Reissussa ja muuta kiirettä…

Nyt on ollut viime aikoina niin kiirettä, etten ole ehtinyt tehdä käsitöitä paljon ollenkaan enkä päivittää blogiani. En ole kauheesti ehtinyt edes lueskella muidenkaan blogeja. No, kuusi työpäivää vielä, niin sitten taas helpottaa ;-)

Mutta vähän kuulumisia nyt sitten kumminkin:

Ihan ekaks pitää esitellä uusi leluni. Tykkään tosi paljon tästä pikkukamerasta, saa hyviä kuvia ja on niin näppärä pitää aina mukana. Täydentää mainiosti sen tarpeen, kun järkkäriä ei voi/jaksa/raaski kuljettaa mukana.

Sen verran olen tehnyt käsitöitä, että yhdet sukat on päättelyä vaille valmiit. Laitan niistä kuvat ja tiedot myöhemmin. Sitä pastelliväristä peittoa olen muutaman kerroksen virkannut, samoin muutaman kukkasen, joita meinaan siihen koristukseksi kiinnittää, mutta ei se tule valmistumaan tätä menoa vielä pitkään aikaan.

Viime viikolla olin työporukan mukana parin päivän ulkomaanreissulla, ja laitan pari kuvaa matkakohteesta. Missähän sitä nyt tulikaan käytyä?

Näkymät hotellihuoneemme parvekkeelta:

Kaupungilta:

Rannasta:



Lopuksi vielä yksi neulojia kiinnostava juttu: paluumatkalla ostin Tallinnasta Sadamarketista pari liukuvärjättyä Vironvillavyyhtiä, mutta en ennättänyt kuvata niitä vielä, ja nyt ne on eri osoitteessa kuin minä. Onneksi tää reissulassen elämä taas helpottaa viikon päästä, kun työpesti päättyy ja saan kaikki kimpsuni ja kampsuni taas yhteen osoitteeseen, omaan kotiini! Vaikka täällä Kymenlaaksossa on ollut kivaa, niin omaa kotia ei mikään kuitenkaan voita!

Mandariini

Tässä on nyt kuva keltaisesta ketjusilmukkahuivistani:



Nappasin kuvan illan jo alkaessa hämärtyä, en saa millään tuohon keltaiseen oikeaa kullanvivahdetta, mutta kelvatkoon nyt näin. Tämä 285 grammaa painava huivi on siis tehty kolmosen koukulla Mandarin-langasta, jota ostin työpaikan kirppikseltä. Leveyttä huivilla on 38 senttiä ja pituutta pari senttiä vaille kaksi metriä (hapsuineen). Olisi saanut tulla vielä hiukan leveämpi, mutta hyvä näinkin. Tykkään tästä, ja veikkaan että kyllä se joihinkin kesän juhliin pääsee harteilleni.

Tänään sain neulottua sen punaisen Cloud-jakun toisenkin hihan. Seuraavaksi pitäisi tehdä vähän viimeistelyhommia, että pääsisi sitten kaulus- ja etureunaresorien kimppuun.

Mitäs muuta? Niin, toivottavasti pääsisin ensi tiistaina Kotkan neuletapaamiseen, koska Kymenlaakson-keikkani alkaa olla lopuillaan ja tilaisuus olisi ainakin tällä tietoa viimeinen…

Päivitystä...

Tänään pitää vähän päivittää blogia, vaikka ei mulla olekaan kuvia näytettäväksi.

Alkuviikosta sain virkattua sen keltaisen puuvillaisen ketjusilmukkahuivin, nyt se odottaa höyryä, punnitusta ja valokuvaamista. Ehkä viikonlopun aikana ehdin…

Sitten olen telkkaa katsoessani virkannut sitä aivotonta peittoa, josta tulee kyllä aika suloinen, mutta se on ihan mahdottoman tylsää tehdä. Toisaalta juuri sopivaa hommaa telkankatseluun, ei tarvi ajatella eikä laskea eikä vaihtaa lankoja – kolme pylvästä ja yksi ketjusilmukka ja toistetaan loputtomasti. (Teen siis yhtä jättikokoista isoäidinneliötä.)

Sitten kaivoin ufoni esille, äidin punainen neuletakki on niin vähää vaille, että se on ehdottomasti otettava työn alle heti kun selviän muutamasta aivoja vaativasta tehtävästä (työjuttuja siis). Sitten lasken, missä vaiheessa toinen hiha on ja pistelen sen jakun valmiiksi.

Vihreä ufo sen sijaan kiikkuu purkutuomion reunalla! En oikeastaan tykkää siitä ollenkaan, mutta en keksi mitä muutakaan siitä langasta tekisin. Eikä se mokoma edes mene kaikki vaikka tekisin tuon tunikan valmiiksi. Rupesin jo miettiin, että jos purkaisin sen ja aloittaisin uuden nelinkertaisesta langasta (nyt on kaksinkertainen), mutta en ole varma riittäisikö se sitten. Olen siitä langasta jo aiemmin tehnyt yhden jakun ja se olisi muuten aika kiva mutta siihen tuli vähän epämukavan mallinen kaula-aukko, eikä se pysy päällä oikein hyvin. Jos olisin fiksu, korjaisin sen, mutta siinä olis niin paljon purkamista, ettei huvita. Ja oikeesti se oli jotain sikahalpaa tuntematonta outlet-lankaa, että on ihan älytöntä nähdä sen kanssa noin paljon päänvaivaa. Mutta toisaalta tykkää siitä väristä tosi paljon.

Mutta onneksi tuo fufoilu kestää kaksi kuukautta niin voin miettiä sen vihreän tunikantekeleen kohtaloa myöhemminkin ja keskittyä nyt äitin jakkuun ja siihen vauvojen väriseen tylsään peittoon.

Tai sitten otan ja aloitan jotain ihan uutta… vaikka jonkun kesätopin tai sen alpakkatakin… tai… tai…

Ufoista Fufoiksi…

… eli keskeneräisten töiden valmistamiskampanja (Finishing unfinished objects) alkaa kohta!

Siis Vappuna starttaa fufoilukausi, johon liityin mukaan, vaikka ei mulla nykyisin ihan oikeita ufoja olekaan. Muutama vuosi sitten, kun innostuin uudelleen neulomisesta, mulla oli jopa 80-luvun puolella kesken jääneitä neuleita. Nykyisin ne kaikki vanhimmat on joko neulottu valmiiksi tai todennäköisemmin palautettu kerälle ja mahdollisesti neulottu uudelleen, eri kokoisiksi ja mallisiksi.

Välillä sain kaikki ufoni selätettyä ja pysyin jonkin aikaa (varmaan puoli vuotta ;D) aisoissa niin, että mulla oli korkeintaan pari työtä yhtaikaa kesken, mutta nyt niitä on taas sen verran, että asialle on tehtävä jotain.

Tässä ne keskeneräiset:

1. Vanhin ja ainoa oikeasti ufo on tummanvihreä tunika, jota aloitin elokuussa. Siinä on miehusta menossa kainaloissa ja jonkin verran tehtynä kumpaakin hihaa, mutta en ole osannut päättää tuleeko siitä raglanmallinen vain istutetuilla hihoilla, niin se ei etene ollenkaan.

2. Toinen on sitten punainen neuletakki äidilleni, siinä on miehustakappaleet ja eka hiha neulottu ja toinen hiha jo lähes kyynärpäässä. Vähän nolottaa, kuin se on niin pienestä kiinni, mutta en ole millään jaksanut laskea silmukoita, että missä kohdassa oikeasti olen.

3. Sitten kesken on vauvalangoista virkattava peitto, puolessa välissä suunnilleen. Halusin kevättalvella jonkun aivottoman työn, mutta se on kyllä vielä aivottomampaa kuin olisin uskonut itsekään.

4. Sitten neljäntenä on keltainen ketjusilmukkahuivi, jota tänään virkkasin puolisen tuntia. Kohta on käytetty kuudesta kerästä neljä.

5. Uusin keskeneräinen on viime perjantaina aloitettu Step-sukka, matkaneuleeni. Ei todellakaan oikea ufo.

6. Ja kun kerran tässä fufoilussa voi tehdä muutakin kuin neuloa, niin lankalaatikkoni pohjalla on myös yksi parikymmentä vuotta kesken ollut kanavatyö, jonka voisin myös nyt kesällä pistettä valmiiksi. Siinä ne sitten onkin.

Mutta oikeesti mun tekisi mieli aloittaa kauheasti uusia töitä, kun mulla on niin paljon ihania uusia (ja vanhoja) lankoja joihin olen päässäni kehitellyt mallejakin jo. Pitäisi oikeastaan laittaa Fufoilukauden perään pystyyn Starttikisa, kuka saa heinäkuussa aloitettua eniten uusia töitä!!!!!!!!

Mä ainakin aloittaisin nämä:

1. Mustan Alpakkatakkini
2. Vihreän ohuen puuvillatakkini
3. Punaisen silkkisekoitetunikani
4. Valkoisen tunikani
5. Valkoisen toppini
6. Sinikirjavan Cocos-toppini
7. Punakirjavan nauhalankatoppini
8. Revontulihuivini
9. Mokkasukkahuivini
10. Pinkin puuvillahuivini
11. Fuksianpunaisen puuvillahuivini
12. Hahtuvakassini
13. Keltaisen seiskaveikkapaitani
Ja ison kasan sukkia, pipoja, kämmekkäitä, lapasia, hihattimia, liivejä ja muuta …

… voi kun saisi vain neuloa!!!!! … ja virkata!!!!

Kyllä se on sitten ihanaa…

…nimittäin tuo alpakkalanka!

Oli tosi kivaa käydä teatterissa pitkästä aikaa, esitys oli mulle positiivinen yllätys, tosi mainiot nuoret näyttelijät ja kiehtova tarina, joka ei herpaantunut hetkeksikään. Olen ihan myyty!

Myyty olin myös siitä pussista jonka sain mukaani kotimatkalla – Hepsi toi mulle mun Tapion kaupasta tilaamat langat. Yhden punaisen Mystic-kerän lisäksi kilo mustaa Dropsin alpakkaa! En laita näistä langoista kuvaa, koska mustaa väriä on niin vaikeaa kuvata, mutta niin suloisen pehmeitä ja siliteltäviä ne kerät on että tekisi mieli ottaa muutama yöksi tyynylleni…

Päivitän samalla tuon sivupalkin lankalistan, vaikka nolottaakin kun saldo senkun kasvaa taas…

Keväisiä värejä

Laitanpa tän hienon kevätpäivän kunniaksi näytille pari keväisen väristä juttua viime torstain Helsingin-reissulta. Oltiin siis koulusta retkellä – kohteina Ateneum, Design-museo sekä Kiseleffin talo ja oli siinä vähän shoppailuaikaakin. Ateneumissa oli Kalevalaa, (joka ei oikein ole mun juttuni), Design-museossa päähineitä (joka taas ON mun juttuni) ja Kiseleffin talossa oli hienoja käsitöitä (arvatkaa itse onko SE mun juttujani). Kerkisin just ja just myös käydä ostamassa farkut. (Lauantaina ostin toisetkin kun osui kohdalle hyvät ja alehintaiset. Nyt mulla on siis kahdet uudet housut niiden lempifarkkujen tilalle, jotka maanantaina päättivät ruveta shortseiksi ja repesivät puolen lahkeen verran poikki.)

Design-museon jälkeen oli ihan pakko pistäytyä Menitassa, kun se on niin lähellä. Oikeesti mulla ei ollut sinne mitään asiaa, mutta ostin kuitenkin yhdet Addit sekä iloisen keltakirjavan Step-kerän. Perjantaina aloin heti bussissa neuloon sukkaa, tän verran sain aikaan. (Otin kuvan päivällä kotona, nyt kun täällä kämpällä bussimatkan jälkeen laitan tätä postausta, on sukka jo puolessavälissä terää…)

Niin, silloin torstaina otin bussimatkoja varten mukaani toissakesäisestä takista jäljelle jääneet 3 kerää Sofiaa (joku Novitan kausilanka, viskoosia ym) sekä puikot, ja aloin neuloon huivia, omasta päästä mutta mielessäni malli, jonka kerran ohimennen näin jonkun harteilla.

Tein ensin 10 silmukkaa, neuloin ainaoikeaa kunnes tilkku oli yhtä pitkä kuin leveä, sitten lisäsin kummassakin reunassa 10 silmukkaa saadakseni aikaan rappuset huivin reunaan. Muutaman kerroksen jälkeen purkasin ja teinkin rappuset vain 8 silmukalla – joko reunasilmukat vetää niin paljon kasaan tai kyseessä oli optinen harha, mutta keskimmäinen osa näytti ensin kapeammalta. Neuloin tätä yksinkertaista tekelettä koko matkat, mennen tullen, ja illalla salkkareitten aikaan päättelin työn – lanka riitti tuon kokoiseen. Ensin aattelin että huivista tuli liian pieni, mutta kyllä se ihan hyvä on tuollaisena, toimii vähän niin kuin kaulurin virassa. Huivi painaa 146 grammaa, puikkona oli nelosen pyörö. Lanka on mukavan pehmeää eikä kutita, mutta siitä lähtee kyllä aika paljon nöyhtää mustaan teepaitaan. Mutta tulipahan tehtyä siitäkin jämälangasta jotain.

Huomenna mennään Hepsin kanssa paikalliseen teatteriin ja taidan saada ne Tapion kaupasta tilatut lankani! Jippii!

Kiirettä…

Tulin vaan pikaisesti käymään, kun on ollut niin kiire alkuviikko, että nyt oon ihan puhki enkä jaksa mitään hyödyllisempää.

Sitä siis tulin kertoon, että tilattiin lankoja Tapion kaupasta! Odotettavissa kilo mustaa Dropsin Alpakkaa ja yksi punainen kerä viimekesäisen topin pidentämiseksi. Maanantaina olin Hepsillä saunassa ja virkkaamassa (ei me siis saunassa virkattu/neulottu) Kiitos Hepsi, oli mukavaa! Muuten en ole käsitöihini koskenut kohta pariin viikkoon. Huomiselle Helsingin-reissulle pitäisi kyllä jotain ottaa mukaan, mutta on varmaan pakko aloittaa joku uusi, koska kesken ei ole mitään niin pientä. Mutta nyt voi hyvinkin aloitella uusia töitä, kun kerran ensi kuussa alkaa taas Fufoilukin!

Niin ja siitä Pietarin-reissusta vielä sen verran, että en nähnyt siellä yhtään lanka- enkä kangaskauppaa, eikä katukuvassakaan paljon käsityöt näkynyt. Oman virkatun huivini lisäksi näin kaksi muuta ja toisen eli viuhkakuvioisen hartiahuivin omistajalla oli myös virkattu olkalaukku. Ja sit yhdessä kaupassa oli myynnissä pari huovutettua pikkulaukkua. Käsitöiden sijasta siellä näkyi sekä ohikulkijoilla että kaupoissa tosi trendikkäitä muotivaatteita. Ja korkeita saappaankorkoja!