lauantai 18. huhtikuuta 2009

Terveisiä suurkaupungista!

Olin viime viikolla mukana työmatkalla läheisessä suurkaupungissa. Oli tosi hieno reissu, mukava pieni porukka ja kamalasti nähtävää. Mulla oli mukana käsityö, mutta virkkasin koko reissun aikana noin 20 pylvästä ja suunnilleen yhtä monta ketjusilmukkaa. ;D

Kamerana mulla oli mukana vanha puoliksi risa kamera (kun en jaksanut/uskaltanut ottaa kannettavakseni järkkäriäni), ja valitettavasti kuvistani vain noin kolmasosa onnistui, suurin osa kuvista olikin jostain syystä pelkkää tyhjää, mutta laitan tähän kumminkin muutaman.



Kuvassa vasemmalla on pylvään nokassa jänis, Jänissaareen menevän sillan pielessä – sille piti heittää kolikoita, jos halusi palata takaisin kaupunkiin. En ollut ihan ekaa kertaa, mutta toivottavasti en viimeistäkään, heitin kyllä lanttini jokeen.



Jänissaaressa oli hieno kirkko, jonne on haudattuna kuuluisia henkilöitä. Nyt me ei käyty siellä sisällä, mutta olen kyllä aiemmin ollut. Lisäksi siellä Jänissaaressa oli kamalan kylmä – ostin itselleni lämpimän (italialaisen) huivin, ainoaksi matkamuistokseni. Minähän kerään huiveja ja siksi ne on niin kivoja matkamuistoja.

Aiemmin käytiin katsomassa paria muuta kirkkoa, toisesta ei kuvaa onnistunut, toinen on tässä:

Yhtenä iltana oltiin hienossa konsertissa ja yhtenä päivänä kierrettiin mahtavaa taidemuseota, kerkisin just ja just nähdä muun muassa tämän, mutta paljon jäi vieläkin seuraavaan kertaan.

Yksi asia harmitti - nimittäin se, että aika loppui totaalisesti kesken ja mulla jäi kaikki rahatkin tuhlaamatta – olin varautunut shoppaileen kun ennakko-ohjelman mukaan siihen olisi ollut aikaa, mutta ei sitä sitten ollutkaan. No, sehän olikin työmatka ja mulle jäi nyt sitten aika monta ruplaa ja hirmu halu päästä taas uudestaan Pietariin!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Taas tätä samaa…

…eli ketjusilmukkahuiveja ja vähän uutta lankaa.

Ekaks langat:
Torstaiaamuna huomasin siellä töitten kirppispöydällä vielä hiukan houkutuksia, ei niitä kyllä aiemmin ollut… neljä euron kerää puuvillaa, Schaffhauser Piazza -nimistä. Miksiköhän olen näihin puuvilloihin nyt niin ihastunut? Näistä tulee joko taas huivi tai ehkä kassi tai sitten jotain ihan muuta.

Sain sen violettisen ketjusilmukkahuivini valmiiksi, virkkaus tuli jo aiemmin, mutta nyt olen saanut jo pääteltyä langanpäätkin ja höyryteltyä huivin kuosiinsa. Tämmöinen tää on:


Lankana Catania-niminen puuvilla kahtena eri violettisena, sekä Jump-niminen pätkävärjätty sekoitelanka. Kolmosen koukulla virkattu ja painaa 124 grammaa.

Ja sen verran virkkaus-koukkuun jäin, ja jumiin myös tähän malliinikin, että nyt teen Pääsiäisen kunniaksi vielä keltaista versiota. Tässä vilautus tekeleestä:

Ensi viikolla olen muutaman päivän poissa netin ulottuvilta, jossain tuolla idän puolella, isossa kaupungissa. Siitä sitten lisää, ehkä valokuviakin.

Oikein hyvää Pääsiäistä kaikille lukijoilleni!

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Lankaherkkuja

Meillä on töissä pieni kirppis ja mä olin onnekseni aamulla suunnilleen ekana paikalla – kollega oli illalla laittanut myyntiin lankojaan! Ja mulla oli pulaa puuvillalangoista ;-)

Ihan ekaksi nappasin sieltä myyntipöydältä karkit pois: (En millään malta olla postaamatta tästä, vaikka kuvat onkin tällä kertaa vain kännykällä napsittuja.)



Paula-nimistä puuvillaa, kummassakin vyyhdissä 100g/270m euron kipale! Karkkihuiveja varten! (Oikeesti kumpikin on vähän tummempia!)

Hetken päästä kävin ostamassa lisää:



Vöslauer Wolle, Mini Louisiana -nimistä italialaista merseroitua egyptinpuuvillaa, 50g/140m, 700 grammaa kahdellakympillä. Jotain kesäjakkua varten! (Oikeesti vähän vihreempää!)

Iltapäivällä laatikonpohjalla oli vielä jotain jota himoitsin, ja niin nekin muuttivat mun luokseni:

Kullankeltaista Sandnäsin Mandarinia, kuusi kertaa 50g/110m, merseroitua egyptinpuuvillaa nämäkin, ja euron kipale. Juhlahuivia varten! (Oikeesti vähän tummankeltaisempaa!)

Nytpä mulla on sitten reilusti puuvillalankoja!

Eilen sain virkattua valmiiksi sen violetin ketjusilmukkahuivini, tein sitä Korian neuletapaamisessa ja sitten vielä illalla kotona pari viimeistä kerrosta. Tänään pitäisi päätellä siitä langanpäät ja alkaa suunnitella uutta huivia, ekaksi varmaan tuosta kullankeltaisesta. 300g/660m riittää johonkin isompaankin – ellen sittenkin neuloisi siitä toppia? Pohdinpa tätä asiaa illemmalla. Kuvia ketjusilmukkahuivista tulee viikonloppuna oikeella kameralla! Tänpäiväiset kuvat on ihan surkeita, mutta kuvia kumminkin!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Ketjusilmukkahuiveja

Ostin tuossa viikko sitten mustan jakun. Pitkän etsimisen jälkeen löysin semmoisen, joka oli sopivan kokoinen ja muotoinen, tarpeeksi pitkä, mutta hihat ei ole liian pitkät. Se on huoletonta kangasta (vastapainoksi pellavableiserilleni). Hintakaan ollut ihan mahdoton – kaikki muu on just niinkun halusin, mutta siinä ei ole kaulusta, ja sen takia on pikkuisen tylsän näköinen.

No, aattelin että jospa neuloisin tai virkkaisin siihen pienen mustan huivin, vaikka jotain yksinkertaista pitsiä. Muistin, että mulla oli jäljellä jonkin verran mustaa kiiltävää lankaa, ja menin Ravelryyn etsiin mallia. Ette usko, kuinka säikähdin kun sieltä yhtäkkiä ilmestyi eteeni se mun vuosi sitten Ullassa ollut ketjusilmukkahuivini. Tajusin saman tien, että sellaisen nytkin virkkaan, en ollut muistanut koko mallia!

Tässäpä se nyt sitten on:



Lanka on nimeltään Goby, (jotain viskoosisekoitetta Tallinnasta pari vuotta sitten), virkattu kolmosen koukulla ja painoa 127 grammaa. Tässä huivissa on virkattu aina 5 pylvästä ja 10 ketjusilmukkaa ja hapsut muodostuvat 30 silmukan lenkeistä.

Huivi valmistui torstaina ja aloin silloin saman tien tekeen toista, hiukan isompaa huivia samalla mallilla, niistä viime postauksen Catania-langoista yhdistettynä pätkävärjättyyn Jump-nimiseen sekoitelankaan. (Jämäkerä, jonka vyöte on kadonnut.) Kivalta näyttää, puolet suunnilleen tehtynä jo!

Eipä nyt muuta kuin hyvää Palmusunnuntaita kaikille!

torstai 2. huhtikuuta 2009

Oikeaa lankaa ja jotain valmistakin…

Tänään ostin vähän ihan oikeaa lankaa, semmoista, josta meinaan virkata huivin! Tässä kuva:



Lanka on merseroitua puuvillaa ja nimen perusteella kuvittelin, että siinä olisi Aloe Veraa, mutta en ole kyllä ihan varma, onko se sittenkin vain nimi. Mutta ei sillä oikeastaan ole väliä onko vai ei, koko langankin valitsin värien perusteella. Kerässä on 50 grammaa (125 metriä), ja kohta pitäisi päättää, teenkö huivin pelkästään noista kahdesta, vai laitanko mukaan yhtä sopivan väristä pätkärääkättyä. No, siitä sitten lisää, kun ehdin tuon huivin kimppuun.

Tällä hetkellä mulla on kesken, kohta valmiina musta ketjusilmukkahuivi – varmaan vielä tänään, Teho-osaston aikaan, se taitaa valmistuakin. Siitäkin sitten lisää, kuvia ja muuta…

Mutta on mulla jotain valmistakin raportoitavaksi: ne toiset Noro-sukat nimittäin. Kas tässä:



Neuloin langan viimeiseen metriin asti ja varsista tuli tällä kertaa tän pituiset. Neuloin varret yläpäästään löysiksi, tarkoitus on pitää ne taitettuina. Siis jos nää jää mulle itselleni.

Jonkin verran totuin tuohon lankaan toisen parin aikana, mutta täytyy silti sanoa, että eniten niissä tykkään väristä. No, 54 grammaa nämä sukat painaa, ja ne valmistui just ja just maaliskuun puolella. Näin ollen sain maaliskuun saldoksi 3 sukkaparia, yhteensä 143 grammaa. Olen punninnut neuleitani suunnilleen yhtä kauan kuin pitänyt blogiakin, eli reilut pari vuotta, ja tämä oli nyt tän ajan toiseksi huonoin kuukausi. (Huonoin saldo on vaivaiset 100 grammaa.) Mutta toisaalta mulla on kyllä aika paljon lankaa kiinni keskeneräisissä töissä (peitto, tunika, jakku, huivi), joten kyllä ne grammat sieltä sitten ajallaan tulevat.

Eilen käväisin Haminan neulekahvilassa, mutta kerkesin mukaan vasta vähän ennen loppua -toivottavasti seuraavalla kerralla pääsisin aikaisemmin paikalle, mutta ainahan nuo työt tuppaa harrastuksia haittaamaan. Oli kumminkin kiva tavata taas uusia neulovia ihmisiä! Hepsi olikin ainoa, jonka tunsin jo ennestään. Ja ensi viikolla on sitten taas jo Korianreissun vuoro!

torstai 26. maaliskuuta 2009

Lanka kun lanka...

Ostin tänään vähän lankaa. Oikeesti vähän. Valkoista, siloista - neljä pientä kerää. Näitä on etsitty jo monta viikkoa monen kaupungin monesta kaupasta, ja vihdoin tärppäsi!

Mutta näitä lankoja ei neulota eikä virkata, ei ollenkaan! Itse asiassa niistä otetaan pikku pätkiä, jotka hetken päästä laitetaan roskiin ;(

Siis tosi on, että kunnon lankahamsteri löytää langanostamisen ilon siitäkin, kun pitkän etsimisen jälkeen löytää ostettavakseen perheen lempihammaslankaa ;D

(En kummiskaan merkkaa niitä lankavarastooni ;D)

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Noroa

No niin, tässä on nyt sitten nämä mun ekat Noro-sukat. Tämmöiset näistä tuli.



Tein ihan tavalliset lyhyet perussukat, kun sellaisia ainakin itse tarvin eniten, lanka riittää toisiinkin, vähän pidempiin, joita tänään bussissa jo aloittelin.

Neuloin kakspuolikkailla melkein niin tiukkaa kuin pystyn, silti 48 silmukkaa riitti mun 39-koipeen sopiviin sukkiin. Ja resori on jotenkin ihan kamalan lötköä ja samalla joustamatonta, mutta kaipa ne sukat jalassa pysyy.

Olin jotenkin niin pettynyt lankaan ekan sukan neulottuani, etten jaksanut kauheesti keskittyä etsiessäni väristä samaa kohtaa, ja pieleen meni siinäkin, pinkkiä olikin paljon enemmän kuin ekassa sukassa. Mutta eipä tuo haittaa, ei niiden ihan samanlaiset tarvi olla. Ja toisesta parista tulee varmaan vielä eriparisempi kuin tästä ekasta.

Mutta on tässä yksi asia josta mä tykkään, nimittäin tuo liukuen vaihtuva väri. Pinkkiä on ehkä vähän liian pitkä jakso, mutta muuten tykkään kyllä, mukavaa noiden raita- ja pätkävärjättyjen jälkeen.

Tänään – jos jaksan, otan telkkarineuleeksi Cloud-takin, joka on menossa jälkimmäisessä hihassa. Jos en jaksa ajatella, niin sitten virkkaan sitä Bambino-peittoani, joka ei vaadi yhtään ajattelemista. Sukat säästän kumminkin matkatyöksi.

Ai niin, nää Noro-sukat painaa vain 41 grammaa.