Alkuperäisessä mallissa ruudut on tiiviimmin virkattuja mutta mä tein isöäidinneliöitä kolmesta syystä:
1. Ne vie vähemmän lankaa, kun ovat harvempia,
2. Ne ei näytä kiertyvän vinoon niin kuin tiiviit neliöt monesti tekee ja
3. Mä jäin talvella isoäidinneliökoukkuun!
Lankoina tässä on reilut viis vuotta sitten halvalla ostettujen puuvillojen jämiä – Tennesseetä pääasiassa mutta beigen nimi näkyi olevan Jamaika. Sitten beigeä piti vielä jatkaa jollain tuntemattomalla virkkauslangalla, jota käytin kaksinkertaisena. Se on aavistuksen vaaleampaa, mutta ei haittaa mitään tässä sekamelskassa.
Ehkä tää laukku sopisi paremmin jollekin 40 vuotta mua nuoremmalle, mutta meinaan silti kehdata mennä kauppaan tän kanssa. Olis saanut tulla pikkuisen isompi, mutta silti halusin semmoisen, että kun sen kaupassa pakkaa niin sitten ei tarvi purkaa ja järjestellä uudelleen jotta sopi pyörän etukoriin (joka on vähän liian pieni täysinäiselle muovikassille).
Kolmosen koukulla virkaten sain tähän kulutettua 174 grammaa langanjämiä, vihdoinkin noi pastellit siis loppui! Puuvillalankapussissani on enää puolitoista kerää tummanruskeaa ja lähes kokonainen kerä vitivalkoista ja pikku nyssykkä mustaa Tennesseetä. Yhdessä niiden määrä riittäisi jonkinlaiseen kauppakassiin, mutta en ole kovin ihastunut ajatukseen niitten värien yhdistämisestä, liian ”mustavalkoista” mulle. Paitsi jos sais aikaan valkoisia kukkia ja muuten kassi olis tummanruskea. Pitääkin kehittää semmoista mallia.
3 kommenttia:
Kiva palakassi, taisit tehdä jokusen palan pienemmän kuin minä - omastani tulikin vähän liian korkea. Olen pohdiskellut tuon mallin toteuttamista ompelemalla, mutta toistaiseksi laiskuus vaivaa siinä suhteessa - pitäisi olla se ompelukone...
Voi kui kaunis pussukka! Pitäskös uhrat jokunen pala peitost? Mut ne on kyl villalankaa hmm...
Onpas tosi kiva. Pitääpä itsekkin tehdä tuommoinen laukku :)
Lähetä kommentti