Puuhaa riittää...

En ole saanut vieläkään sitä toppia valmiiksi, mutta jotain kumminkin: pesin tänään meidän huushollin matot! Siis mä tykkään tosi paljon mattopyykistä, mutta se on aina kumminkin aika urakka, joten tuntuu tosi ihanalta kun se on tehty! Nyt saa vielä jännätä, riittääkö poutaa niin kauan, että ne kuivuu!

Eilen neuloin telkkaa katsoessa Fortissima-sukkiani sen verran, että eka on nyt valmis ja toinenkin aloitettu.

Sekalaista selitystä

Työn alla oleva Goby-toppi on nyt neulottu ja vaikuttaa siltä, että siitä voisi tulla ihan hyväkin käyttövaate, kunhan joku saisi ommeltua sen kainaloista ne pari pientä saumaa.... ja pääteltyä langanpäät. Sunnuntai-iltana, kun sain kappaleet valmiksi, tuntui jotenkin liian pimeältä mustan neuleen saumaamiseen, ja rupesin neuloon kesken olevia kärjestä aloitettuja sukkia. Kantapäästä tuli vähän ihme viritys, tiimalasia tarkoitin, mutta sovelsin vähän kun en jaksanut etsiä mistään ohjetta. Eka sukka on jo kohta valmis ja toisesta pitäisi yrittää saada samanlainen viritys, mutta sitten seuraaviin sukkiin lupaan lukea ohjeen ja tehdä kunnollisen tiimalasin.

Eilen lähdettiin illalla puoli yhdentoista maissa ajaan itää kohti, oltiin yöllä kahden aikoihin siellä kakkosasunnolla, muutaman tunnin torkkumisen jälkeen alettiin pakkaan tavaroita autoon ja puolilta päivin oltiin taas kotona - matkaa tuli 530 kilometriä yhteensä.
Tänään sain siis loput tavarat pois kakkosasunnosta, eli kunhan saan vielä pari kassillista tyhjennettyä ja tavarat tungettua kaappeihin, niin sitten on kuluneen talven työkeikka mukava muisto vain. Tosi mukava se nimittäin oli, mutta kyllä koti on kumminkin paras. Toivon kovasti, että saan seuraavan työpaikan semmoiselta etäisyydeltä, että saan nukkua yöt omassa ihanassa sängyssäni :)

Eli tämmöistä on tapahtunut viime postauksen jälkeen, palataan taas asiaan, toivottavasti saisin huomenna esitellä uuden toppini.

Ai niin, hyvä keino välttyä langanostolta on poiketa lankakaupassa yöllä puoli yksi - eipä jaksanut Korian pussilangatkaan kiinnostaa....

Ei sitten mitään valmista...

...vaikka kesäkuusta on jo yli puolet kulunut, en ole saanut mitään valmiiksi. Musta toppi on edennyt sen verran, että pystyin sovittaan sitä, ja nyt siitä tulee ainakin sopivan kokoinen, toivottavasti myös muuten onnistunut, että sitä olis kiva myös käyttää.

Varmaankin neuleet valmistuisivat nopeammin neulomalla, kuin neuleblogiviidakossa seikkailemalla... mutta kun tuo blogimaailma on niiiin inspiroiva.

Mutta nyt siis puikot tassuihin ja menoks. Ihan kohta...

Purkamista ja suunnittelua

Tähän postaukseen ei tule kuvaa (eikä paljon tekstiäkään), koska ei ole mitään näytettäviä aikaansaannoksia. Siis olen neulonut mustasta Goby-viskoosisekoitelangasta toppia tuntitolkulla, mutta tänään tajusin, että siitä on tulossa ihan liian suuri. Ensimmäinen ajatus oli laittaa tekele kaappiin marinoitumaan ja ufoutumaan, mutta a) koska siitä oli tulossa todella kauheesti liian suuri ja b) koska niin kovasti haluaisin neulotun mustan topin, ei auttanut muu kuin äkkiä suunnitella ja aloittaa uusi malli, ja työn vauhtiin saatuani purkaa vanha tekele.

Tämä uusi versio tulee ylhäältä alaspäin, ja sitä kehitellään työn edetessä, joten edelleenkin on purkamisriski aika korkea. Mutta mielestäni sain tuon ensimmäisen version myötä jonkinlaisen tuntuman tuohon lankaan - se käyttäytyi aaltopitsissä mielestäni kovin eri tavalla kuin tässä jokseenkin sileässä neuleessa.

Pieni pala historiaa...

Muutamien muiden blogien innoittamana olen ajatellut joku päivä julkaista kuvia vuosikymmenten varrella tekemistäni neuleista - niistä jotka ovat säästyneet kierrätykseltä (sekä purkamiselta että kirppikselle päätymiseltä), mutta en ole ihan vielä ehtinyt.

Tänään kumminkin nappasin kuvan yhdestä yllättäen esille tulleesta ompelemastani puserosta.

Olin siis pakkailemassa talvivaatteita, kun yhdestä laatikosta esille tuli pussi, jossa tämäkin viettää eläkepäiviään.



Muistelisin, että olin 14 tai 15 v, kun tein tämän puseron. Vuosiluku oli jotain mallia hipit ja kukkaislapset ja tämä tyttö oli ihan hurahtanut kirjontaan. Malli noihin kukkasiin löytyi äidin pöytäliinasta ja kaavat tehtiin jostain koulun kässätunnilla. Käytin tuota paitaa tosi paljon (niin kauan kuin se mahtui päälleni), mutta se ei ole mennyt miksikään. Muistan, että kun niiden hippiajan vaatteiden jälkeen tuli korotetut vyötäröt, mulla oli vaaleanvihreät (omatekemät) ukkohousut, joiden sisään tungin tuon paidan helman. En viitsinyt silitellä paitavanhusta kuvausta varten, vaan päästin sen jatkamaan eläkepäiviään. On muuten tosi huolellisesti tehty paita (sanoo nykyisin kässymaisterin nimeä kantava tekijä ;) tyytyväisenä.)

Terveisiä juhlapukujen koristelukurssilta

Kuluneella viikolla on ollut aikamoista reissaamista edestakaisin kodin ja työpaikkakunnan välillä. Menin keskiviikkona aamujunalla kahden päivän työpajaan, jossa tehtiin erilaisia kokeiluja juhlapukujen koristeluun. Ohje oli pähkinänkuoreen tiivistettynä seuraava: rohkeasti, rajusti, luovasti, viimeistelmättömästi ja eri materiaaleja yhdistellen. Laitan tähän pari kuvaa omista kokeiluistani.

Ensimmäisessä kuvassa on täysvinosta organzasta poimutettu kukka, jonka reuna on revitty hapsumaiseksi. Lisukkeena on valkoinen sulka.



Toinen kukka on tehty siistimmällä tekniikalla, eli täysvino kaitale on kaksinkerroin. Lisukkeeksi laitoin hivenen turkista.



Kolmannessa kukassa on ensin miehustakankaasta laskostettu puoliympyrä, jossa ideana oli saada näkyviin kirkas fuksianpunainen hapsuinen hulpio. Sen päälle tein kaksi eri kokoista organzapoimutelmaa, joiden reunat revin, ja keskelle tuli vielä vaaleanpunainen sifonkisykkyrä. Kuvassa näkyy huonosti, mutta kukkasen alla on myös kappale poimutettua mustaa tylliä. Tämä ei kyllä pääse tässä kuvassa ollenkaan oikeuksiinsa.



Seuraavassa kuvassa pääroolissa on nuo löysät ja aika herkän näköisesti kaarelle asettuvat tuppilot. Lisänä kukkakokeiluja.



Viimeisen kuvan idea oli laittaa pitsistä leikattu kuvio tyllin alle. Lisäsin kokonaisuuteen vielä laskostamalla tehdyn kukan.





Valitsin tähän postaukseen kuvia vain erilaisista kukkakokeluista, sillä muut, esimerkiksi kankaan pinnan rikkomisen tai usean eri kangaskerroksen yhdistämisen kokeilut eivät oikein kunnolla erotu ottamissani kuvissa. Tän verran halusin kumminkin laittaa blogiini terveisiä tuolta työpajasta, eli joskus vähän muutakin kuin neuleita. Kivaa oli ja voitte uskoa, että 15-henkinen ryhmä sai aikaan monen moisia, tosi upeitakin kokeiluja.

Tänään lähdettiin aamulla kuudelta taas ajamaan itää kohti, tuohon kurssiini kuului vielä seminaaripäivä, jossa oli monta eri luentoa - tuon juhlapukuteeman lisäksi amerikkalaista ja suomalaista tilkkutaidetta, huopaa, kudontaa ja tekstiilien kierrättämistä. Antoisan päivän jälkeen pakkasin osan kakkosasuntoni tavaroista ja illansuussa lähdettiin ajamaan kotia kohti. Nyt on kassit vielä purkamatta, mutta ihanaa olla taas kotona. Joskus lähipäivinä pitää käydä vielä hakemassa loput kamat ja luovuttamassa asunto pois.

Lisää lankoja

Tultiin muutama tunti sitten kotiin Tallinnanreissulta, ja nyt pitää heti julkaista kaikkien tietoon, mihin sorruin. Siis tietysti kyseessä on LANGAT!

Eilen Filati oli sulkenut ovensa puoli tuntia ennen kuin ehdin sinne asti, mutta tänään olin aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen hyvissä ajoin ennen kymmentä odottamassa oven aukaisemista. Mihinkään muuhun kauppaan en edes yrittänyt (etten ostaisi mitään turhaa ;) ), koska minä siis TARVIN mustaa kiiltävää toppilankaa. Löysinkin tuota Gobya, josta talvella tein ruskean huivin. Sitten tietysti sorruinkin pariin tosiedulliseen heräteostokseen: Puolen kilon kerä vadelmanpunaista polyesteria ja parisataa grammaa italialaista pätkävärjättyä viskoosi-nauhalankaa. Pehmeät punaisen sävyt näyttävät tällä hetkellä viehättävän meikäläistä. Ei vielä hajuakaan, mitä niistä tulee ja milloin....

Tässä toisessa kuvassa on ne viime viikolla ostetut Marinet, joita ei nyt tarvitakaan toppiin, vaan niistä tulee sitten joku hihatin tai bolero.

Eli näin se lankavarasto taas lihoi, viime viikolla 600 ja tänään 1200 grammaa. Huh huh, eiku neulomaan!