikkuneet ulkovaraston naulassa viikon, ja veikkaan, että seuraava siirto on roskikseen. Mitä teen korkokengillä, joita voisin käyttää vain tuulisella ilmalla ulkona, mieluiten jollain teollisuusalueella, jolloin hajua ei paikallistettaisi jalkoihini. Tarinan opetus: Jos ostat jotain ulkona, niin haista sitä ensin tarkkaan. Ei siellä tuulisella torilla tajunnut moista. Varsinkin jos olet yhtä nuuka kuin mie.
Sitten vielä se viikon hullutus:
Siis vaikka oonkin nykyisin kauheen nuuka, joskus yhtäkkiä törsäänkin: laitatin perjantaina huvikseni rakennekynnet! Siinä istuessani viilattavana ja liimattavana sormenpäät hellinä mieleeni juolahti, melkein pakokauhu, että mitenköhän neulomisen käy? (Se, miten siivoaminen sujuu, ei huolettanut yhtään) Perjantaina en uskaltanut yrittääkään, mutta eilen jo neuloin täyttä päätä. Ihan pikkuisen vain nuo kynnet haittaavat, mutta ei juuri ollenkaan. Ekana iltana melkein jo leikkasin ne lyhyiksi, mutta kaikkeen tottuu.... mulla ei ole koskaan ennen ollut pitkiä kynsiä.... Makeeta.
No niin. Tulipahan avauduttua ;)
