Maaliskuun viimeistä...

Sitä mennään jo maaliskuun viimeistä päivää, joten on aika blogata viimeiset valmistuneet työt. Heikoksi jäi tän kuun saldo, mutta on ollut niin paljon muuta puuhaa ja olin kipeänäkin.



Melkein koko kuun olen neuloskellut tätä Susanna-huivia, jonka langanpäät eilen päättelin. Huivi painaa 194 grammaa ja on siis neulottu aina oikeaa ja aina kerroksen alussa tehty lisäys, eli kolmio on aloitettu kärjestä. Neuloin niin kauan kuin huvitti – lankaa jäi vielä toiseen samanlaiseen. On se uskomattoman riittoisaa – ostin joskus Tallinnasta kaksi isoa kerää, olen neulonut siitä aiemmin puseron ja nyt tuon huivin ja aina vaan on parisataa grammaa jäljellä. Varmaan neulon sen samanlaiseksi tai sitten niskasta aloitetuksi huiviksi, kun en siitä mitään muutakaan keksi.



Sitten pistelin uusista Kolibreista saman tien pipon ja kaulurin. Tämä sataprosenttinen akryyli ei ainakaan kutita meikäläisen herkkää kaulaa, joten nuo voisi ottaa itselle käyttöön, mutta toisaalta tuo lanka on kyllä vielä lapsellisemman näköistä kuin kerältä katsoen näytti ja menin vielä tekeen pipoon tuon tupsun… Hmmmm. No, pipo painaa 70 grammaa ja kauluri 79 grammaa. Kuva on luvattoman huono – nappasin sen tuossa aamuauringossa jäljellä olevassa lumessa.

Maaliskuun loppusaldo on siis vain 5 työtä ja 534 grammaa. No, tummanvihreä neuletakki alkaa olla kohta kainaloissa, mutta se lanka on niin uskomattoman kevyttä, että vaikka sen pistelisin huhtikuussa valmiiksi, niin kovin paljon grammoja siitä ei saa. Sitten mulla on ihan alkuvaiheessa vadelmanpunainen tunika sekä tummansininen jakku. Pitää kai aloittaa jotkut sukatkin rinnalle, että olisi jotain joka valmistuisi helpommin. Toisaalta haluaisin nuo jakut ja tunikan käyttöön…

Ai niin, huomennahan alkaa jämälankaprojekti. Sen puitteissa olen aatellut ainakin ensin uusia meidän patalaput, ja sitten voisi tehdä varastoon erilaisia raidoitettuja sukkia seiskaveikan jämistä. Veikkaan, etten kauheasti siihen projektiin kumminkaan saa aikaista, kun käytin parhaat jämälankani jo alkuvuonna.

Vähän uutta lankaa...

Kävin tänään Prismassa ja tuhlasin 6 euroa lankoihin! Tuo seiskaveikkakerä on just mun punaista ja se haluaa valelettisukiksi, ja sitten nuo Kolibrit halusivat keväiseksi, kutittamattomaksi pipoksi ja kauluriksi. Kerkisin jo aloittaa pipoa kun yhtäkkiä muistin, että tapanahan on blogata ostetut langat heti! Tässä on siis noin 300 grammaa uutta lankaa.

Sitten muuta asiaa: Olen saanut neulottua sen Susanna-huivin valmiiksi, mutta kukaan ei ole päätellyt sitä, joten ei siis vielä kuvaakaan. Yritän kumminkin saada sen maaliskuun puolelle – muutama langanpää ja valokuva – eiköhän luulisi onnistuvan!

Kässyrintamalla on ollut tosi hiljaista viime aikoina. Jonkin verran olen neulonut sitä helmikuun alussa aloitettua tummanvihreää villatakkia. Tummansinistä cottonviscose-jakkuakin on noin neljä senttiä, mutta jätin sen hetkeksi sivuun, kun käsien iho meni yhtäkkiä ihan rikki. Siis yhtenä iltana neuloin sitä jakkua, ja seuraavana päivänä kaikki sormenpäät oli ihan auki – pahaa pelkään että siinä väriaineessa on jotain mille olen oikeasti allerginen (enkä olekaan syyttä karttanut tummansinistä viime vuodet). Nyt kädet on niin karheatkin, ettei siihen lankaan voisi senkään vuoksi koskea, mutta sitten kun iho tuosta paranee niin kokeilen uudestaan, josko syy on siinä langassa. Olis kyllä harmi, sillä tekisi niin mieli sitä asua, jonka tuosta langasta olen suunnitellut. Se alkaa kumminkin olla selvää, että vapuksi se ei valmistu – kolmosen puikot ja kaikki… Niin oli mulla kyllä uudet Addin metalliset puikotkin, mutta ei ne ole mun ekat Addit , joten en kyllä heti puikkoja syyttäisi…

Ei niin mitään...

Tulin vain pikaisesti kertoon, että sen jälkeen kun tuo sormenpää parani, sain 5 päivää kestäneen vatsataudin... Nyt olen jo kunnossa, mutta neuleisiin en ole pahemmin koskenut - sitä helppoa kolmiohuivia olen hiukan pistellyt telkkaa katsoessa, mutta muuten aika on mennyt nukkuessa ja lukiessa ja nyt myös ulkoillessakin.

Että sellainen Pääsiäinen tänä vuonna.

Palaillaan!

Voihan...

Pöh!

Ostaa kilon ohutta lankaa, josta tahtoo heti vapuksi vaatteen ja toisenkin. Leikkaa sitten veitsellä pienen mutta hankalan haavan sormenpäähän, oikean käden peukalonkärkeen.

Siis noihin lankoihin ei voi koskeakaan laastarin kanssa, heti tulee ilkeitä tarttumia...

Luinpahan pitkästä aikaa romaanin ja lukupuolelle menee tääkin ilta.

Niin, on siihen jakkuun sentään tehty silmukat!

Mitäs tulikaan tehtyä…?

Lähdin tänään kaupungille shoppaileen. Tietty sattui aikamoinen viima ja räntäsade, mutta menin silti, kun kerran olin niin päättänyt. Tarkoitus oli oikeasti mennä myös katsomaan pari taidenäyttelyä, mutta ne sai jäädä kun oli niin kylmä, shoppailuun kumminkin riitti energiaa. En mä kaikkea ostoksiani kuvannut, alusvaatteita tai ankanfilettä – ketäs ne neuleblogissa kiinnostaa. Mutta nämä varmaan kiinnostaa…



Mulle tuli siis muutama päivä sitten päähän semmoinen ajatus, että haluan kiiltävän tummansinisen neuletakki-toppi-setiin. Siis ihan pakko saada semmoinen viimeistään ensi kesän illoiksi, mieluummin tietysti vapuksi. Dropsin puuvillaviskoosi näytti just siltä mitä olin ajatellut, joten ostin Menitasta kaikki mitä tuota väriä löytyi, 21 kerää eli reilu kilo. Tuossa on vaan kolmea eri värierää, mutta ei se haittaa kun tietää etukäteen. Teen usein muutenkin kaikki resorit lopuksi, niin sillä pystyy säätään. Kaiken lisäksi aattelin tähän semmoisia virkattuja reunoja, vähän niinku yhdessä Modan valkoisessa jakussa…

Jep. Tarkkasilmäinen voi tuosta kuvasta tunnistaa taustalla olevat Addin pyöröpuikkopussit. Piti sitten sijoittaa myös kolmosen puikkoihin, ostin miehustaa varten metriset ja hihaa varten 40-senttiset. On siinä tikuttelemista noilla kolmosilla. Kuvasta saattaa myös huomata, että kotimatkalla bussissa syntyi jo hyvän matkaa mallitilkkua.

Piti vielä sanoa tuosta langan väristä ja tuosta pakkomielteestä, että sikäli hassua, kun en ole pariinkymmeneen vuoteen ollenkaan käyttänyt tummansinistä (paitsi yksi loimusamettinen juhlapuku jonka tein opekorkean päättäjäistanssiaisiin). Mä tulin allergiseksi tummansiniselle niinä vuosina kun istuin ompelemassa työvaatteita. Allergia on ilmeisen yhtäkkiä parantunut (ja koko ajan olen tiennyt että se väri sopisi mulle tosi hyvin).

Mitäs vielä?

Viime postauksessa kerroin aloittaneeni (sanotaan vaikka vadelman)punaista tunikaa. Muutaman kerroksen tikuteltuani huomasin että siitä oli tulossa liian suuri ja se projekti tyssäsi siihen paikkaan. Bukleemaisesta Susanna-tekokuidusta olen neulonut kolmiohuivia aina silloin tällöin telkkaa katsoessa, mutta muuten nyt ei ole ollut kauheesti aikaa eikä intoakaan käsitöihin. Aina se hamsterikuu verottaa osansa…

Kauluri ja muuta asiaa…

Neuloin kaulurin jostain valkoisesta sekoitelangasta, jonka nimeä en enää muista. Tämmöinen siitä tuli:

Halusin siis oikein muhkean ja pehmoisen kaulurin ja lankojani miettiessäni tajusin, että nuo pari pikku kerää olisivat siihen juuri sopivat. Langassa on puuvillaa ja viskoosia, siinä on kiiltävä säie ja tosi pumpulisen pehmoinen (ja mustaa paitaa nukkaava) toinen säie – luultavasti siinä on jotain muutakin materiaalia, mutta ei sillä nyt ole väliä, kun en kerta muista. Muistan, että neuloin tästä langasta lyhyehkön palmikkopuseron Espoossa asuessani (koska muistan, millä treffeillä se oli uutena ylläni. ;-) ) Silloinkin elettiin 80-lukua. Pusero jäi sitten pieneksi ja luultavasti olen antanut sen kirppikselle – pitää kyllä pikapuoliin inventoida nuo vaatehuoneen ylähyllyjen kapsäkit, että mitä neuleita siellä oikeasti on jäljellä!

No niin, kauluri painaa 113 grammaa ja lankaa jäi harmittavat 8 grammaa, mutta välillä on niin vaikeaa arvioida, missä vaiheessa päättelyn aloittaa.

Näihin jämälankatöihini tuntuu aina sisältyvän muistoja sen langan alkuperäisistä ajoista ja näitä tarinoita kuulette varmaan lisää sitten keväämmällä. Nyt laitan jämäpussit hetkeksi kiinni ja neulon jotain ihan uutta, tai no – viimekesäisistä langoista. Ilmoittauduin nimittäin mukaan jämälankaprojektiin, jota eletään sitten huhtikuussa.

Niin, mullekin tuli tällä viikolla paitsi Suuri käsityölehti, myös näytenumero Modasta ja siinä oli ihana vaaleanpunainen tunika (numero 4 muistaakseni). Olin ihan otettu siitä mallista, koska se oli melkein just samanlainen jota olin mielessäni suunnitellut tästä langasta. Tässä yhdessä kerässä on puoli kiloa ja puolitoista kilometriä lankaa! Paitsi että olin aatellut takkimallia, mutta tunika onkin kivampi ja tällä hetkellä tarpeellisempi. Olin aatellut tehdä hihat pussihihan alapuolelta resorina, mutta tuo virkattu pitsihiha näyttää tosi kivalta. Tein tuossa jo pienen mallitilkun ja aloitin silmukoiden luomisen – on siinäkin vaatteessa taas tikuttelemista noilla nelosilla!

Ampiaissukat

Tämmöiset sukat sain vielä noista vanhoista keltaisista ja ruskeista langoista neulottua.



Tein siten, että neuloin ensin ruskealla pari kierrosta vartta, sitten kantapää ja jalkaterää raidallisena niin paljon kuin kahtia jaetusta ruskeasta riitti. Sitten olikin jo kärkikavennuksen paikka. Lankaa riitti yllättäen suunnilleen normaaleihin varsiin. Sukat painaa 78 grammaa.

Koska langat on ikivanhoja eikä ollut tietoa niiden materiaalikoostumuksesta, tein polttokokeen ennen kuin aloitin sukkia. Testini mukaan langoissa on mukana tekokuitua, joten niiden pitäisi olla riittävän kestäviä sukkalangoiksi, mutta pitää muistaa kumminkin pestä ne villapesussa varmuuden vuoksi. Seiskaveikka on siitä ihanaa lankaa, että siitä neulotut sukat voi heittää normaaliin nelikymppiseen pesuun.

Nämä sukat valmistuivat jo eilen, joten maaliskuun saldo aukesi ihan mukavan aikaisin, mutta tänään en ole edes miettinyt minkä langan seuraavaksi otan puikoilleni. Se on kumminkin varmaa, että noita muinaismuistoja aion käyttää edelleen…