Malibu-Beach

Valitettavasti otsikko ei kerro mitään lomasuunnitelmista, vaan siinä on mainittuna kahden jämälangan nimet. Noista langoista neuloin itselleni topin. Kas tässä:



Aloin neuloa toppia Malibusta, mutta jo alkuvaiheessa huomasin, että lankaa onkin liian vähän saadakseni siitä itselleni sopivan topin. Niinpä jatkoin työtä neulomalla ”resorit” Beachista, jota jäi parin postauksen takaisesta tunikasta pari kerää. Molemmat langat on ihan vitivalkoiset, ja ne on jokseenkin saman paksuisetkin, joten lopputulos näyttää ihan kelvolliselta. (Kuvassa toinen olka on alempana, vaikka luulin asetelleeni paidan huolellisesti nurmikolle.)

Toppi painaa 406 grammaa, käytin siihen molemmat langat ihan tarkkaan. Toppi on neulottu ylhäältä alas, Malibu-osat niin, että joka toinen kerros oikeaa ja joka toinen 3 oikein ja 1 nurin. Reunukset ei ole tavallista resoria, vaan samalla tavalla joka toinen kerros oikeaa, mutta toinen nyt 1 oikein 1 nurin. Neuloin topin nelosen puikoilla ja siitä tuli just sopivan kokoinen ja lopulta tarpeeksi pitkäkin mun makuuni, eli olen ihan tyytyväinen.

Nyt mulla on kesken yksi huivi, joka ei pahemmin innosta kun on niin talvinen, mutta mietintämyssyssä on kaksi tulevaa tekelettä. Punaisesta silkkisekoitelangasta (jonka talvella ostin Korialla Koilta) olen aikonut tehdä tunikan, mutta nyt rupesinkin pähkäilemään, että jos sittenkin saisin siitä jakun sekä topin – lankaa on nimittäin aika paljon metreissä. Sitten mulla on vihreää, josta aion tehdä jonkun pikkujakun johon saisi vaikka tulla vajaamittaiset hihat (vaikken sellaisista yleensä tykkääkään). Jompikumpi kesäneule pääsee kumminkin puikoille viimeistään huomenna, kunhan saisin päätettyä mitä haluan.

Tänään (ja muutamana muunakin päivänä) olen hypistellyt marketissa niitä Novitan Puroja, ja kai munkin pitää niistä jotain kommentoida, niinkun kaikki muutkin neulojat blogeissaan. Eli mun mielestä se lanka tuntuu mukavan pehmoiselta, käteen kivammalta kuin Noro (jota en yhtään tykännyt neuloa) ja ne värit näyttää siellä kaupassa paremmilta kuin lehdessä, mutta siinä se mutta onkin: mä en erityisemmin tykkää niistä Puro-puseroista ja -liiveistä joita Novitan lehti on täynnä. No, jotkut lukijani ehkä tietääkin että mä en ole raitaihmisiä ollenkaan (villasukat on ainoa poikkeus, ehkä joku kaulahuivi myös) ja Puro tuntuu olevan raidoittuvampaa kuin Noro. Oikeesti mä tykkäsin vain yhdestä Puro-mallista, sellaisesta jossa oli neulottu kahta eri väriä yhdessä. Mutta kyllä mä silti siitä jotain aion tehdä sitten syksymmällä, jotain pipo-huivi-lapas-linjalla varmaan. Keväällä tuhlasin lankoihin aika paljon, mutta nyt en ole kahteen kuukauteen edes halunnut lisää lankaa. Tällä hetkellä lankavarasto on enää hitusen yli kymmenen kilon, ja se pitäisi ehdottomasti saada reilusti alle.

Tai no joo – heti kun sain mustaa valkoiselle että en ole ostanut enkä himoinnut uusia lankoja niin johan muistui mieleeni yksi suunnitelma: meille tulee muutaman viikon päästä uusi, aika tummanruskea sohva ja veikkaan, että sen somistukseksi on virkattava joku vaalea torkkupeitto. Eli se siis tietää langanostoa, koska mulla ei ole mitään beessejä lankoja, jos ei lasketa Came-kamelijämiä – ja siitä Camesta mun pitääkin vielä kirjoittaa.

Eli juttuhan oli niin, jos muistatte, että neuloin talvella jakun Came-nimisestä kamelinkarvaa sisältävästä langasta. Annoin sen äitilleni, joka tykkäsi siitä, kun se oli niin kevyt mutta silti sopivan lämmin. Takki kumminkin nukkaantui ja venyi käytössä aika pahasti ja kaipasi hyvin pian pesuun. Villapesussa se venyi entisestään mutta neljässäkympissä sitten kumminkin kutistui pilalle. Meinaan tehdä siitä huopuneesta rontista joskus patalappuja kunhan kerkiän. ;D ja lopuista keristä voin jonkun hartianlämmittimenkin vielä neuloa, mutta torkkupeittoon en sitä kamelia laita! ;D