Viimeinenkin ufo voitettu!

Sain juuri hetki sitten virkattua isoäidineliöpeittoni reunuksen ja pakko heti postata siitä tänne kuvia! Okei, tunnustetaan, että muutama langanpää on vielä päättelemättä, mutta se käy illemmalla telkkaa katsoessa. Mutta tässä siis tuo peitto kokonaan:




Tässä lähikuvaa:




Tässä vielä kuva reunasta:




Peitto painaa 1370 grammaa, se on virkattu (3½ koukulla) suurimmaksi osaksi Viktoria-nimisestä villa-puuvilla-sekoitteesta, mutta lisäksi on myös tuntematonta mustaa purkulankaa sekä Nallea. Peiton koko on noin 150 x 185 cm.

Nyt mulla on todellakin se tilanne, että ei ole mitään keskeneräisiä neuleita työn alla! Taisi olla viime vuoden joulukuussa kun kaivoin esille ja laitoin yhteen paikkaan kaikki lankani ja keskeneräiset työni ja aloitin ufoista eroon -kampanjani samalla kun inventoin lankani. Paljon on tullut neulottua sekä uusia että vanhoja lankoja - ennen blogin aloittamista viimeistelin lähes 10 vuotta marinoituneenkin työn, ja muutama epämääräinen aloitus pääsi takaisin kerälle.

Langanvähennysprojekti 10prossassa pääsin kuin pääsinkin tavoitteeseeni - laitan sinne raporttia vähän myöhemmin. Samoin meinaan huomenissa laittaa tänne yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja tehdä uuden lankainventaarin (uudella tarkalla vaa'allani).

Alpakkaa

Sain valmiiksi kesästä asti neulotun alpakkahuivini, tässä siitä jonkinlainen kuva:




Huivista tuli ihanan iso ja pehmeä, jospa tämä lopultakin olisi myös itselleni käyttöön soveltuva - tähän asti melkein kaikki joko kutittaa tai raapii mun herkkää kaulaani.

Lankaa tähän kului 200 grammaa Drops Alpakkaa ja neuloin nelosen pyöröillä. Huivi on aloitettu tuolta niskasta ja nuo loppukerrokset oli tosi puuduttavan pitkiä.

Nyt pitää jatkaa torkkupeiton reunakerroksen virkkaamista, niin saan vielä tän vuoden puolella yhden työn lisää valmiiksi ja samalla viimeisen ufoni pois! Jee!

Vuosi käy vähiin...

...mutta niin käyvät mun ufonikin!

Petroolinsininen alpakkahuivi on pingotusta/höyrytystä vaille valmis ja valokuvattavissa. Ja äsken juuri sain ommeltua tilkkupeittoni kasaan, nyt rupean virkkaamaan vielä pari mustaa kierrosta sen reunaan, joten hyvältä näyttää vanhojen töiden valmistuminen vanhan vuoden mukana!

Niin, unohdin viime postauksessa kiittää saamistani hyvänjoulun toivotuksista, joten KIITOS!

Slipari valmis

Nämä sumuiset keskitalven päivät on kyllä ihan liian pimeitä valokuvaamiseen - muutenkin musta neule on niin hankalaa kuvattavaa.

Mutta anyway, tässä on nyt Nalle-sliparini.



Ekasta kuvasta näkyy suunnilleen minkä muotoinen se on ja toisesta saa ehkä jonkinlaisen käsityksen edessä ja takana olevista palmikoista.



Slipariin meni Nalle-lankaa 260 grammaa ja jos tämä vaate oli vaikea kuvattava niin ei se ollut mukavaa neulottavaakaan - siis ihan liian pimeää mun vanhoille silmilleni.

Nyt mulla on työn alla sen isoäidinneliö-tilkkupeiton kokoaminen - ihan mukavaa vaihteeksi heilua neulankin kanssa. Suunnilleen puolet on kasassa ja kohta menen taas jatkaan.

Jouluna neuloin alpakkahuiviani, viimeinen kerä on jo menossa ja huivilla alkaa olla kokoakin kohta ihan tarpeeksi. Joten näiden keskeneräisten valmistuminen tänä vuonna näyttää ihan lupaavalta.

Eipä tässä nyt muuta kuin mukavaa joulunpyhien jatkoa!

Perintöjoulukuusi

Bloggaan vielä toisenkin viestin tänään, koska haluan näyttää teille joulukuuseni!

Kas tässä, minun perintöjoulukuuseni.

Tämä n. 40 cm korkea joulukuusi oli aikoinaan mummuni. En tiedä tarkkaan, kuinka vanha se on, mutta veikkaan jotain neljääkymmentä vuotta - ainakin. Minullakin se on ollut jotain 15 vuotta. Se on minun rakkain joulukoristeeni, ei meillä koskaan muuta kuusta ole ollutkaan sen kanssa kilpailemassa, paitsi joskus ulkona ikkunan takana.

Tämän nostalgiahetken myötä haluan toivottaa oikein hyvää ja rauhaisaa Joulua kaikille blogiystävilleni!

Kuka käski kuvata pimeässä?

...Kuvasin kumminkin, vaikka arvasin, että jälki on ala-arvoista, mutta kun oli ihan pakko saada nämä entiset ufot blogiin heti paikalla!

Eli saanko esitellä Susannan:



Susanna on pehmoista tekokuitua, neulottu nelosen puikoilla. Puseron paino on 270 grammaa, joten mulla on tätä lankaa vielä 430 grammaa jäljellä. Veikkaan, että taitaa mennä huiveiksi, ei ole kovin hyvänlaatusen tuntuista jälkeä.

Sitten seuraavassa kuvassa on toinen ex-ufo, sateenkaaritakki, jota sovittaessani mies kysyi että mikä ihmeen Robin Hood-takki toi on. Se sai siis uuden nimen ;-) vaikken itse tuota ihan sellaisena näekään.



Tästä kaksi vuotta neulotusta (ja puretusta ja uudelleenneulotusta) takista tuli kyllä mielestäni aika kiva. Tosin se on vähän liian pitkä, kun on jokseenkin polviin asti, mutta ei se haittaa. Napit puuttuu vielä, meinaan harkita tarkkaan, minkälaiset laitan. Laitanko semmoiset, jotka ei paljon näy nappilistasta, vai vaikka punaiset tai oranssit, vai laitanko eri värisiä aina sen mukaan mikä jakun värikin on?

Niin, vielä niitä strategisia tietoja: Takki painaa 670 grammaa, ja se on neulottu kaksinkertaisena Sadamarketin liukuvärjätystä villasta, jonka pätkin sen tuhanteen osaan saadakseni noi värit menemään tuolla lailla, kun muuten siitä olisi tullut raidallinen. Ja jos totta puhutaan, niin on tuolla sisällä vielä aika monta langanpäätä pujoteltavana, en kumminkaan malttanut enää odottaa oikeeta valmistumista. Laitan sitten uuden kuvan, kun on ne napitkin (ja kun paistaa tammikuun pakkaspäivän aurinko). Takki on neulottu vitosen puikoilla, ja lankaa jäi 180 grammaa keltaisen ja vihreän sävyjä. Taitaa tulla taas huivi...

Nyt seuraavaksi meinaan kaivaa esille joulukoristeet, ja loppuillasta otan taas työn alle seuraavan melkeinvalmiin neuleeni, Nalle-sliparin, josta ei kovin paljoa enää puutu.

Ehkä jo huomenna...

Olen joulusiivouksen lomassa - eikun telkkaa katsoessani - neulonut sateenkaaritakkini kappaleet valmiiksi. Muutaman sauman ompelu, vähän höyryttelyä ja valokuvausta, niin saan esitellä kaksi vastakesytettyä ufoa! (Susanna on siis samassa vaiheessa.)
Ehkä jo huomenna saadaan tänne kuviakin. Jippii! Nyt meenkin etsiin kanavaneulaa ja alan ompeleen!