Palmusunnuntaita!

Näin tänään lenkkipolun varressa ekat pienet sinivuokot ja ilma on nyt ihan mahdottoman lämmin. Takapihan lumikasojen jämät sulaa ihan silmissä, kyllä se kesäkesäkesä sieltä kumminkin tulee, vaikka talvi kestikin tänä vuonna ihan loputtoman kauan. Luulen, että olen nähnyt jo kiurun, peipposen ja västäräkin (en ole kovin hyvä tunnistaan eri lintumerkkejä) – enää pääskynen puuttuu!

Käsityöt on jääneet vähän vähemmälle viime aikoina, ei vaan ole innostanut. Bussissa olen neulonut sitä violettia Kidsilk-paitaani – aivotonta oikeaa sileää pyöröä. Harmaan villatakin kappaleet odottaa edelleen saumaajaa ja kaksi muuta neuletakkia on täysin ufoutuneina lankalaatikossa. Jämäkuuhun ilmoittauduttuani kaivoin esille jämälankapussit ja virkkasin ensin muutaman isoäidineliön seiskaveikkapaksuisista langoista, mutta ei mulla ole kovinkaan kivoja värejä joilla voisi sitä projektia jatkaa – jää varmaan odottaan uusia jämäkuita. En ole ottanut niistä paloista mitään kuviakaan, koska mulle peitonpalat on vasta paloja eikä millään lailla valmista…

Sitten kaivoin esille ohuiden sukkalankojen jämät ja rupesin virkkaan niistä kolmosen koukulla yhtä isoa ruutua – järjestelin vähän värejä, ja tämmöisen sain aikaan:

Aika ruma, mutta ei noin sekalaisista pätkistä mitään kauniimpaakaan saanut. Tällä on painoa 149 grammaa ja kokoa noin 60 x 60 senttiä, ja koska se on liian pieni peitoksi, niin nimesin sen pyllynlämmittimeksi. Pihatuolit on joskus viileitä tai mihin sitä sitten tarvitaankaan – koko projektin tarkoitus oli tehdä JOTAIN noista langanpätkistä.

Mulle tää tosin on niin kuin se laulun riepumatto, koska kaikki pätkät on jotain aiemmin tekemästäni työstä jääneitä – sukkia lähinnä, mutta on siinä mun alpakkahuivianikin ja muuta.

Mitäs muuta piti kertoa? No, ostin tässä yhtenä päivänä sadan gramman kerän keltaisenkirjavaa Fortissiman kesäsukkalankaa, tosin en meinaa tehdä siitä sukkia vaan aloitin kolmiohuivia. Silloin kun ostin langan, ilma oli vielä vähän kylmä, mutta toivottavasti tuota huivia tarvitaan vasta kuukausien päästä…

Eipä tässä muuta kuin ihania kevätpäiviä, minä otan nyt kutimen käteen ja alan katseleen vaalivalvojaisia…