Alkuviikosta neuloin iltaisin telkan äärellä Cloud-takkia, selkä alkaa kohta olla valmis. Siitä ei ole kuvaa, koska jätin sen tekeleen sinne toiseen osoitteeseeni. Siellä se odottelee vihreän ufo-tunikan tekeleen kanssa neulojaa paikalle!
Torstai-iltana sain sitten yhtäkkiä inspiraation ruveta tuhoomaan jämälankoja isoäidinneliöiksi, tarkoituksena tehdä äidilleni semmoinen pikku peitto telkankatseluun lämmittimeksi.
Näitä onkin kertynyt jo aika monta, osa on mun omasta mielestä ihan nättejä ja osa jokseenkin rumia. Olen nimittäin käyttänyt noita raitalanganjämiäkin näihin tilkkuihin ja kun ne raidat ei sitten vahingossakaan osu riveittäin vaan lopputulos on tosi epämääräistä. Mutta aattelin, että kun kierrän kaikki tilkut lopuksi yhdellä värillä – joko luonnonvalkoisella tai mustalla – ja sitten sommittelen sekamelskan niin hyvin kuin mahdollista, niin tuli mikä tuli. Ainakin se lämmittää! :-)
Toiset näyttää ilmoittavan lankahamstereihin peittotilkut suunnilleen sitä mukaa kun ne valmistuu, mutta mä aattelin ilmoittaa sitten koko peiton kerralla – tai jos peitto ei helmikuussa valmistu, niin sitten laitan hamstereihin tilkkujen painon. Saa nähdä kuinka käy, nyt tuo virkkaaminen ainakin tuntuu mukavalta. Ja tällä tavalla pääsen eroon kaikista seiskaveikan ja nallen jämistä ja muistakin niitä edes hiukan muistuttavista nyssyköistä.
Lopuksi laitan tähän vielä oikean valokuvauksen mestariteoksen:
Tarkoitus oli siis napata todistusaineistoksi kuva noista Came-kamelitakin kappaleista, enkä ajatellut yhtään mitään kuvan ottaessani: oikein naurattaa tämä värimaailma! Mutta tässä ne kappaleet siis odottaa saumojen ompelijaa! :-)
1 kommentti:
kyllä ne vähän omituisemmat tilkkuyksilöt sulautuu nätisti kokonaisuuteen. en ole vielä yhtäkään tilkkupeittoa tehnyt, vaikka kovasti himottaisi, lähinnä niiden satojen pääteltävien langanpätkien vuoksi..
Lähetä kommentti