Pastellipeitto

Sain valmiiksi torkkupeiton, jota olen muutaman kuukauden telkkaa katsoessani virkkaillut. Heilautin sen äsken pihanurmikolle, tältä se näyttää:



Virkkasin tän peiton siis vauvalangoista, joita laatikossani on muhinut aika kauan. Halusin tästä mahdollisimman yksinkertaisen virkattavan, joten aloitin keskeltä isoäidineliötekniikalla ja virkkasin aina yhden värin loppuun. Keltaista (josta 13 vuotta sitten neuloin vielä syntymättömälle neiti A:lle nutun, housut ja myssyn) oli vähiten, joten aloitin sillä. Valkoista ja vaaleanpunaista oli kumpaakin yhtä paljon (ne oli jäänyt yhden toisen pikkuneidin villatakista) ja vaaleansinistä (josta neulominen jäi aikomukseksi kun nuoriso kasvoi vauvavärien ohi nopeammin kuin täti tajusikaan) oli suunnilleen saman verran kuin kaikkia muita yhteensä.



Yhtenä iltana kyllästyttyäni tuohon tasaiseen virkkaamiseen, keksin nuo kukat. En tiedä onko ne hyvät vai huonot siinä, mutta ne on vaan harsittu vaaleansinisellä rullalangalla kiinni (joten lähtevät helposti pois). Kukkaset on virkattu omasta päästä fiilispohjalta ja tein niitä lopuksi niin monta kuin lankaa riitti.

Peitto on virkattu siis kolmosen koukulla ja se painaa 707 grammaa. Se on neliönmuotoinen, sivun pituus noin 140 senttiä.

Ja koska tämä pastellinvärinen hempeys ei oikein sovi meidän tummemmansävyiseen makuuhuoneeseen, meinaan viedä tän yhteen paikkaan, minne tää paremmin sopii jo nimensäkin puolesta. Aikomus oli viedä jo ylioppilaslahjaksi, mutta kun valmistui vasta tänään.

Tänään olen myös neulonut, äidin punaisesta takista unohtui taskut. Nyt ne on neulottuna odottamassa, että kun menen sen takin luokse, niin saan siihen sitten laitettua ne taskut paikoilleen. Lisää painoa takille tulee nyt sitten noin 25 grammaa, eli korjasin listaani sen painoksi 550 grammaa.

Nyt kun vielä saisin inspiraation sen vihreän tunikan kappaleitten saumaamiseen niin voisin mahdollisesti vaikka saada ufoni tehdyksi tässä kesäkuun puolella.