Väri-ilottelua

Sain valmiiksi ekan parin Regian Kaffe Fassetin värittämistä sukistani. Väri ei ole tuossa kuvassa taaskaan edukseen, mutta en nyt millään jaksa säätää sitä. Sukat on neulottu kolmosen bambuilla ja ne painaa 58 grammaa. Syyskuun saldo on näin avattu, samoin sukkasato!



Tykkään tosi paljon tuosta värityksestä, ja erityisen kivoilta näyttää jo yli kantapään tehty seuraava suka, johon tein varren tuosta raitalangasta ja terän samoilla väreillä pätkärääkätystä langasta. Varmaan valmistuvat aika pian!

Laitan sitten loppukevennykseksi eilisestä esityksestä nappaamani kuvan - - tässä (suunnilleen ainoassa edes jotenkin onnistuneessa) näppäyksessäni ei sattumalta ole värejä, vaikka niitä taivaalla leiskuikin lähes tunnin ajan. Olin siis sadankahdenkymmenentuhannen muun kanssa katsomassa ilotulituksen SM-kisoja!



PS. Päivitän tuon sivun lankavarastolistani sitten kun saan poistaa myös ne neulekoneella kulutetut langat - kunhan saan kasattua ja punnittua ne vaatekappaleet.

Lankaa kuluu …

… mutta valmiita töitä ei ole kumminkaan. Jaa miksikö? No siksi, että olen surrutellut neulekonetta tällä viikolla jotain kymmenen tuntia ja nyt on joka tuolin selustalla lepäilemässä pingotettuja ja höyrytettyjä tai vielä kippurallaan olevia kappaleita, mutta kukaan ei millään viitsi ruveta ompeleen niiden saumoja.

Olen siis neulonut kaikki punaiset Jussi-lankani slipariksi, neljä kerää mustaa seiskaveikkaa villatakiksi ja suurimman osan valkoisista Faunoista myös villatakin kappaleiksi. Punaiset ja mustat kappaleet on höyrytettykin, valkoiset pitäisi saada tänään käsiteltyä. Tai huomenna – enhän kumminkaan ennätä neulekoneelle enää tällä viikolla. Ennen tiistaita täytyy kumminkin tietää kuinka pitkät kaitaleet etureunoihin on neulottava ja kuinka paljon silmukoita kaulukseen pitäisi laittaa. Yhteensä nuo kolme painaa pari kiloa.

Sitten olen saanut sukkasadonkin alulle: Eka pari, joka on punavoittoista herkullista Regian Kaffe Fassettia, on jo siinä mallissa, että kohta Salkkareitten aikaan saan varmaan jo toiseenkin kantapään tehtyä.

Niin, se piti vielä mainita että neulekonehommien seurauksena on nenä tukossa ja sormessa rakko! Ja että kun nuo neuleet tulee valmiiksi, ei mulla ole lankaa enää kymmentä kiloa.

Pieni tilastotieto...

Laitan pienen ja kuvattoman postauksen, ettei jää kuun vaihteen tilasto tekemättä.

Ne viime viestin Shantisilkki-Supersocke-neuleet painoivat seuraavasti: pipo 54 g ja huivi 236 g. Elokuussa valmistuneet neljä neuletta painoivat yhteensä 378 grammaa. Ei kovin hääppöinen saldo, mutta kun ottaa huomioon, että uusi työ on vienyt taas elokuussa mehuja niin ainakin viimevuotista paremmin meni kumminkin: viimevuonnakin aloitin elokuussa uudessa paikassa (oon oikea pätkätyöläinen siis) ja silloin sain neulottua vain sata grammaa, kahteen pikku pipoon.

Elokuussa tuli vähän uusia lankojakin hankittua, mutta lankalaatikkoni kokonaispaino on kuitenkin laskemaan päin - kohta mennään alle yhdentoista kilon (jos en sorru ostoksiin....)

Nyt on työn alla tummanvihreä tunika, mutta se on mahdottoman kevyttä lankaa, ja kohta pitää aloittaa kyllä jotkut sukatkin, kun kerran menin mukaan sukkasatoon tänäkin vuonna. Lankalaatikon pitäisis kyllä keventyä aika kiitettävästi tuon neulekoneharjoitteluni ansiosta - ja itse asiassa nyt pitääkin tehdä laskelmia seuraavaa työtä varten (vaikkei se slipari olekaan vielä kokonaan valmis).

Nyt on sitten jo syyskuu, ja sen kyllä huomasi kun olin kävelyllä - ilma on niin vilpoinen mutta ihanan raikas. Meikäläinen nähkääs tykkää syksystä tosi paljon. Niin että mukavia ja pirteitä päiviä vaan kaikille lukijoillenikin!!!!

Kuvia kuvia…

Laitan kuvia valmistuneista töistä, vaikka en saakaan kaikkien tekeleitten painoja tähän postaukseen, kun olen eri osoitteessa kuin hieno vaakani.

Ekaksi sukat, jotka on olleet päättelyä vaille jo viikon verran – tänään valmistin, samoin kuin muutkin tän postauksen tuotteet.

Nämä Nalle Four Seasons Syksystä neulotut lyhytvartiset sukat painavat vain 54 grammaa. Niissä on 48 silmukkaa, neulottu 2½ puikoilla ja niistä tuli hivenen reilut mun 39-kokoisiin tassuihini. Mun sukkakäsiala on löystynyt huomattavasti!

Sitten neuloin samasta langasta myös pipon:

Pipo painaa vain 34 grammaa, ja vaikka se näyttääkin kuvassa tosi lyhyeltä, niin tuo poikittaisena 2x2-resorina neulottu reuna venyy päässä tarvittaessa hyvinkin korvien yli. Kehittelin tän hetken mielijohteesta ja tykkään, että siitä tuli aika mukava.

Mutta vielä enemmän tykkään tästä toisesta piposta:

Tässä on neulottu vitosen puikoilla kaksinkertaista tummanpunaista Fortissima Sockaa ja reunaosassa vuorottelee sen kanssa vuosi sitten Tukholmasta ostettua Shanti-silkkilankaa. Silmukoita pipon reunassa on 60 kappaletta.

Sitten vielä huivi:

Tämä on myös neulottu vitosen puikoilla samoista langoista kuin pipokin, loin 200 silmukkaa ja neuloin aina oikein vaihtaen langan satunnaisesti 1–4:n kerroksen välein. Fortissima meinasi vaan loppua kesken ja sen vuoksi toiseen reunaan piti neuloa enemmän silkkiä, mutta olen tähänkin tosi tyytyväinen. Saakohan tästä lähikuvasta käsitystä, miten ihanasti tuossa silkissä on kaikki maailman kirkkaimmat värit sekaisin mutta sulassa sovussa.

Näitä silkki+sukkalankatuotteita en ole saanut punnittua, mutta laitan seuraavassa postauksessa sitten niiden painot. Kumpikin lanka tuli kumminkin käytettyä ihan tarkalleen, ehkä joku puoli metriä jäi (senkin olisi voinut lisätä hapsuihin).

Sitten olen treenaillut sitä koneneulontaa sen verran, että mulla on aika lähelle valmis semmoinen punaisesta Jussi-langasta neulottu slipari, jossa on edessä palmikkokuvio. Näette sitten kun saan kasattua sen valmiiksi. Ja sikäli kun yleensä saan sen valmiiksi – lankaa on nimittäin niin vähän, että teen pääntien ja kädenteitten kaitaleet käsin neulomalla, kun silloin on huolettomampi käyttää jämäpätkiäkin hyväksi. Mallitilkkukin piti purkaa ja kastella että sain suoristettua langan. Eikä siinä sliparissa ole näkyvissä kuin pari virhettä (aika hyvin 25 vuoden tauon jälkeen, sanon mä!) Toinen virhe on joku ihme suuri silmukka kohta resorin jälkeen mutta ihan mukavasti sivussa ja näin ollen vähän piilossa, toinen taas on jostain kumman syystä vähän löysempi silmukkarivi puolella etukappaletta (mutta toivon että se lähtisi viimeistelyssä näkymättömiin). Olen kumminkin tosi innoissani tuosta koneneulonnasta ja aion kyllä tehdä harjoitusmielessä muutakin, koska noita lankoja riittää.

Niin, sitten kaivoin taas esille pussillisen tummanvihreää tuntematonta villasekoitetta josta tein alkukesästä jakun, ja aloin tällä kertaa tunikaa. Sitä on vasta noin viisi senttiä helmaa ympyränä, varsinainen teeveenkatseluneule siis.

Jep. Lopuksi vielä kolme kuvaa työmaakaupungistani (joka muuten ei ole Hämeenlinna, vaikka siellä taitaakin olla aika saman näköisiä paikkoja):

Tällainenkin rakennus löytyy:

Ja tällainen taideteos:

Ja tämä kukka kasvaa (tai ainakin kasvoi viime viikolla) tän kerrostalon pihassa melkein roskapönttöjen vieressä, uskokaa tai älkää!

Kaikenlaista…

Kirjoittelenpa vähän kuulumisia taas pitkästä aikaa. Aloitetaan tuoreemmasta päästä: tulin just hetki sitten leffasta – tosi harvinaista mulle, mutta ”sex and the city”n kengät, vaatteet ja laukut piti kyllä nähdä. (Tarina nyt oli semmoinen tyypillinen jatko-osien jatko-osa, tiedättehän, uudelleenlämmitettyä… eikä siitä sen enempää.)

Itse olen tänään lämmitellyt taitojani neulekoneen käytössä, tehnyt koetilkkuja ja muistellut erilaisia aloituksia ja päättelyitä. Huomenna teen muutaman koetilkun noista langoistani – ainakin keltaista Seiskaveikka-paitaa, punaista Jussi-liiviä ja valkoista Fauna-takkia varten. Ja jospa illemmalla uskaltautuisin ottaan alatasonkin testikäyttöön. Tosi kivaa räplätä neulekoneita pitkästä aikaa! Koska mun kärsivällisyys ei ole mallitilkkujen kans maailman paras niin sen takia teen sen sorttisia harjoituksia itselleni, että niistä tulee oikeesti jotain. Joo, ja pitsikelkkaa kokeilen sitten jossain vaiheessa Mokkasukka-lankaani, siitä olin muutenkin aatellut suorakaiteen muotoista pitsihuivia.

Mitäs muuta? Ai niin, ensimmäinen syksy-Nalle-sukka valmistui eilen ja tänään aloin neuloon yhtä epämääräistä huivia – vuosi sitten Tukholmasta ostettua Shantisilkkiä sopivan sävyisellä Supersockella täydennettynä. Piti saada käsiin joku sukkaakin aivottomampi puuha.

Niin, sitten tässä tulee lopuksi muutama valokuva: Eikös täällä mun työmaakaupungissani olekin hienoja rakennuksia ja puita? Tuon viimeisen ohi kävelen jatkuvasti.

Itsensä lahjomista?

Annoin itselleni tänään pienen lahjan uuden työpaikkani kunniaksi, eikös olekin hyvä syy ostamiselle? Ette varmasti ikinä arvaa mitä sain itseltäni! No arvasitte tietysti: lankaa ja puikkoja!

Olin kyllä matkalla ruokakauppaan täällä uudessa pikkukaupungissani, kun ikkunassa olevat ihkuväriset Trekking-vyyhdit vetivät minut sisälle käsityöliikkeeseen. Ulos tulin mukanani nämä:



En siis ostanut niitä Trekkingejä vaan Regiaa, joka siellä kaupassa sisällä puhutteli mua enemmän. Nuo kaksi ovat raidallista ja kolmas samoilla väreillä pätkärääkättyä. Ja pitihän saada näitä varten uudet puikotkin, kun täällä kakkososoitteessa on vain syksynallesukissa kiinni olevat kakspuolikkaat – ostin kolmosen bambut. Eihän niitä voi koskaan olla liikaa, eihän?

Tuo kuva on surkea kännyllä napattu, kun se oikea kamera jäi sinne oikeaan kotiin. Ensi viikoksi lupaan yrittää ottaa sen mukaani, niin saatte sitten arvuutella, missä olen!

Niin, en ole pahemmin kerennyt neuloskella, kun tää alku on aina niin kovin työllistävää, mutta nallesukkia olen hiukan pistellyt. Nyt taidan kumminkin aloittaa tuosta Regiasta vaihtelun vuoksi.

En mennyt mukaan neuleolympialaisiin enkä tällä hetkellä ole missään muussakaan kimppaneulonnassa, mutta sukkasatoa kyllä harkitsen, kun noita sukkia syntyy kumminkin. Palaillaan!

Elokuun ensimmäistä…

Niin se kesä vaan alkaa taas olla lopullaan elokuuta jo mennään.

Heinäkuussa sain kulutettua lankaa 1249 grammaa, vähän semmoisissa jämälankamerkeissä. Tai siis mitä nyt kukin jämälangalla tarkoittaa, mutta mulla jäi alkukesän Wonderwool-takista yli lankaa pipon (53 g), tumppujen (56 g), kaulurin (74 g) ja kahden huivin (neulottu 126 g ja virkattu 155 g) verran. Tässä kuvat näistä loppukuun tekeleistä:











Pipo, tumput ja kauluri on neulottu vitosilla, hapsullinen huivi seiskoilla (Pompom-huivista tutulla tekniikalla) ja virkattu huivi on tehty kutosen koukulla ihan ex-temporee-tyylillä. Nimittäin virkkasin ensin pitkittäin tyyliin 1 kiinteä ja 1 ketjusilmukka mutta sitten kyllästyin työn tiiviyteen ja vaihdoin kiinteät pylväiksi. Tykkään lopputuloksesta.

Noi hassut tumput on muuten ekat jotka olen eläissäni tehnyt ilman peukalokiilaa – tässä tapauksessa on ihan ookoo kun on niin isoilla puikoilla ja tosi joustavaa, mutta muuten olen kyllä ehdottomasti peukkukiilan kannattaja! Mutta tulipahan kokeiltua.

Jep. Eilen meillä kävi vieraita ja sain tuliaisiksi nämä:



Kerä Nalle Four Seasons Syksyä ja toinen luonnonvalkoista seiskaveikkaa. Kiitos Neiti A, Lukiolainen ja H. Oli kiva kun kävitte!

Niin se syksy vaan lähenee ja meikäläinenkin lähtee taas reissuhommiin muutamaksi kuukaudeksi! Laitan sitten jossain vaiheessa kuvia kaupungista johon seuraavan lukuvuoden ajan tulen tutustuun.