Syksyisiä värejä

Meikäläinen pääsi tänään shoppaileen! Katsastin, olisko Novitan Lauttasaaren myymälässä hyviä pussilankoja, mutta niitä oli tosi huonosti, joten tyydyin ostaan kolme sukkalankakerää.




Pari kerää syksynvärisiä seiskaveikkoja piti saada, ja lisäksi ostin lilaa Nallea. Nalle oli tarjouksessa, poistoväri, ja muista sain klubialennusta. Eiköhän noista jouluun mennessä synny muutamat sukat.

Sitten laitan samalla kuvan vaiheessa olevasta Susanna-neuleestani. Eilisen päivän sivutuotteena (istuin sohvalla ja kuuntelin yhden nuorenparin tulevan talon sähköistämisasioita) syntyi 36 cm pyöröneuletta puseron miehustaksi. Tältä se näyttää:




Esikatselukuvakkeessa näyttää kylläkin tupsulakilta, mutta paidan miehusta ja jättikerä siinä on :) Vähän puuduttavan yksinkertaista, mutta teeveetyönä tai muuten toissijaisena toimintona tätä kyllä neuloo. Paitsi että lanka on kyllä aika nihkeetä neulottavaa...

Susanna-ufon kimppuun!

Kävin eilen toiseksi viimeisen neuleufoni, Susannan, kimppuun. En vielä purkanut aiemmin neulottua kappaletta, vaan aloitin toisesta kerästä neulomaan pyörönä uutta puseroa. Neulon nyt nelosen puikolla, eka versio oli vissiin vitosella, ja se oli jotenkin liian lötköä. Vyötteessa sanotaan puikot 5 - 6. Uutta on neulottu vasta muutama sentti, joten en ole vielä ihan varma tuleeko nytkään hyvää...

Kyseinen lanka on joskus reilu vuosi sitten Tallinnasta halvalla hamstrattua - tykkään siitä, "mutta toisinaan sitten taas en" ;)

Meinaan tehdä ihan tavallisen peruspoolon ja lopuista langoista tulee varmasti vielä ainakin iso kolmiohuivi - saa nähdä tuleeko vielä muutakin. Yhdessä kerässä on 350 garmmaa, 875 metriä, ja keriä mulla on kaksi. Ja saa nähdä mitä sitten tykkään valmiista puserosta, kuinka raidallinen vaikutelma siitä tulee - mulla nimittäin on raitafobia - en pukeudu koskaan raidallisiin vaatteisiin, vaikka ne muiden päällä mielestäni onkin ihan kivoja.

Päässä pyörii ideoita uudeksi kesäkassiksi, mutta jostain syystä nuo neulepuikot kumminkin tuntuvat mukavammilta käsissä kuin virkkuukoukku - innostun varmaan sitten kun kesäkassitempaus alkaa olla lopuillaan, koska kerran nyt innostuin taas noita ufoja taltuttamaan, vaikka se tempaus meni jo...

Toisaalta kesäkassin virkkauksessa tökkii se, että en millään tykkäisi vuorittaa noita kasseja, mutta en myöskään kauheesti tykkää käyttää noin löysiä ja venyviä laukkuja. ET-kassia olen aika paljon pitänyt mukanani, mutta ei sielläkään mielellään muuta kuljeta, kuin kukkaro ja puhelin kassin pohjalla ja aina tilapäisesti joku ostos korkeintaan kassalta autoon asti. Pitäisi kai malttaa ottaa ompelukone esille ja kaivella välillä kangasvarastojakin, (eikä aina lankalaatikkoa) ja vuorittaa kokeeksi edes tämä pastellikirjava neulottu kassi, joka venyy vielä pahemmin kuin ET.

Pakkaspaita heinäkuussa?

Sain juuri valmiiksi paksun pakkaspaitani, enkä millään malttanut odottaa aamuun valokuvaamisen kanssa - piti heti päästä postamaan valmistuneesta työstä.

Tässä se roikkuu henkarissa - on muuten tosi vaikeeta saada kunnon kuvaa neulepaidasta, kun ei tahdo kuvata sitä ylleen puettuna :)





Laitoin myös lähikuvan, jos langasta saisi jonkinlaisen käsityksen... siinä on siis kolme erilaista säiettä.




Tein resorit 1 x 1 ja oikean aina kiertäen, että sain vähän ilmettä.

Paita on neulottu siten, että ensin tein hihat kainaloihin asti, sitten ilman helmaresoria olevaa miehustaa niin pitkään kuin uskalsin (jännäsin langan riittävyyttä). Sitten taas kaikki kappaleet puikolle ja raglankavennuset ja v-pääntie. Sitten neuloin kaula-aukkoon pienen resorin ja lopuksi poimin helmasta silmukat ja neuloin kaiken loppulangan helmaresoriksi - siis ylhäältä alaspäin. Lankaa oli jäljellä enemmän kuin olin uskonut sen riittävän, joten tästä tuli oikein takapuoltakin lämmittävä pakkas- (tai ulkoilu)neule. Pääntiestä halusin oikein ison, koska mua helposti ahdistaa ja kuumottaa pienet kaula-aukot. Tähän voi laittaa tarvittaessa huivia.

Kuvaan laitoin neuleen sisään vihreän teepaidan, että saisi paremmin selvää. Ai niin, ja lankaa kului siis kaikki 750 grammaa (jotka Filatista juhannuksena löysin).

Elikkä tässä heinäkuussa olen neulonut ja virkannut valmiiksi jo 2020 gramman edestä... ja vielä ehtii...!

Juhlahuivi valmis!

Laitan vielä yhden kuvan tästä jännästä verkkohuivista, vaikkei tämä kerrokaan oikeastaan muuta, kuin että valmista tuli!

Huivi painaa siis 100 grammaa, muuten sen mittoja on mahdoton ilmoittaa - harvan rakenteensa ja liukkaan ja laskeutuvan langan vuoksi se venyy ihan miten itse haluaa!

Eilen kokeilin vähän villapaidan neulomista Tallinnasta ostamastani Tania-langasta, mutta en ole varma, olenko tyytyväinen aloitukseen - sen vuoksi jätän Tanian vielä ilman kuvaa, ja muutenkin se saattaa jäädä odottamaan ja aloitan jonkin kesäisemmän työn, vaikka kesäkassin tai pitsitopin virkkaamisen. Mutta niistä sitten seuraavalla kerralla!

Juhlahuivia tulossa...

Laitan tänne vähän kuvia keskeneräisestä työstä! Olen nyt neulonut puolet, eli yhden 50 gramman kerän. Ohjeessa mainitaan valmiin huivin kooksi 60 x 160 cm. Ekassa kuvassa huivi on "pitkänä ja kapeana".





Toiseen kuvaan venytin jonkin verran leveyttä....





Kolmannessa lähikuva - tykkään, että on tosi kaunista. Värit ei vaan millään pääse kuvassa oikeuksiinsa, nuo punaiset ja ruskeat täplät loistavat oikeasti enemmän.




Muuta en ole nyt väkertänytkään, päässä pyörii kyllä seuraavia töitä, mutta en aloita, ennen kuin tämä on valmis. Paitsi että illaksi tarvisi ehkä saada teeveekäsityö, tätä tehdessä on tuijotettava koko ajan tarkkaan, ettei puikko mene tikapuulangan raosta. Purkaminen on tosi hankalaa - siis purkautuu kyllä, mutta on vaikea nähdä missä mennään...

Jättipitsiä

Eilen teho-osastoa katsoessani virkkasin ja tänä aamuna päättelin valmiiksi jättipitsitoppini, josta on ollut aiemmin jo hiukan juttua. Lankaa, Sofiaa, kului 170 grammaa, ja virkkaamisessa käytin kutosen koukkua. Takapuoli on ihan samanlainen kuin etupuolikin.

Kuvasin topin mustan teepaidan päällä, jotta kuvasta saa jotain selvää, mutta luultavasti tulen käyttämään sitä enemmänkin sellaisen melkein samanvärisen vaaleanvihreän teepaidan kanssa.

Tuollaista jättipitsiä oli tosi hauska tehdä, kehittelen varmaan jonkun ihan oman mallin sitten kun kerkiän.

Tällä hetkellä keskeneräisiä töitä on kaksi ufoutumassa olevaa neuletakkia, iankaikkisen vanha kanavatyö (jota en ikinä muista kaivaa esille kuvattavaksi), sekä "hämähäkinseitti", josta kerroin viime postauksessa.

Uusi projekti...

Lupasin neuloa juhlahuivin kiireiselle ystävälleni. Eilen sain langat ja ohjeen ja parin yrityksen jälkeen pääsin vihdoin vauhtiin tekemisessä.

Lanka on ohutta, liukasta tikapuulankaa (Schachenmayr Nomotta idéna MEGA) ja malli verkkoa, jossa neulotaan koko ajan 2 yhteen ja langankierto. Kuvassa ei oikein näy, kuinka kauniisti eri sävyiset punaiset täplät loistavat valossa, mutta ehkä tästä saa jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä olen tekemässä.



Ysin puikot ja ohut kaksiosainen lanka - muutaman ekan kerroksen ajan olin kuin ekaluokkalainen patalappukutimensa kanssa - ihan sai olla kieli keskellä suuta ja melkein hengittämättäkin, että osasi - en ole neulonut aikoihin noin haastavaa lankaa. Mutta herkullisen kaunista siitä tulee ja kiva sitä on tehdä, vaikkei mikään teeveenkatseluneule olekaan... tahtois itsellekin :)

Muiden projektieni tilanne on sellainen, että vihreä jättipitsitoppi on toista olkainta ja sivupaloja vaille valmis ja seuraava kesäkassi edelleen vasta mietintämyssyssä. Ja virkkaamisesta innostuttuani oen ruvennut tuumimaan, että jospa tekisin isoäidinneliö-torkkupeiton Viktoria-langoista, joita on neljää väriä yhteensä 800 g.