Vihreää vihreällä

Sain tänään valmiiksi vihreän tunikani, ja heitin sen taas pihanurmikolle kuvattavaksi. Ei ole kyllä kovin nerokkaita mun kuvauspaikan valintani – talvella kuvasin beessiä tammiparketin päällä ja nyt on pakko saada kuvata tekeleet nurmikolla, oli ne sitten minkä värisiä hyvänsä.

Tässä siis vihreää vihreällä:



Tuo neule on oikeasti niin tumman vihreää, että hämärässä sitä luulee mustaksi, auringonpaisteisella nurmikolla se näyttää aika harmaalta.

En oikein tiedä tykkäänkö tästä, tai siis joiltain osin neule on mielestäni onnistunut, mutta sitten toisaalta ei kovin hyvin. Tykkään pääntiestä, josta tein tosi avaran ja virkkasin siihen kaksi kerrosta pylväitä. Kuvassa (nurmikolle heitettynä) pääntie vähän kupruilee, mutta päällä se näyttää hyvältä ja just sen kokoiselta kuin halusinkin. Lisäksi tykkään hihoista, vähän pussitusta ranteissa resorien jälkeen ja poimuja pyöriöillä. Helmasta en kauheasti tykkää, se saisi olla hiukan kapeampi ja paita saisi olla muutaman sentin pidempi. Oikeasti mietin vielä, että pitääkö helma ottaa auki ja neuloa siihen vähän lisää. Toisaalta jos neule vähän venähtäisi, niin siitä tulisi just semmoinen kuin pitää, mutta kun tuo lanka on jotain kumman kevyttä – eli ei laskeudu ollenkaan. Lisäksi se lanka on ihan käsittämättömän riittoisaa. Tähän xl-kokoiseen puseroon meni 245 grammaa, olen tehnyt siitä aiemmin jo jakun ja nyt neulon kolmiohuivia ja veikkaan että siitä tulee vielä jotain muutakin. Tämä pusero ja työn alla oleva huivi on neulottu vitosilla, vanhempi jakku neljäpuolikkailla, ja kaikki siis kaksinkertaisesta langasta. Lanka on löydetty joskus Menita Outletista, ihan vain värin vuoksi.

Sain kuin sainkin siis kesäkuun puolella kaikki keskeneräiset neuleeni valmiiksi (paitsi sitä jonka aloitin tällä viikolla), joten Fufoilu meni mun osalta just nappiin. Tänään lähtee sitten puikoille valkoinen pumpulitunika.