Juhannusjakku

Ostin keväällä 2009 silloisen työpaikan kirpputorilta pussillisen vihreää puuvillalankaa. Merkki on Vöslauer Wolle, Mini Louisiana, ja lanka on merseroitua egyptiläistä puuvillaa. Seuraavana kesänä kokeilin pari kolme eri aloitusta tehdäkseni siitä jakkua, mutta en tykännyt mistään. Ensin virkkasin, mutta siitä tuli liian kovaa, sitten neuloin mutta tulos oli mielestäni liian lötköä. Neuloin vielä kaksinkertaisellakin langalla, ja se olisi silloin miellyttänyt, mutta totesin että lanka ei riittäisi siihen. Sitten annoin lankojen hautua kymmenen vuotta, kunnes nyt tammikuussa löysin langalle mieleiseni mallin, ja päätin että teen siitä juhannukseksi takin.

Malli on Dropsin Becca-nimisestä ohjeesta hieman modattu, ja tuo lanka on oikeasti vielä kirkkaamman vihreää. Neuloin jakun ylhäältä alas kolmepuolikkailla puikoilla ja painoa kertyi 409 grammaa. 

Hyvin se takki ennätti valmistua ennen juhannusta, saa nähdä sitten millainen ilma on, että tarkeneeko tuollaisella harvahkolla neuleella. Vai onko yhtä kuuma kuin viime juhannuksena, jolloin meillä ei ollut Ahvenanmaan reissulla ollenkaan pitkähihaisia mukana. Vai onko samanlainen myrsky ja myräkkä kuin edellisenä juhannuksena, jolloin olimme myös Ahvenanmaalla ja silloin ainoa oikea vaatetus oli sadetakki. Toivottavasti ainakin ollaan siihen mennessä päästy poikkeustilasta ja kotiaresteista.

Seuraavana mulla on tulossa punainen ohuenohut Drops Lace silkkialpakkajakku... 

Pysykää terveinä!

Lisää pikkiriikkisiä

Virkkasin vielä kolme pikkiriikkistä tiskipöydän takakulmalle tarkoitettua liinaa.

Virkkasin kakkosen koukulla nämä mittatilauslappuset, langat on jotain tosi vanhoja virkkauslankoja, kolmannessa käytin kaksinkertaista lankaa. Kaikki kolme painavat yhteensä 28 grammaa, joten langankulutus ei ollut kovin merkittävä - heh - mutta mikä on tehty on tehty. 

Näin on saatu jo maaliskuunkin käsityösaldo alkuun, toivottavasti saan pikapuoliin valmiiksi jotain isompaakin.

Mukavaa kevättä!

Rättikässää?

Inhoan sitä että koulussa tekstiilityötä sanotaan rättikässäksi, tai ylipäätään tekstiileistä käytetään halventavia nimityksiä, mutta tällä kertaa tuo nimi tuli mieleen tälle postaukselle. Vaikka ei nämä kohta esittelemäni pienet käsityöt oikeastaan rättejä ole, vaan pieniä, pestäviä suojaliinoja.

Näissä kahdessa ekassa kuvassa kaksi seitsemästä pikkuliinasta on jo päässyt käyttöön. 

Neuloin ja virkkasin vanhoista puuvillalangan jämistä nämä liinat, jotka painavat yhteensä 109 grammaa. Käytin kolmosen puikkoja ja kolmosen tai kolmepuolikkaan koukkua. 

Tässä vielä yksityiskuvat kaikista:

Näitä oli hauska tehdä langanpätkistä, osa oli ikivanhoja, lapsuudestani saakka, osa tuoreempia. Sekin on vielä mainittava, että en ollenkaan muistanut, kuinka hauskaa virkkaaminen on, se vaan käy vähän silmiini, niin ei ole tullut harrastettua viime aikoina. 

Pipoja langanlopuista

Neuloin Malabrigojen ja Handu Merinon jämistä kolme pehmoista pipoa. Kaikki pipot on neulottu nelosen puikoilla.

Oranssi on Malabrigo Silky Merinoa, käytin tähän koko kerän, joka oli hieman väärän väristä edellisen postauksen huiviin. Pipo painaa 49 grammaa, ja siinä on leveä päärme, joka on taitettu käänteeksi. Näin ollen pipo on korvien kohdalta kolminkertainen.

Keltainen pipo on myös Malabrigo Silky Merinoa, ja se on kokonaan kaksinkertainen, eli taitteen kohdalta siis nelinkertainen. Keltainen lanka loppui vähän kesken, joten sisäpuolella on valkoinen päälaki, mutta se ei näy ulospäin. Pipo painaa 75 grammaa. 

Kolmannessa pipossa käytin pois valkoisen Malabrigo Silky Merinon jämän sekä keltaisen Handun paksun merinon jota mulla oli myös keränloppu. Neuloin molemmilla langoilla yhdessä ja kun keltainen loppui, tein valkoisella resoria niin paljon kuin lankaa riitti, ja ompelin resorin sitten kaksinkertaiseksi, koska se olisi muuten ollut liian ohut. Pipo painaa 66 grammaa. 

Yhtenä iltana kun en saanut unta, rupesin muistelemaan mitä kaikkia villapaitoja ja takkeja olen elämäni aikana kutonut. Muistelin ja laskin sormilla, mutta sitten menin sekaisin siitä, että montako kymmeniä oli. Piristyin ja aloin uudestaan ja taas uudestaan, mutta sitten en enää muistanut mitkä olin uusimmalla kierroksella jo laskenut. Päivällä sitten aloin muistella uudestaan mutta nyt kirjoitin ylös. Tällä hetkellä listassa on 66 paitaa tai takkia, 18 liiviä tai toppia sekä 10 koneella neulottua. Mulla on vaatteiden, varsinkin omatekemien suhteen tosi hyvä muisti, mutta silti joku saattaa vielä puuttua. Ensimmäinen neulomani paita on jostain noin 45 vuoden takaa. Sukista olenkin pitänyt kirjaa koko ajan kun niitä olen tehnyt, minä nimittäin opettelin kunnolla kantapään tekemisen vasta noin 17 vuotta sitten ja sen jälkeen sukkia tai tossuja on syntynyt 296 paria. Tällä hetkellä mulla ei oikeastaan ole sukkalankoja, mutta ei varmaan mene kauaa kun saadaan juhlia 300:tta paria. Huiveista, pipoista ja muusta ei ole samanlaisia tilastoja.

Japanilainen puutarhani

Sain valmiiksi puolitoista vuotta kesken olleen huivin, joka on neulottu Jana Hulkin Japanese Garden -ohjeella. Lankana on Malabrigon Silky Merino. Huivi jäi aluksi kesken, kun näytti siltä että lanka ei riittäisikään. Välillä mietin jo purkamistakin, mutta koska keskustan "tikkatauluosuudessa" lankaa oli joutunut katkomaan moneen kertaan, päätin sittenkin jatkaa. Olin ostanut langat Tallinnasta Wool&Wollenista (kahdella eri reissulla), mutta koska just nyt ei ollut tiedossa reissua sinnepäin, ajattelin tilata lisälangat sen verkkokaupasta. Oikeita värejä ei sitten ollutkaan, ja lopulta löysin niitä Amazonin kautta - jostain Puolasta ne kai tuli.

Mulla oli vähän paksumpaa lankaa kuin alkuperäisessä ohjeessa ja huivista tuli suuri. Leveys on tikkataulun kohdalta 48 senttiä ja pituutta on 220 senttiä. Painoa huiville kertyi 241 grammaa. Huivi on neulottu nelosen puikoilla, kukkaraidoissa tarvittiin myös neljäpuolikkaita. 

Tilasin niitä lankoja sitten varmuuden vuoksi vähän liikaa, joten nyt mulla on työn alla pari herkullisen väristä ja ihanan pehmoista silkki-villapipoa. 

Tykkään tuosta huivista ihan kamalasti tuossa kuvassa ja katsellessani sitä tuolin selkänojalle ripustettuna, mutta ei se oikein luonnikas ole harteilla. Se on kyllä pehmoinen ja lämmin mutta vähän turhan pitkä ja mitä jos joku ampuu nuolen mun niskaan? 

Kakskytluvun ensimmäiset

Tämän vuoden puolella olen saanut valmiiksi kaksi paria sukkia.

Lankana on Novitan Muumilaakso, joka on paksuudeltaan Seiskaveika ja Nallen välistä. Sukat on neulottu kolmosen puikoilla ja ne painavat 74 grammaa. 

Tein toiset sukat Muumilankojen jämistä, ei niistä kovin hienot tulleet, mutta halusin saada nuo langat loppumaan, koska mulla ei ollut mitään muuta niiden kanssa yhteen sopivaa. Valkoinen on myös Muumia, Muumitalo, nimeltään. 

Nämä jämäsukat on myös neulottu kolmosilla ja ne painavat 79 grammaa. 

Tällä hetkellä työn alla on pari vuotta sitten aloitettu superohut jakku Drops Lace -langasta. Sitä tikuttelen telkkaa katsoessa. Tänään kaivoin esille myös toissavuonna aloitetun Japanese Garden -huivin tekeleen. En yhtään muistanut miten sitä tehdään ja aloin tavaamaan enkunkielistä ohjetta - ehkä se siitä selkiää, kun vaikka huomenna kaikessa rauhassa keskityn tutkimaan. Ainakin siinä joutuu sen verran laskemaan ja seuraamaan ohjeita, että ei ole mikään telkkarikäsityö (niin kuin sukat tai tuo ohut jakku jota nyt teen), vaan vaatii hieman keskittymistä. Ehkäpä se nyt kevään kuluessa valmistuu. 

Tässäpä tärkeimmät, Mukavia talvipäiviä, vaikka talvi nyt onkin vain kalenterissa!

Hyvää uutta vuotta!

Heippa taas!


Tulin raportoimaan viime vuoden loput valmistuneet työt: Viime postauksen jälkeen viime vuoden puolella neuloin seitsemän pipoa, huivin, kaulurin, rannekkeet, säärystimet, hupputakin ja neljä paria sukkia.


Ensin isoin työ eli hupputakki:

Se on neulottu Adlibris Alpakasta nelosen puikoilla, painoa 482 grammaa. Lähikuvasta näkyy väri ja harmaasävyisestä kuvasta kokonaisuus.

Sitten pipot: 

Vielä yksi valkoinen makkarapipo, Seiskaveikasta kolmosen puikoilla. Painoa 65 grammaa.

Vaaleansininen pipo on neulottu kolmikertaisesta Lanett Babyull -langasta, puikot 5, painoa 105 grammaa.

Tummanvihreä pipo on neulottu ikivanhasta ohuesta sekoitelangasta nelinkertaisena. Puikot 6, painoa 43 grammaa.

Tummanruskea pipo on kaksinkertaisesta Jussi-langasta, puikot 5, painoa 125 grammaa.

Vaaleamman ruskeanharmaa on myös kaksinkertaisesta Jussista, puikot 5, painoa 127 grammaa.

Oranssi pipo on kaksinkertaisesta Seiskaveikasta, puikot 5, painoa 120 grammaa.

Tumma vihreänkirjava lanka on parikymmentä vuotta vanhaa Faunaa, puikot 5, painoa 79 grammaa.

Kauluri on samaa Faunaa, puikot 5, painoa 156 grammaa.

Fauna-lankaa jäi vielä ranteenlämmittimiksi, puikot 5, painoa 46 grammaa.

Säärystimet on Seiskaveikka raidasta, puikot 3, painoa 139 grammaa. 

Pompom-huivi ilman tupsuja on neulottu Nallesta, puikot 5, painoa 90 grammaa.


Sitten sukkia:

Jussi-lankaa jäi aiemmin neulottujen takkien ja tässä postauksessa näkyvien pipojen jälkeen sen verran että sain niistä sukat. Neulottu kolmosilla, painoa 89 grammaa.

Yksiväriset punaiset sukat neuloin itselleni joululahjaksi Seiskaveikasta. Puikot 3, painoa 84 grammaa.

Seiskaveikan jämiä jäi vielä toisiin punavoittoisiin sukkiin. Puikot 3, painoa 90 grammaa.

Turkoosit sukat on neulottu Novitan Muumilaakso-langasta, joka on hiukan ohuempaa kuin Seiskaveikka, mutta neuloin nämäkin kolmosen puikoilla, painoa 67 grammaa.



Lopuksi vielä yhteenvetoa vuoden 2019 kutimista: 


Kulutin viime vuonna lankaa 6 kiloa ja 42 grammaa. Neuloin 48 tuotetta, joista neljä oli takkeja. Tein kahdella itse kehittelemälläni mallilla kummallakin kaksi takkia, mutta erityyppisistä ja eri paksuisista langoista. Lisäksi neuloin yhden ponchon, kaksi huivia ja kaksi kauluria, kahdet säärystimet ja yhdet ranteenlämmittimet. Pipoja syntyi 14 kappaletta ja sukkia tai töppösiä yhteensä 22 paria.  Langanostolakkoni rikoin pari kertaa, kun jouduin lankakauppaan tilaustöiden takia, niin ostin vähä herkkuja itsellekin. Lisäksi sain vähän lankoja lahjaksikin. Lankavarasto lisääntyi hieman myös löydettyäni ikivanhoja sekalaisia puuvillalankojani lapsuudenkodista tuodusta pussistani. Silti onnistuin keventämään lankavarastoni vuoden alun 12230 grammasta 8906 grammaan. 


Tuossa lähes yhdeksässä kilossa on lankaa varmaan kymmeneen puseroon tai jakkuun, muutamiin sukkiin ja huiveihin, mutta ainakin puolitoista kiloa on niin sekalaista vanhaa jämälankaa, että onkin aika keksiminen mitä niistä pystyisi tekemään. Jotain lankataidetta tai nukenvaatteita, muuhun ne tuskin soveltuvat. Mutta mietin niitä vasta sitten kun nuo paremmat langat on käytetty loppuun. 


Tämän vuoden puolellakin on jo valmistunut pari sukkaparia, mutta laitan niistä myöhemmin oman postauksen.

Eipä muuta kuin oikein ihanaa kakskytlukua kaikille, toivottavasti joku luki loppuun asti.