Malibu-Beach

Valitettavasti otsikko ei kerro mitään lomasuunnitelmista, vaan siinä on mainittuna kahden jämälangan nimet. Noista langoista neuloin itselleni topin. Kas tässä:



Aloin neuloa toppia Malibusta, mutta jo alkuvaiheessa huomasin, että lankaa onkin liian vähän saadakseni siitä itselleni sopivan topin. Niinpä jatkoin työtä neulomalla ”resorit” Beachista, jota jäi parin postauksen takaisesta tunikasta pari kerää. Molemmat langat on ihan vitivalkoiset, ja ne on jokseenkin saman paksuisetkin, joten lopputulos näyttää ihan kelvolliselta. (Kuvassa toinen olka on alempana, vaikka luulin asetelleeni paidan huolellisesti nurmikolle.)

Toppi painaa 406 grammaa, käytin siihen molemmat langat ihan tarkkaan. Toppi on neulottu ylhäältä alas, Malibu-osat niin, että joka toinen kerros oikeaa ja joka toinen 3 oikein ja 1 nurin. Reunukset ei ole tavallista resoria, vaan samalla tavalla joka toinen kerros oikeaa, mutta toinen nyt 1 oikein 1 nurin. Neuloin topin nelosen puikoilla ja siitä tuli just sopivan kokoinen ja lopulta tarpeeksi pitkäkin mun makuuni, eli olen ihan tyytyväinen.

Nyt mulla on kesken yksi huivi, joka ei pahemmin innosta kun on niin talvinen, mutta mietintämyssyssä on kaksi tulevaa tekelettä. Punaisesta silkkisekoitelangasta (jonka talvella ostin Korialla Koilta) olen aikonut tehdä tunikan, mutta nyt rupesinkin pähkäilemään, että jos sittenkin saisin siitä jakun sekä topin – lankaa on nimittäin aika paljon metreissä. Sitten mulla on vihreää, josta aion tehdä jonkun pikkujakun johon saisi vaikka tulla vajaamittaiset hihat (vaikken sellaisista yleensä tykkääkään). Jompikumpi kesäneule pääsee kumminkin puikoille viimeistään huomenna, kunhan saisin päätettyä mitä haluan.

Tänään (ja muutamana muunakin päivänä) olen hypistellyt marketissa niitä Novitan Puroja, ja kai munkin pitää niistä jotain kommentoida, niinkun kaikki muutkin neulojat blogeissaan. Eli mun mielestä se lanka tuntuu mukavan pehmoiselta, käteen kivammalta kuin Noro (jota en yhtään tykännyt neuloa) ja ne värit näyttää siellä kaupassa paremmilta kuin lehdessä, mutta siinä se mutta onkin: mä en erityisemmin tykkää niistä Puro-puseroista ja -liiveistä joita Novitan lehti on täynnä. No, jotkut lukijani ehkä tietääkin että mä en ole raitaihmisiä ollenkaan (villasukat on ainoa poikkeus, ehkä joku kaulahuivi myös) ja Puro tuntuu olevan raidoittuvampaa kuin Noro. Oikeesti mä tykkäsin vain yhdestä Puro-mallista, sellaisesta jossa oli neulottu kahta eri väriä yhdessä. Mutta kyllä mä silti siitä jotain aion tehdä sitten syksymmällä, jotain pipo-huivi-lapas-linjalla varmaan. Keväällä tuhlasin lankoihin aika paljon, mutta nyt en ole kahteen kuukauteen edes halunnut lisää lankaa. Tällä hetkellä lankavarasto on enää hitusen yli kymmenen kilon, ja se pitäisi ehdottomasti saada reilusti alle.

Tai no joo – heti kun sain mustaa valkoiselle että en ole ostanut enkä himoinnut uusia lankoja niin johan muistui mieleeni yksi suunnitelma: meille tulee muutaman viikon päästä uusi, aika tummanruskea sohva ja veikkaan, että sen somistukseksi on virkattava joku vaalea torkkupeitto. Eli se siis tietää langanostoa, koska mulla ei ole mitään beessejä lankoja, jos ei lasketa Came-kamelijämiä – ja siitä Camesta mun pitääkin vielä kirjoittaa.

Eli juttuhan oli niin, jos muistatte, että neuloin talvella jakun Came-nimisestä kamelinkarvaa sisältävästä langasta. Annoin sen äitilleni, joka tykkäsi siitä, kun se oli niin kevyt mutta silti sopivan lämmin. Takki kumminkin nukkaantui ja venyi käytössä aika pahasti ja kaipasi hyvin pian pesuun. Villapesussa se venyi entisestään mutta neljässäkympissä sitten kumminkin kutistui pilalle. Meinaan tehdä siitä huopuneesta rontista joskus patalappuja kunhan kerkiän. ;D ja lopuista keristä voin jonkun hartianlämmittimenkin vielä neuloa, mutta torkkupeittoon en sitä kamelia laita! ;D

Pikkulaukkuja ja reissukuvia

Tarkoitus on laittaa tähän postaukseen paljon kuvia ja sekalaista juttua, joten kivan otsikon keksiminen oli taas ihan liian vaikeeta – mutta tuo on ainakin kuvaava.

Ensin käsitöitä, koska tää kerta on käsityöblogi, mutta ihan ekaks kiitoksia kommenteista!

Mulla oli reissulla ollessa yhtenä iltana päällä edellisen postauksen Cocos-tunika ja tykkäsin siitä tosi paljon. Olin unohtanut ottaa pikkulaukkua mukaani ja kun istuin syömässä puhelin ja rahapussi farkkujen taskuissa, niin siinä juolahti mieleeni, että pitää virkata/neuloa semmoisia pikkulaukkuja, joihin mahtuu just nuo edellä mainitut esineet – muuta en yleensä viitsi kanniskella (jos ei tarvita kameraa tai läppäriä). Niinpä kaivoin heti kotiin päästyä mustan Goby-langan jämät ja kolmosen koukun ja virkkasin pylväillä tämän 95 grammaa painavan pikkulaukun. Kiinnitys on sellainen, että läpän jatkeena on nauhaa, ja laukkuun on virkattu pieni lenkki, josta nauhan voi pujottaa ja vaikka solmia niin kuin kuvassa.

'

Ennen kuin musta valmistui (se oli ajattelua tarvitsevassa vaiheessa ja teeveessä komisario Montalbano) aloin neuloon Cocoksen jämistä 5-silmukan i-cordia seuraavan pikkulaukun hihnaksi. Itse laukun tein myös neulomalla, ainaoikean rouhea pinta näyttää kivalta mutta venyy hiukan liikaa (eli saattaa saada vuorin sitten kun kaivan ompelukoneen esille).

Tämä 43 grammaa painava Cocos-laukku on neulottu nelosen puikoilla ja reunaan on virkattu kiinteitä silmukoita ja nappi on myös tehty virkkaamalla. Saa nähdä sitten tuleeko näitä käytettyä ;D

Sitten niitä reissukuvia:

Yhdellä reissulla yövyttiin Mäntän Klubilla.

Kuljeskeltiin rannalla.

Ajettiin siitä jonkin verran pohjoiseen Keski-Suomen puolelle.

Tällaisia kirkkoja osui kamerani eteen.

Toisella reissulla Vantaan Flamingon 12. kerroksesta oli näin avarat näköalat:

Jotkut lenteli kuumailmapalloilla.

Näkymät olivat Helsinkiin asti (suunta ei ollut ihan sinne) kiikarilla ja kameran pitkällä putkella näki selvästi mm. Lintsin maailmanpyörän ja Suurkirkon tornin – jostain syystä mun zoomauksistani vain tämä Pasilan tornin kuva onnistui.

Ja kuu oli kuin appelsiininviipale!

Tunikatehtaalta päivää…

Tässä menikin taas pari viikkoa bloggaamatta, mutta se ei tarkoita sitä, etten olisi neulonut ja saanut valmistakin – päinvastoin! Mulla oli niin kova neulomisputki päällä, että kun sain yhden tunikan valmiiksi, niin saman tien aloitin toista enkä ollenkaan malttanut raportoida. No, nyt on sitten raportin aika.

Heinäkuun tokana päivänä aloitin valkoisen ”pumpulitunikan” neulomisen. Lankana on Beach-niminen puuvilla-akryyli, vanha Jacobstadin lanka, jota ostin Kotkassa Pasaatin neuletreffeillä yhdeltä entiseltä neulojalta. Lanka on NIIN ihanan pehmoista ja suloista ja sitä oli ihan hyvä neuloa. Tunikan malli taas on oma yksinkertaistettu versioni Pinaatista, ihan vain muistikuvasta omaan tarpeeseen muokattu.

Tässä kuva mun Beach-tunikastani:

Neuloin nelosilla, lankaa kului 469 grammaa. Ihan kiva kymmenen euron vaatteeksi, olisi saanut tulla pari senttiä kapeampi, mutta hyvä näinkin. Tykkään!

Tuo valkoinen valmistui heinäkuun kuudennen päivän aamuna ja saman tien otin puikoille Novitan Cocosta ja aloin tehdä samalla mallilla toista tunikaa, joka valmistui yhdeksäs päivä. Neuloessa tein pieniä muutoksia, esim. tuon helman levennyksen keskelle eteen ja taakse, ihan vain vaihtelun vuoksi.

Tästä Cocos-tunikasta tuli hitusen pienempi, eli se on just oikean kokoinen.

Tämänkin neuloin nelosilla ja tämä painaa 414 grammaa. Tämä tunika ei maksanut oikeastaan mitään, koska lanka on peräisin viime talvelta Korian neuletapaamisen lankavaihdosta, pussilankapussi, joka ei kelvannut muille. En tiedä kuka langan oli pöytään tuonut, mutta jos satut lukemaan tätä niin ISO KIITOS SULLE! Tykkään tästäkin!

Sitten kun sain Cocoksen valmiiksi, niin ei kun uutta alulle: Kaivoin esille valkoista Malibua, jota mulla on myös pussilankana. Toppia siitä meinaan, mutta ensimmäinen aloitus meni purkuun, koska lanka ei riittäisikään sellaiseen kuin aioin. Nyt olen tehnyt uuden suunnitelman, johon käytän myös Beachin jämät, aloittelen sitä sitten myöhemmin tänään.

Mukavia kesäpäiviä!

Vihreää vihreällä

Sain tänään valmiiksi vihreän tunikani, ja heitin sen taas pihanurmikolle kuvattavaksi. Ei ole kyllä kovin nerokkaita mun kuvauspaikan valintani – talvella kuvasin beessiä tammiparketin päällä ja nyt on pakko saada kuvata tekeleet nurmikolla, oli ne sitten minkä värisiä hyvänsä.

Tässä siis vihreää vihreällä:



Tuo neule on oikeasti niin tumman vihreää, että hämärässä sitä luulee mustaksi, auringonpaisteisella nurmikolla se näyttää aika harmaalta.

En oikein tiedä tykkäänkö tästä, tai siis joiltain osin neule on mielestäni onnistunut, mutta sitten toisaalta ei kovin hyvin. Tykkään pääntiestä, josta tein tosi avaran ja virkkasin siihen kaksi kerrosta pylväitä. Kuvassa (nurmikolle heitettynä) pääntie vähän kupruilee, mutta päällä se näyttää hyvältä ja just sen kokoiselta kuin halusinkin. Lisäksi tykkään hihoista, vähän pussitusta ranteissa resorien jälkeen ja poimuja pyöriöillä. Helmasta en kauheasti tykkää, se saisi olla hiukan kapeampi ja paita saisi olla muutaman sentin pidempi. Oikeasti mietin vielä, että pitääkö helma ottaa auki ja neuloa siihen vähän lisää. Toisaalta jos neule vähän venähtäisi, niin siitä tulisi just semmoinen kuin pitää, mutta kun tuo lanka on jotain kumman kevyttä – eli ei laskeudu ollenkaan. Lisäksi se lanka on ihan käsittämättömän riittoisaa. Tähän xl-kokoiseen puseroon meni 245 grammaa, olen tehnyt siitä aiemmin jo jakun ja nyt neulon kolmiohuivia ja veikkaan että siitä tulee vielä jotain muutakin. Tämä pusero ja työn alla oleva huivi on neulottu vitosilla, vanhempi jakku neljäpuolikkailla, ja kaikki siis kaksinkertaisesta langasta. Lanka on löydetty joskus Menita Outletista, ihan vain värin vuoksi.

Sain kuin sainkin siis kesäkuun puolella kaikki keskeneräiset neuleeni valmiiksi (paitsi sitä jonka aloitin tällä viikolla), joten Fufoilu meni mun osalta just nappiin. Tänään lähtee sitten puikoille valkoinen pumpulitunika.

Pastellipeitto

Sain valmiiksi torkkupeiton, jota olen muutaman kuukauden telkkaa katsoessani virkkaillut. Heilautin sen äsken pihanurmikolle, tältä se näyttää:



Virkkasin tän peiton siis vauvalangoista, joita laatikossani on muhinut aika kauan. Halusin tästä mahdollisimman yksinkertaisen virkattavan, joten aloitin keskeltä isoäidineliötekniikalla ja virkkasin aina yhden värin loppuun. Keltaista (josta 13 vuotta sitten neuloin vielä syntymättömälle neiti A:lle nutun, housut ja myssyn) oli vähiten, joten aloitin sillä. Valkoista ja vaaleanpunaista oli kumpaakin yhtä paljon (ne oli jäänyt yhden toisen pikkuneidin villatakista) ja vaaleansinistä (josta neulominen jäi aikomukseksi kun nuoriso kasvoi vauvavärien ohi nopeammin kuin täti tajusikaan) oli suunnilleen saman verran kuin kaikkia muita yhteensä.



Yhtenä iltana kyllästyttyäni tuohon tasaiseen virkkaamiseen, keksin nuo kukat. En tiedä onko ne hyvät vai huonot siinä, mutta ne on vaan harsittu vaaleansinisellä rullalangalla kiinni (joten lähtevät helposti pois). Kukkaset on virkattu omasta päästä fiilispohjalta ja tein niitä lopuksi niin monta kuin lankaa riitti.

Peitto on virkattu siis kolmosen koukulla ja se painaa 707 grammaa. Se on neliönmuotoinen, sivun pituus noin 140 senttiä.

Ja koska tämä pastellinvärinen hempeys ei oikein sovi meidän tummemmansävyiseen makuuhuoneeseen, meinaan viedä tän yhteen paikkaan, minne tää paremmin sopii jo nimensäkin puolesta. Aikomus oli viedä jo ylioppilaslahjaksi, mutta kun valmistui vasta tänään.

Tänään olen myös neulonut, äidin punaisesta takista unohtui taskut. Nyt ne on neulottuna odottamassa, että kun menen sen takin luokse, niin saan siihen sitten laitettua ne taskut paikoilleen. Lisää painoa takille tulee nyt sitten noin 25 grammaa, eli korjasin listaani sen painoksi 550 grammaa.

Nyt kun vielä saisin inspiraation sen vihreän tunikan kappaleitten saumaamiseen niin voisin mahdollisesti vaikka saada ufoni tehdyksi tässä kesäkuun puolella.

Lomaa

Tässä on jo mennyt muutama viikko kesäloman merkeissä. Pari pikku reissuakin on tehty, vaikka pääasiassa onkin oltu kotosalla siivoilemassa ja puuhailemassa kaikenlaista. Talven toisessa osoitteessa olleet tavaratkin on löytäneet taas paikkansa kotona ja tän viikon kesäisen sään ansiosta tärkeimmät matotkin on pestynä takaisin lattiassa.



Tässä kuva eilisestä taivaalle tuijottelusta jättitattarien ja aurinkovarjon alta.

Juhannuksena oli niin vilpoista, että oli sopiva keli istua sohvannurkassa käsityön kanssa ja katsella viimeisiä teho-osastoja (pari jaksoa vielä jäljellä). Sain neulottua kappaleet siihen tummanvihreään tunikaan, mutten ole saanut inspiraatiota kappaleitten saumaamiseen. Sitten virkkasin sen pastellivärisen peiton melkein valmiiksi, siihen tulee koristeeksi kukkasia, joita saan vielä pari kolme kappaletta loppulangasta. Sitten lankojen päättely ja toivottavasti valmista ennen kuin kuukausi vaihtuu.

Tänään aloitin Derrickiä katsoessani sen tummanvihreän langan lopuista samanlaista porrasreunaista huivia, jollaisen tein tuossa keväällä vaaleamman vihreästä puuvillasta. Aloitin tuon telkkarityöksi, koska se on niin helppo malli, mutta viimeistään heti kun nuo kaksi aiempaa työtä valmistuvat, aloitan myös valkoisen puuvillatunikan neulomisen. Toivottavasti seuraavassa postauksessa olisi sitten näytettävänä valmiita töitä!

Tyytyväinen

Sain just valmiiksi Mystic-toppini pidennyshomman ja kylläpä olen nyt tyytyväinen, että sain sitä lankaa lisää. Värikin on niin samanlaista kuin alkuperäinen erä, että tuossa sileän ja resorin vaihteessa ei näy juurikaan eroa.

Paitahan oli alun perin tämmöinen napatoppi:

ja nyt se on tämmöinen käyttöpaita:

Ja oli se vaan mukavaa, että kun on tänne blogiin merkinnyt puikko- ym. tiedot, niin ei tarvinnut arvailla millä tuon vuosi sitten neuloin. Paidan paino lisääntyi 90 grammalla, vaikka siihen kokonaisen 100 gramman kerän neuloin. Kyllä on kummallista tuo langan paino!

Ai niin, sitä piti vielä mainita, että olen laitellut Ravelryyn kuvia – näitä samojahan ne on kuin blogissa, mutta jospa sielläkin olisi jatkossa kivampi poiketa.

Niin ja jos en tällä viikolla ennätä enempää blogata niin

HYVÄÄ JA HAUSKAA JUHANNUSTA KAIKILLE!