Päivitystä...

Tänään pitää vähän päivittää blogia, vaikka ei mulla olekaan kuvia näytettäväksi.

Alkuviikosta sain virkattua sen keltaisen puuvillaisen ketjusilmukkahuivin, nyt se odottaa höyryä, punnitusta ja valokuvaamista. Ehkä viikonlopun aikana ehdin…

Sitten olen telkkaa katsoessani virkannut sitä aivotonta peittoa, josta tulee kyllä aika suloinen, mutta se on ihan mahdottoman tylsää tehdä. Toisaalta juuri sopivaa hommaa telkankatseluun, ei tarvi ajatella eikä laskea eikä vaihtaa lankoja – kolme pylvästä ja yksi ketjusilmukka ja toistetaan loputtomasti. (Teen siis yhtä jättikokoista isoäidinneliötä.)

Sitten kaivoin ufoni esille, äidin punainen neuletakki on niin vähää vaille, että se on ehdottomasti otettava työn alle heti kun selviän muutamasta aivoja vaativasta tehtävästä (työjuttuja siis). Sitten lasken, missä vaiheessa toinen hiha on ja pistelen sen jakun valmiiksi.

Vihreä ufo sen sijaan kiikkuu purkutuomion reunalla! En oikeastaan tykkää siitä ollenkaan, mutta en keksi mitä muutakaan siitä langasta tekisin. Eikä se mokoma edes mene kaikki vaikka tekisin tuon tunikan valmiiksi. Rupesin jo miettiin, että jos purkaisin sen ja aloittaisin uuden nelinkertaisesta langasta (nyt on kaksinkertainen), mutta en ole varma riittäisikö se sitten. Olen siitä langasta jo aiemmin tehnyt yhden jakun ja se olisi muuten aika kiva mutta siihen tuli vähän epämukavan mallinen kaula-aukko, eikä se pysy päällä oikein hyvin. Jos olisin fiksu, korjaisin sen, mutta siinä olis niin paljon purkamista, ettei huvita. Ja oikeesti se oli jotain sikahalpaa tuntematonta outlet-lankaa, että on ihan älytöntä nähdä sen kanssa noin paljon päänvaivaa. Mutta toisaalta tykkää siitä väristä tosi paljon.

Mutta onneksi tuo fufoilu kestää kaksi kuukautta niin voin miettiä sen vihreän tunikantekeleen kohtaloa myöhemminkin ja keskittyä nyt äitin jakkuun ja siihen vauvojen väriseen tylsään peittoon.

Tai sitten otan ja aloitan jotain ihan uutta… vaikka jonkun kesätopin tai sen alpakkatakin… tai… tai…