Reissukuvia ja revontuli

Laitan tällä kertaa ihan aluksi vielä kuvia mökkireissulta: Poikkesimme yhtenä päivänä keskiaikaisessa Hattulan Pyhän Ristin Kirkossa, josta muutama kuva – seinämaalauksia ja 1300-luvun veistoksia.

Sitten reissukuvien jälkeen lopulta se mun ensimmäinen Revontulihuivini:

Tämä huivi on neulottu vitosen puikoilla Evilla-vironvillasta ja painoa tälle kertyi 279 grammaa. Vironvilla ei ihan riittänyt reunukseen, mutta onneksi en joutunut purkuhommiin, koska multa löytyi aivan saman sinistä jämälankaa, jolla tein viimeiset puolitoista kerrosta. Lanka on ikivanhaa, luultavasti Nallea (samaa jota käytin alkukesästä töppösiin). Tästä huivista tuli ihana ja valtavan iso, siipiväli on jotain 230 cm.

Niin, ja päädyin viimeistelyn kanssa siihen, että käytin jälleen kerran höyryrautaani, ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Pingottamalla kärjistä olisi saanut piikkimäisemmät, mutta tykkään tästä tällaisena. Vastaukseksi kommenttiin kerrottakoon, että huivin pingottaminen meidän sänkyyn ei onnistu sen takia, koska meillä on erilliset moottoripunkat, joita ajellaan ylös alas. Sitten laitan tähän loppuun vielä kuvan olkkarin matostani, niin ymmärrätte, miksi huivia ei voinut pingottaa siihenkään.

Tämä matto – tai oikeastaan näitä on kaksi, mutta ne solmitaan naruilla yhteen – on aitoa seitkytlukua, olen sen tehnyt itse yhdessä äitini kanssa. Tämä kangaspuissa matonkuteista ryijytekniikalla tehty matto on ihanan mukava jalan alla, mutta lähinä painonsa takia siivouspäivänä ei niinkään mukava. Pitkään tämä oli mulla varastossa, mutta kun taloon tuli ruskeat sohvat niin mattokin pääsi taas käyttöön.

Eipä tässä muuta kuin pitää mennä kaivamaan esille joku uusi käsityö sadepäivän iloksi. Palataan taas asiaan!

Kesälomaterveisiä!

Jo yli puolet kesälomasta kulunut ja viime postauksesta viikkoja, pitää tulla vähän raportoimaan asioita. Noitten viime postauksen tossujen jälkeen en ole saanut mitään valmista, eli kesäkuun saldo jäi neljään työhön ja 545 grammaan.

Olen kyllä neulonut, aloitin kesäkuun puolella elämäni ensimmäisen (mutta melko varmasti en viimeistä) Revontulihuivia! Olen tekemässä siitä hirmu suurta, mutta nyt viimeisellä reikienvälisellä raidalla. Tykkään tosi paljon sini-vihreä-violetista langasta jonka Haminan aikainen kollegani toi mulle silloin Tallinnasta (Kiitos Arja), eli näin kauan olen taistellut ohjeestaneulomisenvastaisuuteni kanssa. Mutta ihan turhaan olen vastustellut, alun jälkeen ohjetta ei ole tarvinnutkaan enää seurata.

Toinen revontulen aloittamista hidastanut tekijä on se, että mulla ei oikeesti ole mitään mihin sen sitten joskus valmistuttuaan pingottaisin. En yleensä pahemmin pingottele töitäni vaan pärjään mielestäni tavallisten huivien kanssa ihan hyvin höyryraudalla ja kärsivällisyydellä, mutta revontuli olisi kyllä ihan pakko voida pingottaa. Meillä vaan kerta kaikkiaan ei ole semmoista mattoa johon voisi ajatellakaan, eikä meidän patja myöskään tule kysymykseen. Eikä viitsisi lähteä ostamaan mistään esim. styrox-levyjä, koska niille ei sitten olisi kumminkaan soveliasta säilytyspaikkaa. Hmmmm. Mutta kyllä mä jotain keksin sitten kun nyt ensin saan sen huivin neulottua.

Juhannuksen paikkeilla vietettiin aikaa yhdellä hämäläisellä mökillä ja siellä istuin tuvan rappusilla uikkareissa neulomassa mukavasti käsissä soljuvaa vironvillaa. Oikeesti kunnon villa on paljon kivampi kesäneuletyö kuin kesälangat…

Kerrotaan nyt vielä että olen tänä kesänä shoppaillutkin mun mittakaavaan aika paljon. Mulla on nyt pari semmoista uutta juttua, joita ei ole ollut kuin teininä viimeksi. Mun normaalien mustien huppareitten, mustien neuletakkien, mustien toppien ja mustien farkkujen lisäksi olen ostanut mm. bikinit ja puukengät. Bikinit oli mökkeillessä ihan kivat pitkästä aikaa, vaikka en semmoisia ihmisten ilmoilla kehtaisikaan käyttää. Tavallisen yläosan lisäksi ostin myös semmoisen toppimallisen, jolla kehtaa uida sitten vaikka kylpylässä joskus.

En noista (ihan tavallisista) vaatteista laita kuvia, mutta tässä on ne mun puukengät:

 Olen jo pitkään haaveillut löytäväni punaiset puukengät, mutta tänä kesänä hinku niiden perään kasvoi niin suureksi että lopulta tilasin ne Brandosilta, kun mistään muualta en löytänyt. Vähän jännitin että joudunko palauttaan, mutta onnistuin saamaan sopivat.

Semmoisia sandaalipuukkareita olisi jossain kaupassa ollut, mutta minä halusin nämä perusklopot, samanlaiset joilla kävelin koko teini-ikäni seitkytluvulla. Kävelin silloin kolmet puukengät ihan loppuun, kahdet niistä oli tällaiset punaiset.

Puukenkiin liittyen yksi juttu: korjatkaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni puukkarit on nyt ihan trendikäs juttu – etenkin ne semmoiset sandaalimalliset. Silti kävi niin että yhdessä kaupassa josta puukenkiä kysyin myyjätyttö (joka kai kuvitteli olevansa hauska) sanoi mulle että sun pitää vuoleskella itte semmoiset! Musta se oli aika pöyristyttävää asiakaspalvelua!

Mutta ei tässä muuta kuin laitan loppuun kuvia eläimistä joita siellä mökkireissulla kuvailin. Ja toi viimeinen oli meidän kotipihassa vieraillut söpöläinen.

Mukavaa kesän jatkoa, vielä 4 viikkoa lomaa, ja sitten päivät täyttyy taas teinienergiasta!

Tossutehtaalta päivää!

Ihana kesä! Meidän sireenipensaissa ei ole ikinä ennen ollut näin paljon kukkia, iltaisin koko piha tuoksuu huumaavasti.

Innostuin näin hellepäivien iloksi neulomaan paksuja, lämpöisiä palatossuja, ettei varpaat palelisi talvellakaan.

Neuloin kaikki nelosen puikoilla kaksinkertaisesta langasta - harmittaa vaan että palojen reunat ei ole kovin nättejä. Tossut näyttää tässä vaiheeessa muutenkin aika hassuilta, mutta hetken käytön jälkeenhän tämmöiset on muuttuneet jo ihan jalan muotoisiksi. Isoimmat, eli ruskeat on neulottu 15 silmukkaa leveistä paloista lankoina tummanruskea Janne ja punertavampi Raggegarn ja ne painaa 181 grammaa. Keskikokoiset on neulottu harmaasta Jannesta ja sinisestä 26 vuotta vanhasta langasta joka luultavasti on Nallea ja niissä on 14 silmukkaa ja painoa 147 grammaa. Pienimmät on neulottu harmaasta Jannesta sekä violetista Seiskaveikasta ja niissä on 13 silmukkaa ja painoa 118 grammaa. Pienimmät mahtuvat just ja just mun 39 jalkaani, molemmat muut on miesten kokoa.

Sain näihin tossuihin kulutettua melkein puoli kiloa vanhoja sukkalankoja, näitä oli kiva vääntää - ensin ihan aivotonta neulomista ja sitten olikin pikkuisen miettimistä että sai neulotuista suikaleista ja paloista aikaan tossut. Saattaa olla että innostun tekemään näitä vielä lisää, mutta sitten kokeilen muunlaista reunaa, koska en ole näihin täysin tyytyväinen. Nyt otin kumminkin esille violetin Kidsilk-puseronkutimeni ja jatkan kesästä nauttimista!

Keltainen huivi

Sain eilen valmiiksi pienen kolmiohuivin. Oikeasti tuo lanka on paljon keltaisempaa, mutta taustan vahva vihreä kai söi kuvassa huivista värit. Lanka on Fortissima Mexico Cotton Stretch kesäsukkalankaa (41% villaa, 39% puuvillaa, 13% polyamidia ja 7% polyesteria) ja se tuntuu ihan mukavalta kaulalla, ei kutita. Neuloin huivin nelosen puikoilla ja tein siitä niin ison kuin yhdesta kerästä tuli - parikymmentä viimeistä silmukkaa jouduin päättelemään jollain sopivan sävyisellä puuvillalangan jämällä, koska arvioin päättelyyn tarvittavan langan pikkuisen väärin enkä sitten viitsinyt ruveta purkuhommiin. Vaaka näyttää huivin painoksi 99 grammaa.

Päivitän nyt samalla sivupalkin lankalistan, koska tilastoni näyttää, että olen taas vaihteeksi päässyt alle kymmenen kilon. Nyt pitää vaan ahkerasti neuloa vanhoja lankoja pois, koska mulla on  mielessä jo uusia suunnitelmia....

K E S Ä L O M A !

Ihana ilma tuolla ulkona ja mulla tänään eka kesälomapäivä! Kaksi kuukautta ilman open kullanmurujen teinienergiaa, mutta jännää taas sitten elokuussa nähdä kuinka paljon teinitytöt ehtii yhden kesän aikana aikuistua! Nyt saan kummiskin nauttia lomasta kaikessa rauhassa, jos sitten loppukesästä vähän alkaisi suunnitella syksyn opetusta. 

 

Olen pitkästä aikaa saanut pari neuletta valmiiksi.

 

Tämä äitille Gjestal Jannesta neulottu takki on nappeja vaille – itse en löytänyt sopivia nappeja omista enkä mun lähialueen kaupoista, mutta äiti on kuulemma itse jo ostanut ne odottamaan. Neuloin tän perusvillatakin nelosen puikoilla ja painoa kertyi 494 grammaa. Toivottavasti on sopivan kokoinen.

Sitten vähän muutakin valmista: Meillä oli tällä viikolla kaksi päivää koulutusta ja maanantaiaamuna nappasin mukaani sukkapuikot ja kerän mustaa lankaa. (Aattelin, että koska olen mustissa vaatteissa niin musta käsityö kiinnittää vähemmän huomiota kuin joku sateenkaarilanka). Aloitin aamulla bussissa ja valmistin toisen sukan toisena päivänä bussissa paluumatkalla. Ihan tehokas kaksipäiväinen siis, ja kun kuuntelemisen lisäksi oli käsillä tekemistä, niin ei välillä edes huomannut, kuinka huonolla penkillä istui. J

Nämä sukat on neulottu siis seiskaveikasta kolmosen puikoilla ja painavat 77 grammaa.

Olen myös ommellut hiukan, pari toppia ja yöpaitulin ja korjannut pari paitaa, mutta ei niistä tule tänne kuvia koska ei niissä ole mitään näkemistä. Laitan sen sijaan kuvan söpöstä pikku kassista, jonka yksi mun kullanmuruista mulle ompeli. Pyysin tekemään kassin, johon on helppo heittää kukkaro ym. kun lähtee pyörällä liikenteeseen, eikä halua ottaa oikeaa käsilaukkua.

Niin ja lisäksi mun kullanmurut ompeli mulle 8 uutta keittiöpyyhettä ikivanhasta pellavakankaasta, jota sain lahjaksi 5,3 metrin palan. Lisäksi tytöt teki niihin  brodeerauskoneharjoituksinaan hienot vanhanaikaisen näköiset nimikoinnit.

Toukokuun neulesaldoksi tuli siis kaksi työtä, ja yhteensä 571 grammaa. Yksi huivi on lisäksi edennyt, mutta ei ehtinyt valmistua. Lankakaupoissa ei tullut toukokuussa tuhlattua ollenkaan – kävin kyllä Porvoossa Teeteen kevätmarkkinoilla mutta en sitten kummiskaan ostanut sieltä mitään – hiplasin kyllä vihreitä alpakoita ja jotain muutakin, mutta jätin vielä sinne…

Nyt kun kesäkuu alkoi ja kaikki muut neulebloggaajat aloittaa hurjasti uusia töitä kesäyön hullutuksessa, tekisi munkin vähän mieli liittyä joukkoon, mutta ongelma on siinä, että jos mun lankavarastosta aloittaisi parikymmentä uutta työtä, niin niiden pitäisi olla suurimmaksi osaksi sukkia, eikä mulla ole niin monia puikkoja. Niinpä päätin tänäkin kesänä tyytyä neulomaan ihan omaan tahtiini. Mulla on nyt kesken huivi, pusero, kaksi takkia ja tilkkupeitto/pyllynalusta. Lisäksi olisi tarkoitus tehdä parit töppöset, joten tekemistä riittää näinkin. Ja ommellakin voisi – laatikosta löytyy kankaita vaikka kuinka, mutta farkkupusakka ja ulkoiluliivi on ompelujonossa ensimmäisinä.

Eipä tässä nyt muuta kuin oikein ihanaa kesää kaikille!

Kesää!

Poikkesin kertomaan pienet kesäiset terveiset, kun tänne on tullut kirjoiteltua niin harvoin viime aikoina.

Käsityörintamalla on ollut hyvin hiljaista, päivät kuluu töiden ja kotitöiden ja pihatöiden parissa.

Tässä kumminkin terveiset ja kolme keltaista kuvaa - kukkia sekä mun uusin Marimekkoni!

Palmusunnuntaita!

Näin tänään lenkkipolun varressa ekat pienet sinivuokot ja ilma on nyt ihan mahdottoman lämmin. Takapihan lumikasojen jämät sulaa ihan silmissä, kyllä se kesäkesäkesä sieltä kumminkin tulee, vaikka talvi kestikin tänä vuonna ihan loputtoman kauan. Luulen, että olen nähnyt jo kiurun, peipposen ja västäräkin (en ole kovin hyvä tunnistaan eri lintumerkkejä) – enää pääskynen puuttuu!

Käsityöt on jääneet vähän vähemmälle viime aikoina, ei vaan ole innostanut. Bussissa olen neulonut sitä violettia Kidsilk-paitaani – aivotonta oikeaa sileää pyöröä. Harmaan villatakin kappaleet odottaa edelleen saumaajaa ja kaksi muuta neuletakkia on täysin ufoutuneina lankalaatikossa. Jämäkuuhun ilmoittauduttuani kaivoin esille jämälankapussit ja virkkasin ensin muutaman isoäidineliön seiskaveikkapaksuisista langoista, mutta ei mulla ole kovinkaan kivoja värejä joilla voisi sitä projektia jatkaa – jää varmaan odottaan uusia jämäkuita. En ole ottanut niistä paloista mitään kuviakaan, koska mulle peitonpalat on vasta paloja eikä millään lailla valmista…

Sitten kaivoin esille ohuiden sukkalankojen jämät ja rupesin virkkaan niistä kolmosen koukulla yhtä isoa ruutua – järjestelin vähän värejä, ja tämmöisen sain aikaan:

Aika ruma, mutta ei noin sekalaisista pätkistä mitään kauniimpaakaan saanut. Tällä on painoa 149 grammaa ja kokoa noin 60 x 60 senttiä, ja koska se on liian pieni peitoksi, niin nimesin sen pyllynlämmittimeksi. Pihatuolit on joskus viileitä tai mihin sitä sitten tarvitaankaan – koko projektin tarkoitus oli tehdä JOTAIN noista langanpätkistä.

Mulle tää tosin on niin kuin se laulun riepumatto, koska kaikki pätkät on jotain aiemmin tekemästäni työstä jääneitä – sukkia lähinnä, mutta on siinä mun alpakkahuivianikin ja muuta.

Mitäs muuta piti kertoa? No, ostin tässä yhtenä päivänä sadan gramman kerän keltaisenkirjavaa Fortissiman kesäsukkalankaa, tosin en meinaa tehdä siitä sukkia vaan aloitin kolmiohuivia. Silloin kun ostin langan, ilma oli vielä vähän kylmä, mutta toivottavasti tuota huivia tarvitaan vasta kuukausien päästä…

Eipä tässä muuta kuin ihania kevätpäiviä, minä otan nyt kutimen käteen ja alan katseleen vaalivalvojaisia…